Voi Jumala sentään kun palstat ovat täynnä juttuja
joissa suurimmassa osassa kerrotaan siitä että
vaimo on haluton tai muuten kylmä ja kova!!!
Itsellänikin on paljon miespuolisia ystäviä joilla
on samanlaisia ongelmia.
Koska olen itse nainen tunnen kyllä naisen
luonteen ;manipulointikyvystä ehdottomaan
haluttomuuteen asti.Mutta KOSKAAN , EN KOSKAAN ole
käyttänyt näitä aseita miestä vastaan!Me naiset
osaamme olla tuhat kertaa julmempia ja ilkeämpiä
kuin miehet ja pystymme aikaansaamaan jopa miehen
henkisen tuhoutumisen pelkällä psyykkisellä
pahoinpitelyllä;pahoilla sanoilla.
Miehet ovat kuitenkin suorasukaisia ja ikuisia
pikkupoikia, oli sitten kyse millaisesta karjusta
tahansa.Miehet tarvitsevat huolenpitoa ja
rakkautta ja hellyyttä ja kosketuksia sinä missä
nainenkin.Miestä tulee huomioida ja antaa hänen
ymmärtää että on haluttu ja tarpeellinen!
Mies on kuitenkin fyysisesti vahvempi kuin nainen
ja on turvanamme ja huolenpitäjänämme.Miehen
kainaloon saa käpertyä suojaan silloin kun maailma
potkii päähän.Miehen tulee myös tuntea että nainen
arvostaa hänen antamaansa turvaa.
Kun miehelle antaa paljon epäitsekkäästi hyvää saa
varmasti itselle saman verroin takaisin.Toisin
kuin jos mies epäitsekkäästi haluaa naiselleen
kaikkei parasta nainenpa,piru kun on
pohjimmiltaan,käyttääkin tilanteen hyväkseen ja
lypsää entistä enemmän kuin pohjattomaan
kaivoon,antamatta itsestään miehelle kuin
hippusen.Näin on valitettavan usein mutta ei
onneksi ihan aina.....
joissa suurimmassa osassa kerrotaan siitä että
vaimo on haluton tai muuten kylmä ja kova!!!
Itsellänikin on paljon miespuolisia ystäviä joilla
on samanlaisia ongelmia.
Koska olen itse nainen tunnen kyllä naisen
luonteen ;manipulointikyvystä ehdottomaan
haluttomuuteen asti.Mutta KOSKAAN , EN KOSKAAN ole
käyttänyt näitä aseita miestä vastaan!Me naiset
osaamme olla tuhat kertaa julmempia ja ilkeämpiä
kuin miehet ja pystymme aikaansaamaan jopa miehen
henkisen tuhoutumisen pelkällä psyykkisellä
pahoinpitelyllä;pahoilla sanoilla.
Miehet ovat kuitenkin suorasukaisia ja ikuisia
pikkupoikia, oli sitten kyse millaisesta karjusta
tahansa.Miehet tarvitsevat huolenpitoa ja
rakkautta ja hellyyttä ja kosketuksia sinä missä
nainenkin.Miestä tulee huomioida ja antaa hänen
ymmärtää että on haluttu ja tarpeellinen!
Mies on kuitenkin fyysisesti vahvempi kuin nainen
ja on turvanamme ja huolenpitäjänämme.Miehen
kainaloon saa käpertyä suojaan silloin kun maailma
potkii päähän.Miehen tulee myös tuntea että nainen
arvostaa hänen antamaansa turvaa.
Kun miehelle antaa paljon epäitsekkäästi hyvää saa
varmasti itselle saman verroin takaisin.Toisin
kuin jos mies epäitsekkäästi haluaa naiselleen
kaikkei parasta nainenpa,piru kun on
pohjimmiltaan,käyttääkin tilanteen hyväkseen ja
lypsää entistä enemmän kuin pohjattomaan
kaivoon,antamatta itsestään miehelle kuin
hippusen.Näin on valitettavan usein mutta ei
onneksi ihan aina.....
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mistäs tälläsen naisen löytäisin..
lienevät useimmat..
