Tyttöystäväni kertoi eilen, pettäneensä minua
laivalla parhaan kaverini kanssa.
Tämä tapahtui puoli vuotta siten. Mitä teen
sydämmeni on pirstaleina, kaveri en halua nähdä
enää koskaan.
Mitä pitäisi tehdä? Antaa anteeksi ja yrittää
uudelleen, palaako luottamus koskaan?
laivalla parhaan kaverini kanssa.
Tämä tapahtui puoli vuotta siten. Mitä teen
sydämmeni on pirstaleina, kaveri en halua nähdä
enää koskaan.
Mitä pitäisi tehdä? Antaa anteeksi ja yrittää
uudelleen, palaako luottamus koskaan?
Vastaukset 34
Vanhimmat
meni iäksi. Anna anteeksi jos haluat jatkaa ja pystyt siihen. Onpahan tavallaan itselläkin vara joskus lisahtaa!!!
Minä en ainakaan antaisi anteeksi vaikka ero
tuntuisi kuinka pahalta. Jos oikeasti rakastaa
niin ei silloin satuta rakkauden kohdetta.
Näyttää siltä että tyttöystäväsi on typerä huora
ja kaverisi ei ansaitse ystävyyttäsi. Kenkää
molemmille.
ja nauti nyt elämästäsi. Nyt sinulla on hyvä
tilanne, koska pienet lipsahdukset vieraiden
naisten kanssa eivät haittaa, luottamus on mennyt
joka tapauksessa. Jos kuitenkin haluat perustaa
perheen tee se jonkin toisen kanssa, sillä
naisesi tuntuu olevan loistava pettäjä, koska
pystyi vaikenemaan puoli vuotta asiasta -> pettää
tod. näk. uudelleen...
mistähän se johtui se että tyttösi kertoi vanhasta
jutusta? Oliko jäämässä kiinni muutenkin? Vai
oliko sillä paha omatunto? Aika paljon riippuu
siitä mikä motiivi sillä oli... eli jos kertoi
ihan omasta aloitteesta, niin tuskin uusii kovin
helposti.
Ensinnäkin pahoitteluni, tiedän, miten pahalta
tuollainen tuntuu!!!
Ja vielä parhaan kaverisi kanssa?! Huh huh.
Tyttöystäväsi kuitenkin kertoi asiasta itse,
vaikka tapauksesta on jo kulunut puoli vuotta. Ja
vaikka mitä ilmeisemmin et olisi saanut asiasta
koskaan muuten tietää. Tämä kertoo siitä, että
koko tämän puolen vuoden ajan tyttöystävälläsi on
ollut kovat omantunnon tuskat, ja että hän
tietää, ettei voi koskaan elää suhdettanne
oikein, jos ei kerro sinulle, mitä tuli tehtyä.
Helppoa toki sanoa näin sivustakatsojana, mutta
sinuna antaisin kaikesta huolimatta arvoa sille,
että hän uskalsi itse kertoa asiasta. Ja sinuna
antaisin luultavasti myös anteeksi. Mutta niin,
että tekisin todella selväksi tämän olevan
ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun annan
anteeksi, jottei hän luule voivansa päästä
samasta virheestä useamminkin pälkähästä.
Vaati kanttia tunnustaa tekonsa vielä näinkin
pitkän ajan jälkeen, muista se. Ja mitä
ilmeisemmin tyttöystäväsi on oppinut virheestään
jo senkin takia, ettei luultavasti enää koskaan
halua potea noin pahaa huonoa omaatuntoa.
Kännissä oleminen yms. eivät tietenkään kelpaa
selitykseksi ja jos edes harkitset anteeksi
antamista vaadi parempi selitys. Oliko naisesi jo
pitkään muutenkin himoinnut ystävääsi jne..
Näistä asioista kannattaa lähteä liikkeelle,
muuta tietä uudelleen rakennettavaan
luottamuukseen ei ole. Tyttöystäväsi on nyt
korkea aika kertoa ihan kaikki, mitä asiaan
liittyy, jotta voitte aloittaa "puhtaalta
pöydältä".
Sen kaverin heität mäkeen, sillä jos ystävät ovat
tuollaisia, mihin tarvitaan vihamiehiä?!
Tyttöystäväsi VOI mielestäni ansaita luottamuksen
takaisin, varsinkin kun itse kertoi sinulle
tapahtuneen. Se on ensimmäinen askel.
