Hei!
Kyselisin mitä mieltä te olette, onko kertomatta jättäminen valehtelua?
Mieheni on viestitellyt eräälle naispuoliselle kaverilleen nyt kolmena perättäisenä viikonloppuna aina ollessaan ulkona. Nyt he sitten ovat sopineet kahvitteluhetken kuulumisien vaihtoa varten selkäni takana! Mieheni tästä ei siis ole kertonut minulle ja vastannut ympäripyöreästi päivän menot ja varmistanut, että olen omissa menoissani ja sopinut tapaamisen tälläiselle päivälle.
Valehteluako? Pitäisikö hälytyskellojen soida?
Kyselisin mitä mieltä te olette, onko kertomatta jättäminen valehtelua?
Mieheni on viestitellyt eräälle naispuoliselle kaverilleen nyt kolmena perättäisenä viikonloppuna aina ollessaan ulkona. Nyt he sitten ovat sopineet kahvitteluhetken kuulumisien vaihtoa varten selkäni takana! Mieheni tästä ei siis ole kertonut minulle ja vastannut ympäripyöreästi päivän menot ja varmistanut, että olen omissa menoissani ja sopinut tapaamisen tälläiselle päivälle.
Valehteluako? Pitäisikö hälytyskellojen soida?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Hälytyskellojen pitäisi toki soida, vaikkei vaikeneminen mielestäni valehtelua ole.
Minusta miehen pitäisi avoimesti kertoa kahvihekestään kaverinsa kanssa. Silloin jos sinne mennään salaa nousisi mullakin karvat pystyyn ja nostaisin ihan taatusti metelin.
Silloin salaillaan kun salattavaa on,
Sehän pettää sinua!!!!
Ei se ole valehtelua, vaan kertomatta jättämistä ja selän takana vehkeilyä.
Totta kai pitäisi kellojen soida.
Jokin syy kertomatta jättämiselläkin on, eikä se yleensä tarkoita mitään hyvää! Aiheuttaa kyllä luottamuksen puutetta!
Toisen selän takana vehtailu on pettämistä. Avoimuus on parisuhteen peruspilareita ja asiat joita ei voi avoimesti sanoa tai tehdä kumppaninkin läsnäollessa on just sitä vehtailua. Miehillä on taipumus just jättää jotakin asioita vaan kertomatta ja perustelevat sen sitten sillä etteivät kokeneet sitä merkittäväksi suhteen kannalta tai että se olisi jotenkin tärkeä sinun tietää. He eivät ymmärrä että se kolahtaa omaan nilkkaan enemmin tai myöhemmin. Asiahan voi oikeasti olla miehellesi nyt merkityksetönkin sillä tavalla mutta paras puuttua siihen heti ja kertoa miltä se sinusta tuntuu. Sen jälkeen hänelle ei pitäisi olla enään epäselvää. Nämä jutut vaatii silloin tällöin suuhteessa päivityksen kun ne tuppaavat säännöllisesti unohtumaan. Sano miehellesi että mennään vain kahville eli sinä mukaan ja silloin jos se on ok voit saada rauhan ja näin sen pitäisikin mennä. Muuta vaihtoehtoa ei enään miehelläsi edes ole kuin esitellä sinut tuolle naiselle mikäli meinaa saada luottamuksen takaisin.
Minä olen aina tuntenut hyväksi kertoa totuus ääneen. Esimerkiksi, että vaimoni on lihonut. Tai että hän ei ole erityisen hyvä kokki tai siivooja. Tai että hänen kannattaisi seurata televisiosta ajankohtaisohjelmia saippuaoopperoiden sijaan.
Joku voisi pitää näitäkin asioita merkityksettöminä, mutta meille niillä on merkitystä. Ainakin totuus nostattaa vaimoni äänenvoimakkuutta.
Miehillä on myös taipumus näsäviisastella ja saivarrella kun heiltä alkaa odottamaan avoimuutta. Tämä mies ei todellakaan ymmärrä millä on merkitystä ja niputtaa kaikki avoimet sanomiset samaan kasaan. Sanon kaiken tai en sano mitään valitse siitä! Jos mies ajattelee että avoin sanominen "oletpa sinä lihonut" "et osaa laittaa ruokaa" on sama asia kuin lähden "yhden sinulle vieraan naisen kanssa kahville jonka kanssa viestittelen"hän ei todellakaan ymmärrä millä on merkitystä parisuhteen hyvinvoinnille. Tätä yritinkin sanoa.
Noilla ns. avoimilla sanomisilla on oikeasti tarkoitus vain hämmentää ja harhauttaa. Ei siis tarkoitustakaan panostaa parisuhteeseen, vaan pariin suhteeseen..
Miehelle kannattaa sanoa että sillä on liian suuri vatsa ja sen pyllyvako haisee sekä kainalot hiuspohjassa on hilsettä tai täin munia ja viikset haisee vanhalle ruualle.Hiukset usein kampaamatta ja nenäkarvat on rumat.Rykiminen on rumaa ja sylkeminen kaupasta saa suuvesiä sukat on hyvä vaihtaa kerran vuodessa edes.Valkosipulin tuoksu hengityksensä inhottaa. Ja vaikka vaimonsa pettää samoin häntä ei väliä kumpikin saa saman sukupuoli taudin kuitenkin toinen toiselta.
