Ensin pienemmässä yökerho-baariristeytyksessä ja join yhden lasin vettä. Ei ollut kunnollisia istumapaikkoja eikä karaokea. Heti pois kun vesi loppui.
Sitten ylikalliiseen ja isoon yökerhoon. Siellä oli kohtalaisesti tilaa, niin että istuin yhteen paikkaan ja puolitosissaan kysyin naisparilta että veinkö jonkun toisen tilaa. Toinen tyttö sanoi vähän kyllästyneen oloisesti, että pöydällä oleva vesi voisi vahingoittaa karaokevihkoa. Kerroin iloisesti ettei se pidä paikkaansa ja esittelin vihon kansia. Mietin että pitiköhän se nainen minusta mutta esitti tylyä kovista sosiaalisen paineen takia. No siitä he lähtivät sitten aika pian kävelemään ja se olikin illan ainut kontakti.
Kävin sitten laulamassa yhden biisin ja alussa vähän ujostelin mutta sitten se tuli aika tunteella ja kuulosti miltä kuulosti. Ei tainnut kukaan taputtaa. Istuin sitten hyvän tovin vielä sohvalla ja tilaa olisi ollut viereen tulijoille vaikka kuinka paljon, mutta eipä sieltä tietenkään kukaan voinut tulla kuten ei juuri ikinä ennenkään. Sitten joku nainen alkoi taas laulaa ja siitä äänestä tuli jotenkin ärsyttävän itseriittoinen vaikutelma ja koko paikka alkoi kyllästyttämään aika rajusti, kuten ihmiselämäkin. Visualisoin itseni kotiin ja lähdin. Onneksi paluumatka oli varsin lyhyt.
Sitten ylikalliiseen ja isoon yökerhoon. Siellä oli kohtalaisesti tilaa, niin että istuin yhteen paikkaan ja puolitosissaan kysyin naisparilta että veinkö jonkun toisen tilaa. Toinen tyttö sanoi vähän kyllästyneen oloisesti, että pöydällä oleva vesi voisi vahingoittaa karaokevihkoa. Kerroin iloisesti ettei se pidä paikkaansa ja esittelin vihon kansia. Mietin että pitiköhän se nainen minusta mutta esitti tylyä kovista sosiaalisen paineen takia. No siitä he lähtivät sitten aika pian kävelemään ja se olikin illan ainut kontakti.
Kävin sitten laulamassa yhden biisin ja alussa vähän ujostelin mutta sitten se tuli aika tunteella ja kuulosti miltä kuulosti. Ei tainnut kukaan taputtaa. Istuin sitten hyvän tovin vielä sohvalla ja tilaa olisi ollut viereen tulijoille vaikka kuinka paljon, mutta eipä sieltä tietenkään kukaan voinut tulla kuten ei juuri ikinä ennenkään. Sitten joku nainen alkoi taas laulaa ja siitä äänestä tuli jotenkin ärsyttävän itseriittoinen vaikutelma ja koko paikka alkoi kyllästyttämään aika rajusti, kuten ihmiselämäkin. Visualisoin itseni kotiin ja lähdin. Onneksi paluumatka oli varsin lyhyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.