Tunnustan...olen mustasukkainen,mutta onko siihen
minkäänlaista parannuskeinoa?
en pysty täysillä luottamaan,vaikka tiedän että
mieheni ei pettäisi minua.
miten saan mustasukkaisuuteni hallintaa?
kertokaa ihmiset ja auttakaa?
minkäänlaista parannuskeinoa?
en pysty täysillä luottamaan,vaikka tiedän että
mieheni ei pettäisi minua.
miten saan mustasukkaisuuteni hallintaa?
kertokaa ihmiset ja auttakaa?
Vastaukset 48
Vanhimmat
ongelma.. Syytä mustasukkaisuuteen ei ole. Mutta
ei auta silti olen mustis. Itseänikin oikeen
inhottaa.
Menetin viimeyönä yöunet, kun kuulin hänen olevan
menossa varpajaisiin ensi viikonloppuna.
Miksi en voi luottaa?
Ja kuitenkin olen itse lähdössä firman
pikkujouluristeilylle. Luulen että myös toinen
osapuoli saattaa myös olla mustis.
Joka tapauksessa taistelen nytkin itseni kanssa
siitä, miksi olen mustis. Syynkin taidan tietää,
minulla on itselläni huono itsetunto ja pelkään
että hän löytää paremman tai jotain..
Yritä pärjätä!
ja keskustelkaa asiasta. Minua ainakin helpotti
kun rakkaani kanssa keskustelin asiasta.
Mieti miksi olet mustis (onks siihen jokin syy
menneisyydessäsi?)
Onko jokin mies pettänyt sua joskus aiemmin tai
itse pettänyt jotain?
Etkö luota itseesi ja sitä kautta oletat
muidenkin olevan samanlaisia pettäjiä?
Huoni itsetunto voi myös olla syynä?
Keskustele jonkun hyvän ystäväsi kanssa näistä
asioista ja syistä mustasukkaisuuteen.
Ainoa tapa taitaa olla keskustelu ja elämän
muutos että alkaa luottaan toiseen pikku hiljaa
(ja itseensä tiettty)
Liika mustasukkaisuus on vaaraksi liitolle! Käy
kysymässä ongelmiisi vaikkapa ammattiapua.
Todennäköisesti itseluottamuksesi ei riitä
siihen, että uskoisit pärjääväsi avoimessa
kilpailussa puolisosi suosiosta. Näin kuitenkin
on. Siis että olet paras!!!! Usko että olet
hyväksytty puutteinesikin ja kerro sekin
Hänelle.
Mulla on kokemusta mustasukkaisesta miehestä. Itse olen pettänyt kumppania ja kärsin hänen luottamattomuudestaan. Miten saan hänet uskomaan minua? Etten petä häntä enää. Ihan kamalaa kuunneltavaa mieheltäni. Olemme seurustelleet 2vuotta. Esim. En saa käydä vanhempieni luona, hän luulee, että käyn vieraiden miesten kanssa treffeillä. Töistä kotiin tultuaan hän aloittaa aina jankutuksen siitä, että olen pettänyt häntä sillä välin, kun hän on töissä. Itse tällä hetkellä olen työtön. Olen ihan avuton, en tiedä miten voimme selvittää välimme ja että hän uskoo minua vielä? Olemme riidelleet asiasta joka päivä ja se kuluttaa ihmistä todellakin. Mieheni on se joka aloittaa asiasta jankuttamisen. Kaupassa oltiin kerran niin satuin katsomaan vain ympärilleni, niin mieheni alkoi huutaa minulle kassa jonossa, että kyttään jotain miestä. Arvatkaa hävettikö. Olemme ottaneet yhteen aika kovastikin. Hän on uhkaillut minua veitsen kanssa, lyönyt ja haukkunut huoraksi, läskiksi ja vaikka miksi. Itsetuntoni on täysin nollissa. Häpeän itseäni. Mieheni kun on ollut töissä en ole liikkunut mihinkään, koska en halua kuulla sitä koko ajan, että hän epäilee minua. Olenko ansainnut kaiken tämän oman pettämiseni vuoksi? Neuvoja?
tappelin tossa poikaystäväni kanssa
viikonloppuna... täysin järjettömästä asiasta.Hän
on mustasukkainen siitä että nautin enemmän
musiikista (jota rakastan) kuin hänen
seurastaan. :/
ja kun ilmotin olevani mustasukkainen hänen
kaverinsa tyttöystävästä... oli riita valmis.
Totta, oma itsetuntoni ei ole vielä "valmis",
eikä luottamukseni ihmisiin ja poikaystävääni ole
vielä kasvanut täyteen mittaansa. Rupesin
kuitenkin miettimään asiaa, ja kun en saanut
riittävää vastausta kysymyksiini, ajattelin et en
välitä.Enkä välittänyt.. Sitten hän pyysi
anteeksi myöhemmin, kaikkea mikä on satuttanut
mua...
En ole enää mustasukkanen. Poikaystäväni sanoi
pelkäävänsä sitä kun ei voi kontrolloida
itsehillintäänsä kun on mustis.
