Evoluutiobiologi: "Täydellisiä mätsejä on olemassa"

Ajattelen

Miten sitten voi erottaa sen onko kyseessä harhainen ja häilyvä ihastumishormoni vai se että alitajuisesti tietää kohdanneensa sen oikean mätchin???

jos se olisikin noin helppoa mutta entäs kun se jalat alta vievä on yksinkertaisesti pään sisältä "mätä"?? ei sellaisen kanssa voi eikä kannata pariutua, jonkinasteinen tutustuminen tarvitaan, se tuosta ehkä puutuu jos ajattelee missä vaiheessa oikean tunnistaa

Prinssistä paljastuu sammakko heti ensimäisten ongelmien eteentullessa, niinhän kaikki miehet toimivat

Mitä jos tällainen mätsi on löytynyt ja molemmat osapuolet on mätiä? Erossa pitäisi pysyä koska suhde meni vaaralliseksi, mutta ei voida, siihen ei riitä edes ulkomaille muutto eikä vuodet. Joka kerta kun nähdään, päädytään yhteen heti. Molemmat pysyy sinkkuna ja elämä menee hukkaan. Mitenpä sitä voisi ketään ottaa kun tuntee näin jotain muuta kohtaan.

tilanne..

Hei nim. lobotomia! Ota oma elämä haltuusi.

Ärsyttää "kuunnella" tuollaisia tarinoita! Joko otat eksääsi yhteyttä, ja yritätte miettiä jottako suhteenne voisi vielä onnistua paremmin ja palaatte yhteen, tai sitten annat sen tunteen olla omassa arvossaan.

Kyllä sä voit jonkun toisne löytää, ja tuntea häntä kohtana jotakin arvokasta. Jos ei nyt sitä aivan tismalleen samaa kuin mitä eksääsi, niin omalla laillaan yhtä upeaa.

Joka tapauksessa pitää TOIMIA jos on tunteita puoleen tai toiseen. Ärsyttää ihmiset jotka hilja amielessään haikailee jonkun perään. Tee jotain, tai siirry eteenpäin!

Niin ärsyttää minuakin, enkä ole sellainen. Olen rehellisesti ja suoraan monta kertaa sanonut tunteeni exälleni, joka on niin tomppeli, ettei usko minua.

Ja silti päädytään joka kerta nähdessämme moneksi päiväksi rakastelemaan. Tiedän että hän pelkää. Hän sanoo ettei ole koskaan tuntenut näin ja yhä, vuosien jälkeen se intohimo on jäljellä ja vaikka mitä, mutta on sitä mieltä ettei suhteesta tule mitään.

Ei voi myöntää asiaa, mikä on minulle itsestään selvä: meidän kuuluu olla yhdessä. Minusta tuntuu ettei hän tajua kuinka ainutlaatuista tämä on, koska olen hänen ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa tyttöystävänsä.

tunne onkin yksipuolinen?

(Rakkauteni ja/tai pakkomielteeni on kestänyt jo vuosia - vuosikymmeniä.)

kyynel..

I know that shit happens, but my heart and soul persistantly keep on telling to me otherwise!!

PASKAAAAAA

"Täydellisiä mätsejä on olemassa" , mutta alan myös pikkuhiljaa uskoa, että todella piiiiitkään elämänirakkautena pitämäni nainen, ei tunne (koskaan tuntenutkaan?) samoin.

->Alkaa takki olla aika tyhjä ja elämän suunta on juuri nyt melko hukassa, mutta kenties vielä joskus löydän sen todellisen täydellisen mätsin..

Mitä jos se täydellisen matchin löytyminen aiheuttaa niin voimakkaan reaktion, ettei pysty käsittelemään asiaa vaan pakenee...?

on kokemusta asiasta? Mitä vastaat itse?

Mikä selittää tämän ilmiön sitten:
Minulla on tunteet kuolleet miestäni kohtaan jo noirmaali aika seurustelun alusta lähtien milloin se sammakko palaa prinssin tilalle, eli emme ole siis sopivat.
Mutta MIES sanoo että häenllä edelleen on tunteet vahvoina, hän rakastaa ja ons itä mieltä että olemme täydellinen match-pari..kestoseisokki päällä jok kerta minut nähdessään.
eli jos tuo juttu pitäisi paikkansa, niin eikö molemmille siten pitäisi käydä niin että rakkaus lopahtaa alkuhuuman jälkeen?
Miksi nyt on käynyt niin että vain minun rakkauteni on lopahtanut, mutta mies kokee edelleen jotain hormooneja.
Miten tuo pystyy olemaan yksipuolista, että toinen on sen toisen täydellinen pari ja rakkaus ei suostu kuolemaan, mutta se toinen vaan jatkaa rakastamista kuin oltaisiinkin täydelline pari.??

Financially I have been supported the Academy of Finland.

Ikävää jos ei sellaista koskaan löydäkään. Kyllä ihminen hakee itsensä kaltaista, jonka kanssa kohtaisivat samat arvot ja elämäntyyli. Ja tietysti että kolahtaisi myös seksuaalisesti. Monen kanssa voi sopia yhteen joiltakin osin ja oma päätös on, että tyytyäkö siihen jos ei yksin halua elää. Oma eka poikaystävä oli miltei itseni vastakohta ja ikävä ero siitä tuli. Nyt olen onnellinen että se suhde päättyi, koska minulle sopivampaa on olemassa.

Mukavaa kun tänne postataan välillä jotain järkevääkin:). Pitkäaikaisessa parisuhteessa pitää kyllä olla sitä jotain, että liitto kestää - ennen se kesti kun oli pakko. Omalta kohdaltani olen tehnyt päätelmän, että jonkinlainen vipsahtaminen pitäisi tapahtua, mukana hormonit ja myös (ehkä tiedostamaton) mieltyminen itselle sopivaan tyyppiin luonnollisesti ilman turhaa järkeilyä olisi se juttu. Olen inhorealisti, looginen asioiden punnitsija ja kyynikko. Tekisi hyvää hurahtaa kunnolla...

Kyllä - on, vieläkin, kai kunnes kuolen.

Se on muuten evoluutiopsykologia, ei -biologia. Oppiainetta voi opiskella Turun yliopistossa.