Omaisemme pikäaikaishoidoissa

Kuitenkin he dementoituneinakin tunnistavat omaisen kosketuksen. Sitä he eivät käsitä, ettei omainen voi ottaa häntä kotiinsa hoitoon. Juuri tuo on raastavinta. Sinne menee kuin tuomiota kuulemaan. Ikävä kyllä en enää jaksa.

vaikeat asiat kirjoitti:

Kuitenkin he dementoituneinakin tunnistavat omaisen kosketuksen. Sitä he eivät käsitä, ettei omainen voi ottaa häntä kotiinsa hoitoon. Juuri tuo on raastavinta. Sinne menee kuin tuomiota kuulemaan. Ikävä kyllä en enää jaksa.

Lue lisää

Anteeksi vain omainen, mutta sulla on asenne väärä, siksi asiat ovat vaikeita. Oikein ajateltuna mikään ei ole vaikeaa.

Jos läheisesi ei sairautensa takia tajua, miksi kotona ei voi olla, niin etkö sinäkään tajua? Jos tajuat, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse sairaan ihmisen höpinöitten takia tuntea eikä kantaa. Mutta käymättä jättämisestä saat toivottavasti rutkasti isomman taakan. Vai eikö tässä kohdassa, hylkäämisessä ja jättämisessä ennen aikojaan, omatunto kolkuta?

Syväänkin dementiaan vaipunut ymmärtää kenen vain kosketuksen, mutta omaisen läheisyys ja ääni ovat ne, jotka hän tietää omikseen eli tajuaa jollain tasolla, että läheinen, tärkeä, tuttu ja rakas ihminen on vierellä. Käynnin hän voi unohtaa, mutta sinua ei.

Ajatteles uusiksi kirjoitti:

Anteeksi vain omainen, mutta sulla on asenne väärä, siksi asiat ovat vaikeita. Oikein ajateltuna mikään ei ole vaikeaa.

Jos läheisesi ei sairautensa takia tajua, miksi kotona ei voi olla, niin etkö sinäkään tajua? Jos tajuat, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse sairaan ihmisen höpinöitten takia tuntea eikä kantaa. Mutta käymättä jättämisestä saat toivottavasti rutkasti isomman taakan. Vai eikö tässä kohdassa, hylkäämisessä ja jättämisessä ennen aikojaan, omatunto kolkuta?

Syväänkin dementiaan vaipunut ymmärtää kenen vain kosketuksen, mutta omaisen läheisyys ja ääni ovat ne, jotka hän tietää omikseen eli tajuaa jollain tasolla, että läheinen, tärkeä, tuttu ja rakas ihminen on vierellä. Käynnin hän voi unohtaa, mutta sinua ei.

Lue lisää

Ei aina ole hoidettavasta kiinni, joskus voi suulas lääkäri pahoittaa omaisten mielen.
Anoppini oli pahasti dementoitunut, oman ajatuksemme mukaan, syöpä oli jo vallannut hänen aivonsakin.
Sairaalassa osaston lääkäri patisti meitä ottamaan anoppi kotiimme hoidettavaksi.
Hän tupakoi, ja oli täysin siis dementoitunut.
Miten me kaksi olisimme voineet ottaa hänet luoksemme, kun olimme työssäkäyviä.

Ei voi sanoa muuta kuin, että lääkäri oli kyllä väärässä ammatissa, ja täysin käsittämätön asikokonaisuudesta.
Hänen puheensa olisi pitänyt saada nauhalle.
Anoppi pääsi muutaman kuukauden kuluttua sinne, missä sairaus ei raatele.

Ei ketään voi velvoittaa tekemään enemmän kuin jaksaa.

miniä. kirjoitti:

Ei aina ole hoidettavasta kiinni, joskus voi suulas lääkäri pahoittaa omaisten mielen.
Anoppini oli pahasti dementoitunut, oman ajatuksemme mukaan, syöpä oli jo vallannut hänen aivonsakin.
Sairaalassa osaston lääkäri patisti meitä ottamaan anoppi kotiimme hoidettavaksi.
Hän tupakoi, ja oli täysin siis dementoitunut.
Miten me kaksi olisimme voineet ottaa hänet luoksemme, kun olimme työssäkäyviä.

Ei voi sanoa muuta kuin, että lääkäri oli kyllä väärässä ammatissa, ja täysin käsittämätön asikokonaisuudesta.
Hänen puheensa olisi pitänyt saada nauhalle.
Anoppi pääsi muutaman kuukauden kuluttua sinne, missä sairaus ei raatele.

Ei ketään voi velvoittaa tekemään enemmän kuin jaksaa.

Lue lisää

Mutta tässä jutussa ei ollutkaan kyse potilaan kotiin ottamisesta vaan siitä, käydäkö katsomassa häntä laitoksessa vaiko ei.

