Hei vaan kaikille.
Olen 22 vuotias nuori mies, enkä ole koskaan seurustellut. Olen kyllä ollut joidenkin naisten kanssa sängyssä, mutta vakituista suhdetta minulla ei ole ollut. (Yhdenillanjuttuja, älkää ristiinnaulitko..!)
Enkä hirvittävästi edes haluaisi seurustella. Koen sen rajoittavana ja rasittavana, mutta toisaalta: vastaan ei ole vain kävellyt sitä oikeaa.
Enkä haluaisi tuhlata seurusteluun aikaani turhaan, vain statuksen vuoksi ja sen takia että on edes joku. Saan tällä hetkellä elämästäni erittäin paljon irti, ja nautin kaikesta mitä teen niin töissä kuin vapaa-ajallani.
En koe edes tarvitsevani suhdetta..
Joskus muutamien tyttöystävä-ehdokkaiden kanssa on mennyt "liian läheiseksi" eli kuulumisia on kyselty joka päivä, ja se alkoi ahdistamaan.
Haluan olla vielä nuori, villi ja vapaa, ainakin jos en löydä täydellistä naista.
Asiaa ei auta nykyajan kauneusihanteet: Joko naiset ovat liikalihavia, bilettäviä geneerisiä pissiksiä jotka kuuntelevat cheekkiä (musiikkimaulla ei väliä vaikka kuuntelisi mitä, halusin vain antaa esimerkin), tai sitten omituisia hissukoita yliopistojen kirjastojen nurkissa.
En halua parisuhdetta ellei löydy minuun vetoavaa tyttöä,
menetänkö jotain merkittävää?
Olen ihastunut elämässäni todella vain muutamaan naiseen.
Viimeisin oli pankissa: näin aivan uskomattoman kauniin ja söpön ikäiseni naisen, hän oli tuulipuvussa tukka sekaisin, mutta hänessä oli sitä jotain.. Harmittaa etten pyytänyt kahville.
Toinen ihastumiseni oli teininä..
Vaikutanko täydeltä hölmöltä?
Tuntuu että ikäiseni muut "miehet" kulkevat vain naisten haarovälin perässä, mutta itse toivon ja haluan paljon kaikkea muutakin: sitä että voisin olla jonkun naisen kanssa kuin sielunveljiä, hyviä ystäviä ja kumppaneita...
En ole baareissa naisten haaroväliä jahtaava hölmö,
naisten juttuja lukeneena tuntuu että voisin olla monien mielestä unelmien mies, mutta toisaalta missä sitä naisia muka tapaisi?
Kenties siellä pankissa tai missä vain.... ?
Baarissa jos menen juttelemaan mukavan tuntuiselle naiselle, on mielestäni asetelma häiritsevän korostetusti automaattisesti se, että minä haluan haaroväliä ja kaikki puheeni ovat vain iskurepliikkejä ja valetta.
Haluaisin tavata mukavan naisen vaikkapa harrastuksen tai työn lomassa, ja tutustua pikkuhiljaa, luonnollisesti.
Tulipas pitkä teksti.
Kommentoikaa toki?
Olen 22 vuotias nuori mies, enkä ole koskaan seurustellut. Olen kyllä ollut joidenkin naisten kanssa sängyssä, mutta vakituista suhdetta minulla ei ole ollut. (Yhdenillanjuttuja, älkää ristiinnaulitko..!)
Enkä hirvittävästi edes haluaisi seurustella. Koen sen rajoittavana ja rasittavana, mutta toisaalta: vastaan ei ole vain kävellyt sitä oikeaa.
Enkä haluaisi tuhlata seurusteluun aikaani turhaan, vain statuksen vuoksi ja sen takia että on edes joku. Saan tällä hetkellä elämästäni erittäin paljon irti, ja nautin kaikesta mitä teen niin töissä kuin vapaa-ajallani.
En koe edes tarvitsevani suhdetta..
Joskus muutamien tyttöystävä-ehdokkaiden kanssa on mennyt "liian läheiseksi" eli kuulumisia on kyselty joka päivä, ja se alkoi ahdistamaan.
Haluan olla vielä nuori, villi ja vapaa, ainakin jos en löydä täydellistä naista.
