Mulla on aika arkaluontonen ongelma. Toisaalta
sen ajatteleminenkin tuntuu naurettavalta, mutta
kumminkin epäilys kalvaa sisintä. Pahinta on ollu
se, että ei oo voinu kääntyy kenekään puoleen.
Tällai anonyymisti se on turvallista ja jos
vaikka löytyis kohtalotovereita kertomaan mitä
pitäis tehä tai ajatella.
Ongelma on se, että mua on alkanu epäilyttämään
että mun poikaystäväni (ja avopuolisoni!)on homo!
Niin monelle jutulle löytyis ton kautta
selitys..Mun pää alkaa olee jo niin sekasin, että
en enää muuta näekään kun vihjeitä siihen
suuntaan.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, niin
please kertokaa mitä mä voin tehä.
sen ajatteleminenkin tuntuu naurettavalta, mutta
kumminkin epäilys kalvaa sisintä. Pahinta on ollu
se, että ei oo voinu kääntyy kenekään puoleen.
Tällai anonyymisti se on turvallista ja jos
vaikka löytyis kohtalotovereita kertomaan mitä
pitäis tehä tai ajatella.
Ongelma on se, että mua on alkanu epäilyttämään
että mun poikaystäväni (ja avopuolisoni!)on homo!
Niin monelle jutulle löytyis ton kautta
selitys..Mun pää alkaa olee jo niin sekasin, että
en enää muuta näekään kun vihjeitä siihen
suuntaan.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, niin
please kertokaa mitä mä voin tehä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Omassa suhteessani jouduin punnitsemaan tätäkin
vaihtoehtoa. Myöhemmin kysyin asiaa suoraan ja
suorasukaisesti mieheltäni, koska se minua
pitkään vaivasi ja piinasi. Mies meni aivan
omituisen näköiseksi, eikä ensin oikein osannut
sanoa muuta kuin huokaista ihmeissään: "Oletko
tosissas?". Kaiketi mies otti kysymyksen jotenkin
itsetuntoa loukkaavana, vaikka minä kysyin asiaa
lähinnä siksi, että olen ollut huolissani ja
ihmeissäni. No, mies kielsi olevansa
homoseksuaalinen, joten kaikki ne asiat, joiden
uskoin olevan aivan päivänselviä, mikäli tämä
selitys pitäisi paikkansa, ovat edelleen enemmän
tai vähemmän auki.
Minkälaisia merkkejä sä huomasit? Mikä sai sut
epäilemään?
Auttoiko se suoraan kysyminen tilanetta? Oon
kyllä ajatellu tota kysymistä, mut vähän epäilen,
että jos rakkaani ei itsekään oo vielä ihan
varma, niin mitä se voi mulle vastata..
Yleensä väitetään, että kaikki miehet ovat
kiinnostuneita ohikulkevista, nuorista kauniista
naisista, mutta minä en ole koskaan huomannut
mieheni kiinnittävän muihin naisiin minkäänlaista
huomiota. En koskaan, edes asiaa vaivihkaa
tarkkailtuani. Tulen itsekin huomanneeksi
ohikulkevat kaunottaret ennemmin kuin mieheni.
Mieheni ei ole kiinnostunut pornoelokuvista juuri
lainkaan - ainakaan niistä filmeistä, joiden
kansissa keikistelevät isorintaiset, hoikat
naiset, niistä, joita videovuokraamojen hyllyiltä
löytyy, ei tosin minun nähteni muistakaan. Taidan
jopa itse olla pornoelokuvista kiinnostuneempi
kuin mieheni. Sama pätee tavallisiin
miestenlehtiin, minulle tulevia naistenlehtiä
mieheni sitävastoin selailee - mikä ei suinkaan
ole minusta ollenkaan outo tai paha asia.
Mieheni ei koskaan ole ollut vuoteessa mikään
peto, mutta viimeaikoina hänen halunsa tuntuu
lopahtaneen täysin. Tottakai syy voisi olla minun
rupsahtamisessanikin, mutta kun olen nykyisin
jopa paremmassa kunnossa kuin aiemmin, pukeudun
trendikkäämmin, näen vaivaa itseni ehostamiseen
jne.
