Välillä mietityttää todella että tätäkö se elämä on nykypäivänä kaikilla? Ostetaan taloa ja perheauto, hankitaan vähintään kaksi tenavaa ja esitetään että voi hitsit tää olikin se mun elämän tarkoitus ja kaikki on niin mahtavaa?
Vai mennäänkö tuolla valinnalla sieltä mistä aika on matalin?
Onko kenties tylsää ja hankitaan siksi tenavia kun väljähtänyt suhde ei enää tarjoa mitään?
Paikataanko suhdetta lasten hankinnalla sitä omaa kuvitellaan että se siitä paranee?
Olen itse yli 30v nainen ja kyseinen ratkaisu ei tunnu vieläkään houkuttelevalta eikä hyvältä.
Mieluummin taidan ottaa pelkästään hyvän parisuhteen ilman lapsia ja talolainoja. Tai pelkän rakastajan.
Vai mennäänkö tuolla valinnalla sieltä mistä aika on matalin?
Onko kenties tylsää ja hankitaan siksi tenavia kun väljähtänyt suhde ei enää tarjoa mitään?
Paikataanko suhdetta lasten hankinnalla sitä omaa kuvitellaan että se siitä paranee?
Olen itse yli 30v nainen ja kyseinen ratkaisu ei tunnu vieläkään houkuttelevalta eikä hyvältä.
Mieluummin taidan ottaa pelkästään hyvän parisuhteen ilman lapsia ja talolainoja. Tai pelkän rakastajan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olisin halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, en olisi todellakaan hankkinut lasta! Elämä olisi monessa mielessä helpompaa. Elämämme ei ollut myöskään tylsää, eikä parisuhde väljähtänyt. Ja usein lapset ainakin alkuvaiheessa koettelee suhdetta, joten ei ole useinkaan hyvä keino parantaa huonoa suhdetta.
Mietin pitkään haluanko lapsia vai ei. Mulla ei koskaan ollut mitään vauvakuumetta. En osaa tarkkaan sanoa miksi halusin lapsen. En ole ollut koskaan erityisen lapsirakas, mutta en inhoakaan lapsia. Enkä aiemmin osannut kuvitella itseäni äidiksi. Mutta lasta en kadu, päinvastoin. Joka päivä ihmettelen onneani. Varmaan olisin ihan tyytyväinen ilman lastakin, enhän voisi tietää mitä olisin missannut ja millainen lapsemme olisi.
Mitä tulee taloon niin sama raha tai enemmän olisi kuussa mennyt vuokraan. Ja maksan mieluummin omaa. Kerrostalo ei oo mun juttu, olen asunut kerrostalossa kahdeksan vuotta. Eikä oikein rivitalo missä ei saa niin vapaasti tehdä mitä tykkää, on taloyhtiöt, pieni piha ym. Ihmiset on erilaisia ja tykkäävät erilaisista asumismuodoista ym. Ei välttämättä ole aina kyse mistään esittämisestä. Joku varmaan esittääkin, mutta toisista nuo asiat voi oikeasti olla mahtavia. Vai esitätkö sä sitten sellaista, että "mun ei tarvi esittää mitään. Ja ajattelen omilla aivoilla ja en tee niin kun muut tekee jne."? Vai valitsitko elämäntapasi ihan muita ajattelematta, ihan sen mukaan mistä itse tykkäät?
Jos et halua taloa, älä osta. Jos et halua lapsi, käytä ehkäisyä. Ei siinä sen kummempaa. Jos ei halua, ei ole pakko.
Kaikki ja kaikki... Joskus viime vuosituhannen alkupuolella oli lapsia kaikilla, koska ei ollut tehokkaita ehkäisymenetelmiä.
Nykyisin tilastojen mukaan ainakin puolet kotitalouksista on lapsettomia. Yleisintä Suomessa on tänä päivänä kahden aikuisen henkilön lapseton talous. Yksinelävien taloudet yleistyvät koko ajan.