Vai että miehen kainaloon saa käpertyä, kun
maailma murjoo. Missä ihmeen Onnenmaassa elät?
Oma mieheni tyrkkii pois kainalostaan, vaikkei
sentään naisenpieksäjä olekaan, kuten jotkut muut
miehet. Vaikka kuinka yritän olla mieheni tukena
hänen huonoina aikoinaan, yritän ymmärtää,
kannustaa ja piristää, ei tarvitse kuvitellakaan
että itse vastavuoroisesti saisin ymmärrystä, kun
stressi painaa tai kun maailma muuten murjoo.
Itse on itkut itkettävä ja yksin pärjättävä
heikkoinakin hetkinä ja vain toivottava,
että "kyllä tämä tästä". Pitää kovettaa joitain
tunteitaan, mutta olla päällepäin pehmeä ja
rakastava.
Nämä ihmissuhdejutut toimivat loppujen lopuksi
yksilöittäin, eivät sukupuolen mukaan, vaikka
niin monet haluaisivatkin uskoa. On vain niin
mutkatonta sortua siihen yksinkertaistukseen ja
helppoon halpaan, että kaikissa asioissa on
miehen tapa ja naisen tapa toimia ja että omia
käyttäytymistapojaan mukaellen nämä miehet ja
naiset sitten pyörittävät yhteistä elämäänsä,
eikä mikään muutu. Ja kun oikein kovasti noin
uskoo, ei mikään koskaan muutukaan. Miehet ovat
ikuisia pikkupoikia ja naiset näitä poikia
hyysääviä emoja.
Eiköhän se toisen huomioiminen ja toisen
helliminen kuulu kummallekin?!
HALOO! Minä en ainakaan tarvitse mitään
huolenpitäjää miehestä, totta vie vanhanaikaista
ajattelua. Muutenkin outoa tekstiä. Kas kun et
vielä kirjoittanut, että mies on vaimolle jumala,
jota on toteltava, kuten eilen telkkarissa
intialainen nuori vaimo totesi.
Ei sentään nyt Jumala...mutta minä ainakin
jumaloin miestäni joka puolestaan jumaloi
minua...näin juuri pitääkin olla!
Eiköhän tämän hellimisen ole kuitenkin
tarkoitus toimia molempiin suuntiin. et kai
kenties ole pikkuisen katkeroitunut ihminen?
huolenpitäjä ja helliminen on kuule kaksi eri
asiaa. en todellakaan ole katkera, asun jo
kymmenettä vuotta ihan onnellisessa
parisuhteessa, jossa kumpikin huolehtii niin
itsestään kuin toisestaan. opettele lukemaan.
Ärsyttää vain tollaiset ihmiset, jotka eivät
tajua, mistä tässä kirjoituksessa oli kysymys.
Oman käsitykseni mukaan kirjoittaja vain yritti
sanoa, että miehelläkin on tunteet. Hän ei
varmastikkaan yrittänyt sanoa, että naisten pitää
alistua miehelle ja pitää tätä jumalana.
Vai?
Itse olen 33 vuotisen elämäni kuluessa tullut
aika pitkälle samoihin johtopäätöksiin ja ainakin
minulle tuollainen naisen käytös toimii, eli teen
kyllä mitä vaan naisen hyväksi joka kohtelee
minua hyvin, mutta auta armias jos minulle
ruvetaan nalkuttamaan ja minua yritetän saada
väkisin tekemään jotakin. Ei onnistu, se
aiheuttaa vain vastarintaa.
Samoin olen nähnyt ympärilläni tapauksia, joissa
miehet ovat liian kilttejä ja pehmeitä "nössöjä",
jotka kyselevät vaimoltaan lupaa kaikkeen
tekemiseensä, eivät osaa sanoa "ei" ja etsivät
aina kaikkeen vikaa itsestään. Mitä näille
kilteille ja naistaan kohtaan huomaavaisille
kavereille sitten on tapahtunut? Useimmat heistä
ovat nykyisin alkoholisteja, psyykenlääkkeiden
käyttäjiä, taikka onnekkaimmat eronneita.