Seksiin liittyy sekin asia, että yhteisten
vuosiemme aikana mieheni ei ole koskaan
koskettanut minua "sinne", eikä suuseksi niin
päin, että hän antaisi sitä minulle, tule
kysymykseenkään. Se kuulemma jollain tavalla
iljettää häntä.
Suhteestamme on kaikenlainen hellyys ja
hyväileminen mieheni puolelta miltei kokonaan
kuollut, muuten suhteemme toimii. Mieheni on
rehti ja luotettava, hauska ja ystävällinen,
velvollisuudentuntoinen, herkkä, avarakatseinen
ja avaramielinen, monilta piirteiltään juuri
sellainen, kuin aviomiehen toivoo olevankin.
Mutta jokin on lukossa.
Minusta noiden merkkien perusteella ei kannata
epäillä kaveria homoksi. Kaikki miehet ei ole
kiinnostuneita jokaisesta ohikulkevasta
naisesta, pornosta eivätkä ole seksipetoja. Aika
monia (myös naisia) suuseksikin iljettää. Minusta
kaveri vaikuttaa ennemminkin epäseksuaaliselta
kuin homoseksuaaliselta.
Jos joku oikeasti on homo, niin siitä varmaan
jossain vaiheessa nousee selvempiä merkkejä:
avointa kiinnostusta toisia miehiä kohtaan.
Seurasta voi päätellä myös aika paljon. Useimpia
heteromiehiä ei kiinnosta olla tekemisissä homon
kanssa.
Sitten vielä vaikka aina yritetään väittää toisin,
niin kyllä monessa tapauksessa homoilla on
tiettyjä ulkoisesti havaittavia ominaisuuksia.
Totta. Homoseksuaalisuutta ei todellakaan pitäisi
olla näkevinään niistä hatarista "merkeistä",
joita mieheni käyttäytymisestä olin löytäväni.
Olen kaiketi ollut epätoivoisen valmis etsimään
selitystä miehen pitkälle "selibaatille" mistä
tahansa asiasta: itsestäni, miehen valtavasta
työtaakasta, rakastajattaresta...
Mieheni väittää kiven kovaan, ettei syynä hänen
ilmeiseen haluttomuuteensa ole hänen
kyllästymisensä minuun. Epäilykseni
rakastajattarestakin ovat osoittautuneet
turhiksi. Niinpä kehittelin päässäni tuon
naurettavalta kuulostavan ajatuksen mahdollisesta
homoudesta.
Edellisessä viestissä mainitsemieni piirteiden
lisäksi vedin johtopäätöksiä homoudesta siitä,
että hän jostain syystä väittää tuntevansa olonsa
vaivaantuneeksi miesystäviensä seurassa, mikäli
hän on näiden kanssa kaksin. Siksi hänen
ystävänsä eivät ole oikeastaan koskaan käyneet
meillä vieraisillakaan.
Isommassa miesporukassa (peliporukka) hän
sitävastoin viihtyy, silloinkin hän tosin omien
sanojensa mukaan on kuulemma mielellään sivussa.
Tottakai tiedän, että aavisteluni ovat lähinnä
lapsellisia ja naurettavia ja etenkin tietyllä
tavalla homoseksuaalisuutta leimaavia, mutta
tuokin mahdollisuus kävi mielessäni. Tuollaisen
selityksen kuuleminen olisi helpottanut mieltäni.
Haluaisin vain niin kovasti ymmärtää.
Mieheni ei omien sanojensa mukaankaan
homoseksuaalinen, joten selitys hänen
vapaaehtoiselle, puolitoista vuotta jatkuneelle
selibaatilleen on edelleen avoin. Perinteiset
lääketieteelliset seikat haluttomuuden taustalla
on yritetty kartoittaa.
Niin. Ehkä maailmassa on oikeutta ja miehesi
tosiaan on homo. Toivottavasti olosi on nyt paha.
Se on teidän kahden välinen asia ja sinä tunget
sen jollekin keskustelupalstalle. TOIVOTTAVASTI
MIEHESI ON HOMO.
Käsittääkseni kirjoitan täällä anonyyminä, kukaan
tuskin tunnistaa minua tai miestäni näistä
kirjoituksista. Asiamme on tietysti
lähipiirissämme totaalisen vaiettu. Käsittääkseni
nimenomaan tämä palsta on tarkoitettu
intiimienkin asioiden esiin tuomiseen ANONYYMISTI.
Entä onko SINUSTA homous jokin suurensuuri
vitsaus ja hirvittävä kohtalo, jos kerran
kaltaiselleni "typerälle lörpöttelijälle" toivot
kohtaloksi homon vaimona elämistä?
Toivon, että maailmassa todellakin on oikeutta ja
saan selvyyden ongelmaan. Se onko mieheni homo
vai ei on sinänsä minulle samantekevää. Kunhan
vain tietäisin. Mutta sitähän sinä tuskin
ymmärrät.
Kuten sanoit edellisessä kirjoituksessa, tuntuu
aika tyhmältä edes epäillä että poikaystävä on
homo. Ja oishan se aikamoinen pommi jos se
osottautuu todeksi. Toisaalta haluis tietää
totuuden, mut toisaalta ei.
Asiat, jotka sai mut epäilemään on tämmösiä:
Poikaystäväni ei tunnu ikinä muistavan, että
minkälaisia naisia yleisillä paikoilla oli.
Esim.hän aloitti uuden koulun vuosi sitten. En oo
vielä kertaakaan kuullu kenestäkään naipuolisesta
koulukaverista, mutta miespuolisista hyvinkin
paljon.Niistä hän on esittänyt hyvinkin tarkkoja
kuvauksia ja(jopa)esittänyt niiden olemusta. En
usko, että hän ei ois vaan uskaltanut kertoa
naispuolisista kavereista, koska meillä
kummallakin on kumpaakin sukupuolta olevia
kavereita ja niistä on puhuttu.
Ystävä piiriimme tuli jokin aika sitten uus
tyyppi (mies), jota kohtaan poikaystäväni tunsi
heti mielenkiintóa ja sanokin useesti, että
haluis oppia tuntemaan ko.tyypin paremmin. Aina
jos tämä henkilö on paikalla on poikaystäväni mua
kohtaan tosi viileä.(Tulee aina olo, että se ei
haluais mun olevan paikalla...)
Kolmas juttu on se, että musta on alkanu vahvasti
tuntumaan siltä, ettei hän tunne mua kohtaan
minkäänlaista seksuaalista vetoa. Mä voin vaikka
hyppiä alasti sen edessä tai sanoa suoraan että
mä haluisin, niin mitään ei tapahdu.Toisaalta me
ollaan muuten läheisiä, halitaan ja nukutaan
lähekkäin, mutta seksiin asti se johda.
Tavallaan tää on vähän karhun palvelus itselleen
miettiä tämmösiä, koska pienistä jutuista tulee
nopeesti oman pään sisällä isoja. Ja koko ajan
toivoo parasta ja pelkää pahinta.
Mieheni on juuri samanlainen kuin teidän...
Meilläki on miehen puolelta tullut vuoden
selibaatti jo ja kaikki vaitoehdot on jo käyty
läpi tässäkin... Ja kieltämättä minäkin olen
miettinyt olisiko hän homo...
Ihanaa vain tietää etten ole ainoa näistä
asioista kamppaileva
Mäkin luulin ennenkuin uskalsin kirjottaa tänne,
että oon varmaan ainoa joka miettii tämmösiä. Oli
ihanaa, tai paremminkin lohduttavaa huomata, että
ei ollutkaan ainoa. Ja päätellen keskutelun
lukijiden määrästä meitä saattaa olla paljon.
on omat vaihdevuotensa!!! Oliko tämä uusi ajatus?
Lue enemmän, niin luulet vähemmän! Rupsahda
rauhassa rakkaani...! Opi olemaan onnellinen ja
tyytyväinen kun Sinulla on tuollainen MIES josta
kirjoitit!
Syssyä teitille!
Mieheni täytti kolmekymmentä viime keväänä.
Menopaussin ajatus kuulostaa aika karmaisevalta -
tuossa iässä. Mutta kaikki oireet kyllä
viittaisivat nimenomaan hormonituotannon
vähenemiseen, menopaussiin. Testosteronitasohan
voi laskea huomattavan alas vaikkapa
pitkäkestoisen stressin takia.
Kun kerran mieheni on kieltänyt olevansa homo, on
minun siihen uskottava. Yhdeksi selitykseksi jää
niinmuodoin juuri hormonituotannon tyrehtyminen.
Mieheni taas ei halua sellaista(kaan) asiaa edes
ajatella puhumattakaan sen myöntämisestä, että
kyseessä voisi olla hormonituotannon häiriö.
Kaipa se vaikeata onkin.
Itse olen miestäni muutaman vuotta nuorempi,
joten minun menopaussiani saa vielä odottaa...
Kannattaa kysyä suoraan mitä mieltä se on miesten
välisestä seksitä ja muutenki, millä silmällä
katsoo miehiä kadulla..Itse olen saman tyypisessä
suhteessa jossa kumppani on myöntänyt olevansa Bi-
seksuaali ja myös kertonut kokeilleensa ja nyt on
helpompi elää ja olla kun tietää toisen
suuntautumisen..
Sama homma täällä. Olen siis bi mies ja elän
naisen kanssa. Asia kävi jo itseäänkin
häiritsemään niin paljon että pitkän selibaatin
jälkeen oli pakko tunnustaa taipumukset ja asiat
mitä olen miesten kanssa tehnyt. Olihan se
vaimolle shokki tietenkin mutta oli hänkin jo
epäillyt asiaa. Itse ainakin tiirailen enemmän
miehiä kuin naisia kadulla ja muuallakin.
Rakastan kuitenkin vaimoani ja en lähtisi
suhteeseen miehen kanssa.
Niin siis kuvailuistasi päätellen poikaystäväsi
on joko homo tai bi - todennäköisemmin bi, ei
kuitenkaan missään tapauksessa hetero. Annoit
niin hyvän kuvauksen että sen kyllä toinen bi
tietää. Et ole todellakaan ainoa jolle näin on
käynyt. Ottakaa ihmeessä asia puheeksi ja
selvittäkää yhdessä mitä tehdä. Kyllähän on joku
syy kuitenkin miksi hän on edelleen kanssasi.
Ehta homo ei naisiin päin vilkasekaan. Bi
seksuaaleja taas on eri asteisia, jotkut enemmän
naisiin päin ja toiset enemmän miehiin.
Sekin mahdollisuus on tosiaan käynyt mielessä
että rakkaani olisi bi. Mikä kuvauksessani sai
sut vakuuttumaan, että poikaystäväni on bi? Miten
teidän suhteelleni kävi, kun kerroit
tyttöystävällesi totuuden? (Miten se suhtautui?)
Siitä vakuutuin aika hyvin kuin kuvailit hänen
käyttäytymistä ja tunnistin siitä samoja
piirteitä kuin itsestäni! 100% heterot ei
käyttäydy siten.
Niin, pakotin itseni kertomaan kun itsekkä oli
niin huono omatunto varsinkin kun olin vielä
sekstaillut toisen kundin kanssa. Rehellisyys
maan perii kuitenkin. Yhdessä ollaan edelleen
koska pidämme toisistamme ja viihdymme yhdessä.
Kumpikaan ei halua erota ja bi taipumukseni
sallii hyvin minun olevan naisen kanssa. Vaikka
miestä tekeekin mieli välillä niin pyrin pitämään
housut jalassa vaikka mikä olisi!
Ei suhteen siihen tarvi kaatua!
Miten mun pitäis lähestyä tässä asiassa
rakastani? Suora kysyminen ei tunnu hyvältä!!
Osaisitko bi:nä antaa vihjeitä tai oisko jotain
kysymyksiä joilla voisin saada selville
suuntauksen ilman että paljastan epäilyksiäni?
Tuli tämmönenkin mieleen, että tuleeko sulle
joskus kausia että vaan jompikumpi sukupuoli
kiinnostaa enemmän?
Pidät silmät auki ja tarkkailet ihan
jokapäiväisiä asioita, esim. meneekö naisten
alusvaate mainokset nopeasti ohi silmien/tutkiiko
tarkemmin miesten "uikkari" mainokset, katseleeko
vaikka kaupassa muita miehiä/naisia. Onko hän
koskaan sanonut homoista mitään negatiivista -
veikaan ettei ole. Pengot tietokoneen läpi ja
etsit viitteitä homosivuihin, vai onko kone aina
siivottu kun käytät sitä? Jos on niin silloin
peitellään jotain todennäköisesti. Eli on
miljoona pikku asiaa mistä voi päätellä jotain.
Jos suora kysyminen ei käy päinsä niin, hmm...
vuokraa vaikka joku bi-pornoleffa missä on 2m 1n
ja seuraat reaktioo. Ja yritä ottaa selville mitä
mieltä on homoista, lesboista, ihan siis
ohimennen kysymällä.
Ja välillä on kausia milloin miehet kiinnostaa
naisia enemmän ja päinvastoin.
Älä muuten itsestäsi lähde hakemaan syytä! Sitä
vaan synnytään heteroksi, homoksi tai bi:ksi,
sitä ei voi itse valita eikä muuttaa. Itse muuten
en edes haluais olla hetero vaan viihdyn bi:nä
paremmin.
Kysy vaan rohkeesti jos tulee muuta mieleen. Mä
tunnen asian ja osaan ehkä antaa jonkinlaisia
neuvoja mistä voi olla apua.
..oli jo tossa edellisessä viestissä.
Mulla on tällä hetkellä koko tän jutun takia pää
niin sekasin, että en oikein edes tiedä mitä
kysyä. Ainoa kysymys joka mulla pyörii mielessä
on se, että oonko mä menettämässä mun rakkaani??!!
Ja jos tuon asian esille, eli autan tavallan sen
pois kaapista, niin miten mun käy? Pitäiskö vaan
olla ihan hiljaa ja toivoo että mikään ei muutu??
Mut kumminkin mä rakastan sitä niin paljon, että
vaikka menettäminen tuntuu liian pahalta, tiiän
että en voi olla tekemättä mitään jos näyttää
siltä ettei tää oo sitä mikä tekee sen
onnellisex...
Ei ole mitenkään sanottua että menettäisit hänet!
Asia on nimittäin niinkin että kaverillasi ei
välttämättä ole mitään halua astua kaapista ulos
ja silloin ei homosuhde voisi tulla
kysymykseenkään vaan helpompi on olla
heterosuhteessa, varsinkin jos asutte jossain
pienellä paikkakunnalla. Toisaalta jos hän
osoittautuu täysin homoseksuaaliksi niin sitten
on kyllä harkinnan paikka puolin ja toisin mitä
pitäisi tehdä, valheellisessa suhteessa ei
kummankaan ole hyvä olla. (Itsellä on vähän saman
asian harkinta ollut jo pitempään kesken.)
Mutta ei se asia puhumatta parane, luulisin että
asia häiritsee häntä vielä enemmän kuin sinua.
Kissa pöydälle vaan jollain tavalla.
Vielä tulee mieleen että jos hän ei ole ikinä
ollut toisen miehen kanssa niin sittenhän hän ei
voi edes tietää mitä se oikeasti on. Niin pahalta
kuin se sinusta kuulostaakin niin sekin on
sellainen asia mikä hänen pitää selvittää
saadakseen varmuuden itsestään. Eli jos hän ei on
ollut miehen kanssa silleen niin silloin kyllä
pitäisi tietää kumpi tuntuu paremmalle.
Tulikohan tää nyt vähän sekavasti?:)
En usko että se ois ollu miehen kanssa, (Tää
tuntuu pahalta just nyt sanoa), mut tiedän että
se on ajatellu sitä.
Mut palaten vähän aikasempaan vietiin, niin
osaisitko kertoa jotain piirteitä tai kysymyksiä
tai jotain, millä voisin saada varmuutta
paljastamatta itseäni??
Inhottava tilanne, sydämessäni tiiän että oli
tilanne mikä tahansa mun pitäis tukea ja
kannustaa sitä löytämään oma tiensä, mut jos se
tie viekin poispäin musta..
Sen tarkemia neuvoja en osaa muuta antaa kuin
mitä ylempänä sanoin eli tarkkaile käytöstä ja
yritä vähitellen onkia mielipiteitä esiin.
