Lyhyesti hieman taustaa.
Olemme olleet upeassa parisuhteessa yli 3 vuotta. Tuntui että sielunkumppani löytyi silloin. Olen nauttinut suunnattomasti tästä suhteesta, sovimme toisillemme täydellisesti. Teimme yhdessä kaikennäköistä ja näytimme rakkautemme päivittäin.
Viime syksystä lähtien mies on muuttunut. Netissä istuminen lisääntyi valtavasti, ei roiku deittipalstoilla mielestäni mutta pelaa (ei rahapelejä). Alkoholi alkoi maistua entistä enemmän. Läheisyys ja hellyys alkoi vähentyä. Yhdessä tekeminen loppui. Kaikki työt ovat kaatuneet minun kontolleni (pihahommat sun muut), apuaan ei tarjoa. Olen yrittänyt keskustella asiasta, hänen mielestään ei ole mitään keskusteltavaa. Sanoo kyllä että kuuntelee mutta ei nosta edes katsettaan tietokoneesta. Haluaisin keskustella silmiin katsoen.
Häntä ei kiinnosta minun asiani enää yhtään, en ole kuukausiin hänelle sitten mitään kertoillutkaan, ei ole edes kysellyt. Olen muutaman kerran sanonut että nyt puhutaan muuten tämä suhde on tässä - ei vastakaikua. Kerran minulla paloi pinna ja heittelin hänen vaatteensa kaapista ja toivotin hyvää loppuelämää. Hän kävi nukkumaan puhumatta mitään.
Viime sunnuntaina sitten jouduin hakemaan hänen työautonsa koska hän makasi kännissä sängyllä. Ei edes kiitosta. Emme ole puhuneet sen jälkeen mitään, paitsi että mitä tuodaan kaupasta. Toissailtana sitten kirjoitin hänelle (koska en halua puhua seinille) kirjeen jonka jätin läppärin väliin. Löytää sen varmasti. Kirjoitin kuinka kärsin, kysyin mitä on tapahtunut, mihin on hävinnyt hellyys, lämpö, kosketus, sanat: minä rakastan sinua, Kerroin haavoistani entisessä avioliitossani alkoholistin kanssa (tietää ne kyllä ennestäänkin) ja pyysin anteeksi etten ole pystynyt tekemään häntä onnelliseksi.
Eilen sitten hieman pelonsekaisin tuntein illalla tulin kotiin. Toivoin että hän tulisi halaamaan minua ja kertoisi rakastavansa minua, ettei halua menettää minua. Mutta, hän istui koneella eikä ollut näkevään minua. Emme jutelleet koko iltana ja nyt aamullakin lähti töihin sanomatta sanaakaan.
Oloni on tällä hetkellä hyvin ristariitainen, rakastan häntä mutta järki sanoo että tällä suhteella ei ole tulevaisuutta näin. Mä olisin valmis jatkamaan, yrittämään saada tätä suhdetta samanlaiseksi kuin ennen mutta yritykset ovat olleet tässä puolen vuoden aikana ihan turhia. Pelkään että hän asuu kanssani vain olosuhteiden pakosta, toiset naiset kiinnostavat. Olemme siis tavanneet aikoinamme deittipalstalla ja silloin alkuaikoina hän jäi kiinni siitä että viestitteli toisille naisille tapaamiskutsuja. Tämä on jäänyt minua kaivertamaan omassa mielessäni vaikka sanoi syyksi sen että ei uskonut että olin hänen kanssaan vakavissani.
Uskallanko ottaa asian illalla vielä esille vai olenko ajamassa häntä pois.? Miten saan hänet keskustelemaan?
Olemme olleet upeassa parisuhteessa yli 3 vuotta. Tuntui että sielunkumppani löytyi silloin. Olen nauttinut suunnattomasti tästä suhteesta, sovimme toisillemme täydellisesti. Teimme yhdessä kaikennäköistä ja näytimme rakkautemme päivittäin.