Eivät heidän naisensa ole todellakaan kiittäneet
saamastaan kiltistä kohtelusta vaan päin vastoin
vaatineet aina vaan lisää ja lisää, aina
mahdottomuuksiin asti ja samalla mollanneet,
litistäneet ja lätistäneet heikkoa ja
halveksittavaa miestään aina murtumiseen asti.
Tuollaista on kauheaa katsoa avuttomana sivusta.
Kyllä minun kokemukseni mukaan parisuhde yleensä
toimii parhaiten jos miehellä on selkärankaa ja
hän uskaltaa vetää rajoja oman elämänsä ja
myöskin parisuhteen osalta. Ei naiset kunnioita
selkärangattomia, pehmeitä ja liian kilttejä
miehiä. Kyllä miehen pitää olla mies ja miehellä
pitää olla "munaa". Kyllähän naisestakin on
mukavaa olla (henkisesti) vahvan, voimakkaan ja
turvallisen miehen kanssa, eikä jonkun nössön
luuserin. Eikö niin?
Tämä ei todellakaan silti tarkoita sitä, että
mies kohtelisi naistaan jotenkin huonosti taikka
väkivaltaisesti, ei todellakaan. Kyllä oikea
miehekäs mies on samalla myös herrasmies, joka
ottaa naisen huomioon.
Varsinkin naisten kommentteja kaivataan....
Voi Sinua Rockhard miten ihanasti
kirjoitatkaan!Juuri tätä minä tarkoitan!
Oma mieheni on edellisessä liitossaa kokenut juuri
kuvaamaasi nollaamista ja litistämistä ja
vaatimista.Hän oli liian kiltti ja sai pahemman
kerran turpiinsa.
Olenkin "opettanut"hänelle että liian kiltti ei
pidä olla naiselle ettei mene mielenterveys siihen
kuntoon mihin se hänellä meni.
Minulle hän ei ole "liian"kiltti koska vaistoaa ja
tietää ettei tarvitsekaanja että en halua hänestä
ottaa valtaa.Ja nyt kun se on hänelle mahdollista
hän onkin kasvanut vahvamieliseksi mieheksi jolla
on itsetunto paikallaan.Arvostan ja rakastan häntä
todella paljon.
olen kanssasi samaa mieltä.
Mielestäni parisuhde toimii hyvin kun kumpikin
kunnioittaa toista, pelisäännöt ovat selvät ja
tasa-arvo on olennainen osa suhdetta.
Minun mieheni on sisarusparven keskimmäinen ja
hänelle on aina huomautettu, että hän tuli
maailmaan koska kondomi puhkes.. tätä tarinaa
kerrotaan vieläkin, mutta huumorilla (ai, ku
naurattaa..). Tämän seurauksena mieheni oppi
sanomaan äidillee "ei" vasta teini-iässä ja on
koko ikänsä tavallaan pyytänyt anteeksi
olemassaoloaan tehden kotitöitä enemmän kuin
"halutut" sisarukset ja ollen aina hiljaa omista
haluistaan ja tahdostaan; esim. halusi pelata
jääkiekkoa, niin ei saanut eikä pyytänyt toista
kertaa ja katsoi vierestä kun veli sai pianon..
Vaikka vanhemmat eivät varmasti tarkoittaneet
pahaa hauskalla tokaisullaan "olet vahinko", se on
ajanut mieheni pelihimoiseksi (sain hänet
lopettamaan =))
Tämä aiheutti ongelmia suhteessamme, mutta hän
ruvennut tajuamaan, että hän saa vaatia, olla
tekemättä ja mikä tärkeintä: hän saa olla
haavoittuvainen ja tuntea itsensä loukatuksi!! Ja
jopa näyttää sen!! Olen iloinen hänen puolestaan
ja itseni.
Joten jos tuntuu, että toinen on tossun alla, voi
syyt olla syvemmällä kuin mitä silmä näkee. Mutta
hyvässä suhteessa toinen voi toipua traumoistaan
ja saada itsetuntoaan takaisin!!
Mukava kuulla kommenttisi, sillä odotin
kiihkofeministien vastaiskua....
Hienoa, että suomessa on vielä myöskin terveesti
ajattelevia naisia!