Mutta luottamusta ei saa takaisin hetkessä, ja
voi olla, ettet pysty häneen enää kunnolla
luottamaan..
Vaikea tilanne. Puhukaa asiasta vaikka
kyllästymiseen asti, mutta edellytä naiseltasi,
että hän todella kertoo kaiken ja tunnustele,
vaikuttaako hän olevansa koko sydämestään
pahoillaan.
Tsemppiä!!! =)
...neuvoistasi. Nyt lohdus tuli hyvään paikkaan.
Olit monessa kohdassa oikeassa mitä kerroit,
katsotaan nyt mitä tulee puhtaalta pyödältä.
Annoin jo pientä vihiä että pienet murusut
välittävät vieläkin hänestä ja samalla kerroin
että jos annan anteeksi se TODELLAKIN ON
VIIMEINEN KERTA, sydämmeni ei kestä samaa 2
kertaa.
Niin, ja jos sydämesi joutuisi kestämään kahteen
kertaan saman, ei enää olis mitään järkeä antaa
anteeksi, koska jos pettää kerran, eikä siitä
opi, voi pettää koska vaan.
Uskon, että sulla on nyt aika eksynyt olo..
Tekisi mieli antaa anteeksi, unohtaa ja keskittyä
taas vain rakastamaan toista, mutta tapaus pyörii
väkisinkin mielessä pitkään.
Kehotan silti rohkeasti tarttumaan härkää
sarvista, ehkä jopa vähän koettelemaan
tyttöystäväsi aitoa kiintymystä ja rakkautta,
esim. pyytämällä harkinta-aikaa päätöksen
tekemiseen. Jos hän ymmärtää ja haluaa sinua
odottaa (oli sitten kyse viikosta tai
kuukaudesta) niin uskon hänen haluavan panostaa
teihin kahteen.
Kuten kävi ilmi, minuakin on petetty. Hyvin
julmasti.. Yllätin heidät kesken kaiken. Jätin
miehen, ja nyt tiedän, että olisi ollut oikein
antaa hänelle loppujen lopuksi anteeksi.. Hän
saattoi olla minulle Se Oikea.. Ja tiedän, ettei
hän olisi enää koskaan pettänyt minua. Tiedän sen
nyt, älä kysy mistä voin sen tietää, tiedän vain.
Joten, jos mahdollista, koittakaa (naisesi
varsinkin) oppia tästä jotain, ja jatkaa
eteenpäin uutta luottamusta rakentaen. Se ei tule
olemaan helppoa, mutta TODELLINEN rakkaus kestää
kaiken. Usko ja luota sinä siihen.
Nyt sattuu ja on vaikeaa, tuntuu, ettei mitään
normaaliakaan asiaa osaa tehdä, kun ajatukset on
ihan solmussa, mutta kyllä se siitä. =)
IIIIISO halaus ja koita pärjätä!
jossain määrin samaa mieltä kanssasi.
Mielestäni ihmiset kertovat pettämisistään
mieluummin myöhemmin kuin heti, jotta rikos
"vanhentuisi" eikä enää tuntuisi niin suurelta
asialta. En tiedä miten voisin itse edes kömpiä
toisen kainaloon, jos olisin edellisiltana ollut
vieraan kanssa.
En tiedä kummalle olisi helpompi antaa anteeksi;
ystävälle vai poikaystävälle. Mä en voisi enää
olla sängyssä miehen kanssa, kun ajattelisin
varmasti koko ajan miltä ystävästäni tuntui,
nauttiko se, nauttiko mieheni, oliko hän parempi.
Ja ajatus, että ystäväni voi koska tahansa
muistella heidän yhteistä hetkeään, nähdä mieheni
alasti, halata häntä... yööök! Ajattelisin samaa
myös miehestäni.
En varmasti voisi antaa kummallekaan anteeksi;
kysymys vain kuuluu kumman menetys sattuisi
enemmän; miehen, jonka kanssa tuli luvattua
viettää loppuelämä, jonka kanssa on niin hyvä olla
vai ystävän, joka on tuntenut sinut aina ja jolle
olet voinut purkaa kaiken paskan..?