Ehkä tää tästä... kyllä tää tästä :)
Voin itse sanoa,kun luin noita viestejä,että ei
ole helppoa minullakaan.Olen seurustellut monta
monta vuotta maailman ihanimmassa suhteessa ja
olemme myös kihloissa.Aina ei kuitenkaan ole
ollut niin helppoa..Petin avomiestäni n.3vuotta
sitten mutta jostain kumman syystä hän antoi
anteeksi.Kuitenkaan hän ei pysty enää luottamaan
täysin minuun,mutta luottamus kasvaa päivä
päivältä.
Olin silloin ihan kakara ja voin sanoa,että en
mitään muuta asiaa ole katunut koskaan niin
paljon ja sen jälkeen olen ollut todella
LUOTETTAVA,niin paljon säikähdin.
Nykyisin ongelmani on se,etten itse luota
avomieheeni.Saan ihan kamalan kohtauksen,jos
kuulen hänen lähtevän kavereidensa kanssa
johonkin,vaikka hän harvoin käy edes missään
ilman minua.Tiedostan ongelmani joka on
kamala,mutta en voi sille mitään!Olen jo
harkinnut ammattiapua.Epäilen ja kuvittelen
kaikkea ja pelko jäytää sisinpääni.Luulen,että
pelkään siksi,koska en ole itse ollut aina
luotettava.
Avomieheni ei ole koskaan edes antanut
pienintäkään aihetta siihen,että hän
pettäisi,vaikka tiedän,että hän kyllä joskus
flirttaa ja juttelee muiden naisten kanssa mutta
ei mitään se kummempaa.
Nyt hän on lähdössä taas pitkästä aikaa ulos
kavereidensa kanssa ja olen "jännittänyt"sitä jo
usemman viikon,vaikka olen itse jopa kuskina
hänelle!Yhden illan takia pilaan itseltäni monta
viikkoa jo etukäteen..eikö se ole jo paha
ongelma!?!?
Itselläni olisi helppoa,kun olisin itsekin samaan
aikaan jossain juhlimassa,niin eipä tulisi
mietittyä koko asiaa yksin kotona silloin!
Pelkään että hän löytää paremman kuin minä,tai
että jotain tapahtuu..vaikka toisaalta
tiedän,että se on ihan naurettava ajatuskin,kun
tiedän kuinka paljon hän minua rakastaa.
Tiedän että olen kaunis mutta itsetuntoni on
kuitenkin välillä ihan nolla.
Avomieheni hermostuu kohta, koska olen liian
hysteerinen.
Voisiko joku auttaa sitten myös minua? Onko
kohtalotovereita???
Jos ukko pettää niin se pettää ja kyllä routa
porsaan kotio ajaa. Ja jos ei aja, niin kyllä
häntäheikkejä maailmassa piisaa, ei se yhteen
ukkoon saa maailma kaatua. Muista, että kirkko
säästyy, kun kappelissa saarnataan.
Minäkin kärsin mustasukkaisuudesta. Noista
edellisistä viesteistä tunnistin niin paljon
itseäni... Sama homma tuossa poikienillan
jännittämisessä jne. Omat ystävät eivät käy
missään ilman miehiään, eli minulla ei ole
mahdollisuutta tyttöjen iltaan. Kiva sitten
kotona istua miestä odottamassa :( Väkisinkin käy
mielessä, mitä siellä voi sattua. Mieheni on
ystävällinen ja iloinen luonne, sekä
hyvännäköinen. Naiset toki yrittävät iskeä häntä
ja mies kun ei halua loukata ketään niin ei aina
ole mielestäni tarpeeksi tyly ja suorasanainen
näille yrittelijöille.
Ex-poikaystäväni petti minua monta kertaa ja
tartutti reissuiltaan saamansa
sukupuolitaudinkin. Siitä syystä minun on vaikea
luottaa. Nykyisen kihlattuni kanssa ollaan
keskusteltu asiasta paljon ja hän ymmärtää toki,
miksi kärsin luottamuspulasta. Kyllä minä annan
hänen käydä ulkona jne, olen enemmän mustis vain
omassa mielessäni, en rajoita hänen elämäänsä.
Kihlattuni sanookin usein "älä maksata mulla
exäsi virheitä". Se on ihan totta ja siksi
yritänkin pitää tunteet sisälläni, koska en
mustasukkaisuutta saa itsestäni kuitenkaan
poistettua millään!
Luin viikonloppuna Iltalehdestä (tai -sanomista)
Andy McCoyn vaimosta. Hän sanoi ettei ole
kateellinen kellekään eikä mustasukkainen
Andysta. "On vain yksi Angela!" Niin pitäisi
meidän mustistenkin ajatella, että olemme
ainutlaatuisia ja meitä on vain yksi. Siksihän
miehemme meidän kanssa ovat! Ja jos pettävät,
hehän siinä menettävät!
Jos mustasukkaisuutta oikein kaivais syvältä,
niin siitä voi tehdä semmoisen päätelmän, että
mustasukkaisuus on sairaus , josta kumminkin voi
parantua. =)
Ei mustasukkaisuus ole mikään sairaus. Se kuuluu
ihmisen "perustuntemuksiin", aivan kuin viha ja
rakkauskin.