Nimenomaan puutuin tähän heti saadakseni tietää lisää, ennenkuin koko tapaamista oli edes tehty. Eli kysyin suoraan mitä meinaat tehdä huomenna ja hän selitti asioita mitä aikoo tehdä, mutta tämä tapaaminen ei tullut missään vaiheessa esille ja haukotteli ja oli outo kertoessaan. Sitten annoin hänelle mahdollisuuden kertoa totuuden itse ja sitä hän panttasi pitkän aikaa.. Tuli siis hänelle yllätyksenä, että aavistin jotain.. Keskustelimme asiasta ja olen todella pettynyt asian käsittelyyn: miehen mielestä tässä koko asiassa ei ole mitään väärää ja ei ole hänen vikansa jos uskon aina pahimpaan. Ensimmäisenä sanoi, että ei halunnut kertoa kun ei tapaaminen ole vielä varmaa…… (Oli kellonajat ja paikka kuitenkin sovittuna) Sitten alkoi tulla alla olevia perusteiluita:
a) hän on tekstaillut tytölle ihan samalla lailla kuin muillekin kavereilleen kun on ollut ulkona iltaisin eli ei poikkea muista mitenkään
b) en kuulemma itsekään kerro jokaista liikettäni
c) ei halunnut huolestuttaa mua, koska syyttää mua mustasukkaisuudesta ja sen takia ei halunnut kertoa (arvasin tämän, että se kääntyy näin ja mua syytetään tästä…) Mielestäni tämä on huolestuttavampaa kun hän ei kerro..
d) Hänestä tuntuu että haluan nyt vain jostain syystä erota hänestä… (todella kaukaa haettua..)
keskustelu kääntyi lopulta myös häntä vaivainneisiin vanhoihin asioihin minusta.. (Oli odotettavaa..) :D
Kun kysyin, että miltä hänestä tuntuisi jos menisin toisen miehen kanssa kahville hänen selkänsä takana niin ei se olisi kivaa, mutta pitää omaa käyttäytymistään silti sallittuna, sillä tämä tyttö on vain hänen kaverinsa.
Lisäksi lisäsi tähän vielä, että oli menossa salaa myös ystävänpäiväostoksille samana iltana.. Ja hänen mielestään oli järkevää yhdistää nämä kaksi, ettei minun tarvitse ihmetellä missä olen ja sen vuoksi sellainen tapaamisaika, kun olen omissa menoissani.
Jos hän olisi tapaamisesta kertonut ja jos olisin ollut jotenkin 'huolissaan' niin siitä olisi sentään pystynyt keskustelemaan avoimesti, että kuka tämä henkilö on, miksi tapaa yms kun nyt en tiedä lähes tulkoon mitään..
Hän ei nyt ymmärrä, että asian ydin on se, että hän jätti kertomatta tapaamisen tytön kanssa. Ja kertomatta jättäminen oli se juttu, mistä nyt olen ottanut nokkiini.
Tyypillistä! Ärsyttävä mies sinulla ja samaistun rooliisi hyvin kun itselläni on vastaavanlainen. Et tiedä kuinka paljon olen hänelle vääntänyt rautalangasta ja tuntenut itseni tyhmäksi ja kusetetuksii! Älä anna periksi, älä syyllistä itseäsi vaikka hän sitä yrittääkin sillä SINÄ OLET OIKEASSA! Sinä saat olla todella loukkaantunut ja hänen pitää ottaa nyt sinut mukaansa. Hänhän petailee uutta suhdetta jo etukäteen hollille jos sinä satut heittämään pihalle hänet! Älä heitä edes piruuttasi vaan ala oikeen ihanaksi ja tunget itsesi mukaan joka paikkaan. Sano että tosi kiva kun sulla on kavereita ja sinäkin haluat olla heidän kavereitansa. Sitten kun tapaat tuon naisen niin ota se oikein sydänystäväksesi äläkä edes anna miehelle suunvuoroa.
Ihan noin ketuksi en ala, mutta kiitos vinkistä.. Olen kuullut useiden miesten harrastavan tuota ennakkoon hankkimista.. Tästä puhuin itseasiassa viikonloppuna miehelleni avoimesti, että en sellaista ymmärrä.. Kai se on jotenkin, että kun menee huonommin niin kummasti siinä alkaa toiset naispuoliset ihmiset kiinnostamaan, ja alkuun tietenkin kokeillaan kepillä jäätä tekstailun muodossa ja lähetään hieman tuttavista liikkeelle, ettei ihan alusta asti tarvitse alkaa tutustumaan..
Tätä juuri pahoin pelkäänkin tässäkin tapauksessa, ja siitä kertomatta jättämisestä herää se epäilys.. Ei mitään syytä muuten jättää kertomatta. Ei vain välttämättä halua ehkä paljastaa sitä itsellekään..
Ex-vaimoni oli *täysin* samanlainen toimissaan ja argumenteissaan. Asuu nykyään yhdessä tämän ihanvaankaverinsa kanssa.
Valehtelua ja pettämisen "ulkokehällä" on sellaisen asian kertomatta jättäminen, jota ei voi kertoa toiselle, koska se loukkaa parisuhteen rajoja ja toista osapuolta.
Olet täysin oikeutettu olemaan kyrsiintynyt ja loukkaantunut asiasta. Älä katso sormien läpi miehesi touhua.
Meillä vaimo on käynyt useasti etukäteen kertomatta lounaalla entisen pomonsa kanssa. Ei kuulema mitää syytä epäillä mitään...?
Minulla taas ei saanut olla entisen sihteerin numeroa puhelimessani. Mihin sitä edes tarvitsisin? Minkälainen ihminen hän on jne. jatkui kuulusteluni.
Hoh hojjaa. Antakaa armoa. Tasan eivät mene meillä oikeudet eivätkä onnen lahjat.