No, jokainen kokee asiat erilailla. Me olemme
mieheni kanssa joskus keskustelleet siitä, mitä
tekisimme jos toinen pettäisi ja varsinkin ystävän
kanssa ja ajatuksemme liikkuu aika samoilla
radoilla. Onneksi ei ole vielä tullut vastaan
hetkeä, jolloin täytyisi ryhtyä sanoista
tekoihin!!
Ei pillu siitä kulu. Onkuin veneen jälki järvessä
hetken päästä ei näe kuka on soutanut. Tuon
ikäisillä pojilla on vielä turhat luulot naisten
kokemuksista.Eikä naiset uskalla edes kertoa kuin
joillekkinharvoille miehille koska miesten
itsetunto ei kestä totuuksia kuulla.
On koettu paljon duunattuja muijia, ja keillä on
ollu seurustelusuhteita isokaluisten
miestenkanssa, on ollu iso (eli ilmeisesti
kulunut) vittu. Että se siitä veneenjäljestä.
Tankkerin perävana horisonttiin pikemminkin. Ehkä
ei ihan kerrasta, mutta muutamasta jo kuitenkin.
Kysyjä voi mun mielestä noudattaa Hammurabin
lakia. Lisäksi muijilla on tapana kertoa
puolitotuuksia huojentaakseen itseään, joten
muutakin ja muiden kanssa on ilmeisesti sattunut.
Äläkä sinä jää kiinni tai kerro. Pitää olla aina
ovelampi ja askelta edellä.
Olla sittenkään ihan niitä parhaimpia ystäviä? Sua ei pelkästään pettäny tyttöystävä vaan "paras" kaverikin. Mä helposti unohtaisin molemmat.
Naisia saa aina... 'juna tuo ja juna vie', mutta
kaverit ovat aina kavereita!!!
Selvitä asia kaverisi kanssa ja anna kenkää
muijallesi !!!
Näin minä tekisin, usko pois! Kaverini antaisi
vastaavassa tilanteessa vaikka hakata itsensä jos
haluaisin, näitä kavereita on harvassa. Siksi
niistä kannattaa pitää kiinni!
"Näitä kavereita on harvassa. Siksi niistä
kannattaa pitää kiinni." ?!?!?!?!?!
Juu, siinä olet oikeassa, että
tuollaisia "kavereita", jotka nai
laivalla "parhaan kaverin" tyttöystävää on
todella harvassa, ja onneksi niitä on harvassa!!
Jos maailma olisi tuollaisia mulkkuja täynnä, ei
kenenkään kannattaisi ikinä luottaa kehenkään.
En vain ymmärrä, miksi ihmeessä
tuollaisesta "kaverista" pitäisi pitää kiinni?!
Kuten sanoin, jos ystävät on tuollaisia, mihin
tarvitaan vihamiehiä?
Tyttöystävä teki todella väärin, mutta hän
(ei "kaveri", vaan tyttöystävä!) kertoi asiasta
itse, eli tunsi tervettä tarvetta tunnustaa
virheensä. Ihminen on erehtyväinen, kaikille
pitäisi antaa mahdollisuus oppia virheistään..
Mutta jos "PARAS KAVERI" tekee tuollaista, eikä
edes itse sitä "ystävälleen" myönnä, niin kaveri
se on siinä se, joka pitää lempata. Yksi typerä
machoilu turpaanveto ei auta, jos oma sydän on
ihan rikki. ^
Miksette te miehet ikinä opi? Ei tällaista asiaa
voi ratkaista nyrkein..!!
Jospa joku mies joskus jossain tajuaisi, että
aina se ei ole niin, että "juna tuo ja juna vie"
naisten kohdalla, vaan että joskus juna tuo, ja
typerä, konduktöörinä toimiva kaveri potkaisee
naisen kesken matkaa puolestasi väliasemalle.
Kuka silloin tekee väärin ja miksi?!
Haloo!!!
Ajattelin vaan kertoa oman "tarinani" sillä itse
petin avomiestäni ptkällä työmatkalla..Mikään ei
puolustele typerää tekoani, ja vaikka lähdinkin
matkalle omasta vapaasta tahdosta, yksinäisyys
iski kyntensä minuun pahemmin kuin olin
uskaltanut kuvitellakaan.Ajauduin intiimiin
suhteeseen älykkään ja mukavan miehen kanssa joka
näin jälkeenpäin ajatellen toi lohtua
yksinäisyyteeni.EN puolustele tekoani!Rakastan
avomiestäni syvästi ja meillä menee hyvin..tai
ainakin tähän asti on mennyt. En nimittäin voinut
olla kertomatta miehelleni kun palasin Suomeen.
Huono omatunto ja se että jouduin valehtelemaan
hänelle oli pahempaa kuin se mahdollisuus että
voisin menettää hänet. Kertoessani kuitenkin
ajattelin että en voi jatkaa suhdettamme jos en
voi olla täysin rehellinen hänelle. Millainen
olisi suhde joka perustuu valheelle? Hänellä oli
oikeus tietää millaisen naisen kanssa hän elää ja
hänellä on myös oikeus valita jatkaako sitä
elämää kanssani vai ei. Niin pahalta kuin se
tosiseikka tuntuukin että voin menettää hänet ja
kaiken sen mitä olemme yhdessä rakentaneet, ei
mikään ole pahempaa kuin tuska sydämessä ja oma
tietoisuus siitä että on loukannut toista
pahimmalla mahdollisella tavalla!
Ensin annetaan omien halujen viedä ja pidetään
hauskaa ja sitten pitäis vielä saada omatunto
puhtaaks, vaikka toisen maailma pirstoutuis!
Ei ole mikään "oikeus" tai hienoa kuulla oman
rakkaansa olleen uskoton. Se on kamalaa...
Vaikka sitä epäilisikin, totuutta ei tässä kohtaa
välttämättä halua eikä edes pidäkään nähdä.
Uskottoman rangaistus on pitää asia sisällään ja
muistaa pitää huoli ettei moista enää tapahdu
ainakaan itselle.
Petetyn on oikeus saada tietää vaikkakin totuus
on tuskallinen. Itselleni tulisi ainakin niin
kaksinaamainen olo että suhde tuhoutuisi jo
pelkästään siihen että omatuntoni kolkuttelisi
koko ajan ja olisin masentunut enkä olisi
täysillä mukana suhteessa.Luulisi siinä jo
toisenkin epäilykset heräävän ja sehän vasta
onkin "luottamuksellinen" suhde kun vahditaan
toisen tekemisiä koko ajan ja epäilys kalvaa
siitä että "missä se mies/nainen tälläkin
hetkellä on pettämässä" Luottamus toiseen ei
varmasti kasva tunnustamalla, sitä en väitä,
mutta jos et pystynyt olemaan ensimmäisellä
kerralla hiljaa, et pysty olemaan myöskään
toisella kerralla...HUOM! Sitä toista kertaa ei
ole missään nimessä tulossa! Läheisen ihmisen
kärsimys on siis rangaistus joka on pahinta mitä
voi tapahtua..mutta pahinta on myös toisen
epäileminen koko ajan!
Mitä sä ihmettelet, mene ja tapa kaverisi.
Sen jälkeen tapat sen huoran, tapa sen koko suku
ettei ne pääse enään sikiämään.
ja mikä asiantuntija.......??????????
vain sinä itse.
tällä palstalla on puhujia puolesta ja vastaan.
en kommentoi asiaasi sen kummemmin, mutta älä
kuuntele noita kiihkouskovaisia. sydämesi kyllä
kertoo kuinka jatkat ja yksin vai yhdessä=)
On todella anteeksiantamatonta naiseltasi tehdä
tuollainen juttu, mutta vielä enemmän
anteeksiantamatonta on kaveriltasi, ettei häneen
voi luottaa.
On vaikeaa mennä arvioimaan, että kumpi näistä on
tehnyt aloitteen. Ikävää, että tyttöystäväsi
murtui, ja joutui tunnustamaan, olisi ehkä ollut
parempi olla tietämättä. Omatunto
tyttöystävälläsi muodosti liikaa paineita - ehkä
siksi, että joudutte kaikki olemaan
tekemisissänne keskenänne.
Tiedät varmasti itse ilman neuvojakin, että mitä
sinun tulee nyt tehdä.
anna anteeks. Mulle kavi samallalailla, kaverini
pippaloissa yllatin tyttoystavani ja
parhaankaverini intiimi touhuissa, onnistuivat
kuitenkin huijaamaan ettei mitaan tapahtunut.
Noin vuotta myohemmin sain itse(!)selville etta
muijani otti tuolloin poskeen
parhaalta "kaveriltani". Annoin anteeksi ja
päädyin keskelle nykyista parisuhdehelvettiani,
ja silla aikaa kun en asiasta viela tiennyt menin
idioottina kihloihinkin.
