Otsikossa näkyy kysymys, joka pohdituttaa. Olen kolmekymppinen nainen ja epäillyt aina, että en tule koskaan haluamaan lapsia. Seurustelen miehen kanssa, joka on ilmoittanut haluavansa lapsia - joko minun kanssani tai ilman.
Olen pohtinut asiaa monelta eri näkökannalta enkä osaa tehdä päätöstä kumpaankaan suuntaan. Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita? Kuinka olette tienneet mihin suuntaan elämässä täytyy lähteä?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aiheesta (ja miksei muustakin) ihan kasvotusten. Asun itse Tampereella ja sähköpostia voi laittaa osoitteeseen [email protected]
Olen pohtinut asiaa monelta eri näkökannalta enkä osaa tehdä päätöstä kumpaankaan suuntaan. Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita? Kuinka olette tienneet mihin suuntaan elämässä täytyy lähteä?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aiheesta (ja miksei muustakin) ihan kasvotusten. Asun itse Tampereella ja sähköpostia voi laittaa osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä. Voi kertoa vaan oman näkemykseni. Olin aina varma etten hanki lapsia, kunnes nyt vanhempana 40 v. tajusin, että tuo haluttomuus johtui ihan minäkuvan häiriöistä ja katkeroituneesta käsityksestä maailmaa kohtaan.
En silti tee lapsia näin viime minuuteilla, koska niitä ei halua miehenikään. Mutta jos toinen haluaisi, saattaisi mieleni jo muuttua. Silti, tiedän etten tule päätöstä katumaan, saan riittävästi siitä että paapon muiden omia.
Sinun täytyy itse tietää.
Itse olen 25-vuotias nainen, enkä halua omia lapsia. Pidän lapsista, ja tulen hyvin juttuun heidän kanssaan. Joskus ajattelen, että olisi kiva olla pienokaisen äiti, kokea raskaus ja synnytys... Mutta en jaksaisi huolehtia jostakusta koko loppuelämääni, tai edes 18 vuotta. Seurustelusuhteenikin aina päättyvät siihen, että koen menettäneeni itsenäisyyteni ja haluan siksi erota. Olen ainoa lapsi ja elänyt aina omissa maailmoissani, ja se on varmaan jonkin verran vaikuttanut ajatteluuni. Muilta ihmisiltä kyllä tulee paljon kommenttia ja vihjailua lisääntymisiästä, esim. töissä. Tällä hetkellä elän avoliitossa ja mieheni ei missään nimessä halua lapsia, hän ei ole eläissään ollut itseään nuorempien kanssa tekemisissä ja pitää alle 150 senttisiä suunnilleen avaruusolentoina. :-) Muissa Pohjoismaissa sterilisaation saa jo 25-vuotiaana, mutta Suomessa joutuu odottamaan 30-vuotiaaksi saakka.
suurin osa miehistä pitää niitä alieneina, kunnes tulee se oma.....
Ja sä et ole vielä lähelläkään hälyhetkeä. Omista kavereista suurin osa oli reilusti yli 3-kymppisiä ennenkuin lapsia tuli.
Jos rakastamasi mies haluaa lapsia, niin miksi et sitä hänelle soisi. Rohkeesti vaan, ei se lapsi niin paljon muuta elämääsi ja kaikki pystyvät siihen sopeutumaan. Enemmän elämäsi muuttuu jos mies jättää sinut kun et anna hänelle lasta. Äitiydessä ei todellakaan ole mitään pelättävää tai arveluttavaa. jos et pidä lapsista ylipäänsä, niin takuulla rakastut omaan lapseesi etkä voisi enää elää häntä ilman.
Jos ei halua lasta, ei todellakaan kannata tehdä sitä muiden painostuksesta.
Hänen tulisi nyt kuunnella omaa ääntään. Äitiys tulee luonnollisesti ja halu raskauteen sitä ennen. Tiedän itse niin monta tunneköyhää äitiä, etten uskaltaisi kenellekään jakaa tuota löyhää neuvoasi.