Viime syksystä lähtien mies on muuttunut. Netissä istuminen lisääntyi valtavasti, ei roiku deittipalstoilla mielestäni mutta pelaa (ei rahapelejä). Alkoholi alkoi maistua entistä enemmän. Läheisyys ja hellyys alkoi vähentyä. Yhdessä tekeminen loppui. Kaikki työt ovat kaatuneet minun kontolleni (pihahommat sun muut), apuaan ei tarjoa. Olen yrittänyt keskustella asiasta, hänen mielestään ei ole mitään keskusteltavaa. Sanoo kyllä että kuuntelee mutta ei nosta edes katsettaan tietokoneesta. Haluaisin keskustella silmiin katsoen.
Häntä ei kiinnosta minun asiani enää yhtään, en ole kuukausiin hänelle sitten mitään kertoillutkaan, ei ole edes kysellyt. Olen muutaman kerran sanonut että nyt puhutaan muuten tämä suhde on tässä - ei vastakaikua. Kerran minulla paloi pinna ja heittelin hänen vaatteensa kaapista ja toivotin hyvää loppuelämää. Hän kävi nukkumaan puhumatta mitään.
Viime sunnuntaina sitten jouduin hakemaan hänen työautonsa koska hän makasi kännissä sängyllä. Ei edes kiitosta. Emme ole puhuneet sen jälkeen mitään, paitsi että mitä tuodaan kaupasta. Toissailtana sitten kirjoitin hänelle (koska en halua puhua seinille) kirjeen jonka jätin läppärin väliin. Löytää sen varmasti. Kirjoitin kuinka kärsin, kysyin mitä on tapahtunut, mihin on hävinnyt hellyys, lämpö, kosketus, sanat: minä rakastan sinua, Kerroin haavoistani entisessä avioliitossani alkoholistin kanssa (tietää ne kyllä ennestäänkin) ja pyysin anteeksi etten ole pystynyt tekemään häntä onnelliseksi.
Eilen sitten hieman pelonsekaisin tuntein illalla tulin kotiin. Toivoin että hän tulisi halaamaan minua ja kertoisi rakastavansa minua, ettei halua menettää minua. Mutta, hän istui koneella eikä ollut näkevään minua. Emme jutelleet koko iltana ja nyt aamullakin lähti töihin sanomatta sanaakaan.
Oloni on tällä hetkellä hyvin ristariitainen, rakastan häntä mutta järki sanoo että tällä suhteella ei ole tulevaisuutta näin. Mä olisin valmis jatkamaan, yrittämään saada tätä suhdetta samanlaiseksi kuin ennen mutta yritykset ovat olleet tässä puolen vuoden aikana ihan turhia. Pelkään että hän asuu kanssani vain olosuhteiden pakosta, toiset naiset kiinnostavat. Olemme siis tavanneet aikoinamme deittipalstalla ja silloin alkuaikoina hän jäi kiinni siitä että viestitteli toisille naisille tapaamiskutsuja. Tämä on jäänyt minua kaivertamaan omassa mielessäni vaikka sanoi syyksi sen että ei uskonut että olin hänen kanssaan vakavissani.
Uskallanko ottaa asian illalla vielä esille vai olenko ajamassa häntä pois.? Miten saan hänet keskustelemaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei
Auttaisiko ulkopuolisen apu.
Minusta sinun kannattaisi vain laittaa kantapäät vastakkain tuollaisen miehen kanssa, eikä enää kiusata enempää itseäsi!
Mitä oikeasti saat enää tuolta suhteelta? Kannattaisiko ottaa järki käteen ja tunnustaa itselleen suhteen tulleen tiensä päähän.
En voi ymmärtää naisia, jotka antavat kohdella itseään noin ala-arvoisesti ja halpamaisesti. Ei tuo mies ole viimeinen mies maailmassa jos et osaa yhtään yksin olla.
Niinpä niin. Sielunkumppaneita. Alussahan kaikki panostaa suhteeseen ja yrittävät kaikkensa tehdäkseen positiivisen vaikutuksen. Totuus tulee ilmi myöhemmin.
