Toimiiko terveydenhuolto riittävän hyvin työpaikkakiusattujen auttamiseksi?
Kokeeko joku saaneensa riittävästi apua työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta sairastumisesta toipumiseksi? Onko joku saanut apua traumaperäisestä stressihäiriöstä toipumiseksi? Mitä se apu oli? Tuliko apua työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta vai yksityissektorilta? Kuka sen maksoi?
Kokeeko joku saaneensa riittävästi apua työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta sairastumisesta toipumiseksi? Onko joku saanut apua traumaperäisestä stressihäiriöstä toipumiseksi? Mitä se apu oli? Tuliko apua työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta vai yksityissektorilta? Kuka sen maksoi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Työterveyshuolto on sanonut minulle, että saan käydä työterveyspsykologilla korkeintaan viisi kertaa vuodessa. Kela kuulemma määrää niin.
Terveyskeskuksessa aina suututaan, kun menen sinne. Kiusaamisesta sairastumiset pitää hoitaa työterveydessä. Ne eivät terveyskeskukseen kuulu.
Yksityissektorin lausuntoja työnantaja ei välttämättä hyväksy. Väittää, että olen ne ostanut joltakin tutulta sieltä vaikka en tunne ketään yksityislääkäriasemalla töissä olijaa.
Mistä apua? Minua ei haluta auttaa missään.
Työterveys on usein valitettavan hampaaton, ainakin omalla työpaikallani kokemukset erittäin huonoja. En usko että työterveys voi tehdä juurikaan mitään oikeasti tilannetta auttavia asioita. Itse sain apua yksityiseltä psykiatrilta, joka mm. kirjoitti sairasloman, mitä työterveys ei suostunut tekemään.
Työyhteisösi kuulostaa erittäin sairaalta, onko kiusaaminen viety organisaatiossa ylöspäin? Onko asia vaiettu? Jos ei asia työpaikalla etene, mikä kuvauksesi perusteella näyttää ilmeiseltä, ota yhteyttä työsuojeluun, AVI. Et saa muuten apua mistään.
Oireilin somaattisesti. Oli pitkittyneitä kiputiloja sekä unettomuutta, muisti- ja jaksamisongelmia. Vasta jälkeenpäin pystyn myöntämään, että olin masentunut, palanut loppuun henkisesti. Jääräpäisyyttäni en halunnut antaa kiusaajille suurinta riemua eli irtisanoutumista, vaikka se olisi järkevä ratkaisu ollutkin.
Työterveyslääkäri suhtautui minuun pilkallisesti. Ongelmat kuulemma johtuivat taitamattomuudestani ja yksityiselämästäni. Tämän hän päätteli kysymättä mainituista asioista mitään. Työterveyslääkärin käytös oli taas uusi isku vasten kasvoja. Joskus osuin hänen sijaisensa vastaanotolle ja tämän lääkärin asenne oli täysin asiallinen. Huomattuani työterveyshuollon arvaamattomuuden, siirryin julkisen terveydenhuollon asiakkaaksi. Omalääkäriksi valikoitui sattumalta elämää nähnyt tyyppi. Hän kertoi tavanneensa monia työpaikkakiusaamisen uhreja ja ymmärsi tilannettani. Hän ehdotti myös psykologin tapaamisia, mutta kieltäydyin niistä. Tarvittaessa sain sairaslomaa. Fysioterapia oli kelan korvaamaa. Suurimman osan kiusaamisen aiheuttamista kustannuksista maksoivat siis veronmaksajat.