En kuitenkaan ole mikaan säälittävä ressukka,
joten olen saanut paljonkin tarjouksia
vastakkaiselta sukupuolelta jotka olen jättänyt
käyttämättä koska itse haluan olla luottamuksen
arvoinen. Ja minkä helvetin takia??-älä kysy, en
tiedä itsekään.
Ja se sun saatanan kaveris, jos et saa jotain
piripaata ampumaan sita pian, hankkiudu
mahdollisimman eroon siita, toi ei oo minkään
asteinen kaveri. Vähintäänkin huolellista turpaan
vetoa suosittelen, koska en sita itse tehnyt, ja
nyt kaduttaa niiiiin vitusti.
Sun muijas sentää kerto sulle, siitä pisteet
sille.
Mutta ajatteleppas sitä voihkimassa sun "kaveris"
alla niin varmaan tiiät mita tehdä.
Ei tommosta voi antaa anteex,en ainakaan
minä antais... muijalle potku perseelle vaan!
vaikka rakastaiski vielä ni silti,jos kerran
pettää pettäää toistekki ja sitä ei varmaan
tunnustettaisi enää.Näin on.
No oon ite vuosi sitten ottanut poskea mieheni
kaverilta, ja saatanasti kaduttaa ja sattuu
sydämestä kun ajattelen mitä tein, toisaalta olin
silloin 17, elämästä ja muiden ihmisten tunteista
tietämätön (en väitä että olisin nyt kamalasti
viisaampi, mutta kuitenkin), nyt olen ymmärtänyt
mitä hirveetä tein ja miettinyt kannattasko
ketoa, koska nyt en ikinä ikinä ikinä tekis
sellasta rakkaalleni.. enhän voi tietää mitä
kultani on joskus tehnyt, sillä silloin
kun "lipsahdin", suhteemme oli aika alussa ja
ongelmia oli ollut molemmilla. Nyt tajuan
kirkkaasti kuinka paljon se satuttaisi kultaani
jos kertoisin, mutta kai se on pakko, senkin
uhalla, että rakkaani jättäisi minut. Toisaalta
mitä turhaan kun olen muuttunut! Aargh, hirveä
tilanne! Sanon vaan että anna tytöllesi anteeksi
jos vain suinkin pystyt oikeasti, muuten jätä
hänet. IHMINEN ON EREHTYVÄINEN!
älä kerro,kehnosti siinä käy. Unohda,äläkä tee toiste!!!
Kerro poikaystävällesi. Mielestäni hänellä on
oikeus tietää, millaisen ihmisen kanssa on
yhdessä. Mitenköhän sinä olet muuttunut vuodessa
(365pv), niin että perusluonteesikin olisi täysin
toinen kuin pettävä lutka? Tai mistä sen tietää,
ehkä pidät pettämisestä? Joka tapauksessa,
pettäminen jatkuu niin kauan kunnes kertoo.
Kaikenlaiset tekosyyt ovat juuri sitä selittelyä,
millä pehmustetaan omaa henkilökohtaista
mukavuutta. Kuten sinäkin teet. Jos poikaystäväsi
eroaa kerrottuasi, se on hänelle vain ja
ainoastaan parempi. Jos hän haluaa riskeerata
vahingoittuvansa henkisesti vieläkin enemmän, se
on HÄNEN VALINTANSA, ei sinun, huora.
Anna anteeksi tyttöystävällesi, jos vain suinkin pystyt. Ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Mutta jos annat anteeksi tytöllesi, niin mikset yhtä hyvin kaverillesi? He ovat molemmat tehneet yhtä paljon pahaa sinua kohtaan, miksi siis antaa anteeksi vain toiselle?
Anna kaikille anteeksi vaikka sisalla kiehuukin,
se suomalainen tapa ja niinhan minakin tein.
Ajattelepa vaikka sita ihanaa nakya kun ystavasi
ja tyttoystavasi katseet kohtaavat silmiesi alla,
tai muuten vaan katselet heiden keskustelevan
keskenaan..nannaa.
Ja muista etta vanha suola EI janota, eihan
heilla voinut olla hauskaa yhdessa...
Turha toivo, et tule sitä unohtamaan, eikä se
todennäköisesti tule olemaan viimeinen kerta,
tiedän kokemuksesta, parasta on sanoa sorotnoo ja
hankkia kunnon nainen.
