Siis mikä jumalauta siinä on, että eka mennään jonkun helvetin nelivaiheisen prosessin läpi jatkoon toiveikkaana ja pitkällä prosessia,jossa luvataan lopuksi SOITTAA joka tapauksessa tietyn ajan puitteissa ja mitään vitun yhtä mailia ei edes tule saatanaa!!!!! ottaa niin vitusti prkele päähän. Oon laittanu hakemuksen, cv:n, tehny psykologiset testit, logiikkatestit talous- ja johtotehtävät ja ryhmähaastattelut, yksilöhaastattelut, hankkinut suositukset ja lupaavat lopussa ilmottaa ja mitään vitun ilmotusta ei koskaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan tule!!!!!!!!!!
Vittu lopetan koko saatanan työnhaun kohta!!!!!!!
-Kiitettävästi opiskellut töitäkin jo 5 vuotta tehnyt korkeakoulusta valmistunut vittu saatana 25v nainen!!!!!!!!!
Kuinka kauan tätä vitun rumbaa pitää jaksaa?????????????????
Onko jollain jotain sanottavaaaaaaaaaaaaaaaaa??????????!!!!
Vittu lopetan koko saatanan työnhaun kohta!!!!!!!
-Kiitettävästi opiskellut töitäkin jo 5 vuotta tehnyt korkeakoulusta valmistunut vittu saatana 25v nainen!!!!!!!!!
Kuinka kauan tätä vitun rumbaa pitää jaksaa?????????????????
Onko jollain jotain sanottavaaaaaaaaaaaaaaaaa??????????!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nousua pukkaa.. Nousukausi on ihan kulman takana.
T: Jyrkiboy
Mutta työllisyyden paraneminen seuraa aika isolla viiveellä nousukautta.
Aloittajalle, joskus prosessit venyvät todella pitkälle. Kuten itse olet omalla kohdalla huomannut, prosessi vie aikaa. Jos joku muu hakija saakin työtä muualta, kenties hänen tilalleen otetaan vielä uusi hakija prosessiin. Jotta tämä uusi hakija on käynyt koko ruljanssin läpi, siinä vierähtää hetki jos toinenkin.
Olen itsekin parhaillani rekrytointiprosessissa, joka alkoi jo joulukuussa. Jossain vaiheessa olin ainoa hakija 2. kierroksella, moni samaan tehtävään hakenut oli työllistynyt muualle, sain kuulla. No, koska en voi olla ainoa hakija 2. kierroksella, kerrottiin, että haastattelevat vielä 6-7 hakijaa (1. haastattelu). Jotta ovat saaneet kaikki haastateltua pari kierrosta, soveltuvuusarvioinnit ym.. en tiedä kauanko prosessi tulee kestämään. Ottaa kyllä päähän, että olen käynyt prosessin läpi jo aikoja sitten, enkä ole saanut mitään tietoa siitä, kauanko tässä vielä kestää. Omasta soveltuvuusarviosta on nyt 4 viikkoa.
Firman nettisivuilla vielä kerrotaan, että rekrytointi saattaa joskus pitkittyä. Silloin annetaan väliaikatietoa ja rekrytoinnin päättymisestä ilmoitetaan kaikille. ELi hakijan ei tarvi kuin odottaa. Kysyn vaan, että kuin kauan, kun mitään väliaikatietoa ei ole tullut. Olen jo pari viikkoa miettinyt, että laitan tiedustelua rekrytoinnista vastaavalle.
Kyllähän tuo on ehdottomasti tehotonta rekrytointia ja vaikuttaa ilman muuta työnantajakuvaan. Harmi, kun olisin halunnut tälle työnantajalle, mutta ei voi loputtomasti odottaa, joten tänään lähti taas työhakemus uuteen paikkaan.
Että ei kai mulla muuta sanottavaa. I feel for you!
Kiitos chaos vertaiskokemuksen jakamisesta. Niin, ei tässä muu auta kuin odottaa, vaikka hylkäsin jo toiveen päästä kyseiseen yritykseen. Mullakin prosessi kesti/kestää (?????!!!) useita kuukausia. Olen varmaan vain herkemmin hätää kärsimässä, koska olen vastavalmistunut ja sinänsä vasta kunnon uran alussa jo takkuilemassa...
Tuo sinun tilanne kuulostaa kyllä todella puuduttavalta. Oletko kuitenkin tällä hetkellä töissä?
Mun tilanteeni on se, että olen todellakin työtön ja jokainen menetetty mahis tuntuu kaivertavan työttömyysleimaa otsassa entistä syvemmälle.
Mutta joo, ei muuta ku hampaat irvessä ja leuka pystyssä eteenpäin ja tehtailemaan lisää hakmuksia.
Onpa mulla taas vissiin vähintään 3-vaiheisen rumba 1. vaihe tossa parin viikon päästä tulossakin n. 100km päässä. Saa nähä, kuinka monta vanhaa konkaria nuoren naikkosen pitäs keilata täs matkan varrella taas. Prkl! Tsemppiä kaikille työnhakijoille. Ei täsä oikeesti voi luovuttaa kun tulee käytyä aina niin lähellä....
Ja lopuksi pahoittelen, että kirjoitan kuin merirosvo! N25
Joskus auttaa sekin, että hakee tavallaan itsellen hieman liian helppoihin tehtäviin (eli saatat olla silloin hakijajoukon kokeneimpia hakjioita). Sitten jos tehtävä on vakituinen, pyrkii rakentamaan urakehitystää siinä firmassa tai katselee edelleen uusia mahdollisuuksia.
Itselle tuo on vain hieman hankalaa, koska minulla on oltava sopivan haasteelliset tehtävät, että motivaatio pysyy yllä. Mikään ei turhauta enempää kuin se, että teet liian helppoa työtä ja tiedät, että et pääse käyttämään koko osaamista.
Jatkuva työnhaku on puuduttavaa, mutta on jaksettava jatkaa haasttatteluissa juoksemista ja vastaamista kysymykseen (joka on oma inhokkini): kerro sinä nyt itsestäsi? Käyt siinä sitten elämääsi läpi luultavasti cv:täkin laajemmin ja koitat pitää vastausmotivaation päällä. Toki tiedän, mitä haastattelijat kysymyllä hakee, mutta...