Olen saanut laittaa oman mieleni mukaan tätä asuntoa. Jotenkin ahdistaa kuitenkin, ei tämä ole minun/meidän yhteinen vaikka mies puhuu että meidän koti. Minulla on oma asunto, mutta mies ei viihdy siellä..mies haluaa että muutan tänne mutta en tiedä haluanko elää täällä paikkakunnalla pitkään ja mies ei aio muuttaa. Enkä tietenkään sitä voi vaatia.
Minua vain ahdistaa olla täällä.
Minua vain ahdistaa olla täällä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ette viihdy kumpikaan toistenne kodeissa, joten olisiko ratkaisuna ihan uusi yksi yhteinen koti, josta muokkaatte molemmille mieleiset. Mutta tuo paikkakunta asia on jo isompi päätös, ja sillä voi olla ratkaiseva merkitys, että suhteenne ei tule jatkumaan loppupeleissä.
Eroaminen voi tuntua isolta asialta, mutta vielä isompi asia on muuttaa asumaan siten, että jokainen päivä tuntuu epämiellyttävältä kaikin puolin. Jos pitäisi nyt valita, niin mies jääköön paikkakunnalleen, ja itse asuisin siellä ja siten, missä on hyvä olla.
mies ei aijo muuttaa? toivottavasti syy on erittäinpätevä kuten työpaikan takia muutto mahdotonta... voihan sitä lähialueelta löytyä korvaava yhteinen... mieti mikä sua siinä asunnossa & paikkakunnassa ahdistaa...
muutin miehen paikkakunnalle, koska minä pystyin vaihtamaan työpaikkaa, sain sisäisen siirron, mutta "ex vaimon taloon" en suostunut muuttamaan - kylä on täynnä juoruilijoita ja utelijoita - supinaa selän takana... argh, tuon vielä kun kestän..
Miksi naiset muuten aina joutuvat joustamaan miehen vuoksi? Mies ei halua joustaa itsekkäänä? Tuskin se aina pelkkä työ voi olla syynä, miksi mies on arvokkaammassa työssä mukamas?
Yleensä Suomen kylissä juoruihin on yksi syy, mies (en tarkoita sun miestäsi todellakaan, vaan puhun yleisellä tasolla juoru-aiheesta) on voinut pettää tai vaihtaa naista lennossa. Onko miehillä omatunto puhdas? Mutta toki on paikkoja missä muutenkin juorutaan. Tutki salaa mitä siellä puhutaan. Itse haluaisin tietää itseäni tai kumppania koskevat jorinat jos se kauan jatkuisi.
meillä se meni niin että mun oli helpompi muuttaa juuri työ ja olen lapseton. suurin syy miksi "annoin periksi" oli hänen lapset, siis miksi jäätiin tänne eikä menty tuonne 50km päähän esimerkiksi. en halunnut heidän välilleen pitkää välimatkaa itsen takia vaan antaa sen mahdollisuuden että pääsevät käymään kun haluavat. (ajattelin silloin miltä itsestä olisi tuntunut jos vanhemmat olisi eronneet ja isä olisi muuttanut pitkä välimatkan päähän - tiesin että se olisi satuttanut ja noille vekaroille isä on tärkeä).
yksi syy noihin juoruihin on että minä tulin ja "vein" oman kylän tytöltä miehen - unohtavat vain sen että he olivat virallisestikkin maistraatin papereissa ex puolisot siinä vaiheessa kun minä ilmestyin kuvioihin - mutta ei se noita kiinnosta.. yksi ongelma heillä näyttää olevan: miten ison kaupungin tyttö täällä maalla selviää. just just - ihan vaan huolissaan musta.... sen verran ihmisiä "osaan lukea" että huolissaan ovat jostain muusta kun musta - ex vaimo taitaa olla listalla ensinmäisenä ja sen suun kun vielä saisi suljettua.. mutta joku päivä kun lapset ovat vanhempia ja ajattelevat "omilla aivoillaan" - siis jos tätä kestän
Hän haluaa olla kodissaan paikkakunnalla, josta pitää. Ja sinä omassa. Ja ilmeisesti mitään muuta paikkakuntaa ei oikein keksi siihen, ja/tai asuntoa. Menee ehkä vaikeaksi.
Voitko mennä omaan asuntoon, kun sua ahdistaa? Miksi kiusaat itseä suotta? Voit sielläkin miettiä ratkaisua ja hän omassaan. Puhua.
Ottaako hän sut huomioon, vai jyrää? Olettaa että viihdyt hänen kodissaan. Ilmeisesti välimatkaa on kuitenkin jonkin verran, paikkakuntien välillä. Ja työt kummallakin jossain.
Tuskimpa stressiä kannattaa liikaa ottaa. Vaikka joskus tuntuu mutkikkaalta.
Mutta hyvä olis tehdä ratkaisuja kuitenkin. Eikä samaan jäädä ja kärsiä.
Ei pidä oleskella ahdistavissa paikoissa.