mieheni viettää lähestulkoon kaiken aikansa kavereidensa kanssa.
hänen aika on kortilla, koska hän käy töissä ja opiskelee, mutta vähäisellä vapaa-ajallaan mies ei tunnu nykyään viihtyvän kotona lainkaan.
erityisesti yhden miespuolisen kaverin kanssa hän viettää tolkuttomasti aikaa. He näkevät lähestulkoon joka päivä, ja jos eivät näe tämä kaveri varmasti soittelee useamman kerran päivässä. mies usein menee kaverille ennen töitä (jos on iltavuorossa) ja töiden jälkeen ja tulee joskus aamuyöstä kotiin. Myös hänen puheenaiheensa nykyään liittyy paljon tuohon ystävään ja minulla on mennyt hermot totaalisesti koko tilanteeseen, etten jaksa enää kuulla mitään tuosta hänen kaveristaan.
Tiedän, että on typerää olla mustasukkainen miehen miespuolisesta kaverista ja tiedän, ettei mies aio muuttaa käytöstään (hän on sanonut sen itsekin). emme vaan tunnu löytävän tasapainoa parisuhteessa, kun molemmilla on niin erilaiset tarpeet. riidellään nykyisin tästä aiheesta ihan liikaa.
tietenkin haluan, että kumppanilla on oma elämä ja omia menoja, mutta mielestäni ei ole oikein kumppania kohtaan joutua pyytelemään yhteistä aikaa. jos ehdotan jotakin yhteistä tekemistä esim mennä katsomaan siskoni ja hänen miehen uutta asuntoa sekin oli aikamoista suostuttelua, ennenkuin mies lupautui tulla, vaikka he eivät todellakaan asu kaukana.
en todella tiedä mitä tehdä. olen kuullut, että aika usein moku suhteissa on tyypillistä, että mies viettää suurimman osan ajastaan ystävien kanssa. onko teidän ollut vaikea sopeutua tähän tai oletteko saaneet jotain kompromisseja aikaiseksi?
hänen aika on kortilla, koska hän käy töissä ja opiskelee, mutta vähäisellä vapaa-ajallaan mies ei tunnu nykyään viihtyvän kotona lainkaan.
erityisesti yhden miespuolisen kaverin kanssa hän viettää tolkuttomasti aikaa. He näkevät lähestulkoon joka päivä, ja jos eivät näe tämä kaveri varmasti soittelee useamman kerran päivässä. mies usein menee kaverille ennen töitä (jos on iltavuorossa) ja töiden jälkeen ja tulee joskus aamuyöstä kotiin. Myös hänen puheenaiheensa nykyään liittyy paljon tuohon ystävään ja minulla on mennyt hermot totaalisesti koko tilanteeseen, etten jaksa enää kuulla mitään tuosta hänen kaveristaan.
Tiedän, että on typerää olla mustasukkainen miehen miespuolisesta kaverista ja tiedän, ettei mies aio muuttaa käytöstään (hän on sanonut sen itsekin). emme vaan tunnu löytävän tasapainoa parisuhteessa, kun molemmilla on niin erilaiset tarpeet. riidellään nykyisin tästä aiheesta ihan liikaa.
tietenkin haluan, että kumppanilla on oma elämä ja omia menoja, mutta mielestäni ei ole oikein kumppania kohtaan joutua pyytelemään yhteistä aikaa. jos ehdotan jotakin yhteistä tekemistä esim mennä katsomaan siskoni ja hänen miehen uutta asuntoa sekin oli aikamoista suostuttelua, ennenkuin mies lupautui tulla, vaikka he eivät todellakaan asu kaukana.
en todella tiedä mitä tehdä. olen kuullut, että aika usein moku suhteissa on tyypillistä, että mies viettää suurimman osan ajastaan ystävien kanssa. onko teidän ollut vaikea sopeutua tähän tai oletteko saaneet jotain kompromisseja aikaiseksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itselläni suhde, ts. avioliitto kaatui juuri yhteisen ajan puutteeseen. Alkuaikoina yhteistä aikaa oli enemmän, mutta myöhemmin mieheni omat menot olivat tärkeämmät. Ja aivan loppumetreillä "kaverit" olivat avioliiton ulkopuolinen suhde seuran etsiminen netissä "sinkkumiehenä". Näin kävi minulle ja ikävä kyllä myös aika monelle muulle.
Monissa maissa miehet ja naiset elävät toisistaan erillään, miehet kodin ulkopuolella, naiset kotona.
Mutta tietenkin kysymyksessä voi olla homoseksuaalinen suhdekin. Tai se, ettei mies halua olla kanssasi.
Kysäisepä mieheltäsi, mistä on kysymys.,
Ei arabimiehestä mitään ystävää saa. Sille kaverit on kavereita ja kotilehmä odottaa kotona.