Vissi ero kirjoitti:

Mutta tässä jutussa ei ollutkaan kyse potilaan kotiin ottamisesta vaan siitä, käydäkö katsomassa häntä laitoksessa vaiko ei.

Joopa joo, kyllä tiedän, ja olen jo siihenkin ottanut kantaa.
Vaivaako sinua, jos aihe antaa aihetta muuhunkin sitä sivuavaan kannanottoon.
Eikö tämän pitäisi olla keskustelupalsta?

Ajatteles uusiksi kirjoitti:

Anteeksi vain omainen, mutta sulla on asenne väärä, siksi asiat ovat vaikeita. Oikein ajateltuna mikään ei ole vaikeaa.

Jos läheisesi ei sairautensa takia tajua, miksi kotona ei voi olla, niin etkö sinäkään tajua? Jos tajuat, niin huonoa omaatuntoa ei tarvitse sairaan ihmisen höpinöitten takia tuntea eikä kantaa. Mutta käymättä jättämisestä saat toivottavasti rutkasti isomman taakan. Vai eikö tässä kohdassa, hylkäämisessä ja jättämisessä ennen aikojaan, omatunto kolkuta?

Syväänkin dementiaan vaipunut ymmärtää kenen vain kosketuksen, mutta omaisen läheisyys ja ääni ovat ne, jotka hän tietää omikseen eli tajuaa jollain tasolla, että läheinen, tärkeä, tuttu ja rakas ihminen on vierellä. Käynnin hän voi unohtaa, mutta sinua ei.

Lue lisää

Ajatteles uusiksi

Kiitos reaalisesta kannanotostasi. Minulle on kaiken aika neuvottu ystävien ja omaisten tahoplta, ettei ole mitään hyötyä "mennä mukana", sairastavan kanssa koska lääketiede ei pysty omaistamme pelastamaan.
Potilaan oma poika opasti, että elämän pitää aina ensisijaisesti jatkua, eikä pidä kantaa turhaa syyllisyyttä tai riippuvaisuutta asioista, joille ei voi mitään.

En jaksaisi kirjoittaa näistä, ellen olisi näin jo tehnytkin. Käyn sairasta edelleen katsomassa; nyt luen hänen katseestaan olemuksestaan, ettei hän koe enää minua luotetukseen. Pakko tämäkin on uskoa.
Sallin välttämättömän tapahtua, koska se on elämän ja kuoleman laki.

Saappaat jalassako

Tämä vanha sanonta tarjoaisi ihanteellisimman tavan lähteä täältä olisi se ihanteellisin suomalaisen miehen mielestä. Näin ei aina kuitenkaan käy. Eräänä ikävistä sairauksista on alzhaimer, kuten tässäkin ketjussa on kirjoitettu.
Onhan se potilaalle armollinen itselleen, potilas kun menettää kontrolliaan todellisuuteen vähä vähältä, mutta peruuttamattomasti, koska kyseessä on aivosolujen tuhoutuminen.

Nimim. saappaat jalassako kirjoittaa tästä oleellisen. Potilaan luona käynti unohtuu sairaalta saman tien. Kun saavutetaan se raja, jolloin ei enää tunnista omaisiaan, on turhauttavaa; muodollisuus on täytetty, sairaus on tehnyt tehtävänsä.

vaikeat asiat kirjoitti:

Ajatteles uusiksi

Kiitos reaalisesta kannanotostasi. Minulle on kaiken aika neuvottu ystävien ja omaisten tahoplta, ettei ole mitään hyötyä "mennä mukana", sairastavan kanssa koska lääketiede ei pysty omaistamme pelastamaan.
Potilaan oma poika opasti, että elämän pitää aina ensisijaisesti jatkua, eikä pidä kantaa turhaa syyllisyyttä tai riippuvaisuutta asioista, joille ei voi mitään.

En jaksaisi kirjoittaa näistä, ellen olisi näin jo tehnytkin. Käyn sairasta edelleen katsomassa; nyt luen hänen katseestaan olemuksestaan, ettei hän koe enää minua luotetukseen. Pakko tämäkin on uskoa.
Sallin välttämättömän tapahtua, koska se on elämän ja kuoleman laki.

Lue lisää

Höpö-höpö ja sorry taas: sinä luet hänen "katseestaan ja olemuksestaan" tismalleen sen, mitä itse ajattelet ja miten käyntisi koet, et mitään muuta. Oletko kuullut koskaan ele- eli kehonkielestä mitään?

Lähinnä voisi miettiä, mikasi käyminen ahdistaa.