Mies on selvästi kyllästynyt tai sitten varma saalistaan.
Kyllähän hänellä varmasti on netissä nainen/naisia, mutta sinun läsnäollessasi pitää pelit näkyvillä ja naiset taka-alalla.
Jos ei kirjekään hetkauttanut, niin kyllä hänellä on tunteet kuolleet sinua kohtaan. Mies ei selvästikään osaa itse lopettaa suhdetta, vaan odottaa sinun kyllästyvän hänen välinpitämättömyyteensä ja kylmyyteensä, ja sinun tekevän ratkaisevan siirron.
Minusta sinä olet kokeillut jo kaikki keinot, tuloksetta, kun mies taas ei ole tehnyt mitään suhteen eteen, joten on tullut aika erota.
Nyt on oman tuvan, oman luvan aika. Onneksi teillä ei ole lapsia!!!!!!!!!!!!
Ei kai sitä pyyhettä kehään heitetä heti alkuunsa... Jos susta tuntui alusta alkaen et oot sielunkumppanin löytänyt niin haluatko heittää sen kaiken hukkaan tuosta noin vaan.. Ensiksi istut alas hänen kanssaan ja sanot et nyt on aika tapahtua jotain muutosta, olet kyllästynyt ja kaipaat entistä yhteistä eloa. Puhut ensiksi ja painotat että olet kyllästynyt. Annat hänelle mahdollisuuden, sanot että sinua loukkaa se iten hän on muuttunut ja kohtelee sinua. Jos et varota häntä ensiksi niin teet suuren virheen. Sanot et jos käytös ei muutu ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. JA SITTEN odotat, muutos ei tapahdu hetkessä, jos miehesi haluaa olla sinun kanssa niin hän yrittää.. Sitten TUET häntä, kehut, rakastat. Älä heitä kaikkea hukkaan HETI. Jos ei mies muutu esim puolessa vuodessa tms niin sitten lähdet, mutta älä siltikään heitä pyyhettä kehiin, voi olla että hän tajuaa mitä menettää vasta kun on sen menettänyt. Mielestäni jos on kysymys sielunkumppanista ei suhde ole hukkaan heittämisen arvoinen, sillon yritetään. Eihän avioliittokaan ole, sillon kaikkensa yritetään.. ehkä miehelläsi on pahoja ongelmia joista hän ei ole uskaltanut sinulle pelkonsa vuoksi kertoa.. minun ex mies raiskattiin, hän piti sen salassa minulta 7vuotta. Ei halunnut seksiä, ei antanut rakkautta, ei puhunut, masentui alkoi olemaan väkivaltainen.. Luulin ett kaikki johtui minusta, siitä miltä näytin tmv.. Kärsin niin kovasti kaikesta väkivallasta ja mitätöimisestä. kuulin raiskauksesta vasta kun olin ilmoittanut että nyt riittää. kävimme yhdessä terapiassa mutta ei se auttanut meitä. Olisin voinut lasten takia yrittää jos mies muuttuisi. Yritin vuosikausia sanoa etten ole tyytyväinen. Mies vaan ryyppäsi ja oli hirveä. Erosta on 3,5vuotta, mies ei ole edelleenkään muuttunut.. Tilanne on eri siinä mielessä etten koskaan edes kuvitellut että hän olisi mun sielunkumppani, jos olisin niin sitten odottaisin, tekisin mitä vaan koska en voisi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.
Tämän vuoksi en haluaisi erota, meillä kemiat kohtaa todella hyvin ja silloin kun meni hyvin, pystyi puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. En haluaisi heittää pyyhettä kehiin vaan haluaisin taistella tämän suhteen puolesta.
Nyt olemme hieman puhuneet, hän kertoi että rakastaa minua ja oli pakko sanoa hänelle että teot eivät näytä enää sitä. Sanoa voi helpostikin toiselle että rakastaa ja välittää. Sanoin että haluan keskustella mutta keskustelualoite on nyt tultava häneltä ja tämän päivän aikana.