Jos miehesi ei ole ollut toisten miesten kanssa
niin hänen on mahdotonta tietää mitä
todellisuudessa haluaa. Ihan teoreettisesti: jos
hän menisi sänkyyn toisen kundin kanssa niin se
voi olla hänelle joko hyvä tai huono kokemus,
riippuu tyypista ja mitä tapahtuu. Voi olla että
se olisi suuri pettymys tai pahimmillaan siitä
voi seurata pitempi ja kiihkeä suhde. Asian voi
selvittää vain yhdellä tavalla... valitettavasti.
Itse vaikka seurustelenkin halu kokeilla kävi
niin suureksi että oli pakko kokeilla seksiä
miesten kanssa. Pari ekaa kokemusta oli vähän
hapuilua. Sitten tapasin varsinaisen loistotyypin
jonka kanssa seksi oli upeaa ja muutenkin
synkkasi täydellisesti yhteen. Siinä olisi poitsu
jonka kanssa voisi elää vakavassa suhteessa.
Kuitenkaan en halunnut menettää naistani koska
rakastan häntä ja toinen asia on että en oikeasti
voisi kuvitella eläväni miehen kanssa jo senkin
takia miltä se näyttää ulospäin. Itselleni asia
ei siis ole ongelma sen takia että koska voin
olla kumman sukupuolen kanssa tahansa, vaan
päätökseeni on vaikuttaneet lähinnä muut syyt.
Sulla on muuten todella hyvä asenne kun et ole
heti tuomitsemassa vaan yrität löytää yhteisen
sävelen!
Lopputuloksen näette vasta kun aikaa on kulunut,
näitä asioita ei voi kiirehtiä.
Kiitos noista viisaista viesteistä. Niissä on
ollut paljon asioita, jotka on tuonu lohtua ja
jonkunlaista ohjenuoraa.
Voidaanko keskustella huomennakin?
Ei siinä mitään! Ilo auttaa kun kerrankin voi!
Jatketaan vaan huomenna, olen melkein koko päivän
la.
..ohhoh..sekavaa..eilinen ilta oli kiva,
kateltiin yhessä telkkuu ja laitettiin ruokaa ja
jopa pitkästä aikaa mentiin samaan aikaan
nukkumaan! Tuntu siltä, että mikään ei oo
pielessä ja mä oon vaan kuvitellu koko jutun..mut
kumminkin taustalla häily varjo, jota mä en haluu
enkä halunnu nähä. Hetkellisesti kaikki oli
ruusunpunasta..
Miten sulla? Muistanko oikein, että kirjotit
miettiväsi suhteen lopettamista?
Mukava kuulla että eilinen meni hyvin! Tarkkaile
nyt kuitenkin tilannetta aktiivisesti, vaikka
välillä asia unohtuu niin ei se tarkoita sitä
että se katoaisi mihinkään.
Kyllä, olen välillä miettinyt suhteen
lopettamista - mutta ei se kyllä hyvälle
vaihtoehdolle tunnu, ainakaan minun tapauksessa.
Pidän kuitenkin niin paljon "hetero elämästä" jo
senkin takia että se on luonnollisempaa ja ei
paheksuttavaa.
Naiset ilmeisesti haluaa poistaa tälläiset ikävät
ajatukset niinkuin niitä ei olisi olemassakaan?
Vaimoni ainakaan ei koskaan ota asiaa puheeksi
vaikka itse nyt voisin asiasta mielellään
keskustellakin.
Tää homma on saanut aika paljon mielenkiintoa
aikaan, yli 2000 lukijaa!
..mä huomasin kanssa, että tää keskustelu on
herättänyt kiinnostusta. Voiskohan tosta
päätellä, että tämmösen ongelman tai pulman
kanssa pähkäilee aika moni muukin. Mikä ei
sinänsä ois mikään ihme, kun asennoituminen
seksuaalisuuteen on muuttunut ja ihmiset uskaltaa
myöntää olevansa jotain muuta(kin) kuin
heteroita. Tietysti vähemmistöillä on vieläkin
ongelmia hyväksityiksi tulemisessa ja varmasti
vielä kuluu tovi ennekuin kuka vaan voi tunnustaa
olevansa avoimesti jotakin vähemmän yleistä.
Mutta muutosta on tapahtunut.
Ehkäpä se "silmien sulkeminen" johtuu tuosta.