Hei!
Opettele rakastamaan tai jos sen jo osaat
opettele rakastamaan vielä enemmän. Rakkaus on
sisäinen tila ja ulkoisia toimintoja.
Toisaalta: nykyinen maailma on kummallinen kun
se sekoittaa rakkauden ja seksin pitäen niitä
likimain samoina asioina. Tokihan ne kuuluvat
yhteen mutta rakkaus on kuitenkin se kantava
voima.
joskus on hyvä olla vähän mustasukkainen. siitä
mieskin tietää että välität. Liika
mustasukkaisuus on jo sairaus ja tuhoaa koko
suhteen. Onnea sinulle koita hallita se
mustasukkaisuutesi.
joskus on hyvä olla vähän mustasukkainen. siitä
mieskin tietää että välität. Liika
mustasukkaisuus on jo sairaus ja tuhoaa koko
suhteen. Onnea sinulle koita hallita se
mustasukkaisuutesi.
Moi!
Mulla oli sama ongelma. Olin aina vain
mustasukkainen poikaystävälleni, vaikka tiesin
ettei hän pettäisi minua, poikaystävänkaveritkin
hoki minulle sitä aina... Muutaman vuoden sitä
sit jatkui kunnes viimeinkin poikaystäväni petti
minua, se tuntui varmaan jotenkin pahemmalta kun
sitä oli aina pelännyt. Jälkeen päin ajatellen
olen aina vain varmempi siitä että minun ainainen
mustasukkaisuuteni oli tähän suurena syyllisenä,
koska aina olin epäuskoinen meni poikaystäväni
minne vaan...
Poikkihan meillä sitten meni, mutta minusta
tuntuu että olemme paljon parempia ystäviä nyt
kuin koskaan ennen. Hankimme omat asunnot mutta
näemme toisiamme lähes joka päivä. Kummallakaan
ei ole tuntunut enää olevan mitään intressejä
etsiä muita...
Sinun kannattaisi jotenkin pystyä luottamaan
toiseen puoliskoosi, varsinkin jos olet varma
ettei hän pettäisi sinua. Meinaan ennen pitkää
pian "toiveesi" toteutuu...
Minulle on käynyt aivan samoin kuin sinulle. Olin
jopa hysteerisen mustasukkainen, kaipasin
jatkuvasti vakuutteluja siitä kuinka hyvä olen
avomieheni silmissä. Tähän vaikutti oleellisesti
myös itsetunnon heikkous. No, niin sitten kävi
että mieheni todella petti minua. Asia oli
todellinen järkytys minulle. Mutta nyt pari
vuotta jälkeenpäin koen jopa toisaalta hiljaista
tyytyväisyyttä, että näin tapahtui. Oma
itsetuntoni on noussut ja koen pettämisen olleen
miehelleni säikäyttävä kokemus ja hänen suuri
häpeänsä. Pettäminen ei välttämättä pilaa
suhdetta vaan voi antaa sille aivan uuden ja
paremman jatkon. Tosin luottamuksen saaminen
takaisin ei onnistukaan niin helposti. Mutta
toisaalta toista ihmistä ei koskaan tule pitää
itsestäänselvyytenä. Yritetään muistaa se me
kaikki mustasukkaiset! :)
Miehenä sanon, että naisten kannattaa aina olla
vähän mustasukkaisia miehistään. Valitettava
totuus on, että vaikka kotona olisi miten kivaa,
niin kyllä se luonto vain panee vilkuilemaan
sivuille. Eikä se nyt sinulta ole pois, jos
miehesi vähän hakee iloa muualtakin. Siinä voi
teidänkin parisuhteenne laatu parantua, kun
erilaiset paineet saadaan purettua. Se, että mies
ei jätä sinua tarkoittaa, että sinä olet
kuitenkin ykkönen hänelle.
Ajatteletko samalla tavalla, jos vaimosi käy
vieraissa ja päästää paineita pihalle jonkun muun
kanssa ja pitää sitä yhen illan juttuna.
kiitos vastauksesta etukäteen.
Mitä ei tiedä, siitä ei kärsi... näinhän se on.
Ei se tavara käytöstä kulu, päin vastoin pysyy
vetreämmässä kunnossa...
kovin on pinnallinen ajattelutapa Lassella.
Parisuhteen merkitys katoaa tuommoisen ajattelun
kautta. Jos itse toimisin kuten Lasse, en voisi
sanoa eläväni parisuhteessa ja sanoa oikeasti
rakastavani avomiestäni.
mut entäs jos vaimo jää rysän päältä kiinni,
annatko lemput vai otatko viereen niinkuin mitään
ei olis tapahtunu??? jää se kaivelemaan jotenkin
siinä olet oikeessa ei se tavara kulu siitä
mihinkään mut saa vaan siitä huoran maineen
Näköjään joku Casanova on "tarttunut kynään" ja
kirjoitellut syviä mietelmiään kestävän
parisuhteen edellytyksistä...
