Halusin kirjoittaa tilannettani ylös ehkä hieman myös selventääkseni omaa päätäni, että olenko vain sekoamassa.. Meillä on ollut avomieheni kanssa rankka vuosi sairastelun ja stressin vuoksi. Kaikki se on etäännyttänyt meitä toisistaan. Nyt kuitenkin tässä noin kuukauden ajan olemme saaneet läheisyytemme takaisin, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Olen hyvin epävarma, sillä en ole pystynyt miehelleni tarjoamaan parasta itseäni vaan olen kiukutellut ja ollut ajoittain hyvinkin vaikea.
Olemme molemmat sitä mieltä, että pettämisen raja kulkee siinä, mitä ei voisi näyttää toiselle tai mitä ei voisi tehdä toisen läsnäollessa. Emme ajattele, että se mitä ei näe, ei voi satuttaa, kuten valitettavan useat. Olemme suhteessamme puhuneet näistä rajoista, sillä edellisissä suhteissani on ollut pettämistä, mutta niitä suhteita ei voisi kutsua rakkaudeksi vaan pikemminkin jonkinlaisen yksinjäämisen pelon aiheuttamasta mielenhäiriöstä ja on sinänsä eri lähtökohdat.. Näistä henkevistä asioista puhuimme viimeksi viime viikolla ja tulevat tapahtumat ovat siis tätä viikkoa..
Kaikki lähti ehkä siitä, kun kerran menin lukemaan hänen facebookiaan ja huomasin, että hän oli jutellut yhdelle tytölle kylläkin kaverillisesti, mutta toiminut yleensä likimain aina keskustelun aloittajana. Tämä tuntui pahalta, sillä hän muuten on hyvin avoin kavereistaan (hänellä on paljon miespuolisia kavereita)..
En halunnut lukea enempää ja lopetin sen, sillä en halunnut ruokkia epävarmaa mieltäni. Kuitenkin kun tilanteemme oli niin paha riidan jäljiltä, luin kerran hänen viestinsä ja huomasin, että hän oli parina viikonloppuna kun oli ollut kaverinsa kanssa ulkona laittanut viestiä eräälle toiselle tytölle ilmeisesti pienissä maisteissa.. Jotain yleistä sekä että oletko liikkeellä, että mahdollisesti törmättäisiin.. Toisena viikonlopun perjantaina kun hän oli ollut ulkona oli hän saanut tietää, että tytöllä on juhlat lauantaina ja samana iltana ja seuraavana päivänä mieheni oli kovasti yrittänyt tehdä töitä, että saisi jonkun kavereistaan tulemaan hänen kanssaan.. Kun ilta koitti kysyin minne hän oli menossa ja sanoi, että kaverilleen aluksi ja siitä ehkä hänen vanhan koulututtavansa juhliin.. Ja kun kysyin kenen niin hän vastasi rehellisesti. Pisteet siitä. Juttelimme henkeviä puhelimessa ja annoimme toisillemme voimaa eikä ruokittu toistemme pahaa oloa, vaikka riitatilanne olikin. Kiitos ehkäpä sen, mies tajusi tulla kotiiin aiemmin eikä hän 'jaksanutkaan' mennä juhliin.. Alkoi ehkä omatunto kolkuttamaan?
Olemme molemmat sitä mieltä, että pettämisen raja kulkee siinä, mitä ei voisi näyttää toiselle tai mitä ei voisi tehdä toisen läsnäollessa. Emme ajattele, että se mitä ei näe, ei voi satuttaa, kuten valitettavan useat. Olemme suhteessamme puhuneet näistä rajoista, sillä edellisissä suhteissani on ollut pettämistä, mutta niitä suhteita ei voisi kutsua rakkaudeksi vaan pikemminkin jonkinlaisen yksinjäämisen pelon aiheuttamasta mielenhäiriöstä ja on sinänsä eri lähtökohdat.. Näistä henkevistä asioista puhuimme viimeksi viime viikolla ja tulevat tapahtumat ovat siis tätä viikkoa..
Kaikki lähti ehkä siitä, kun kerran menin lukemaan hänen facebookiaan ja huomasin, että hän oli jutellut yhdelle tytölle kylläkin kaverillisesti, mutta toiminut yleensä likimain aina keskustelun aloittajana. Tämä tuntui pahalta, sillä hän muuten on hyvin avoin kavereistaan (hänellä on paljon miespuolisia kavereita)..