Kontrolloimalla saat kyllä varmasti ja tehokkaasti kurjistettua oman ja lähimmäistesi elämän. Jäljellä olevat elinvuodet tuntuvat varmasti pidemmiltä, mutta mitää hyvää et tuolla tyylillä saa aikaan. On vain ajan kysymys, koska sinulta voimat uupuu tai puolisosi saa tarpeekseen tylystä kohtelusta. Elämä on ihan haasteelista ilman keinotekoisia murheita. Ei sinulla kovin huonosti mene, jos tuossa on suurimmat ongelmasi...?
Joo just näillä eväillä🤣 miten terveellistä....lol
Mahtavaa nythän siis olet vapaa tapaamaan muita poikia joiden kanssa olette vain ystäviä ! Kun peräti häntä jonkun pojan kanssa kerrot vain että olette ystäviä.
Valehtelua kyllä, sitä se on!
Tiedätkö mihin menee kahviheteken viettoon? Mene säkin samaan paikkaan, tee siis muutoksia omissa suunnitelmissa.
Jos olisi rehellisillä jäljillä, niin kertoisi sinulle eikä salaisi. Tyhmää ja luottamuksen rikkovaa
Riippuu tilanteesta. Viikko sitten olisin 90% varmuudella sanonut, että pitäisi soida. Nyt en osaa sanoa.
Tapasin kuitenkin viikko sitten salaa itse entisen miespuolisen ystäväni salaa miehen selän takana. Mies oli töissä, en kertonut mitään kun kävin kahvilla. Mitään ei tapahtunut, juteltiin ja vaihdeltiin kuulumisia. Mukana oli kaverini avopuoliso, joka oli mukana jutuissa siltä osin kuin pystyi.
Miksi näin?
Syy on mustasukkaisuus. Mieheni on aivan yltiömustasukkainen kaikille miespuolisille kavereilleni, eikä halua tavata tai tutustua heihin. Minun pitäisi vain sanoa ystävyyssuhteet irti.
Tämän miehen kohdalla viha oli vielä vahvempaa, koska en edes pariskunnan luona saanut mennä käymään, eli tuo tyttöystävä ei helpottanut asiaa yhtään - tuntui vaan pahentavan.
Enkä silti koe pettäneeni miestäni, koen vain välttäneeni typerän riidan ja miehen mielen pahoituksen.
Meillä sama. Jätän kertomatta että välillä tapailen hänen kaveriaan. Ihan vaan jutellaan arkisista asioista. En saa myöskään tavata tyttökaveriani ja hänen miestään koska mieheni on mustasukkainen raivoon asti. Itse hän juoksee muissa naisissa ja minä hyväksyn sen koska minua ei se oikeastaan liikuta.
Tollai pörjää maksatte vaan asumiskulut puoliksi silleen pärjää
Minä voisin tavata kyllä kyseisen henkilön jos annettaisiin tilaisuus.. Että siitä ei ole kyse.. En tiedä lähes mitään tästä naisesta..
Tämä riita olisi estetty jos mies olisi kertonut tapaamisesta..
Mieti jos jäät kiinni, riita on varmasti taattu.. Ja syynä nimenomaan se kun olet salaa tavannut mikä herättää epäilyksiä!!!
Ihmetyttää että näki noin paljon vaivaa salatakseen tapaamisen. Jos ei olisi mitään salattavaa olisi vain sanonut että käyn yhden kaverin kanssa kahvilla ja siinä se.
Se että mies heti syyttää sua mustasukkaisuudesta yms. on ihan perusjuttu, hyökkäys on paras puollustus. Mutta syyttömän ja viattoman ei tarvitsisi hyökätä puollustuksekseen
Niinpä! Mutta siihen sanonut syyksi jälkeen ystävänpäivälahjojen ostamisen.. :D kun halusi salata sen....... Paras ystävänpäivälahja olisi ollut rehellisyys...
Ois miehen kannattanut kyllä kertoa rehellisesti että menee lahjoja ostamaan ja jättänyt kahvittelut sikseen jos on kerta niin tärkeää ostaa lahjojakin
No, ei se ole valehtelua. Ehkä miehesi pettää, tai jos olet mustasukkaista sorttia, niin mies voi hyvinkin salailla asiaa siksi, että pelkää sinun luulevan että hän pettää.
Tuossahan yllä olevassa ei ole mitään järkeä, että salailee siksi, että luulen, että pettää.. Salailuhan on juuri se, mikä aiheuttaa sen luulemisen pettämisestä..
Itselleni olisi ollut ihan ok, jos olisin tiennyt tästä tapaamisesta, joten siinä suhteessa en ole mustasukkainen. Eniten epäilyksiä on herättänyt miksi jättää kertomatta..
mitäs minä teen kun oon 15v poika ka saman ikäinen tyttöni on 162cm pitkä ja painaa 79,8kg. Ja nolostuin vielä kun ostin synttäri lahjaksi paidan ja paita ei mahtunut mahan kohdalta ollenkaan ja vain ylä osa mahasta peittyi ja makkara jäi ulos. Joten MITÄ TEEN ETTÄ SAAN HÄNET LAIHDUTTAMAAN ILMAN ETTÄ SANON SIITÄ SUORAAN.
Juuri näin. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Mies peräänkuulutti luottoa, mutta on se aika helvetin vaikeaa, jos toinen valehtelee ja salailee. Itse koen asian niin, että mies ei luota minuun, jos ei pysty olemaan rehellinen ja kertomaan totuutta.
Vaikka oletettaisiin, että miehen vaikuttimet ovat puhtaat, on toisen aliarvioimista, jos jättää asioita kertomatta muka suojellakseen. On pelkuruutta salailla siksi, että pelkää toisen reaktioita tai "kohtauksia".
Yritä puhua asiasta rauhallisesti ja perustella, miksi asia sinua häiritsee. Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan yhdestä parisuhteen tärkeimmästä peruskivestä. Älä aja miestä nurkkaan, älä syyttele vaan katso eteenpäin. Mutta sen neuvon antaisin, että älä paljasta kaikkia korttejasi. Älä yritä todistella miehelle sellaisia asioita, jotka itse tiedät varmoiksi. Älä kerro, mistä sait tietosi. Jos mies on lusmu, hän kääntää syyn sinun niskaasi, puhuu sinut pyörryksiin, sekoittelee tahallaan asioita, myöntää niin vähän kuin mahdollista ja syyttää sinua vainoharhaiseksi.
"On pelkuruutta salailla siksi, että pelkää toisen reaktioita tai "kohtauksia"."
Minä opin suhteemme alkukuukausina pitämään omat asiat tarkkaan omana tietona, koska reaktiot olivat sietämättömiä. Sen jälkeen joka asia on pitänyt punnita hyvin tarkkaan ennen sanomista.
Pelkuruutta? Ehkä. Minä sanoisin, että sopeutumista.
Sanotaan sitten, että sopeutumista. Mutta tuolla tavalla et voi olla suhteessa oma itsesi. Annat vallan toiselle. Olet epärehellinen, tunteissasi. Jos aina joutuu miettimään toisen reaktioita, sensuroi ja kieltää itseään. Onko suhteessa silloin minä itse, hyvine ja huonoine puolineen, vai jokin kuori?
Onko se edes vallan antamista toiselle. Vai vallankäyttöä epärehellisyydellä ja hiljaisuudella.
Tykkäät siitä tuommoisena kun semmoisen oot ottanutkin mitä muuta?
En tiedä sinun tapauksessasi syytä, kun en tiedä omassanikaan. Olen siis itse tällainen naispuolinen viestittelykaveri ja olen monesti ihmetellyt, miksi mies salailee meidän kaveruuttamme naisystävältään.
Olen miehelle sanonut että mun mielestä hän voisi ihan hyvin kertoa naiselleen meidän viestittelystämme, koska uskon ettei naisellaan varmaan mitään sitä vastaan olisi kunhan kaikki olisi avointa.
Sinulle "eiainavoiymmärtää"- miksi mies käyttäytyy kuin pettäjä jos ei ole sitä? Oletko ajateellut mikä tuon viestittelyn tarkoitus on TODELLA? Mitä siitä saatte - paitsi rupia perseeseen loppupelissä kun mies jää kiinni. Oletko sinä silloin valmis ottamaan vastuun siitä, että miehen parisuhde karitui pettämiseen? Eihän tuo ole aikuisten touhua. Haluatko vain jeesta kaveria? Kerro siinä tapuksessa miehelle ette halua enää pitää SALAA yhteyttä vaimolta/avopuolisolta, koska et halua olla se horatsu joka suostui suheeseen varatun kanssa. Saat paljon lokaa päällesi kun tuo muka harmiton salainen yhteydenpito tulee ilmi - eihän kukaan usko tuota soopaa. Varmaan tapailettekin esim kahvin merkeissä yms. No niin, mihihän nyt miltä tuo kaikki näyttää ulospäin. Jos mies haluaa erota kumppanistaan niin sen voi tehdä muutenkin kuin jäämällä kiinni salasuhteesta - käytetäänkö sinua kenties hyväksi? Loppupelissä kaikki loka kaatuu myös sinun niskaasi.
Jos parisuhde kariutuu pettämiseen, se on pettäjän syy. Mutta samaa mieltä kuin Tajua: kannattaa miettiä, mikä on miehen perimmäinen motiivi ja haluaako olla siinä mukana. Hyvä ohje ylipäätään: Aattelepa ite, omalle kohalles.
Minulle tulee vielä eteen tilanne, että pitäisi tavata nainen, johon mies on salaa yhteyksissä. Minulla vain ei ole mitään sanottavaa naiselle, joka toimii toisen naisen selän takana ja joka on haluttu pitää minulta salassa. En halua tutustua tällaiseen naiseen, oli kyse pettämisestä tai ei. Välissä on liian monta hukattua tilaisuutta kertoa rehellisesti, missä mennään.
Miten muuten tiedät kaiken tuon?
Se on aivan sama kuinka hän sen tietää, ei pidä jeesustella. Kun toinen pettää tai salaa jotain parisuhteessa sen vain vaistoaa eikä silloin pidä syyttää sitä jota mahdollisesti petetään. Silloin ikäänkuin vieritetään syy koko toiminnasta sen petetyn niskoille. Mikäs sen parempi keino onkaan puolustella omaa toimintaa. Ts taroittaako nimimerkki sitä, että pettää saa, mutta petetyn ei pidä epäillä mitään, ei tonkia, ei ihmetellä, ei kyseenalaistaa? Pitää siis vain odottaa, että vilja kypsyy ja uusi parisuhde jo alkanut ja järjetelyt on tehty? Inhottaa nämä tekopyhät kuten varmaan nimimerkki 268uity taas on - näinkö varmistat miten et jää jatkossa kiinni?
