Vieras kaupunki, vaikea sopeutua

Muutin puoli vuotta sitten uuteen kaupunkiin, josta en tunne oikein ketään. Olen vielä arka ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin. Nään ihmisiä pelkästään baareissa joskus viikonloppuisin ja kerran kaksi käydessäni urheilemassa. Minulla ei kuitenkaan ole täällä yhtään kaveria, ketä voisin tavata muualla tai kelle voisin vaikka soittaa. Muuten päivät menee telkkaria katsoessa ja netissä ollessa. En tällä hetkellä voi kuvitella asettuvani tänne ja minusta tämä elämä ei ole sitä mitä haluan. Ei välttämättä kuulosta pahalta, mutta kun on taipumusta masennukseen, niin olo on välillä aika toivoton ja yksinäinen. Tuskin vastakkainen sukupuolikaan kiinnostuu, jos ei ole kavereita eikä muuta elämää kuin työ.

Olen korkeakoulun käynyt ja työ on sitä mitä haluan tehdä (en kyllä ole varma enää siitäkään, mutta paras mitä koulutuksellani mielestäni voi tehdä). Kaupunki ja muu elämä vaan tuntuu väärältä. Alan töitä on vaikea saada muualta. Voisin kuvitella tekeväni jotain duunarin hommia, jos en tekisi tätä. Ikääkin alkaa olla kohta 30 vuotta ja halaisin jo vakiintua jonnekin. Elämä tuntuu menevän ohi.

Mitähän tässä pitäisi tehdä? Pitäisiköhän vaan olla tyytyväinen työpaikasta vai ottaa loparit ja alkaa opiskella duunariksi ja muuttaa sinne missä haluaisin asua mieluiten? En tiedä edes haluanko tehdä duunarin töitä 10 vuoden päästä, tai että onko sellaiselle töitä.
079
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


mnbv1 kirjoitti:

Muutin puoli vuotta sitten uuteen kaupunkiin, josta en tunne oikein ketään. Olen vielä arka ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin. Nään ihmisiä pelkästään baareissa joskus viikonloppuisin ja kerran kaksi käydessäni urheilemassa. Minulla ei kuitenkaan ole täällä yhtään kaveria, ketä voisin tavata muualla tai kelle voisin vaikka soittaa. Muuten päivät menee telkkaria katsoessa ja netissä ollessa. En tällä hetkellä voi kuvitella asettuvani tänne ja minusta tämä elämä ei ole sitä mitä haluan. Ei välttämättä kuulosta pahalta, mutta kun on taipumusta masennukseen, niin olo on välillä aika toivoton ja yksinäinen. Tuskin vastakkainen sukupuolikaan kiinnostuu, jos ei ole kavereita eikä muuta elämää kuin työ.

Olen korkeakoulun käynyt ja työ on sitä mitä haluan tehdä (en kyllä ole varma enää siitäkään, mutta paras mitä koulutuksellani mielestäni voi tehdä). Kaupunki ja muu elämä vaan tuntuu väärältä. Alan töitä on vaikea saada muualta. Voisin kuvitella tekeväni jotain duunarin hommia, jos en tekisi tätä. Ikääkin alkaa olla kohta 30 vuotta ja halaisin jo vakiintua jonnekin. Elämä tuntuu menevän ohi.

Mitähän tässä pitäisi tehdä? Pitäisiköhän vaan olla tyytyväinen työpaikasta vai ottaa loparit ja alkaa opiskella duunariksi ja muuttaa sinne missä haluaisin asua mieluiten? En tiedä edes haluanko tehdä duunarin töitä 10 vuoden päästä, tai että onko sellaiselle töitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu