Siten että lakkaisi kokonaan olemasta?
Onko sielua mahdollista tuhota?
ultimate shutdown
19179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Energiaa voi vain muuntaa. Kun puhutaan sielun tuhoutumisesta jossain valaistumisen vaiheessa, tarkoittaa se sitä että energia muuntuu pysyvästi korkeampaan oktaaviin. Mitään ei voi lopullisesti poistaa, voi vain muuntaa.
Kun olet surullinen, energia on muuntunut matalampaan olotilaan. Kun olet iloinen, energia on korkeammassa olotilassa.
Jos energia on jotenkin luotu niin voi sen myös hävittää. Kaksi vastakkaista ja samansuuruista energiaa voi kumota toisensa.
Ei vastakkaisia energioita olekaan, ellei teoreettista antimateriaa lasketa. Puhut hiukkasesta ja sen antihiukkasesta, jotka voivat kyllä tuhota toisensa, joloin syntyy valoa. Nuo hiukkaset ja antihiukkaset ovat sähkövarauksia.
Energia sen sijaan säilyy energian säilymislain perusteella.
Fyysiessä elämässä miehet edustavat positiivisuutta ja naiset negativiisutta. Jos laitan hiukkaskiihdyttimen naiseen niin tällöin syntyy uutta energiaa. Jos elämme ikuisesti niin olemme helvetissä.
Niin. Parempi vain muuntaa tietoisuutensa korkeampaan oktaaviin. Muuta emme voi tehdä.
Positiivinen ajattelu muuntaa, meditaatio muuntaa. Miellyttävän musan kuuntelu muuntaa, rakkaus muuntaa, täydellinen seksi muuntaa etc.
Meressä on joka pisara yhteydessä toiseensa. Jos muutama pisara tai kauhallinen tai hehtaari poistetaan niin ei tapahdu mitään romahdusta. Sama juttu sielun kanssa. Sen tuhoaminen on mahdollista mutta tämän tieto on hyvin salattua. Tieto kuitenkin löytyy sieltä missä kaikki alkaa ja päättyy (joku voi tietää mitä tarkoitan).
Yhtäkään sielua ei voi tässä ilmenneessä maailmankaikkeudessa tuhota, sillä jos niin kävisi, koko rakennelma hajoaisi,sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen, on siis osa 'kaikkea' eli jos yksikin 'silmukka hajoaa ketjusta, se katkeaa'.
Sielun yksilöllisyyden tunteen voi kyllä se itse tuhota , jos sielun kokijapuolisko siis ihminen/olento (kaikilla olemisen tasoilla) ei halua missään hänelle 'laskettujen' lähes lukemattomien elämiensä kuluessa kohdata muuta kuin pimeyttä ja negatiivisuutta eli siis sitä mikä 'ei ole jumalaa'. Tällaisen valinnan jatkuvasti tekevä sielu puhdistetaan ("nollataan") ennen pitkää kaikista muistoistaan ja palautetaan aivan evoluution alkuun uuteen kehityksen kierteeseen...Se ei siis lakkaa olemasta, mutta sillä ei ole enää mitään tietoa itsensä aikaisemmasta olosta ja elämistä!
Tapahtuuko tämä "resetointi" helvetin tyhjyydessä ja yksinäisyydessä?
Tällaisilla nollausta lähenevillä sanotaan olevan selainen maailmankatsomus, että "Korkeampi voima on paha" tai "Universumi lakeineen on paha". He kuulemma ovat aidosti sitä mieltä, koska he toimivat universumin lakeja vastaan ja nuo lait ovat silloin heitä vastassa.
Tästä syystä he valittavat. Mitäs ovat lakeja vastaan.
Universumin lakien mukaan elävät iloitsevat. Lakeihin on vain sopeuduttava mukisematta, muu ei auta. Syyn ja seurauksen laki, vetovoiman laki (liittyy ajatuksiin), anteeksiannon laki (kaikki on anteeksiannettava) jne.
Nollausta läheneviä ei kuitenkaan ole täällä juurikaan, me olemme paljon nuorempia sieluja ja paljon pitemmällä kuin nuo materian myllyssä pyörivät "synkkiöt". Tai örkit.
Me maapallon ihmiset olemme puolivälin kulkijoita pääosiltaan.
Universumin laki ei ole ainoa vaihtoehto. Meillä on mahollisuus iroittautua siitä ja luoda oma ympäristömme.
Käsitykseni mukaan mahdollinen 'resetointi' tapahtuu vasta sitten kun ns. sieluperhe (eli esim. me ihmiskuntana) on siirtymässä kokonaisuudessaan 'viimeistä sielua' myöten vähintään 6.D:n tietoisuuden tasolle. Ellei joku sen 'jäsenistä' ole koskaan sitä ennen halunnut edetä evoluutiossaan kohti Valoa ja Rakkautta millään olemisensa tasolla, niin sellaisella sielulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tuo 'resetointi, siis kaiken unohtaminen ja siirtyminen kehityksen alkulehdille eli sinne mistä me kaikki olemme joskus itse aloittaneet evoluutiomme (kivikunnasta kasvikuntaan jne)!
Tässä on nyt kuitenkin tärkeää huomioida se, ettei kukaan missään milloinkaan voi olla oikeasti erossa Alkulähteestä edes pimeimmässä hellvetissään tms. vaikka mitä uskoisi ja että jokainen sielu löytää jossain vaiheessa "Kotiin" ja siis Ykseyteen Alkulähteen kanssa! Tämä on se "Isän" lupaus jota mm. Mestari Jeesus yritti opettaa ja osoittaa esimerkillään, mutta se toimii vain löytämällä jälleen unohtamamme Rakkauden joka on jokaisen sielun perimmäinen ominaisuus.
Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin olemme tässä universumissa millä tahansa sen olemisen tasoilla, olemme myös sitä ylläpitävien lakien alaisia. Olemme tosin jo nyt (kuten aina!) oman elämämme/ympäristömme luojia mutta vain tämän universumin lakien mukaisesti niin kauan kuin tätä kaikkea eli tietääksemme ainoaa Universumia ylläpitävä "Tietoisuus ja Voima" on saavuttanut päämääränsä, mikä se sitten onkaan!
Kerro ensin, mitä sielu koostuu ja mikä on sen rakenne. Jostakinhan sen täytyy koostua. Et tiedä? Mistä sitten tiedät, että on olemassa sielu? Et tiedä? Luulet vain? No minäpä kerron: mitään sieluja ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan.
Kyllä sielu on olemassa. Veikko Huovinen on kuvannut eräässä kirjassaan miten Leevi Sytkyn sielu siirtyi muistaakseni ainakin mateeseen, varikseen ja koiraan. Totta sen täytyy olla kun on oikein kirjaan präntätty.
Luulet vain, ja uskot luulemaasi oikeaksi, mutta et tiedä! Itse tiedän vain sen verran, että en kykene uskottelemaan kenellekään, mitä itse uskon eli:
Sinä olet sielu, jolla on nyt ihmisen keho.
Se on se joka sinussakin sanoo: minä olen olemassa tai minä koen, minä tunnen...
Se on kaikkea sitä, mitä sisältyy sanaan tietoisuus, siis tajunta, muisti, mutta myös alitajunta ja ylitajunta (aivot eivät ole muuta kuin sielun 'työpöytä' kehossa).
Se on henkeä, kuten kaikki mitä on, mutta itse Henki on enemmän kuin kaikki mitä on!
Oppimalla tuntemaan itsensä löytää kyllä niin sielunsa kuin lopulta Henkensäkin. Olemme Henki-sielu-mieli kokonaisuus ihmiskehossa kokemassa elämää tällä olemisen tasolla...nyt...toistaiseksi
On keinoja, kuten kehosta irtautuminen, kuoleman kokeminen, edellisten elämien muistaminen jne., jotka auttavat näkemään elämää eri tasolta kuin pelkkä fyysinen mieli
Okei.. luin tuon kirjoiutuksen, mutten usko siihen pätkääkään. Miksi uskoisin? Kehosta irtautuminen, edelliset elämät... ei tuollaisia ole olemassa. Voihan sitä elää elämänsä uskoen niihin, mutta eivät ne sen todemmiksi siitä muutu.
Ja keinoista paras hyvinvoinnin kannalta, vaatii hiukan.
http://www.teosofia.net/teos/purucker.htm
Ajattelin, että tulee taas se terveystietoa-linkki.
Jos saan tännöön pilluu niin uskon olevani olemassa.