Pahempi kohtaus siitä epärehellisyydestä tulee aivan varmasti kuin että olisi rehellinen.. Tässä on myös se, että mieheni on lukenut minua mielestäni aivan väärin ja ei ole antanut minulle edes tilaisuutta näyttää, mitä voisin ajatella heidän kaveruudestaan vaan ennakkoluulottamasti tehnyt sen päätöksen, että ei halunnut kertoa kun "tietää" mitä siitä seuraisi..
Tämä kertomatta jättäminen on kyllä ollut hyvin raskasta minulle, sillä suhteemme yksi tärkeimmistä peruspilareista oli luottamus ja se, että voi luottaa siihen, mitä toinen sanoo.. Pelkokin sen luottamuksen menettämisestä saa kyllä eroajatukset pintaan kun muillakin osa-alueilla on mennyt huonommin..
Se miten aavistelin tästä oli oikeastaan kun hän kertoi menevänsä hänen juhliin, mutta ei sitten yhtäkkiä mennytkään, oli hieman outoa.. Samana iltana meillä oli sellainen välien selvittely ilta ja tulikin sitten kotiin.. Sitten käytös (sitä ei välttämättä itse huomaa) ja sen vaistoaminen.. Puhelinkoodin vaihtaminen herätti myös epäilystä.. Paineen alla sitten alkaa tulemaan niitä totuuksia kuin itsestään.
Hän kylläkin näytti minulle kaikki viestit, mitä hän on tekstaillut ja siellähän oli niitä iltaisia kyselyjä, kun en ole ollut hänen kanssaan.. Sitten tosiaan siinä samalla suutuksissani mä laitoin tälle naiselle viestin mieheni puhelimesta, että sori en pääsekään tapaamiseen ja sitten mieheni oli perään lähettänyt "kun tyttöystävä luulee että meillä on jotain juttua.." Tietenkään tälle naiselle hän ei selventänyt miksi luulen niin.. Sielläpä tämä hänen kaverinsa varmaan ajattelee, että mikäs mustis akka tämä nyt on.. Kivaa mustamaalausta sitten kaverilleen..
Voi voi kun minulle olisi riittänyt oikeasti vain rehellisyys ja vaikka suoraan silmiin katsominen ja sydämestään sanonut jotain luottamuksen takaisin saamiseksi, kuin että valita syyttelyn ja kieltämisen, mikä tekee asiasta entistä epäilyttävämmän.
Miehesi menetteli väärin kun ei kertonut se on selvä.
Mutta kun ei ollut lopulta kyse vakavammasta ja mies on jo varmaan saanut riittävän oppitunnin rehellisyyden ja avoimuuden tärkeydestä, niin voitko jo puolestasi ottaa tapauksesta oppia ja lakata olemasta näin pyhistelevä ja vaativa?
Kun sanot tuossa, että miehesi oli jättänyt kertomatta koska "tiesi" etukäteen mitä siitä seuraisi - uskon kyllä että hänellä oli syynsä toimia noin. Jos rankaiset totuuden kertomisesta ylipäätään kerrot miehellesi, että on parempi salata asioita. Et ansaitse totuutta jos et kestä totuutta.
Sama näkyy tässäkin:
"...mieheni oli perään lähettänyt "kun tyttöystävä luulee että meillä on jotain juttua.." Tietenkään tälle naiselle hän ei selventänyt miksi luulen niin.. Sielläpä tämä hänen kaverinsa varmaan ajattelee, että mikäs mustis akka tämä nyt on.. Kivaa mustamaalausta sitten kaverilleen..."
Eli nyt mies näytti sinulle tekstiviestit, ja sekin oli väärin, koska melko normaali sisältö on mielestäsi sinua loukkaava ja olet jo kuvittelemassa sitä mitä tämä ystävä tahollaan miettii. Käytännössä kuitenkin olet mustasukkainen, et vain haluaisi olla sitä toisten silmissä. Sinulla tulee tässä paha mieli omasta ristiriitaisuudestasi, mutta varmaan syytät siitäkin miestäsi.
Sehän kyllä onnistuu helposti, moneen kertaan näytät vaativan jälkikäteen sitä rehellisyyttä mikä on nyt todellisuudessa mahdotonta. Sinulla on nyt hyvä ase, jolla voit syyllistää toista niin paljon kuin haluat. Vähän kuin jokeri, jonka nakkaat aina pöytään kun haluat voittaa pelin.
Olet asettunut jo täysin vastapuolelle ja pyörit jo vain oman napasi ympärillä. On luonnollista että miehesi asettuu vastapuolelle myöskin. Et nyt oikein omaa sellaista aikuista hallintaa tunteistasi, joten sinulta on turha odottaa sellaista ymmärrystä, joka saisi miehesi asettumaan jälleen samalle puolelle sinun kanssasi.
Ehkäpä miehesi käytännössä on teistä jo hyvin epävarma eikä häntä kovinkaan haittaisi erota. Vaikuttaa että olet jo antanut mustasukkaisuuden tunteen nielaista itsesi ja ehkäpä jo jollain tavalla nautit tästä alistamisen mahdollisuudesta. Et taida omata kovin rikkaita parisuhde-eväitä itselläsikään, vaikutat vaativan asioiden toimivan täydellisesti kuin sinä näet.
Rakkaus on ulospäin suuntautuva tunne, se näkyy tekoina jotka lähentävät itseä toista kohti ja yksi tällainen teko on anteeksianto. Jos sinulla ei löydy kykyä anteeksiantoon et osaa todellisuudessa rakastaa ja jos sinulla ei löydy rakkautta et osaa myöskään todella antaa anteeksi.
