Mikä avuksi, kun työ masentaa. Töiden jälkeen kotona en jaksa mitään. En edes tunne olevani oikealla alalla. Ajauduin lukion jälkeen ammattikouluun, koska olin jo silloin masentunut ja lukio meni penkin alle. Yläasteella olin kiltti ja hiljainen kympin ja ysin tyttö. Lukiossa olin masentunut ja kärsin paniikkihäiriöstä päättötodistuksen keskiarvo oli jotain 6. Lukio meni neljään vuoteen ja vielä lukulomallakin suoritin kursseja, että saan tarvittavan määrän kursseja kasaan.
Töissä on raskasta. Jännitän ja stressaan sosiaalisia tilanteita. Työpaikassani kaikki puhuvat selän takana toisista pahaa. Tunnen olevani joku kynnysmatto, koska kaikki valittavat "virheistäni" koko ajan ja passuuttavat, enkä kehtaa pistää vastaan. Virheet eivät edes ole mitään oikeita virheitä vaan eri tapoja tehdä työtä samalla lopputuloksella. Minua myös aina syyllistetään joka asiasta, vaikka en ole tehnyt sitä. Aina kuuluu toiselta puolelta tilaa huuto "tuuppa täällä käymään" ja sitten alkaa kauhea paasaus ja kun vihdoin lopetetaan, niin saan kerrottua, että en ole koskenutkaan siihen. Kaikkea tällaista. Ja jos vaikka siivoan jotain tai teen jotain, niin siihen tullaan komentamaan, että "sun pitää siivota tämäkin hylly". Juu, olin juuri seuraavaksi tulossa siihen...
Jos taas joku vanhoista tekee jonkun oikeankin virheen, niin sille vain nauretaan. Ja minäkin monesti korjaan jonkun tekemättä jääneen työn tai väärin tehdyn työn, mutta en tee siitä mitään numeroa ja huuda, että "kuka v* tämän on laittanut".
Töiden jälkeen en illalla jaksa kotona mitään. Viikonloput ja lomat ovat ainoita, jolloin on energiaa muuhunki kuin sohvalla makaamiseen.
Töissä on raskasta. Jännitän ja stressaan sosiaalisia tilanteita. Työpaikassani kaikki puhuvat selän takana toisista pahaa. Tunnen olevani joku kynnysmatto, koska kaikki valittavat "virheistäni" koko ajan ja passuuttavat, enkä kehtaa pistää vastaan. Virheet eivät edes ole mitään oikeita virheitä vaan eri tapoja tehdä työtä samalla lopputuloksella. Minua myös aina syyllistetään joka asiasta, vaikka en ole tehnyt sitä. Aina kuuluu toiselta puolelta tilaa huuto "tuuppa täällä käymään" ja sitten alkaa kauhea paasaus ja kun vihdoin lopetetaan, niin saan kerrottua, että en ole koskenutkaan siihen. Kaikkea tällaista. Ja jos vaikka siivoan jotain tai teen jotain, niin siihen tullaan komentamaan, että "sun pitää siivota tämäkin hylly". Juu, olin juuri seuraavaksi tulossa siihen...
Jos taas joku vanhoista tekee jonkun oikeankin virheen, niin sille vain nauretaan. Ja minäkin monesti korjaan jonkun tekemättä jääneen työn tai väärin tehdyn työn, mutta en tee siitä mitään numeroa ja huuda, että "kuka v* tämän on laittanut".
Töiden jälkeen en illalla jaksa kotona mitään. Viikonloput ja lomat ovat ainoita, jolloin on energiaa muuhunki kuin sohvalla makaamiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No sullahan menee vielä hyvin kun saat edes lomilla ja viikonloppuisin jotain aikaiseksi. Itselläni vauhti loppuu oikeastaan aina.
Täällä kanssa jaksaminen on huonossa jamassa työnosalta ja heijastuuhan se sitten vapaa-aikaankin. Minulla on pitkä kokemus siivoustyöstä ja nyt on vielä kohde huono. Tuntuu vaikealta mennä töihin ja suoriutua päivästä. Onneksi apua saan tilanteeseeni mutta loppuratkaisua ei ole vielä tiedossa....On otettava päivä kerrallaan.
Mun entinen työkaveri kyttäsi minua töissä ja raportoi esimiehelle, jos näki, että teen jonkun asian toisin kuin hänelle oli opetettu. Vaikka ne asiat olisi voinut tehdä monellakin tapaa (kuten joku aiempi kirjoittaja totesi myös). Tätä meininkiä jatkui useamman kuukauden. Kuten arvata saattaa, niin meistä kahdesta ei ikinä tullut kavereita. Työkaverini oli äkkipikainen, kiukutteleva, luonnehäiriöinen ja kaikin puolin erittäin itsekäs henkilö. Sellaisen kanssa vain harvat ja valitut tulee toimeen. Minä en ja onneksi mun ei enää tarvitse nähdä häntä.
Kaikissa (työ)ryhmissä tarvitaan ns. syntipukki, joku joka erottuu vaan jollain lailla muusta ydinporukasta. Työtavoiltaan, temperamentiltaan, sosiaalisuudeltaan, osaamiseltaan, jne, eikä osaa tai jaksa panna heille kampoihin.
Ei työryhmä oikeastaan voi edes toimia ilman syntipukkia. Jonkun on aina tehtävä ne porukan ikävät hommat ja oltava likasanko johon turhautumat ja stressin ja kaiken *itutuksen voi sitten purkaa. Monesti heikoin lenkki on se, joka viimeksi on tullut taloon. Nuori ja kokematon.
Lues linkkien jutut (mm. kohta: Kantaako syntipukki kaikkien pahat teot?
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/04/06/varo-sinustakin-voi-helposti-tulla-syntipukki/201226898/139
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Työpaikan selviytyjät/NYT2002102557r7l
Naisvaltainen työpaikka? Naisten keskinäistä nokkimista? Tuskin miehet viitsii nuoria tyttöjä kyykyttää tuolleen.