Vaikka puolustankin sitä, että henkilöllä on
oikeus olla semmoinen kun on, niin noloa (ja ehkä
häpeällistä) tunnustaa, että silti totuus
pelottaa. Parempi sulkea silmät, kuin nähdä
jotain mitä ei ole valmis näkemään tai ei halua
nähdä!
Musta myös tuntuu, että monet on vähän
tuuliajolla näiden uusien vapaampien
asennoitumisien keskellä, niin miehet kuin
naisetkin.
Mistä sä saat voimia siihen, että jaksat
olla "hetero" vaikka veri vetäisikin toisaalle?
*ajatus*: mmitä jos vaimosi näkee kaipuusi, eikä
uskalla ottaa asiaa puheeksi?
Kyllähän se veri vetää milloin mihinkin suuntaan
mutta kaikkea ei vaan voi saada ja itsellä on
taipumus mennä siitä mistä aita on matalin.
Omalta osalta olisi aivan turhaa heittää
menneisyyteen kaikkea jo saavutettua ja tehtyä
yhteisen elämän suhteen.
Ihan lähipiiristä olen myös löytänyt toisenkin
bi:n jota olin aina luullut heteroksi, koskaan ei
voi tietää. Ja onhan ajatkin muuttuneet ihan
muutamassa vuodessa ja ihmisten asenteet tulleet
avarimmiksi. Varmasti netilläkin on paljon
tekemistä asenteiden ja tietouden kanssa.
Vaimoni kyllä tietää mitä olen tehnyt ja ei
varmaankaan voi sitä täysin hyväksyä mutta
toisaalta ymmärtää asian. Nykyään uskallan jopa
kertoa jos menen tapaamaan sitä "kaveriani" jonka
olen tuntenut jo useamman vuoden. Mitään näillä
tapaamisilla ei siis tapahdu vaikka joskus on
tapahtunutkin. Ainakin itselleni merkitsee paljon
että on joku samanlainen ihan vaikka ystävänä
jonka kanssa voi puhua kummallekin tutuista ja
kiinnostavista asioista - siis sellaista juttua
mistä en voi naiseni kanssa ikinä edes kuvitella
puhuvani!
Ihan mielenkiinnosta, minkä ikäisiä olette noin
suunnilleen ja kauanko olette seurustelleet?
Uskaltaakohan noita tietoja kertoa..me ollaan
pari kymmpisiä ja mä oon meistä vanhempi. Yhessä
ollaan oltu vajaa pari vuotta. Me ollaan oltu
heti alusta asti tiivis pari, vähän semmonen
paita ja peppu tyylinen.
Mites te?
Ite ollaan kanssa reilu parikymppisiä ja ollaan
oltu yhdessä useamman vuoden. Sillä vaan kyselin
että ette ole enää ihan teinejä... Varsin
tiiviisti ollaan oltu ydessä alkuun sitten
alkanut vähän rakoilla ja välillä mennyt
huonommin ja nyt taas paremmin.
Millos teillä nää ongelmat muuten alkoi? Ei kai
ihan alusta pitäen?
Hyvä kysymys, että millonka ongelmat alkoi. Kun
osa musta haluis kiihkeesti uskoa, ettei
minkäälaista ongelmaa oo olemassa. Ensimmäiset
aavistukset siitä, että poikaystävässäni on
jotain erilaista, tuli mieleen jo heti alussa.
Mutta sitten ne hälveni tai onnistuin painamaan
ne jonnekin taka-allalle. Vähän aikaa sitten
tapahtui jotain joka sai asian palaamaan mieleen.
Kaverini heitti vitsin tietämättään, että se
voisi olla totta. Olen vaan miettinyt, että onko
hänkin nähnyt rakkaasani jotain, mikä sai hänet
sanomaan niin!!??
No jos kaveris tietää jotain niin voisithan siltä
toki kysyä mistä sille jotain sellaista on tullut
mieleen. Edellyttäen että on niin hyvä kaveri
että siltä kehtaa kysyä. Aina kannattaa kokeilla,
kuitenkin olen edelleen sitä mieltä että puristat
poikaystävästä sen tiedon irti koska jos on
jotain kerrottavaa niin varmaan sitäkin polttelee
päästä sitä jollekin kertomaan, miespuolisille
kavereille kun sellaisesta ei todellakaan voi
puhua jos meinaa säilyä kaverina.