Onko mies edes pyytänyt anteeksi? Onko hän "saanut riittävän oppitunnin", onko hän tajunnut, mistä oikeasti on kyse?
"Kun sanot tuossa, että miehesi oli jättänyt kertomatta koska "tiesi" etukäteen mitä siitä seuraisi - uskon kyllä että hänellä oli syynsä toimia noin." Mikähän se syy olisi voinut olla? Minun mieheni puolusteli juuri tuolla tavalla kertomattomuuttaan. Ainoa vain, että en ollut koskaan ollut hänestä mustasukkainen, en ole rajoittanut hänen menemisiään, en mököttänyt. Miksen ollut mieheni luottamuksen arvoinen? Miksi hän luuli minun hermostuvan? Mikä siis on se syy?! Halu saada elämään jotain ihan omaa, salaista, jännää? Olen useamman kerran antanut miehelle mahdollisuuden selvittää tämä asia, mutta salailu vain jatkuu. Koen, että minun tunteilläni ei ole väliä. Ennen ei tullut mieleenikään epäillä. Ja nyt: onko enää syytä olla epäilemättä?
"Rakkaus on ulospäin suuntautuva tunne, se näkyy tekoina jotka lähentävät itseä toista kohti"
Voi, olen tästä niin samaa mieltä! Turhauttavaa, kun ei pysty tekemään mitään. Viekö miehen yhteydenpito toiseen naiseen, sen salailu, meitä lähemmäksi? Ei vie. Minä yritän olla välittämättä asiasta, mutta en voi olla ajattelematta, missä kaikessa muussa mies ehkä on epärehellinen. Yritän olla hyvä puoliso, mutta en enää pysty arvostamaan miestäni niin kuin ennen. Lähenny tässä sitten toista kohti! Onko salailu kaiken tämän arvoista?
Ei suoranaisesti pyytänyt anteeksi, sillä koko hommassa ei hänen mielestään ollut mitään väärää. Ja sitten alkoi puolustelu, syyttely ja ihmettely mistä aavistan.. Eli ei ymmärtänyt mistä olen vihainen.. :/ argh..
Miten voi antaa anteeksi ihmiselle, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärin eikä näin ollen pyydä anteeksi.. Muuten hyvä.. :)
Tästä tilanteesta en nauti todellakaan.. Paljon mielummin viettäisin nytkin ystävänpäivää rakkaan ihmisen kanssa ilman riitoja.
Onko miehesi käynyt intin? Siellä opetetaan, että suomalainen mies ei koskaan pyydä anteeksi, vaan sanoo "korjaan". Miesten keskuudessa ei muutenkaan tässä maassa yleensä anteeksipyynnöillä juhlita, se täytyy todeta.
Kyllä sinun kannattaa kuitenkin analysoida se, mikä tilanteessanne on todellista. Tavallaan tämän siis teetkin, mutta jotain ehkä jää huomaamatta.
Mutta käydään todellisuus läpi:
1. Miehesi ei ole täällä kirjoittelemassa, joten ei täällä kukaan häntä voi neuvoa pyytämään anteeksi tai sovittelemaan. Sinä olet, joten sinulle voi vastata jos haet tilanteeseenne ratkaisua. Mutta jos et hae ratkaisua, vastaaminen on turhaa tilannettanne koskien, jolloin herää kysymys miksi sitten tänne kirjoitat?
2. Teillä on kärjistynyt ongelmatilanne, jossa kulminoituu sekin, että teillä oli jo aiemmin ongelmia. Olette nyt jo asettuneet vastapuolille ja pidätte kiinni kumpikin omista näkemyksistänne. Ette siis ole enää samalla puolella, vaan vastakkain olevia yksilöitä. Siksi molemmat suunnallanne haette käytännössä selkävoittoa toisesta.
3. Sinulle voittoa edustaa se, että miehesi ymmärtäisi toimineensa väärin ja pyytäisi anteeksi ja miehellesi taas jokin sensuuntainen, että myöntäisit ettei hän ole väärässä. Entä, jos kumpikaan ei tule antamaan toiselle voittoa tällaisenaan?
4. Mitään, minkä itse tietää ei voi suoraan antaa toiselle. Kaipaat miestäsi tajuamaan nopeasti jotain sellaista, jonka ymmärtäminen vaatii aikaa ja kasvamista yli siitä minkä hän on ehtinyt jo oppia. Se, että hän pyytäisi anteeksi juuri nyt, ei merkitsisi sitä, että hän olisi luita ja ytimiä myöten sisäistänyt sen minkä sinä jo ymmärrät ja mitä vaadit häneltäkin. Jos hän pyytäisikin anteeksi nyt, ei hän lopulta toimisi rehellisesti itselleen eikä sinulle - käytännössä se jää vain yritykseksi lepyttää sinua ja on sitä niin kauan kuin hän tajuaa itse sen missä mentiin vikaan.
Kun kirjoitin anteeksiantamisesta, en tarkoittanut sillä ihan samaa anteeksiantoa mistä puhut. Anteeksi voi antaa vaikka toinen ei pyydä anteeksi ja itse asiassa se on elinehto suhteenne jatkumiselle. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisit sen miten miehesi menetteli käytännöksi parisuhteeseenne, vaan jo tapahtuneen hyväksymistä. Sinun ei siis tarvitse sanoa miehellesi, että olet antanut anteeksi.
Kauanko olette muuten olleet yhdessä?