Ahdistus kumpuaa oman itsen sisältä, ei siitä laitospaikkapotilaasta.

miniä. kirjoitti:

Joopa joo, kyllä tiedän, ja olen jo siihenkin ottanut kantaa.
Vaivaako sinua, jos aihe antaa aihetta muuhunkin sitä sivuavaan kannanottoon.
Eikö tämän pitäisi olla keskustelupalsta?

Lue lisää

Ette vaan osaa keskustella.

Saappaat jalassako
"Jos omainen on dementoitunut ei hän tiedä oletko käynyt, käyntisi unohtuu saman tien"

Mitä sitten jos unohtuu, eikö nykyhetki sitten ole minkään arvoista?

Muistojen vuoksiko sinä elät?

Älkää selittäkö kirjoitti:

Ette vaan osaa keskustella.

Saappaat jalassako
"Jos omainen on dementoitunut ei hän tiedä oletko käynyt, käyntisi unohtuu saman tien"

Mitä sitten jos unohtuu, eikö nykyhetki sitten ole minkään arvoista?

Muistojen vuoksiko sinä elät?

Lue lisää

Minähän juuri kehoitin käymään siitä huolimatta vaikka omainen ei muistaisi käyntiä?
etkö lukenut kunnolla vai kirjoitinko epäselvästi. Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. Minulla jos kenellä on kokemusta, 14 vuotta omaishoitoa, välillä molemmat äiti ja mies, mies muistaa käyntini ja odottaa, katsoo kelloa senällä koska tulen. Äiti ei muista käyntiäni, mutta on aina iloinen kun menen ja tuntee vielä.

saappat jalassako. kirjoitti:

Minähän juuri kehoitin käymään siitä huolimatta vaikka omainen ei muistaisi käyntiä?
etkö lukenut kunnolla vai kirjoitinko epäselvästi. Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. Minulla jos kenellä on kokemusta, 14 vuotta omaishoitoa, välillä molemmat äiti ja mies, mies muistaa käyntini ja odottaa, katsoo kelloa senällä koska tulen. Äiti ei muista käyntiäni, mutta on aina iloinen kun menen ja tuntee vielä.

Lue lisää

No menköön nyt sitten tämän kerran tuolla selityksellä läpi.

saappat jalassako. kirjoitti:

Minähän juuri kehoitin käymään siitä huolimatta vaikka omainen ei muistaisi käyntiä?
etkö lukenut kunnolla vai kirjoitinko epäselvästi. Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. Minulla jos kenellä on kokemusta, 14 vuotta omaishoitoa, välillä molemmat äiti ja mies, mies muistaa käyntini ja odottaa, katsoo kelloa senällä koska tulen. Äiti ei muista käyntiäni, mutta on aina iloinen kun menen ja tuntee vielä.

Lue lisää

"Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. "

Dementti ei muista käyntiä lainkaan eikä todellakaan kostu vierailusta mitään. Säilyttäkää ennemmin kauniit muistot, olkaa käymättä ja antakaa ammattilaisten hoitaa dementti.

Vaari on ollut pitkäaikaishoidossa aivohalvauksen vuoksi vsta -99 eikä tuntisi meitä vaikka kävisimme katsomassa. Emme ole vierailleet 12 vuoteen, asumme samassa kaupungissa kuin hoitopaikka on. Olemme myös kieltäneet soittamasta vaikka vointi huononisi.

vaikeat asiat kirjoitti:

Ajatteles uusiksi

Kiitos reaalisesta kannanotostasi. Minulle on kaiken aika neuvottu ystävien ja omaisten tahoplta, ettei ole mitään hyötyä "mennä mukana", sairastavan kanssa koska lääketiede ei pysty omaistamme pelastamaan.
Potilaan oma poika opasti, että elämän pitää aina ensisijaisesti jatkua, eikä pidä kantaa turhaa syyllisyyttä tai riippuvaisuutta asioista, joille ei voi mitään.

En jaksaisi kirjoittaa näistä, ellen olisi näin jo tehnytkin. Käyn sairasta edelleen katsomassa; nyt luen hänen katseestaan olemuksestaan, ettei hän koe enää minua luotetukseen. Pakko tämäkin on uskoa.
Sallin välttämättömän tapahtua, koska se on elämän ja kuoleman laki.

Lue lisää

Mummomme kohdalla oli sama, hän rupesi pelkäämään äitiäni, kun menimme vierailemaan ja äitini yritti jollakin tavalla koskea, mummo vetäytyi sivuun ja ilme oli pelokas. Koko sen ajan mitä äiti oli lähellä, mummo katseli häntä tuolla samalla pelokkaalla ilmeellä ja eleet olivat apua hakevat, hän tarrautui helposti johonkuhun johon luotti. Minut hän jostain syystä koki läheiseksi, en tiedä oliko taustalla se että, hän kutsui minua toiseksi tyttärekseen, joka on suvun herttaisimpia, toki nimissämmekin on vain kirjaimen ero.