En halunnut lukea enempää ja lopetin sen, sillä en halunnut ruokkia epävarmaa mieltäni. Kuitenkin kun tilanteemme oli niin paha riidan jäljiltä, luin kerran hänen viestinsä ja huomasin, että hän oli parina viikonloppuna kun oli ollut kaverinsa kanssa ulkona laittanut viestiä eräälle toiselle tytölle ilmeisesti pienissä maisteissa.. Jotain yleistä sekä että oletko liikkeellä, että mahdollisesti törmättäisiin.. Toisena viikonlopun perjantaina kun hän oli ollut ulkona oli hän saanut tietää, että tytöllä on juhlat lauantaina ja samana iltana ja seuraavana päivänä mieheni oli kovasti yrittänyt tehdä töitä, että saisi jonkun kavereistaan tulemaan hänen kanssaan.. Kun ilta koitti kysyin minne hän oli menossa ja sanoi, että kaverilleen aluksi ja siitä ehkä hänen vanhan koulututtavansa juhliin.. Ja kun kysyin kenen niin hän vastasi rehellisesti. Pisteet siitä. Juttelimme henkeviä puhelimessa ja annoimme toisillemme voimaa eikä ruokittu toistemme pahaa oloa, vaikka riitatilanne olikin. Kiitos ehkäpä sen, mies tajusi tulla kotiiin aiemmin eikä hän 'jaksanutkaan' mennä juhliin.. Alkoi ehkä omatunto kolkuttamaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiesin siis hänen puhelinkoodinsa, sillä luottamus on ollut suhteessamme kantava voima enkä ole ikinä tätä ennen käyttänyt sitä väärin. Minulle oli kuitenkin yllätys kun eräässä toisessa tilanteessa (olin ottamassa kuvaa hänestä ja katsomassa galleriasta) hänen puhelimellaan, koodi ei enää toiminukaan.. En viitsinyt häneltä sitä sitten alkaa inttämään, sillä ajattelin, että siitä tulisi vain riitaa.. Ei ole kylläkään mahdollista, että hän olisi huomannut mistään viestien lukemista ja siksi vaihtanut salasanaa, etten enää pääsisi lukemaan.. Onko siis jotain huolenaihetta? :(
No siitä pari viikkoa meillä meni hyvin ja jotenkin ajattelin, että tämä nyt on ohi.. Oli kuitenkin järkytys kun toissapäivänä ajattelin kuitenkin "tarkistaa tilanteen" sillä näin koodin (ihan hirveää.. en tunne itseäni. :( ) Hän oli tänäkin viikonloppuna laittanut viestiä sekä la että su.. Ja kysynyt muun muassa asuuko hän yksin vielä.. Ja oli kuulemma nähnyt hänet ohimennen ja kehui häntä nuoren näköiseksi, ja tarkensi vielä että on kohteliaisuus.. Ja pyytänyt häntä kahville!! (Mieheni ollut siis koko ajan se aloittava osapuoli)
Mieheni ei tästä ole kertonut minulle ja tämä päivä koittaisi huomenna! En tiedä minne, milloin, miksi he ovat menossa kahville, enkä haluakaan tietää, mutta innolla odotan kertooko mies tästä minulle. Ihmettelinkin vähän, miksi hän kysyi minulta alkuviikosta omia menojani ja harrastusaikatauluani.. (Ehkä tämän vuoksi) Ja kappas huominen on juuri mun harkkapäivä kun olen illan pois kotoa!! Hän ei ole ainakaan vielä kertonut mitä on tekemässä kun häneltä sitä vähän utelin, jotain ympäripyöreää vain.. Otan kyl niin nokkiini, jos hän ei kerro, koska tiedän, että mieheni suuttuisi jos menisin samaa sukupuolta olevan kaverini kanssa kahville kertomatta. MIelestäni tässä on jotain outoa, hyvin outoa.. Ja silloin kun hän sunnuntai iltana laittoi viestiä puhelimellaan kysyin huvikseen kuka tähän aikaan viestittelee, hän vastasi, että Aleksi (yksi parhaista kavereistaan)… Ja kellonajasta tiedän, että se oli se tyttö.
Olen tosi pikkumainen, mutta haluaisin tietää missä mennään ja puuttua ajoissa suhteemme tilanteeseen sekä mahdollisesti hakea ammattiapua ennenkuin myöhästä, sillä minulle ei kannata valehdella suhteen jatkumisen kannalta, en vain yksinkertaisesti pysty antamaan anteeksi ja siksi näin pelkäänkin. Tämä ei ole tervettä munkaan kannalta ja tämä on oikeasti tosi raskasta.. :'(
Miten minun tulisi siis toimia? Miten saisin hänet kiinni jos jotain on, olematta itse syypää? Rohkeasti saa siis sanoa muitakin vaihtoehtoja ja ehkä saada näkemään mun tilanteen eri tavalla, jos itse vain pelkään pahinta.. Pelottaa niin että tärisen..
Kannattaa ottaa asia puheeksi. Koska ei noita asioita kannata päässään pyörittää. Itse aikoinaan tiesin että vaimollani oli jotain meneillään ja puhelin oli yksi näkyvimmistä merkeistä. Vaihtui koodit, aina äänettömällä,joka paikassa mukana. En vaan koskaan käynyt lukemassa joten odotin että narahtaa jostain... hukkasin neljä kuukautta tuota vatvoessa.
Kiitoksia vastauksesta, ikävää, että sinulle on käynyt noin, tosin vaimosi touhuilut olivat kyllä varsin selkeitä! :(
En uskalla keskustella tästä, sillä haluaisin, että hän sitten narahtaisi kunnolla.. :/ Vaikka todellisuudessa en haluaisi tuota, että narahtaisi yhtään ja haluaisin estää sen, mutta ei se niinkään toimi.. Pelottaa, että lopulta vain saan itse syytteet niskoilleni esimerkiksi puhelimen tutkimisesta, mustasukkaisuudesta yms.. Tuntuu vain niin pahalta, että hän on ollut se aloittava osapuoli viestittelyssä. Jotenkin myös hävettää, että se tyttö ajattelisi, että en riitä miehelleni tai että mikäköhän mussa on vikana ja hän voi tarjota mahdollisesti enemmän. :( ei kai tässä muu auta, kuin odottaa huomiseen ja katsoa kertooko hän tapaamisesta vai ei. Tai onko kenelläkään muita ideoita?