Vieraileva sovinisti, kirjoitat tosi viisaasti. Mutta miten saisi miehen näkemään, että asia eli luottamuksen rikkominen ON ongelma, vaikkei mies kokisi tehneensä mitään väärää? Siitä se mielestäni lähtee. Että mies näkisi loukanneensa toista vaikka sitten tahtomattaan, vaikka vaikuttimet olivat ehkä vilpittömät.
Mitä ap:n pitäisi tehdä? Ihan konkreettisesti? Odottaa, että mies ehkä joskus tajuaa - eli olla tekemättä mitään? Mielestäni ap:lla on oikeus, suorastaan velvollisuus kertoa olevansa loukkaantunut, syystä.
Mutta niin se vain on, ap, että shit happens. Jotain on rikki, jotain on muuttunut ja sen kanssa molempien täytyy elää. Toivon, että teille tämä on tilaisuus oppia enemmän toisistanne. Sano miehellesi, että olet huolissasi teidän suhteestanne. Älä mieti, miten väärin sinua on kohdeltu vaan mieti, miten pääsisitte eteenpäin.
Minä olen omassa tapauksessani oppinut lähinnä sen, että läheisin ihminen kääntää minulle selkänsä. En koe tulleeni kuulluksi, saati ymmärretyksi. En jaksa olla mustasukkainen. En halua määrätä, mitä mies tekee, hänhän se ottaa vastuun tekemisistään. Sen sijaan olen surullinen ja pettynyt. Minun mielestäni suhteemme voisi paljon paremmin, jos tämä asia selvitettäisiin. Odotan, josko mieheni joskus ymmärtäisi tämän. "Mitään, minkä itse tietää ei voi suoraan antaa toiselle."
"Kaipaat miestäsi tajuamaan nopeasti jotain sellaista, jonka ymmärtäminen vaatii aikaa ja kasvamista yli siitä minkä hän on ehtinyt jo oppia."
Eikö mies samoin kaipaa ap:ta tajuamaan nopeasti jotain sellaista, jonka ymmärtäminen vaatii aikaa ja kasvamista? Senkö, jota on loukattu, pitäisi pystyä toimimaan välittömästi oikein ja kypsästi, kun taas miestä pitäisi vain ymmärtää? Mikä olisi ratkaisu? Aikalisä? Kirje toiselle? Ehkä miehen mielestä ongelma on vain ap:n korvien välissä, vaikka se oikeasti taitaakin olla koko suhteessa.
Todella häiriintynyttä ja syyllistävää tekstiä suollat. Vai että pitäisi katsoa läpi sormien tai antaa anteeksi ihan vain koska toinen on mies tai jotain, vaikka asia tuntuu epäilyttävältä ja epäreilulta. Eiköhän meist jokaine tunne sen itsessää milloin on jotai vialla mikä ei oo oikei itseää kohtaan ja toimi sen mukaan..
Siis miehesi osti tuolle kaverilleen jo ystävänpv lahjankin ja näkee hänet kun sinulla on menoa. ??
Kyllä minusta tuo on niin selvää pettämiseen valmistautumista että se milloin se tapahtuu käytännössä on vain sivuseikka. Kannattais pommittaa
ja kysyä pakkaatko tavaroita mukaasi jo enemmänkin pitemmän matkan toivossa. Eli asuisin erossa taatusti tuollaisesta en kerro en mukama valehtele tyypistä. Syö rehelllisen ihmisen itsetuntoa eli mitä syytä tuollaisen kanssa on jatkaa. Mieti nyt hyvä nainen ennenkuin masennut t u o l l a i s e n
tyypin vuoksi. Ongelmajätettä tuollanen ihminen on.
Ei ei ei kun minulle ostamassa salaa ystävänpäivälahjoja..
No mä yritin koko liiton ajan saada puolisoani puhumaan kanssani, edes joskus. Tuloksetta. Kumppania kiinnosti pelata, surffata luurilla ja puhua pelaamisesta foorumeilla. Päivätirsat maistu, pikaruoka kanssa. Ei tehny yhtään mitään suhteen eteen. Sitten en olis saanu jutella kaupungilla julkitiloissa keskellä kirkasta päivää kohtaamieni ex-työkamujen ja ex-koulutovereidenkaan kanssa kahvin äärellä. Pelitoverinsa raportoivat missä olin millonkin kenenkin kanssa julkisesti kahvitellut, mies- ja naispuolisten. Minut pitivät järjissäni tuon ummehtuneen suhteen loppuaikoina vain nuo ystävät, syväluotaavat, iloiset, innostuneet keskustelut, jotka kohdatessamme jatkuvat edelleen, kumppanistani jo erottuani. Kumppani, entinen, voi puolestani hautautua pysähtyneisyyteensä. Ihan vapaasti. Terveet ihmiset käyvät ulkona, kahvilla, harrastavat kulttuuria, näyttelyitä - mitä ikinä. Ja luottavat, sallivat ystävyyssuhteita toisilleen. Eivätkä kyttää. Nim. Nyt Onnellinen
Ikävää kuulla.. Meillä ei kyllä ole samanlaisia ongelmia muuten.. Ja sallin hänelle kyllä menot ja silleen, mutta tämä kertomatta jättäminen huolestutti minut. Luottamus ollut ennen 100 %.
Toivottavasti miehesi ymmärtää olevansa suhteessa mustasukkaisen stalkkerin kanssa ja ymmärtää jatkaa matkaansa eri suuntaan kohti uusia seikkaluja ja onnellisempaa loppuelämää viettäen.
Sinullekin käy hyvin, kun voit sitten käyttää lisääntyneen vapaa-aikasi S24v inkvisiittorina satojen muiden tuulipukumammojen satumaisessa harmoniassa.
