Hei!
Mä nyt vaan mietin.. Mä haluaisin kihloihin (sitä
myötä sopia hääpäivän) mun miehen kanssa. Olemme
olleet yhdessä 4 vuotta, joista asuttu kolme.
Kaiken maailman (pahoistakin) vastaiskuista
selvitty ja hyvin menee.
Aluksi mieheni sanoin kihlaavansa minut silloin
kun meillä oli ensinmäinen vuosipäivä, mitään ei
tapahtunut. Sitten hän puhui seuraavasta
juhannuksesta. Mitään ei tapahtunut... En
viitsinyt kysellä, olisi ollut sellanen fiilis
että ruikutan.
Nyt ei asiasta ole aikoihin puhuttu. Ja haluisin
tietää haluaako hän minun kanssa joskus
naimisiin. Mutta en halua pelotella häntä tai
kosia häntä itse. Olen vanhanaikainen, mies
kosii :) Ja hän on romanttinen ja sanonut
kihlaavansa minut kavereiden edessä polvillaan..
Keksiikö joku jotain vihajuskeinoja tai muita
millä sais selville onko hänellä aikomuksia vai
onko hän tavallaan luopunut kaikesta?
On mullakin ongelmat...
Mä nyt vaan mietin.. Mä haluaisin kihloihin (sitä
myötä sopia hääpäivän) mun miehen kanssa. Olemme
olleet yhdessä 4 vuotta, joista asuttu kolme.
Kaiken maailman (pahoistakin) vastaiskuista
selvitty ja hyvin menee.
Aluksi mieheni sanoin kihlaavansa minut silloin
kun meillä oli ensinmäinen vuosipäivä, mitään ei
tapahtunut. Sitten hän puhui seuraavasta
juhannuksesta. Mitään ei tapahtunut... En
viitsinyt kysellä, olisi ollut sellanen fiilis
että ruikutan.
Nyt ei asiasta ole aikoihin puhuttu. Ja haluisin
tietää haluaako hän minun kanssa joskus
naimisiin. Mutta en halua pelotella häntä tai
kosia häntä itse. Olen vanhanaikainen, mies
kosii :) Ja hän on romanttinen ja sanonut
kihlaavansa minut kavereiden edessä polvillaan..
Keksiikö joku jotain vihajuskeinoja tai muita
millä sais selville onko hänellä aikomuksia vai
onko hän tavallaan luopunut kaikesta?
On mullakin ongelmat...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun se pitkistyy niin se mutkistuu.
Jätä tuollainen mies.
Asuin itsekin yhdessä samanlaisen miehen kanssa.
Kovasti aina lupaili kihlaavansa silloin ja
silloin, mutta mitään ei tapahtunut. Hän lykkäsi
aina kihlautumista milloin milläkin
tekosyyllä. "Jätät juustopaperit
pöydälle", "opiskelet vielä, enkä halua sitoutua
tulevaisuuden työttömään", "et ole vielä valmis"
jne. Hän siis päätti puolestani, olenko valmis
vai en. Omasta valmiudestaan ei koskaan puhunut,
kierteli ja kaarteli vain ja keksi uusia,
kummallisia selityksiä.
Lopulta aloin epäillä, oliko hänellä mitään
vakavia aikomuksia suhteeni. Kun tivasin asiaa,
hän totesi "oletko jotenkin epätoivoinen, kun
sulla on noin kiire? Pelkäätkö, ettei sua kukaan
muu huoli?". Eli aina kun puheet kääntyivät kihla-
asian suuntaan, juttu kääntyi jotenkin aivan
päälaelleen ja MINUN syykseni ja viakseni. Olin
rakastunut, luulin kohdanneeni Sen Oikean ja
halusin viettää hänen kanssan loppuelämäni,
kihlautua, mennä naimisiin, saada lapsia... Ja
hän haukkui minua epätoivoiseksi!
Mitäkö tein? Pakkasin kamat ja häivyin. Ero otti
todella koville, varsinkin kun exälläni oli heti
uusi nainen, jota hän minulle mainosti. On
kuulemma vakava suhde (toisin kuin meillä?) jne
jne. Itse olin sinkkuna jonkin aikaa, lopulta
tapasin todellisen unelmieni miehen, jonka kanssa
asun nykyään yhdessä ja olen kihloissa. En
uskalla edes ajatella, kuinka paljosta olisin
jäänyt paitsi, jos olisin jäänyt entiseen
avosuhteeseen. Eli rohkeutta, joskus kannattaa
lähteä! Jossain sinuakin voi odottaa mies, joka
OIKEASTI rakastaa ja haluaa sitoutua, eikä vain
lupaile tyhjiä.
jospa ihan rohkeesti ottaisit asian puheeksi. et
ruikuta, kysyt suoraan. ja jätät sitten asian
siihen etkä jää roikkumaan aiheeseen. kosinta
tulee, tai sitten ei..
meidänkin piti päättää hääpäivä tiettyyn aikaan
mennessä. eipä ole päätetty ja "aikaraja" ollut
ummessa jo kauan. enää en edes odota koko asiaa.
aika näyttää mitä meille tapahtuu...
ja luvannut olla mieheni kanssa loppuikäni.
En tiedä haluanko naimisiin, sillä se ei muuta
suhdettamme millään muulla tavalla kuin
papereissa. Meillä on vielä ongelmana sukunimi:
kumpikin haluaa antaa tuleville lapsille omansa
(meidän suvussa on enää vain tyttöjä ja hänen
veljensä voisi jatkaa heidän sukunimeään). Jos
menen naimisiin, pidän pienet häät, sillä en halua
maksaa maltaita asiasta, jota olisi mielestäni
pitänyt juhlia silloin kun toisemme tapasimme..
No, se minusta.. Miksi haluat niin kovasti
naimisiin? Sama mieshän ja sama suhde siinä on,
olette naimisissa tai ette. Keskustele miehesi
kanssa omista ja hänen tulevaisuuden
suunnitelmistaan ja katsokaa pitävätkö ne yhtä!
Ei kannata hätiköidä noita päätöksiä; tuttavapari
seurusteli pari vuotta, meni viime talvena
naimisiin (naisen elinikäinen haave) ja nyt on
eropaperit vireillä :(.
Minä olin ennen se joka ei edes ajatellut kihloja
tai muuta, mutta hänen puheensa saivat minut
mukaansa...
MIksikö haluan kihloihin tai naimisiin. Naimisiin
aattelin mennä Pitkän kihlauksen jälkeen, mutta
kihlat... no minulle ja miehelleni se olisi se
merkki, että yhdessä aina ja vain me jne. En minä
oikeastaan tiedä. Liian vaikea kysymys alkaa
selittämään. Mutta kihlat olis kuitenkin kiva, on
sekin jos iso lupaus. Ja minä en kihlaudu
elämässäni kuin kerran.
Haluaisin vain tietää mikä mieheni mielen käänsi
silloin ja missä nyt mennään...
Muuten meillä siis menee aivan loistavasti ja
olen erittäin onnellinen, etten minä tällä
asialla päiviäni pilaa. On vain välillä tullut
mieleeni...
on hienoa jos teillä menee hyvin. Ja en mä millään
pahalla sitten tarkottanut tota kysymystä
naimisiinmenosta! Aika moni ei muuten tiedä
perimmäistä syytä, että miksi haluaa. Itse joskus
haaveilin suurista häistä ja nyt ajattelen, että
taisin tosiaan haaveilla häistä enkä itse
loppuelämän kestävästä rakkaudesta.
Toivottavasti keskustelette kunnolla ja saat
vastauksen kysymyksiisi!! Hauskaa talven
odotusta!!