On teitenkin aivan totta, että imisen käytöksen
taustalla on usein lapsuuden kokemukset ja kotoa
taikka muualta saadut roolimallit.
Ainakin kahden ystäväni tapauksessa heidän
käytöksensä ilmeisenä syynä on heidän lapsuuden
suhteensa vanhempiinsa ja varsinkin äitiinsä.
Äidin merkitys pojille on todella suuri, varsin
monilla se hallitsee elämää myöskin aikuisena
miehenä ja häiritsee suhdetta vaimoon.
Ystävieni tapauksissa( veljekset) heidän äitinsä
oli hyvin voimakas ja dominoiva, kova ja kylmä
nainen, jolle ei voinut tai uskaltanut sanoa "ei".
Isä oli enemmän hiljainen tossukka.
Tätä roolimallia ja käyttäytymiskaavaa nämä
miehet ovat sitten käyttäneet myöskin omissa
parisuhteissaan, eli alistuneet naisen tahtoon ja
odottaneet naiselta dominoivaa roolia. Ja siis
tuhoisin seurauksin....
On siis parisuhteen toisesta osapuolesta kiinni,
käyttääkö tätä tilannetta hyväksi vai pyrkiikö
auttamaan rakastaan päästämään oman tahdon esiin.
Se vaatii paljon rakkautta ja ymmärrystä!
Eikös sekin toimisi hyvin, jos parisuhteessa
MOLEMMAT, niin nainen kuin mieskin, olisivat
omilla jaloillaan pystyssä pysyviä, mutta
tarvittaessa toinen toistaan tukevia, ja omia,
joskus eriävätkin mielipiteitä omaavia, mutta
asioista keskustelemaan kykeneviä ja
kompromisseja tekemään pystyviä ihmisiä? Kuka
haluaa naisen, joka on vain miehensä pikku
hiirulainen? Kuka järkevä nainen ottaa rinnalleen
miehen, joka kaikessa on aina ja vain kukkulan
kuningas, tunteittensa kanssa solmussa oleva,
ainavahva järkäle, todellinen viisastenkivisydän?
Eikö parasta olisi, että parisuhde perustuisi
kahden kypsän aikuisen vastavuoroiselle
välittämiselle, arvostamiselle ja rakkaudelle?
Olen pääosin kanssasi aivan samaa mieltä. Kyllä
ainakin minä haluaisin tuollaisen naisen.
Jos luet tarkemmin aiemmat kommenttini, niin
huomaat, etten minä puhunut oikeastaan juurikaan
naisen roolista ja siitä millainen sen pitäisi
olla vaan pääosin miehestä ja miehen roolista.
Esitin ainostaan havaintoni, että ainakin jotkut
naiset käyttävät hyväkseen liian kilttejä miehiä,
jne..
En tiedä, mistä kysymyksesi:
"Kuka haluaa naisen, joka on vain miehensä pikku
hiirulainen? Kuka järkevä nainen ottaa rinnalleen
miehen, joka kaikessa on aina ja vain kukkulan
kuningas, tunteittensa kanssa solmussa oleva,
ainavahva järkäle, todellinen viisastenkivisydän"
juontaa juurensa ja miksi esität sen minulle?
Ei tuollainen ainakaan minun luonnettani, taikka
halujani vastaa.
En siis ainakaan itse halua kumppanikseni
hiirulaista vaan tasa-arvoisen ja voimakkaan
kumppanin.
En myöskään usko, että kukaan järkevä nainen
haluaisi tuollaisen miehen. En onneksi itse ole
sellainen ja on lähinnä huvittavaa jos jollekin
välittyi minusta tuollainen kuva.
Tämä osa viestissäsi oli jotenkin niin
asenteellisesti kirjoitettu: "Ei naiset kunnioita
selkärangattomia, pehmeitä ja liian kilttejä
miehiä. Kyllä miehen pitää olla mies ja miehellä
pitää olla "munaa". Kyllähän naisestakin on
mukavaa olla (henkisesti) vahvan, voimakkaan ja
turvallisen miehen kanssa, eikä jonkun nössön
luuserin". Valitsemasi sanat olivat jotenkin
niin... ehdottomia ja halveksivia, minun
mielestäni. Taisin siis vetää tuosta kommentista
aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä...