Jos parisuhteen perusta on toisen menojen ja tekstareiden kyttäämisessä, ja yhteisissä ripittäytymishetkissä, niin huh huh... älkää nyt ainakaan lapsia laittako yhdessä.
Siellä taas yksi vaimoaan pettävä luuseri jakaa neuvojaan ja hakee hyväksyntää pettämiselle.. Elämä on totisesti seikkailu.. Ap:lle suotakoon asiansa käsittely tavallaan.. Ehkä hän hakee omille epäilyilleen varmistusta olisiko syytä edes olla huolestunut, joka on mielestäni ymmärrettävää ja inhimillistä..
Joo, en tiedä tarkoititko juuri minua, mutta kommenttisi henkii kyllä tyypillistä S24-inkvisiittoritasoa, eli sarkasmi näköjään osui ja upposi
Muutaman rivin kommentista osaat kätevästi tehdä S24 tyyliin syväanalyysin:
- Kommentoija on mies
- Kommentoija on luuseri
- Kommentoija pettää vaimoaan, eli on siis heteroseksuaali mies
Mutta vakavasti puhuen, hyvät kanssaihmiset:
Toisen ihmisen kirjeiden, sähköpostien, ja myös tekstarien lukeminen on rikollista. Samoin on identiteetin varastaminen, eli tekeytyminen toiseksi henkilöksi (viestit toisen nimissä).
Paheksun AP:n toimintaa (tässä ketjussa esim AP:n viesti13.2.2014 23:43), ja myös sitä, että näillä palstoilla yleisesti kehutaan ja yllytetään jatkamaan tämän tyyppisiä rikoksia.
"Viestintäsalaisuuden loukkauksella tarkoitetaan tekoa, jossa henkilö oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä, taikka hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta. Viestintäsalaisuuden loukkauksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Teon yritys on rangaistava".
Haepa nyt hyvä Leipäkone minulle rikoslaista kohta, missä olisi vastaavasti kriminalisoitu kahden aikuisen ihmisen intiimi kanssakäyminen, vaikkapa siinäkin tapauksessa he olisivat tahoillaan ns. varattuja.
Laki kertoo sen, mikä on lain silmissä rangaistavaa. Sen lisäksi useimmilla ihmisillä on moraali ja empatia, jotka kertovat, ettei toisen ihmisen tietoinen harhaanjohtaminen ja loukkaaminen ole hyvä juttu, vaikkei se suoranaisesti laitonta olisikaan. Empatian puutos eli psykopatia ei toki ole itsessään laitonta, mutta en oikein ymmärrä miksi sellaisten ihmisten pitää ehdoin tahdoin pyrkiä parisuhteeseen. Itse en ainakaan haluaisi seurustella ihmisen kanssa jonka tunteista en välitä.
Korjaan vähän tuota termin psykopatia käyttöäsi.
Psykopatia on piirreyhtymä ja _kyvyttömyys_ empatiaan on vain yksi psykopatiaan liitettävistä monista piirteistä.
Puutos taas on puutostila kuten esim. vitamiinin puutos. Psykopaattien ym. kohdalla puhutaan siis kyvyttömyydestä tai puutteellisesta kyvystä empatiaan.
Eikä pelkkä kyvyttömyys empatiaan riitä tekemään kenestäkään psykopaattia. Se voi kuulua myös skitsofreenikon piirteisiin. Myös pienellä osalla autistisista henkilöistä voi olla puutteellinen kyky empatiaan. Näitä esimerkkejä on enemmänkin.
Pistä vaan juttu poikki olet tekemisissä lapsellisen miehen kanssa jolle vapaus ja kapina on tärkeämpää kuin teidän suhteen rakentaminen
KYLLÄ!!!!! Ja kyllä kertomatta jättäminen on valehtelua todellakin! Kuka muuta väittää, yrittää kiertää vain omaatuntoansa naurettavan lapsellisesti. Ei myöskään kannata tutkia toisten kännyköitä vaan kysyä suoraan mitä ukko meinaa.
Haloo, puhu vain omasta puolestasi, sä jepjep. Ja muut huutajat, kun homma on niin että jokaisella parilla ne omat juttuns. Mun puoliso saa tavata ketä vaan jonka seurasta tykkää ja mäkin saan puhua kenen kanssa vaan, vaikka käydä syömässä kuulumisia vaihtamassa tai muuta. Eikä kysellä ja vaadita tilille toista. Sehän olis ihan hullua! Saa olla ystäviä! Ja jos mun puoliso ihastuis johonkin muuhun, mun vuoro olis kattoa peiliin sillon. Oonko huomioinu, arvostanu, keskustellu tarpeeksi vai lyöny laimin? Jos suhteeseen satsaa, kumpakin, ei toinen pääs etääntymään. Tai halua etääntyä. Kyttäily kyllä voi hyvin etäännyttää..
Tulisko ap kertoon miten menee nyt?
nyt kun luin tän ketjun eka kertaa, niin tuli mieleen hyvä idea jonka ap olisi voinut tehdä
jos hän kerran tiesi tuon kahvitteluhetken ajan ja paikan, niin hän olisi voinut pyytää jonkun ystävätterensä tuttua miestä kahville samaan aikaan ja samaan paikkaan.(sellaista ketä aviomies ei tunne)
Naurettavaa.
Jos kertoo jotain mikä ei ole totta, se on valehtelua. Asioiden kertomatta jättäminen toki voi olla epäilyttävää, mutta ei valehtelua.
Eihän se tyhmyyttä ole olla sinisilmäinen. Juupelis Juu.