Asiaa ei auta nykyajan kauneusihanteet: Joko naiset ovat liikalihavia, bilettäviä geneerisiä pissiksiä jotka kuuntelevat cheekkiä (musiikkimaulla ei väliä vaikka kuuntelisi mitä, halusin vain antaa esimerkin), tai sitten omituisia hissukoita yliopistojen kirjastojen nurkissa.
En halua parisuhdetta ellei löydy minuun vetoavaa tyttöä,
menetänkö jotain merkittävää?
Olen ihastunut elämässäni todella vain muutamaan naiseen.
Viimeisin oli pankissa: näin aivan uskomattoman kauniin ja söpön ikäiseni naisen, hän oli tuulipuvussa tukka sekaisin, mutta hänessä oli sitä jotain.. Harmittaa etten pyytänyt kahville.
Toinen ihastumiseni oli teininä..
Vaikutanko täydeltä hölmöltä?
Tuntuu että ikäiseni muut "miehet" kulkevat vain naisten haarovälin perässä, mutta itse toivon ja haluan paljon kaikkea muutakin: sitä että voisin olla jonkun naisen kanssa kuin sielunveljiä, hyviä ystäviä ja kumppaneita...
En ole baareissa naisten haaroväliä jahtaava hölmö,
naisten juttuja lukeneena tuntuu että voisin olla monien mielestä unelmien mies, mutta toisaalta missä sitä naisia muka tapaisi?
Kenties siellä pankissa tai missä vain.... ?
Baarissa jos menen juttelemaan mukavan tuntuiselle naiselle, on mielestäni asetelma häiritsevän korostetusti automaattisesti se, että minä haluan haaroväliä ja kaikki puheeni ovat vain iskurepliikkejä ja valetta.
Haluaisin tavata mukavan naisen vaikkapa harrastuksen tai työn lomassa, ja tutustua pikkuhiljaa, luonnollisesti.
Tulipas pitkä teksti.
Kommentoikaa toki?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et menetä mitään. Orgasmikin tuntuu itse tehtynä parhaimmalta.
Orgasmi tuntuu parhaimmalta kun sen saa rakkaan kanssa.
Mutta aloittajalle: Jos olet tyytyväinen elämään sinkkuna niin mikäs siinä. Tee niin kuin itse parhaalta tuntuu.
Jaa, minä ainakin rakastan itseäni, joten noinkin voi sanoa ;D
En miettinyt noin syvällisiä. Lähdin heti vapaaehtoisen intin jälkeen, 2-kymppisenä Ruotsiin pakoon vanhempieni jokapäiväistä riitelyä, minulle vittuilua ja Suomen pieniä palkkoja ja korkeita hintoja.
Seuraavat 4-vuotta kuluivat levottomassa poikamieselämässä erilaisissa olosuhteissa, työpaikoissa ja ympäristöissä.
Elämän sisältö oli juuri niin suppea kuin voi kuvitella kun asuu kaltaistensa kanssa parakeissa ja poikamiesasuntoloissa.
Ei siinä kulttuuri kukkinut. Viikonloppuisin viina senkin edestä.
Petikumppaneiden saanti ja taso vaihteli eikä mikään pysyvämpi käynyt mielessänikään.
4:n vuoden jälkeen olin kypsä kaipaamaan vakiintuneempaa elämää.
Tutustuin Suomessa nykyiseen vaimooni ja parin vuoden seurustelun jälkeen virallistimme suhteemme.
Koin avioitumisen hyvin kiusallisena, juridisesti sitovana, mutta silloin ei asuttu avopareina.
Varmistelimme vielä 3-vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää.
Olemme tyytyväisiä elämäämme.
Minulle nuo "ajelehtimisvuodet" olivat ilmeisen välttämättömiä loppuelämää ajatellen.
Nyt tuo toinen puolisko tuhisee tuplatäkin alla puolenpäivän ponnisteluista uupuneena.
Ei tämän ikäinenkään ukko ole aina helppo tapaus.
Aika muuttaa ihmistä!
Olet niin nuori että suotta edes mietit parisuhdetta. Elä kuten parhaaksesi näet ja tee, mikä tuntuu kulloinkin oikealta. Sun elämä se on.