Minun mieheni myös viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kavereiden/kaverin kanssa. Hänellä näyttäisi olevan yksi hyvä kaveri, jolle soittelee koko ajan ja lisäksi muita kavereita. Ajan kanssa olen todennut, että on ihan turha yrittää mitään suurta muutosta tilanteeseen. Se ei johda kuin ristiriitoihin. Leppoisamman miehen saa, kun antaa hänen mennä ja tulla. Kun tarvitsen apua jossain asiassa, niin yritän ilmoittaa siitä, ja kyllä mies sitten auttaa. Hän on sitä mieltä, että kun naisella on lapset, niin nainen ei oikeastaan ole yksin, vaikka mies ei olisi kotona. Iltaisin hän tulee kotiin kohtuuaikaan ennen nukkumaanmenoa joitakin viikonlopun poikkeuksia lukuunottamatta.
Ei voi kuin ihailla näitä kavereita, miten he pyörittävät teitä. Sama touhu suomi mieheltä niin 100% päivittäinen nalkutus ja lopulta avioero edessä. Nyt vielä loppuun fakta, kyllä tuossa tilanteessa on helppo ukon pyörittää vähän muitakin muijia kuviossa, mutta tokikin tiedän näiden heppujen uskollisuuden olevan kiveen kirjoitettu.
Ex-mieheni vietti kaiken aikansa golf-kentillä. En minä hänelle nalkuttanut sen enempää kuin nykyisellekään miehelle. Mutta ero poissaoloissa oli siinä, että exällä oli golfin höysteenä naisystävä, mistä sain tietää vasta, kun mies sanoi, että ottaa eron. Ja kyllä se oli ex-mieheni, joka nalkutuksen meidän perheessä hoiti...en minä. Kun en ole nalkuttavaa ainesta. Nykyinen mieheni ei sentään nalkuta. En lähtisi siitä, että jokainen mies, joka ei viihdy kotona, on heti pettämässä vaimoaan. Tietysti se on mahdollista, mutta myös mies, joka vaikuttaa "kiltiltä perheenisältä", voi olla pettäjä...ja ystäviltäni olen kuullutkin, että näitä kilttejä perheenisiä löytyy mm. miesten baareista. Klassisesti on tunnettua, että miehellä on tarve "lähteä"...ja kun hän on poissa kotoaan, niin hän kaipaa puolisoon ja perhettään...ja palaa takaisin, kunnes luonto jälleen ajaa hänet pois...jne. Oma mieheni kuvaa juurikin tällaista tarvetta...kotona ollessaan hän kokee, että hänen on päästävä liikkeelle...ja lähdettyään kotoa, hän tuntee ikävää ja rakkautta, mikä tuo hänet taas perheen luokse. Siinä ei tarvita toista naista eikä mitään pettämiskuvioita.
...niin ja lisäksi taustalla saattaa olla kasvatuksellinen/kulttuurinen vaikutus, jossa mies on kasvanut perheessä, jossa isä ei ole paljonkaan läsnä ja äiti on hallitseva ja kontrolloiva...Tällaisessa tilanteessa aikuiseksi kasvettuaan miehen on vaikea olla "läsnä/lähellä", hänellä on sisäinen tarve paeta, olla erillinen ja etäinen...Eikä se edelleenkään tarkoita sitä, että kyseessä olisi pettäminen...
Mies on juuri tuollaisesta perheestä: isä oli harvoin kotona ja äiti on yhä aika kontrolloiva :D
Mies pyysi eilen anteeksi käytöstään ja lupasi raivata kalenterista enemmän aikaa myös minulle. Saa nähdä miten pitkään lupaus pysyy
Korostakaamme vielä sitä, että kyseessä ei missään tapauksessa ole välttämättä pettäminen. Ei koskaan missään tapauksessa välttämättä aina. Eli siis omalla kohdalla ei ainakaan varmaankaan välttämättä luultavasti ole kyse pettämisestä. Noin. Nyt kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa.
Tiedän, että näitä tapauksia on paljon, mies viettää lähes kaiken vapaa-aikansa kavereitten ja "kavereitten" kanssa, ollaan yötä poissa tai kömmitään aamuyöstä kotiin nukkumaan. En kattelis tollasta lainkaan, mun mies lähtis kämpästä ja heti!
Kyllähän ne lähteekin , kun oleskelulupa on taskussa.
Mun mies tulee kans kulttuurista, jossa tämä on ihan normaalia ja tuskin ois edes osannut kyseenalaistaa asiaa, jos en olisi siitä sanonut. Jos suhde on hyvä, asiat ratkeaa puhumalla. Nykytilanne meillä että joustoa molemmin puolin, kultainen keskitie löytyi : ) PUHUKAA.
Hyvä aloittaja, ota neuvosta vaari ja harkitse tarkkaan mikäli haluat jäädä avioliittoon. Miehesi jonka on joka päivä tavattava kaveriaan ja soittelee tälle monta kertaa päivässä, on luultavammin miehesi homorakastaja. Ukkomiesten homorakastajat ovat arabi- ja muslimimaailmassa suht' yleistä. Miehesi on todennäköisesti homoseksuaali, mutta ei ole vaan pystynyt tulemaan kaapista ulos ja elää kulissielämää kanssasi.
Mies ei ole arabi eikä muslimi eikä todellakaan ole homo. Luulen, että hän saattaa ikävöidä omaa maataan ja siksi takertuu niin kovin omanmaalaisiinsa