Et ole ilmeisesti koskaan ollut rakastunut tai
seurustellut vakavasti saati sitten
koskaan??! "Eihän se nyt sinulta ole pois, jos
miehesi vähän hakee iloa muualtakin." Vai niin.
Tiesitkö, millaiset arvet pettäminen jättää
ihmiseen?! Valtavaa surua, vihaa ja katkeruutta.
Luottamuksen uudelleen kasvaminen kestää kauan,
ehkä ihminen ei enää koskaan pysty luottamaan
täysillä puolisoonsa. Siinä vaiheessa onkin
parisuhde kriisissä. Parisuhde, avo- tai
avioliitto on kahden ihmisen liitto, siihen ei
ole kuulu kolmatta pyörää. Tällaisen kolmen
ihmisen rakkaustarinat eivät yksinkertaisesti
toimi; ihminen haluaa puolison kokonaan
itselleen, ei jaettavaksi toisten kanssa. Ja
parisuhteen laatu ei tosiaankaan parane
pettämisen myötä, suhteet yleensä loppuvat siihen
kuin seinään.
Sinä olet todennäköisesti tunnevammainen ihminen.
Että terveisiä vaan Lasselle.
jos se jää kiinni rysän päältä niin kenkää tulee
heti. eihän sellaista voi unohtaa koskaan. kuten
sanoin, mistä ei tiedä, siitä ei kärsi. kukas
sitä nyt horon kanssa olisi yhdessä tai
hyväksyisi että omien lasten äiti on jakorasia.
Lasse, olit mieltä et sä miehenä voit käydä
vieraissa niin paljon kun kerkeet. Tietty sillä
edellytyksellä ettet jää kiinni ja vaimo anna
lemppuja. Ja vaimo saa käydä vieraissa mut ei saa
jäädä rysän päältä kiinni. Useimmin vain käy et
jää kiinni eikä sitä voi ennustaa.
Oon sitä mieltä ettei tavarani siitä kulu. Ja se
piristää välillä seksielämää käydä vieraissa
miehissä mutta silti en jaksa ymmärtää jos vaimo
jää kiinni ettet sitä ymmärtäisi et se ei
merkitse mitään teethän sitä itsekin
miksi sitten käyt vieraissa??????
et halua niistä suhteista kuitenkaan vakituista,
vai haluatko??
Lasse,siinä suhteessa ei ole mitään
parantuakseen,jos oma mies höylää jotain toista
naista ihan kiimasena!!!
Sä oot siis sitä mieltä,et niasten pitäis olla
kiitollisia miehelleen, et himoaa toisia,ja sit
kuitenki leikkii kotia muka rakastuneena!!
Jospa sinä itse antaisit naisesi vähän parantaa
suhdettanne.*vinkki*. Toi ajattelutapa on suoraan
antiikin ajalta,jota on käytetty sieltä asti.
Miehet saivat muita naisia,ja naisen syrjähypystä
rangaistiin POLTTAMALLA nainen
*yleistietoo*..Uudista itseäsi.
mulla on sama onglema, se on toisinaan tosi
inhottava ongelma. avomieheni on luotettava, hän
ei paljon edes käy ulkona, mutta ne kerrat kun
käy, epäilen heti että se on nyt ollu jonkun
kanssa. Vaikka varmasti ei ole. saan äkkiä riidan
yksinäni aikaan aiheesta. kuvittelen sellaista
koska hän on hyvän näköinen ja tietenkin minun
mielestä maailman ihanin jne. pelkään että hän
jättää minut toisen takia, mitä ei varmasti tule
näillä näkymin ikinä tapahtumaan koksa meillä
menee todella hyvin. hän on itse myös
mustasukkainen, mikä on toisaalta kiva, sillä
tiedämpähän että hän välittää minusta. onhan se
hyvä vähän ollakin, mutta entäs kun menee välillä
liiallisuuksiin? en todellakaan tiedä miten päästä
tästä eroon...
Luulisin, että olette yhdessä siksi, että
rakastatte toisianne ? jos ei voi luottaa toiseen
elämästä muuttuu kauhea helvetti. Seurustelin
aikanaan miehen kanssa joka muuttui samana
päivänä, kun menimme kihloihin sairaan
mustasukkaiseksi. Alkoi kauhea omistusvimma.
Meillä oli mennyt hyvin siihen asti.
Mustasukkaisuus paheni koko ajan ja aloin
suorastaan inhoamaan ja pelkäämään häntä. En ole
antanut koskaan aihetta, eli en pettänyt häntä
koskaan. Suurin virheeni minulla on se että olen
nätti. Kun kävimme ruokakaupassakin hän vahti
minua ja suuttui jos joku vilkuili minuun päin
(vaikka katsoisin maahan) Lopulta en kestänyt
tilannetta vaan halusin eron. Hermoni eivät
kestäneet enää. Kahden oli kaikki hyvin, ovesta
ulos astuttua alkoi vahtiminen.
Älä myrkytä mieltäsi turhilla epäilyillä. Luota
että rakastat ja sinua rakastetaan :)) Keskustele
asiasta hänen kanssaan ja kerro miltä sinusta
tuntuu. Yrittäkää yhdessä selvittää miten
voisitte toimia päästäksesi eroon
mustasukkaisista tunteista.
Aurinkoisia syyspäiviä teille toivottaen
Päivänsäde :))
Olen mustis, vain siksi, koska mieheni on
mustasukkainen. En mielestäni anna aihetta, en ole
koskaan pettänyt miestäni, mutta en siitä
huolimatta en saisi tehdä töitä kouluajan
ulkopuolella, vaikka ne liittyisivätkin kouluun,
enkä todellakaan saa lähteä baariin kavereiden
kanssa!! Mieheni kyllä saa tulla ja mennä kuten
haluaa. Hän uhkaa erota joka kerta, kun kerron
lähteväni johonkin ilman häntä,vaikka kyseessä
olisi tuttavan hautajaiset, saatanhan tavata
siellä miehen.. tämä ei ole tervettä, tiedän..
mutta rakkaudelle en voi mitään. Olen siis mustis,
koska miehenikin on!! Tiedän, ettei hän koskaan
pettäisi minua, mutta tunnen jääväni toiseksi
mieheni ystävien ja etenkin entisten tai
yleensäkin naisten seurassa!!
Luulenpa, että jokaisessa parisuhteessa esiintyy
jonkinasteista mustasukkaisuutta, joissakin se
tosin menee sairaaksi
vainoharhaisuudeksi...Mustasukkaisuutta pidetään
jonkinlaisena sairautena ja kielteisenä, ja siksi
sitä ei kovin helposti myönnetäkään. Pieni
mustasukkaisuus on ok. Se on merkki siitä, että
välittää toisesta! Ihminen on mielestäni
perusluonteeltaan hieman omistushaluinen ja kun
toista rakastaa täysillä, tottakai pelkää
menettävänsä hänet toiselle.
Mustasukkaisuus.. ikuinen sairaus.
tolkuta itsellesi:
- ei ole mitään syytä
- unohda korventavat ajatukset
- kysy suoraan, älä kiertele
-on luottanusta uskaltaa kysyä!
- jos et saa mielenrauhaa... ni ole rauhaton
Heips!Olen seurustellut poikaystäväni kanssa
puolivuotta vähän päälle.Edellisen poikaystäväni
kanssa mustasukkaisuuteni oli jonkintapainen
ongelma.Joskus tosissani kysyin että 'no onko
paremman näköinen kuin minä?' kun hän vaan
vilkaisi tansseissa laulajaa.poikki meillä meni
kun itse satuin hairahtumaan eli pettämään kaksi
kertaa häntä ja luonto ei antanut periksi enää
olla hänen kanssa.Nykyisen poikaystäväni kanssa
nyt menneenä kesänä olen ollut hiukan
mustasukkainen jos hän on ollut tanssimassa
jonkun toisen naisen kanssa, mutta olen osannut
niellä sen niin että tiedän hänen olevan
uskollinen minulle ja minä hänelle.Vaikka entinen
suhteeni meni kuin meni - se johtui pitkästä
välimatkasta.Nykyisen poikaystäväni kanssa asun
yhdessä ja rakastan häntä niin paljon ettei
minulla ole aihetta pettää häntä tai antaa
aihetta mustasukkaisuuteen. Menneisyyden asiat
olemme tehneet selviksi minkä toinen on halunnut
tietää tai minkä itse on halunnut kertoa ihan
yhtäkkiä.Poikaystäväni ja minun seurustelusuhde
on vakaalla pohjalla, mutta uskon että minulla
välillä(mikä tapahtuu harvoin) pieni
mustasukkaisuus on tervettä.Olen ottanut
periaatteeksi sen, että jos näen mieheni
tanssivan toisen naisen kanssa ei merkitse sitä
että hän olisi heti pettämässä ja sama pätee myös
minuun.Rakastamme niin paljon toisiamme ja teemme
sen selväksi joka päivä niin tiedän että jos
teemme jossain kohtaa tansseissa parinvaihdon,
että minulla ei ole syytä tunteä
mustasukkaisuutta, koska hän omistautuu vain
minulle ja rakastaa koko sydämestää minua.Tiedän
myöskin ettei häntä kiinnosta muut naiset ja
senkin takia minun on helppo olla.Joskus
vitsailemme jostain miehestä tai naisesta että
kyllä mä sitä katsoinkin 'sillä silmällä' vaikka
ei tosissaan olla katsottu.mutta tsemppiä
kaikille ja pidetään lippu korkealla!!!
Mustasukkaisuus ja toisen kyttääminen on aivan
turhaa. Jos toinen aikoo pettää, niin hän tekee
sen, kyttäsit sitä miten paljon hyvänsä.
Kokemusta on. Ota siis ilo irti elämästä ja
toisesta niin kauan, kuin sitä riittää.
Väliaikaista kaikki vain on, etenkin miehen ja
naisen väliset suhteet. Muista, että 50%
avioliitoista päättyy eroon, vaikka on
juhlallisesti luvattu yhtä sun toisitakin.
Pien mustis on aina jees naisilla koska kun muija
suuttuu niin sen jälkeen voidaan harrastaa
sovintoseksiä! (Mikä on muuten sitä PARASTA
seksiä!) =)
Toi oli tosi huono juttu,etkai sä niin ajattele!?
Meidän suhteessa on jotain tosi ongelmia,jos
kiperät riidat haudataan seksiin. Eka kunnon
sovinto,ja sit vasta lakanoiden maailmaan!!
no jospa vaikka vaihtaisit valkoiset sukat
jalkaan?!
Olen mies... niin! Ja olen erittäin
mustasukkainen. En käsitä miksi tunnen näin, olen
tuntenut rakastamani henkilön jo pari vuotta.
Meillä on ollut jos jonkinlaista peliä, mutta
virallisesti olemme seurustelleet vasta 2kk.
Nyt emme enää seurustele... en voinut
mustasukkaisuudelleni mitään, joten täytyi
lopettaa seurustelu! Sattuu niin paljon
kaikkialle, kun ajattelen hänet muiden kanssa..
Olemme "pettäneet" toisiamme vaikka emme
seurustelleet vielä, mutta silti olimme molemmat
jo silloin erittäin mustasukkaisia toisistamme!
Hän on vakuutellut, ettei mustasukkaisuuten ole
aihetta, mutta en vain voi sille mitään... Olen
itse pettänyt(siitä on jo aikaa) ja tullut itse
petetyksi... enkä löydä mitään neuvoa mustasukkai-
suuteen... tämä on kamalaa!!
Ihmiset antakaa jotain vinkkiä, olen menettämässä
elämäni tarkoituksen sairaalloisen
mustasukkaisuuden takia... mutta en maha
tunteilleni mitään!
mun tarina...: seurustelin ihanan miehen
kanssa... olin mustasukkainen... olin aivan varma
että jos jompikumpi pettää,niin se EN ole minä..
niimpä se olikin TODELLINEN järkytys mulle
itsellenikin kun mä olin sit kuitenkin se joka
petti... jälkeenpäin mieheni kertoi itsekkin
pettäneensä...muttei ollut vain kertonut
asiasta... eli mulla meni luotto niin itseeni
kuin miehiinkin... nyt yrittelen aloittaa uutta
suhdetta..joka kyllä vaikuttaa jo
tuhoontuomitulta kun en luota häneen enkä
itseeni... en mä silti usko että mä enää
pettäisin..mut niinhän mä aina ajattelin..EN
MINÄ IKINÄ PETÄ... ja kun tuore
seurustelukumppanini lähtee kavereiden kans iltaa
istumaan.. mustasukkaisuus ja epävarmuus
nakertaa... ei tätä kestä...
Kirjoitin itse tässä aikaisemmin
nimimerkillä "Minulla on tosi paha ongelma".
Olen nyt tässä lukenut näitä viestejä ja haluan
vaan sanoa kaikille,että on todella antoisaa
lukea muidenkin ihmisten kommentteja!
Huomaa,että ei ole ainut jolla on ongelmia ja
samalla voi miettiä, että millä tavalla voisi
tuoda helpotusta omaan elämäänsä.
Olen sitä mieltä, että hetkessä ei mikään
tapahdu, mutta olen ihan varma siitä, että
jokaisen mustasukkaisuus voi parantua tai ainakin
helpottua merkittävästi ajan kuluessa.(Jopa
minäkin uskon siihen omien ongelmieni keskellä
*hih*)
Itsensä kanssa taisteleminen ei ole helppoa
varsinkaan kun se ei jää pelkästään itsensä
kanssa taistelemiseksi, vaan ne turhatkin
syytökset kohdistuvat yleensä toiseen ihmiseen.
Näitä lukiessani (ja muutenkin kotona oman ihanan
rakkaani kanssa ollessani) tajusin kuitenkin
erään erittäin tärkeän asian:
Nauttikaa siitä ihanasta parisuhteesta joka
teillä jo on ja eläkää päivä kerrallaan. Koskaan
ei voi tietää, vaikka kohdalle osuisi vieläkin
kamalampaa kuin pettäminen, esimerkiksi toisen
ihmisen menettäminen kokonaan, jossain
onnettomuudessa.Tai,voiko niitäkään verrata
keskenään..eipä kyllä, mutta varmasti ymmärrätte
mitä tarkoitan.
Mitään parempaa en itse ainakaan tiedä, kuin se,
että saa olla ihmisen kanssa joka on maailman
ihanin ja rakkain juuri itselle!Siinä samalla
suuret mustasukkaisuus murheetkin jää kuitenkin
loppujen lopuksi aika pieniksi, eihän niitä
juhlimis iltojakaan ole niin kovin paljon,
milloin tarvitsisi ns."pelätä".
Pitäkää huolta toisistanne pimeinä syys/talvi-
iltoina! =)
petän niin paljon kun ehdin.Ukot pettää kuitenkin
ja jos jään kiinni niin enpähän ole turhaan
pettänyt
Surullista ajatella erotilastoja ja
asennetta "Ukot pettää kuitenkin
ja jos jään kiinni niin enpähän ole turhaan
pettänyt". Pidän itseäni mieheni enkelinä ja hän
itse on kahdessa vuodessa tullut aarteekseni.
Intohimo on vain kasvanut. Sitä ei voi olla
tuntematta käsissä, jotka kannattelevat ja
ohjaavat minua rakastellessamme. Minut
rakastellaan kauniiksi ja toisinaan pannaan
eläväksi :)
Meille on tapahtunut kuitenkin myös suhteen
tappavia asioita. Valehtelua ja pettämistä. Niin
paljon kuin tunnenkin yhteenkuuluvuutta miestäni
kohtaan, ovat väliimme tulleet viinan seuraukset.
Mies on joskus epätoivoisen synkkä. Tuemme
toisiamme, mutta hän hakee silti irtiottoa
baareista. Ei naisista vaan pelaamisesta ja
juomisesta. Näistä ei ole pitkä matka itsensä
kadottamiseen ja naisensa unohtamiseen. Olen siis
mustis ja PETTÄNYT itse. Petin, koska pelkään,
etten pääse koskaan eroon tästä sairaudesta.
Luulen, etten voi erota rakkaudestamme, joka
tekee minut hulluksi peloista. Tein itselleni
pakoreitin, jos joutuisimme erontielle. Haluan
syyllistää itsenikin, enkä vain häntä, joka
sanoo, ettei ole pettänyt.
Kuinka siis voin sanoa, että olemme toisiamme
varten? Intohimon, kiintymyksen ja läheisyyden
syvyydet ovat mittaamattomat. Haluan juoda häntä
janooni ja tunnen sormenpäistäni varpaisiin
pienen kosketuksenkin vapisuttavan molemmille
kokovartalohalauksen. Olen luullut kuvitelleeni
itselleni ihanan miehen. Pettämisen myötä
huomasin, että hänellä oikeasti on se tatsi.
Hän on hämillään, kun iloitsen hyvistä hetkistä
ja jumaloin seksiämme. Hänen on vaikea pitää
itseään niin lähellä täydellistä. Minulle hän on
täydellinen. Hänet minä haluan. Vaikka olen ollut
sängyssä kahden muun miehen kanssa, kiellän siitä
seuranneen mitään pahaa. Tämä johtuu siitä, ettei
mies VIELÄ tiedä.
Olen ajatellut kertoa kaiken, koska luottamus on
kaiken perusta. Uskon, että hän voi antaa minulle
anteeksi. Itse olen sietänyt niin monenlaisia
valheita, myös naisiin liittyen. Monta välirikkoa
on käyty läpi ja joka kerta se tuntui väärältä ja
yhteenpalaaminen oikealta. Kaikesta paskasta
huolimatta. Aivan kuin en voisi itse päättää mitä
tapahtuu, ME vain olemme yhtä.
Haluan uskoa, että meidän yhteinen elämä tulee
vielä olemaan rehellisellä pohjalla. Tavallaan se
on nytkin. Kaikki tunteeni miestäni kohtaan ovat
aitoja, hän on numero yksi, Ainut vain. Virheistä
oppii. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Voi luoja mä
haluan, että olemme kaiken jälkeen vahvempia.
Usko minulla riittää niin kuin haluakin.
Mustasukkaisuus pois sitoutumalla. En tarkoita
välttämättä avioliittoa, vaan vakavaa keskustelua
ja yksinoikeuden osoitusta rakkauteesi. Kukaan ei
ole kuin hän ja minä olen kaunis hänen silmiensä
peilissä. Elämä on meitä varten.
ite olen seurustellut kohta 3kk yhden kundin
kanssa ja olenitse sellainen ihminen että olen
aina epäilemässä toisen tekemisiä ja vähän
liiankin mustasukkainen tyyppi, mutta olen
ajatellut asiaa ja olen päätynyt siihen että ei
munomakultani mua pettäisi millään tavalla, koska
me rakastetaan toisiamme...se että mun täytyy
miettiä ja joskus käyttäytä niin tyhmästi kun
mietin pienessä päässäni asioita joita ei tul
ekoskaan tapahtumaankaan niin se ottaa päähän ja
toivon joskus et miksi olen tälläinen ihminen.
sitä pelkää satuttavansa toista ihmistä tällä
mustasukkaisuus oireella, pelkää et se ei
haluakkaan mua, koska enluota siihen 100%
sti,mutta olen saanut otettua itseäni niskasta
kiinni ja saanut sanottua itselleni että mä voiin
luottaa toiseen ihmiseen ja se että jos mä
ajattelen et Hän ei ole luottamuksen arvoinen
niin mitä mä sanoisin jos olisin hän ja saisin
kuulla tollaista .
Toivon, että kaikki kanssa ihmiset jotak kärsii
samasta "ilmiöstä" niin voisivat päästä siitä,
mutta pieni msutasukkaisuus toisesta on hyvästä
ja uskon että sen jokainen ymmärtää...pitää vain
päivä kerrallaan!
mutta pitäkää toisistanne huoli ja rakastakaa
puhtaasta sydämmestänne toisianne ja olkaa
rehelliset toisille!
tiedän miltä tuntuu kun mies lähtee jossakin
käymään ja viipyy "luvattoman" pitkään, sitä heti
ajattelee että onko toisen naisen luona vai onko
netissä etsimässä naisia...
olen kyllä mustis mutta on siihen minulla
aihettakin hieman sillä tähän asti mieheni ei ole
tehnyt muuta kuin pettänyt minua
henkisesti,chatissa ja ystäväni kanssa.
ei sellaiseen enää osaa luottaa täysillä vaikka
haluaisi. ole onnellinen jos miehesi ei ole
pettänyt sillä silloin sinä tiedät ettei se ole
totta mutta minä taas odotan koska mieheni sanoo
olevansa TAAS ihastunut toiseen ja jättävänsä
minut...
kimmo moi olen itse naimisissa ja 31v.käytän
irtosuhteita vaikka rakastan vaimoani.en aio
erota tai jättää häntä.haen ehkä vain jännitystä
tai jotain seksikkäämpää erotiikkaa.koita
eroottisia vaatteita ja dominoivampaa roolia niin
luulen että tepsii.ainakin minuun auttaisi.onnea
yritykseen t kimmo
Petin tyttöystävää ja jätin hänet - osittain
siksi että petin ja osittain siksi että olin
epävarma suhteesta (kolmen vuoden jälkeen).
Epävarmuuteni johtui todennäköisesti mun
luonteesta, joka kritisoi asioita aika paljon.
Vaikka suhteessa ei ollutkaan mikään vialla ja
elämä oli helppoa ja mukavaa vaikkakin oli
kaukosuhde, niin silti kyseenalaistin sen
mielessäni.
Sitten kun vielä petin, niin mun oli pakko pistää
poikki, ei siksi että olisin halunnut, mutta
tuntui että oli pakko. Häpeän tekoani (ja
ihmettelen itseäni) tosi paljon ja haluaisin
peruuttaa kaiken, mikä toki on mahdotonta.
Tiedän että mun piti tehdä jotain tilanteelle,
mutta se pettäminen olisi pitänyt jäädä pois.
Muuten ehkä voisi tilanteelle vielä yrittää tehdä
jotain, mutta tuntuu että uskottomuuden jälkeen
en voi vaatia enkä edes haluta mitään.?
Haluaisin muutta tilanteen takaisin, koska hän on
kaikin puolin erinomainen ja me olimme ne oikeat
toisillemme... mutta tuntuu että tässä asemassa
en voi/saa tahtoa enää mitään.?
Jääkö pettäjälle enää mitään ihmisarvoa?
Ja aiheeseen liittyen, havaittavaa
mustasukkaisuuttaa ei ollut missään vaiheessa.
Molemminpuolinen luottamus vaan tuntui olevan
niin luonnollinen asia - mitähän se voi kertoa
tilanteesta? Ja siltikin...
voi jos tuohon lääke ois niin varmaan jo kokeilla
vois....
et uskokkaan kuinka tuttu tunne!!
samma på svenska!!!
tiedän todellakin miltä tuntuu kun on mustis
jostakin. se on alhaisin tunne mitä tiedän. itse
olen vielä sellainen, että peittelen sellaiset
tunteet vaikka olemme naimisissa ja olleet
yhdessä jo 5 vuotta. olen perehtynyt
psykologiassa tähän asiaan ja asia on vain niin
ettei siihen ole kuule parannuskeinoa.
mustasukkaisuudentunne lähtee täysin oman
arvontunteesta mitä siis tunnet itseäsi kohtaan..
arvostatko itseäsi ulkoisesti ja sisäisesti.
pelkäätkö ettet ole miehellesi/naisellesi
ainutlaatuinen..jne.
tarkistele itseäsi näistä näkökulmista. kaiken
lisäksi mitä kauemmin seurustelet samaisen
henkilön kanssa, voin vakuuttaa että myös
luottamus kasvaa toiseen kun näkee että toinen
pysyy vierelläsi tapahtuipa mitä tahansa.
Mustasukkaisuushan eräänlaista kilpailua jonkin
kolmannen osapuolen kanssa. esim. miehesi
flirttailee sinun mielestäsi sinua kauniimman ja
naisellisemman naisen kanssa. puhu suoraan
miehesi kanssa tunteistasi se helpottaa myös.
ei välttämättä ammattiauttajistakaan ole mitään
hyötyä näissä asioissa, rahan hukkaa, itse olet
paras asiantuntija itsellesi. tsemppiä ja usko
itseesi!!(niin minäkin yritän ainakin)
Mä ehdotan, että et ajattele ,niin vakavasti,niin
se auttoi mullakin!
Olen myös erittäin mustis! Vaikka myös tiedän
että mieheni ei ikinä pettäisi minua! Joskus
ottaa se jo päähän jos hän puhuu jonkun
naispuolisen henkilön kanssa! Ja vielä pahempaa
on se, että jos sattuu samaan aikaan baarissa
olemaan ex-tyttöystävä... Sille ei vaan voi
mitään. Voimia teille muille mustiksille :)
Yritetään parhaamme!