Olihan se kyllä aika yleistävästi ja
kärjistetysti ilmaistu....
Olen kanssasi samaa mieltä. Tosi hienoa lukea
että joku nainenkin ajattelee samalla tavalla!
Kovimmatkin miehet ovat herkkiä. Se saa
huomiota/hellyyttä/rakkautta joka on myös valmis
antamaan sitä!! Pelkkä vaatiminen on turhaa,
toisen syliin on turha jatkuvasti tunkea jos ei
ota toista syliin.
.....että sama viisaus koskee naisiakin: "toisen
syliin on turha jatkuvasti tunkea jos ei
ota toista syliin"...
Mä kuulun kans samaan klaaniin kuin te! Mä olen
selkärangallisen hyvän miehen kiltti, hellä mutta
myös itsenäinen avovaimo. Mulla itselläni menee
tosi hyvin, kun mä olen huomannut, mitä hyvää mä
voin tehdä mun kultaiselle miehelle, ja takaisin
saan kaksin verroin hyvää kohtelua, ymmärrystä ja
suojelua. Mä en laske niitä minuutteja ja
tunteja, rahoja ym. mitä mä hänelle annan, koska
aina olen saanut kaksin verroin vähintään
takaisin. Mutta me kumpikin silti ollaan myös
itsenäisiä ja hoidetaan omat työmme ja asiamme
tahoillaan toisesta riippumatta. Aina kuitenkin
iltaisin käperrytään toistemme kainaloon
nukkumaan ja paha maailma on helvetin kaukana
meistä. Tietysti mekin joskus riidellään, mutta
aina on pyydetty myös anteeksikin. Enkä ole
yleensä miettinyt, tekeekö mun mieli just silloin
kun hänen tekee.. Aina on kuitenkin ollut yhtä
ihanaa, vaikka hän hieman painostaisikin. Näin
meillä. Negatiiviset kommentoijat älköön
vaivautuko, olette kuitenkin vain kateellisia.
Voi, näinkö sinä tosiaan luulet ihmissuhteiden
toimivan?! Jos vaan ollaan kilttejä, hoivataan,
hellitään, ymmärretään ja käperrytään toistemme
kainaloihin, on kaikki hyvin ja mieskin kohtelee
meitä kuin kukkaa kämmenellä?!
Harmi, että joudun rikkomaan tuon kuplan.
Olen suhteessa, joka mielestäni on onnellinen ja
rakastamme kovasti toisiamme.
Toki mekin riitelemme (puhdistamme ilmaa) jne...
Mutta mitään, EN MITÄÄN, ole saavuttanut sillä,
että olen ollut koko ajan kiltti, hellä ja
antanut ymmärtää, että arvostan mieheltäni
saamaani turvaa.. (Herran jestas sentään)
Ainoa, mihin tällainen käytös ja toimintamalli on
edellisissä suhteissani johtanut on se, että mies
on ruvennut pitämään minua itsestään selvyytenä
ja luullut voivansa tehdä mitä tahansa paskaa, ja
minä tulisin silti aina pysymään hänen
rinnallaan, hellimään, lohduttamaan ja lässyn
lässyn.
Vaan opinpa läksyni.
Tottakai minäkin hellin miestäni, kerron hänelle,
kuinka paljon häntä rakastan, suukottelen,
halailen, ja annan sanattomastikin ymmärtää,
kuinka tärkeä hän on minulle.
Mutta osaan olla myös jämpti ja antaa varsin
suorasanaistakin palautetta, mikäli siihen on
aihetta.
En silti ole koskaan "pahoinpidellyt häntä
henkisesti".
Aika karskia yleistystä sinulta, että "ME naiset
kyllä osaamme olla julmempia kuin miehet" jne..
Varmasti pitää paikkansa, mutta ehkä aina välillä
pieni näpäytys herättää miehet tajuamaan, että me
EMME ole täällä vain palvellaksemme heitä!