Paras kaverisi? En jaksa uskoa, miten voi noin
alas mennä. Ja tyttöystäväsi kanssa.
Huokaus..jotenkin niin raakaa, että periaatteessa
kaksi ihmistä ei ole enää koskaan niin läheisiä
kuin aikaisemmin.
Ei se luottamus koskaan palaa, nainen on
osoittanut millainen on; ei hän siitä minnekään
muutu. Voit myös kysyä häneltä, eikö edes sen
verran löytynyt arvostusta, että olisi jonkun
muun kanssa pettänyt kuin parhaan kaverisi.
Unohda se huora niin hyvin kuin voit. Onnea
matkaan.
Sain itse selville, että kundikaverini petti
minua parhaan ystävättäreni kanssa Tätä oli jo
jatkunut pidemmän aikaa ja molemmat käyttäytyvät
minua kohtaan, kun mitään ei olisi tapahtunut.
Kun asia tuli ilmi sain kuulla tältä daamilta,
että syy olikin minussa!
Sanoin nykyiselle ex-parhaalle ystävättärelleni
mitä hänestä oikein ajattelin ja kundikaverini
muuttui ex-kundikaveriksi. Helppoa se ei ollut,
sillä olin ollut hänen kanssaan yhdessä yli 10
vuotta, mutta oli ainoa ratkaisu.
Siitä selviää, usko pois. Aikaa kuluu, mutta
miten voisit jäädä roikkumaan suhteeseen, jossa
kaksi sinulle tärkeää ihmistä on pettänyt sinua.
Minulle tämä tapahtui monta vuotta sitten, mutta
vieläkin minun on vaikea luottaa ihmisiin.
kertoi nyt puolen vuoden jälkeen, no olipas tyhmä
tyttö.Miksi se kertoi sen sulle? JOs se on
tähänkin asti pitänyt salaisuutta sisällään, mitä
järkeä se on nyt kertoa ja pilata kaikki!
...pilasi kaiken siellä laivalla... ei suinkaan
kertoessaan. Pettäminen sucks!!!!!
Kysy itseltäsi;"annanko itselleni anteeksi?"
Kykenisitkö antaman itsellesi anteeksi, jos
olisit ajautunut vastaavaan tekoon/tilanteeseen?
Kykenetkö asettumaan toisen "housuihin"? (heh,
melkoisen sopimaton "kuvaannollisuus" tässä
tilanteessa =))
Aina kun ihmissuhdekuviossa on mukana enemmän
kuin yksi osapuoli, olkoonkin kaksi tai enemmän,
on huomioitava, että on tosiaan enemmän kuin
yksi. Koskaan ei kukaan ole syytön ja toinen
syyllinen tai yksi paha ja toinen hyvä.
Ihmissuhteissa on kysymys hyvin syvällisistä
jutuista ja niissä piilee hieno mahdolisuus
henkisen kasvuun ja elämän rikkaseen kokemiseen
syvällisestikin.
Luottamus on asia, jota on syytä tutkia
syvemminkin.
Voiko loppujen loppuksi olla luottamusta kuin
elämän ja sen kantavaan voimaan??
Voiko olla kysymys siitä luottaako itseensä?
Monasti ihminen, joka ei syvällä sisimmissään
luota itseensä tai ei ole täysin "sydämen
rauhassa omasta arvokkuudestaan", vetää puoleensa
kokemuksia, jotka auttavat havaitsemaan tilanteen.
En suosi tai puolusta toisten loukkaamista, mutta
en näe myöskään, että voimme koskaan tarkastella
tilanteita kuin siinä olisi hyvä ja paha
vastaikkain.
Ne kuuluu uskomuksien ja vastuuttomuuden alaiseen
elämän kokemiseen, ei elämän kohtaamiseen
kokonaisuutena, vastuullisena itse oman elämänsä
suunnan luojana sekä vastuullisena omasta
tunnekokemus maailmastaan!
Aina tämän aiheen ilmestyessä koko palsta saa
kuin kiihkouskovaisen sävyn. Kun joku seurakunnan
jäsenistä jää kiinni synnistä, hänet ollaan
heittämässä noitaroviolle; tappousuositukset ovat
vakiotavaraa. Myötätuntoa ja anteeksiantamustakin
tulee niinkuin omasta uskostaan ja
paremmuudestaan varmoilta ainakin.