Ihan tilastollisesti on muuten todettu että
1/3:lla on ollut joskus kokemuksia saman
sukupuolen kanssa. 100% heteroita on vai muutama
prosentti eli monessa meissä asuu pieni bi!
Hurjia lukemia mitkä itseenikin ihmetyttää mutta
toisaalta nykyään tunnen ja tiedän aika paljon
homoja ja bissejä joista suurinta osaa kaikki
kuvittelee heteroiksi.
Valitettavasti se ei oo niin hyvä kaveri, että
voisin kysyä. Toisaalta hänestä vois tulla
todella läheinen, jos kertoisin sille tästä. Se
ois siinäkin mielessä hyvä, että sitten ois edes
joku jolle purkaa sydäntään. Oon jostain syystä
ajanut itseni semmoseen umpikujaan, että en voi
tai en uskalla kertoa kenellekään suhteemme
ongelmista. Tämän takia meitä pidetään
ihanteellisena parina, joka ei ikinä edes
riitele. Ja nyt kun "kulisseja" on jo pidetty
niin pitkään yllä, on niistä vaikea
luopua....noloa...
Sulla on ihan sama ongelma kun mullakin, ollaan
ihanne pari, kaikki näyttää olevan hyvin ja
joskus vaikuttaa että kaikki on lähinnä kulissia:(
Mutta älä mee kysymään sitä kaveriltas jos yhtään
epäilyttää. Lähtee vaan pahimmillaan ikäviä
juttuja liikkeelle joista on vaan harmia.
Ja se on kyllä totta että näistä hommista on hyvä
päästä puhumaan jollekin ettei kaikkea tarvi
hautoa sisällään.
Mutta yritä jaksaa kuitenkin, meinaan että jos
kundis on "vaan" bi niin silloin on aina toivoa,
homon kanssa hommasta ei voi tulla mitään.
Tää on muuten vähän kyseenalaista lörpötellä
näitä juttuja näin julkisesti, eli tavataanko
vaikka jossain chatissa niin voin antaa vaikka
maili osoitteen - siis jos sulle käy? Ei
tietenkään mikään pakko mutta on ollu ihan hauska
vaihtaa kokemuksia!
Huomiseen.
Mullakin on käyny mielessä toi, että onkohan tää
ihan turvallista jutustella täällä kaiken kansan
nähtävänä, joku vielä tunnistaa!!:)
Elikkä tavataan vaan chatissa tai ilmota täällä
osote tai ihan miten vaan...koska mun mielstä
olis tosi kiva jatkaa tätä jutustelua!
Sitä mäkin ajattelin että täällä on nyt ollu aika
paljon lukijoita (2800)!
Eikä tännekään viittis osoitetta laittaa, tai no
jaa... mikä aika sulle kävis ja missä
chatisa/huoneessa. Mä olen aika useesti koneen
ääressä mitä nyt välillä pitää töitä tehdä.
..mä oon yrittänyt "vahdata", että millonka
vastaan, mut silti toi vastaus on livahtanu ohi!
Ainakin cityn chattiin mahtuu, tosin en just nyt
muista niiden huoneiden nimiä. Olisko vaikka
ensimmäisessä? Tänään oon koneen äärellä ainakin
puol neljään ja sen jälkeen mahdollisesti illalla.
Käytätkö samaa nimeä?
(Vai kehitelläänkö joku monimutkanen
tunnistamissysteemi...;))
...mun täytyy nyt mennä. (tai siis, en jaksa enää
vetelehtiä täällä työpaikalla :)
Mä voin piipahdella linjoilla illan aikana, mut
yritetään vaikka maanantaina uudestaan!
Moi! Mulla on ollu kiirettä koko päivän mutta
keksin jotain.
www.quntele.fi sieltä erotic naiset ja
matkaseura, siis yks niistä forumeista. Voit
vaikka laittaa mulle sen kautta vistiä.
Maanantaina viimeistä mä olen koneen ääressä.
Hyvää viikonloppua!
Meidän suhteessa kumpikin on bi mutta silti ollaan
täysin onnellisia "heteromaisessa"
suhteessamme,eikä tarvii tyydyttää
"epäluonnollisia"viettejä muualla.