MInua mietityttää tämä asia. Lyhyesti, seurustelin ensirakkauteni kanssa 8 v. Erosimme muutamia vuosia sitten. Välillä edelleen haikailen hänen peräänsä. Olen kuitenkin päättänyt että elämän pitää jatkua, kai minun pitää pystyä rakastamaan jotain muutakin miestä kuin exääni. Noh, kenenkään kanssa ei kovin kummoisia tunteita ole tullut, exäni jälkeen en ole seurustellut. Nyt ensimmäistä kertaa olen tavannut miehen, jonka kanssa olemme tapailleet melko pitkään. Tällä hetkellä emme asua samalla paikkakunnalla eli näemme vain pari kertaa kk. SOittelemme paljon. Näemme tietysti joskus enemmän jos jommallakummalla on lomaa. Tätä juttua on kestänyt n. vuoden. Aluksi olin sitä mieltä, että haluan olla hänen kanssaan vain "kaveri" eli meillä olisi seksisuhde. Tämä johtui mm välimatkasta ja etten silloin ajatellut ryhtyväni suhteeseen. Pikkuhiljaa huomasin, että ajattelin tätä miestä usein. Kun hän viikonlopun jälkeen lähti luotani, tuntui että sydämeni särkyy. Baarissakin olen huomannut, että vaikka minulla on vapaus iskeä muita miehiä, minua ei kiinnostakaan!? En ole kokenut hänen kanssaan mitään kovin suurta ihastumisen tunnetta, mutta silti minusta tuntuu, että minulla on jotain suuria tunteita häntä kohtaan. Hän saa minut nauramaan ja kyllähän kun hän katsoo minua tietyllä tavalla, minua alkaa hymyilyttää hyvällä tavalla :) Voiko suhde edetä ilman ns. suurta ihastumista suoraan rakkauteen? Miten hyvin kaveripohjalta alkanut suhde voisi toimia? Kaveripiirissäni kyllä on näitä molempia suhteita, salamaihastuksena ja kaveripohjalta alkaneita..
Miten suhteenne alkoi?
mitätässäpitäisi
3305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna mennä ja usko siihen suhteeseen:) Ei suhteet ja tunteet suju ja toimi suunnitelmien tai normien mukaan:).
Minä vähän ihastuin kaveriini ja tunne oli onneksi molemminpuoleinen. Oikeastaan ihastuminen alkoi vähän huomaamatta. Hengasimme yhdessä ja yhtäkkiä vaan päädyimme suutelemaan. Sen jälkeen olin vähän hämilläni, mutta kun juttu jatkui, ihastuin enemmän ja enemmän. Ehkä se vähän hidas ihastuminen johtui siitä, että ennen olin ajatllut häntä vaan kaverina, sitten mitä enemmän mietin meidän kenties yhteistä tulevaisuutta, ihastus kasvoi siitä. Nyt ollaan oltu pari noin puoli vuotta, olen todella rakastunut. Kavereita ehdimme olla useamman vuoden.
Ei se hymyily vielä mitään muuta kerro kuin että on sydän paikallaan. Onko teillä kemiaa, teettekö mitään yhdessä, onko hänessä ihania persoonallisia piirteitä, vaikuttaa että olet sitoutujaarkajalkatyyppiä ja siksi roikut tässä etämiehessä, etkä uskalla edes tavata ketään muuta, selkeä tilanne ja jatkosta sopiminen olis paikallaan, voihan olla että mies deittailee, etsii muita etkö ole tietoinen, oletko kysynyt, onko hän kysynyt haluaisitko muuta, viettäkää enemmän aikaa yhdessä, sen pitäisi tulla luonnostaan ja jos ei tule sitten seuraavaan, tuhlaa aikaasi muuten