Hän on jotenkin sulkeutunut, hänen luonteelleen ilmeisesti kuuluu että kun ongelmasta ei puhu, se poistuu. En tiedä hänen entisista naissuhteistaan koska ei niitä halua puhua, en siis tiedä kuinka monta kertaa hänet on jätetty ja onko hän jättänyt. Itse olen hyvin avoin ja kertonut kaiken edellisestä liitosta (kesto yli 20 vuotta), hän on siis minulle elämäni toinen mies.
Tuo kirjeeni hänelle sai kuitenkin aikaan sen ettei ole koskenut alkoholiin tänä viikonloppuna - ilmeisesti haluaisi kuitenkin yrittää.
Mikä tämä mies on miehiään, olisiko uusi suhde, eikä osaa päättää, odottaa että teet itse lopun, pääsee kuin koira veräjästä. Onko reissuhommissa??
Jos ei puhu menneisyydestään niin se on minun mielestäni PUNAINEN LIPPU.. Suhteeseen kuuluu avoimuus, luottamus ja läpinäkyvyys. Tietää toisesta kaiken. Jos et voi / hän ei voi olla oma itsensä suhteessa ja puhua kaikesta sillon on mielestäni jotakin pahasti vialla.. Mä olin 10 vuotta mun ex miehen kanssa ja hän ei ikinä puhunut menneisyydestään, montako naista on ollut jne.. Nyt vasta 3,5v erosta olen alkanut miettimään et kappas.. Sillon mua ei edes pahemmin kiinnostanut kun lapset oli niin pieniä ja hän oli muutenkin niin kaukainen ja masentunut, tai sit ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut... Nyt kun mietin niin mä ainakin haluan tietää kumppanistani ihan kaiken ja haluan kertoa kaiken. Mä tapasin 3v sitten ihmisen joka oli sellainen että halusin kertoa hänelle ihan kaiken. en oo ikin vastaavaan törmännyt.. Huolestuttavaa on jos toinen ei halua puhua menneestä. Ei sen tarvitse utelua olla mutta jos vietät elämäsi ihmisen kanssa niin siihen kuuluu tuntea toinen.
Ikävä kertoa sinulle tämä, että mies on ainakin lievästi nettiaddikti ja kaiken lisäksi suhteenne vaikuttaa olevan nettisuhteen prototyyppi.
Kautta aikain on nähty ja kuultu, että netissä alkaneet suhteet ovat ne epävakaimmat. Muutama vuosi menee alkuhuumassa, mutta sitten iskee arki ja mies palaa niille antoisille metsästysmaille. Eli nettiin, mistä on niin kovin helppo löytää uutta seuraa. Jotkut ei niin kovinkaan naismaailmassa suositut miehet luulevat suosiotaan kaiken muun pois sulkevaksi.
Lapselliset "hurmurit" ovat kuin lapset karkkikaupassa! Aina uusi maistuu makeammalta ja mikään ei riitä...
Entinen nainen alkaa käydä vaatimuksiltaan vaikeaksi, joten nyt hänestä pitää päästä eroon. Jos ei muuten, niin väsyttämällä! Eli juuri noin, kohtelemalla tylysti ja välinpitämättömästi.
Melkein olen 100 %:sti sitä mieltä että tässä ei ole kyseessä toinen nainen, ei soittele mihinkään eikä hänelle soitella (ja kyllä tein todella törkeän teon ja tsekkasin hänen puhelimensa) eikä siellä ollut yhtään mitään. Olen myös hieman salaa kurkkaillut kun istuu netissä (niin ettei hän ole nähnyt minua) eikä istu deittisaiteilla. Ei ole reissutöissä.
Ei hän siltikään sunnuntaina ottanut keskustelua esille joten tässä nyt mennään puhumattomana, ei tunnu häntä haittaavan, vastaan jos hän kysyy jotain mutta muuta ei ole. Sängyssä nukkuu omalla puolellaan, saattaa sieltä vähän silittää päätä mutta ei muuta. Meillä ei siis ole seksiä ollut 3 viikkoon vaikka ennen sitä oli aamuin illoin. Haluaisin todella tietää mistä tämä jääkausi johtuu. Olen myös miettinyt sitä että jos hänellä on miesvaivoja (ei ota ns. eteen) mutta niistä voisi puhua minulle.
Ahdistaa tämmöinen hiljaisuus ja mitättömyys. En ole nalkuttajatyyppiä enkä mökötä. Olen niin kaikkeni tehnyt tämän suhteen eteen, niin kuin hänkin ennen.
Suhde on nuori, kun yhteiseloa on vasta 3vuotta ja siitäkin kylmää aikaa jo puoli vuotta. Ette täysin tunne toisianne ja kuten kerroit niin miehen menneisyydestä ette ole keskustelleet.
Olet jo keski-ikäinen nainen, joten en voi uskoa, ettet ymmärrä sen alkuhuuman laimentumista joka tuossa vaiheessa tulee eteen. Arki se on nimeltään! Silloin aletaan myös "etsimään" vastapuolelta luonteen piirteitä jotka ärsyttävät. Ne ovat jääneet ihastuksen varjoon. Kuten sinäkin nyt huomaat tuon jurottamisen sekä hänen erakoituneen puhumattomuutensa. Hän on nyt näyttänyt todellisen luonteensa!
Ota tai jätä! Minä en alkaisi pidempään tuota katselemaan, sillä arvostan itseäni liikaa suostuakseni tuollaiseen kohteluun.
Miehellä ei ehkä ole muita naisia, mutta varalla hän sinua jo nyt pitää. Ja kyllä netissä moni varattu mailailee vuosia toisille naisille sekä harrastaa jopa nettiseksiä tai vain eroottista kirjoittelua. Välttämättä tapaamista ei harrasteta, kun tuo riittää.
Miehelläsi saattaa olla se mainitsemasi erektio-ongelma ja siihen tuollainen luonne harvoin lähtee apua hakemaan. Hän mieluummin sulkeutuu...
Niin, se arki tuppaa tulemaan ja silloin se oikea luonne sieltä tulee esiin. Alussa varmasti kaikki kokevat tapaavansa sen sielunkumppanin. Huijausta se on.
Molemmat antavat silloin itsestään sitä mitä toinen janoaa, eikä vaaleanpunaiset lasit silmillä nähdä muuta kun sen mitä haluaa nähdä.
Alma, miten olet edennyt asiassa?
Kiitos kysymästä. Olemme edenneet hieman siihen suuntaan mitä parisuhde ennen oli. Mies ihan oikeasti yrittää nyt. Koneella istuminen on jäänyt vähemmälle ja alkoholikin on jäänyt taka-alalle. Seksiäkin on ollut ihan mukavasti tuon jääkauden jälkeen. Olen myös ajatellut sitä vaihtoehtoa että jos tässä syy onkin ollut minussa. Olen tehnyt hänelle kaiken (niin kuin edellisessäkin suhteessa), olen kova touhuamaan, tekemään ruokaa, leipomaan, pitämään kotia, pyörittämään tätä suhdetta jne. että jos hän hänelle tuli sellainen riittämättömyyden tunne. Ja siitä syystä otti etäisyyttä, tuli tunne ettei hänestä ole minulle mitään "hyötyä". Olen oppinut vahvaksi mutta en ole päällekäyvän vahva.
Lähdin viikonlopuksi ystävälleni viettämään naisten iltaa, ja lähtiessäni hän halasi ja suukotti minua useaan kertaan, todeten että hänelle tulee ikävä ja toivotti hyvää iltaa ja pyysi että olisin "kiltisti".
Tää meidän suhde on todella sellainen että en halua tästä helpolla luopua, me olemme niin samanlaisia, huumorintaju on samanlainen ja saatamme yllättäen aloittaa keskustelun yhtä aikaa samasta aiheesta. Meidän on niin hyvä ollut ollut tässä suhteessa - tuntuu kodilta. Pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta häpeilemättä.
Sen tiedän että toista naista tässä ei ole ollut kuvioissa.