Minunkin mieheni on usein haluton, mutta se ei
johdu siitä, että minä lannistaisin tai
pahoinpitelisin häntä henkisesti. Minä olen kyllä
meistä se osapuoli, joka hellii, suukottelee ja
perkele sentään YMMÄRTÄÄ aina kaikkea ihan
liikaakin. Ja silti mieheni on välillä haluton.
Toivottavasti kirjoituksessasi oli jokin muukin
pointti, kuin kalastella täällä miehiltä pisteitä
itsellesi ja toivottavasti et ole ihan niin
mustavalkoinen, kuin kirjoituksesi antoi
ymmärtää.
*pudistelee päätään*
- - saat kyllä pisteet!
T: Samoin ajatteleva, itsenäinen avovaimo
Et sä mitään kuplaa riko, ainakaan mun suhteen.
Mä en elä missään pilvilinnoissa, jotka joskus
särkyy. Mun suhteeni mieheeni vaan
yksinkertaisesti on tällainen. Harmi, jos itse
elät epätyydyttävässä suhteessa, jossa kainaloon
pääsee käpertymään vain kerran vuodessa. Mutta
ehkä siksi, että me olemme mieheni kanssa kaiken
muun lisäksi parhaimmat kaverit toisillemme,
sinne toisen kainaloon voi ehdoitta mennä niin
hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Kyllähän toki meissä miehissäkin voi olla yhtä
lailla vikaa. Onhan toki maailmassa paljon
itsekkäitä, välinpitämättömiä ja
omahyväisiä "paskiaisia", jotka eivät kohtele
naisiaan kunnolla, eivätkä "maksa takaisin"
saamaansa hellyyttä ja hyvää kohtelua. Eivät
kaikki miehet valitetavasti ole herrasmiehiä.
Kirjoituksesi luettuani mieleeni tuli, että jospa
olet valinnut itsellesi vääränlaisia miehiä?
Kyllä rehti, kunnollinen ja miehekäs (herras)mies
maksaa takaisin saamansa hellyyden, kuten esim.
Virven mies.
"Harmi, jos itse elät epätyydyttävässä suhteessa,
jossa kainaloon pääseen käpertymään vain kerran
vuodessa" ?!?!?!?!? Mistä sä tällaista päättelit?!
Kuten sanottu, olen ONNELLISESSA JA TYYDYTTÄVÄSSÄ
(kaikin puolin) parisuhteessa, jossa syliin
käpertyminen, helliminen ja rakkauden osoitukset
ovat jokapäiväistä arkea.
Mutta minun ei tarvitse olla mieheni orja, tai
palvelija saavuttaakseni tällaista. Me olemme
tasavertaiset kumppanit suhteessa, jossa joskus
räiskyy ja otetaan yhteen, mutta MINUN MIELESTÄNI
SE ON NORMAALIA!
Harmi, jos SINÄ elät suhteessa, jossa joudut
myymään itsesi kiltillä käytökselläsi saadaksesi
edes jonkinlaista hyväksyntää ja ihmisarvoa..
Todella SÄÄLITTÄVÄÄ!!!
Otan osaa puolestasi. Sinuna ilmoittautuisin
jollekin itsetunnon ylentämiskurssille, jossa
oppisit arvostamaan itseäsi YKSILÖNÄ, eikä vain
jonkinlaisena jämänä "Jumala"-miehesi jaloissa.
Huh huh.
Ei minun tarvitse olla orja, palvelija, mennä
itsetunnon kohotuskursseille ym. mitään
ihmeellistä. Eikä suhteeni ole ollenkaan
säälittävä. Ukko tekee mulle ruokaa, käyttää
koiran ulkona, hoitaa mun lasta, (ei ole sen
biologinen lapsi) siivoaa, käy kaupassa ym ym.
Mutta siihen, että se on mulle niin hyvä, tahdon
olla hänelle hyvä. Täs oli kirjoituksen pointti,
joten ehkä et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Ei tämä
ole musta kovinkaan säälittävää. Päinvastoin.
Kyllä meilläkin riidellään, enkä todellakaan ole
mikään tossun alla oleva luuseri parisuhteessa,
mutta ei ole mun ukkokaan.
täytyy sanoa että olet ihana nainen! olisipa
kaltaisiasi naisia enemmän!