Kyllä, osalla ihmisistä on nykyisinkin lapsia, mutta ei läheskään kaikilla. Yhä useammat jäävät lapsettomiksi joko tarkoituksella tai tahtomattaan (ei löydy sopivaa kumppania / aika menee uraa tehdessä ja hups siinähän se aika menikin / kaikki eivät saa lapsia vaikka miten yrittäisivät). Osalla on vastaavasti useita lapsia.
Meillä ainakin hankittiin lapsia siksi että molemmat pitävät niistä. Oli kiva saada siis myös omia, koska onhan se eri asia että on omia joiden kanssa on päivittäin tekemisissä kuin että näkisi vain satunnaisesti jotain kummilapsia tms. Lasten kanssa on hauska puuhailla (eri ikävaiheissa eri juttuja). Parisuhteessa ei ollut mitään sellaista mitä olisi pitänyt yrittää korjata jotenkin. Ollaan vieläkin onnellisempia nyt kun meillä on myös lapsia. Onni ei heistä vähentynyt. Lapsirakkaina oltaisiin luultavasti oltu kuitenkin vähän nykyistä onnettomampia, jos ei olisi jostain syytä saatu lapsia ollenkaan.
Jos sinä yli 30-vuotias nainen et tunne ajatusta lasten hankkimisesta hyväksi, niin sinun ei silloin kannata hankkia heitä. Mikä ongelma siinä asiassa on? Tee niin kuin haluat ja muut tekevät niin kuin he haluavat. Onko muiden lapset sinulta jotenkin pois? Minua ainakaan ei haittaa yhtään se, että sinulla ei ole tai ei tule olemaan lapsia. Mitä se minulle kuuluu? Jokaisen (tai jokaisen pariskunnan) oma elämä.
Ei kannata hankkia lapsia jos niitä ei halua. Itse olen ollut tyytyväinen valintaani lapsettomana, eikä minulla ole parisuhdettakaan....mutta kumpaakaan en kaipaa, elämä on hyvää näinkin. Ei tarvii tätä elämää elää niinkuin kaikki mutkin, eli se perinteinen omakotitalo, parisuhde ja lapset, no way, ei oo mua varten!
Itse olen työpaikassa, jossa neljällä eli puolella työntekijöistä ei ole lapsia. Ja kaikki lapsettomat 45-60 v, joten ei varmaan tulossakaan. Ja tiedän muitakin lapsettomia, myös vapaaehtoisesti lapsettomia. Joten ei tuo niin ole, että kaikilla olisi lapsia. Ja kerrostalojakin pukkaa joka kulmassa, joku niissäkin asuu?
Kerrankin joku tuosta hulluudesta sanoo suoraan. Oon 28v ja minulla mieheni kanssa on tosi onnellinen suhde. En halua lapsia, koska olen nyt niin tyytyväinen, että miksi turhaan 'keikuttaa venettä' lapsilla? Uskon että jos muilla olisi suhde joka täyttää heidän kaikki tarpeensa, eivät he näkisi syytä lastenhankinnalle.
Itse harkitsin lasta piitkään. En uskonut, että löydän äidin itsestäni. Pystyisinkö minä uhrautumaan ja laittamaan lapsen aina ykköseksi. Toisaalta halusin tietää mitä Se on. Raskausaikana pelotti kauheasti kun ei ollut tunteita, paitsi pelkoa. Lopulta, pikkuhiljaa aloin löytämään rakkauden lapseeni. Olen onnellinen, että uskalsin. Nyt kyllä pelottaa tämä rakkaus, pelkään lapsen menettämistä. Välillä ajattelen, että helpointa olisi olla yksin, ei tarvitsisi pelätä rakkaiden puolesta. Ei tarvitsisi pelätä, että jos itse kuolee, miten rakkailleni käy.
kysypäs sitä vanhemmiltasi. taidat olla niitä nykyajan itsekkäitä jotka näkevät maailman lapsen itkuisena ja kiukkuisena.
Mjah, taas näitä. Provoja. Jos tuntuu siltä ettei halua lapsia niitä jättää yksinkertaisesti hankkimatta. Luulis että normaalilla älyllä varustettu ihminen itse tajuaisi.