Vierailut tuntuivat pahalta äitini vuoksi, koska tuo pelko näkyi, kun äitini poistui huoneesta, mummon olemus muuttui täysin, hän rentoutui ja nauroi tapansa mukaan. Isoäitini ei myöskään muistanut vaikka muitakin sukulaisia tai tuttuja olisi juuri käynyt.

Minulle ainakin nuo käynnit olivat tärkeitä, vaikka olinkin hyväksynyt sen tosiasian, että ihminen jota ulkoilutin ja käytin kylässä, olikin erilainen kuin se jonka olin lapsena mummokseni kokenut. Sain kokea kahden täysin erilaisen mummon, samassa ihmisessä :)

Vai niin kirjoitti:

No menköön nyt sitten tämän kerran tuolla selityksellä läpi.

Varsinainen idiootti!

myös omainen kirjoitti:

"Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. "

Dementti ei muista käyntiä lainkaan eikä todellakaan kostu vierailusta mitään. Säilyttäkää ennemmin kauniit muistot, olkaa käymättä ja antakaa ammattilaisten hoitaa dementti.

Vaari on ollut pitkäaikaishoidossa aivohalvauksen vuoksi vsta -99 eikä tuntisi meitä vaikka kävisimme katsomassa. Emme ole vierailleet 12 vuoteen, asumme samassa kaupungissa kuin hoitopaikka on. Olemme myös kieltäneet soittamasta vaikka vointi huononisi.

Lue lisää

Hienoa kun menit lekureiden propagandaan messiin tässä asiassa.
Kelaa itses vaaris asemaan, dummie!!!

myös omainen kirjoitti:

"Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. "

Dementti ei muista käyntiä lainkaan eikä todellakaan kostu vierailusta mitään. Säilyttäkää ennemmin kauniit muistot, olkaa käymättä ja antakaa ammattilaisten hoitaa dementti.

Vaari on ollut pitkäaikaishoidossa aivohalvauksen vuoksi vsta -99 eikä tuntisi meitä vaikka kävisimme katsomassa. Emme ole vierailleet 12 vuoteen, asumme samassa kaupungissa kuin hoitopaikka on. Olemme myös kieltäneet soittamasta vaikka vointi huononisi.

Lue lisää

Tällainen kannanotto vahvistaa omaa mielipidettäni ja antaa voimaa käydä omaiseni luona joka päivä. Muistaa hän tai ei, se on saman tekevää. Hän tuntee ainakin sillä hetkellä lempeän kosketukseni ja rauhallisen ruuan syöttämiseni. Voin kääntää tyynyn viileää puolta pään alle. Leikata kynnet, puhdistaa korvat vaikusta ja sieraimet räkä eritteestä. Pyyhkiä kasvot, rasvata jalat, pestä hampaat. Ym.ym.

Itselleni antaa mielettömän paljon, kun omaiseni joskus sanoo "moi". Aivan varmasti jokainen ihminen tuntee kosketuksen. On se sitten kova ammatillinen, joka saa aikaiseksi mustelmia ja tuntuu kipeälle tai on lempeä silittelevän hyväilevä. Kosketus on muistijälki.

dear hunter kirjoitti:

Varsinainen idiootti!

Makuasioita

Sinulle "saappaat jalassako" olet todellakin oikeassa siinä,kun kehoitat käymään ,vaikka kuinka tuntuisi ettei siitä olisi mitään hyötyä.Meistähän ei kukaan voi tietää,mitä dementoitunut ihminen todella tuntee/tietää?Työskentelin n.15vuotta vanhustenhoidossa hoitajana. Huomasin usein,että jos dementoituneen asukkaan/potilaan luona kävi omainen,tai tuttu,hän oli sillä hetkellä "mukana tilanteessa".Uskon,että esim.puolison käydessä,vanhat muistot,eletty elämä,kävi hetken tämän muuten niin dementoituneen ihmisen mielessä. Vielä näin jälkikäteen muistelen kiitollisena aikaa minkä SAIN työskennellä vanhusten parissa,vaikka se ei tosiaankaan ollut aina helppoa. Vielä näin lopuksi,älkää hyvät ihmiset unohtako ja jättäkö omaisianne/vanhuksianne laitoksiin.Käykää vaikka vain kuinka pienen hetken kerrallaan.

Ex-hoitaja kirjoitti:

Sinulle "saappaat jalassako" olet todellakin oikeassa siinä,kun kehoitat käymään ,vaikka kuinka tuntuisi ettei siitä olisi mitään hyötyä.Meistähän ei kukaan voi tietää,mitä dementoitunut ihminen todella tuntee/tietää?Työskentelin n.15vuotta vanhustenhoidossa hoitajana. Huomasin usein,että jos dementoituneen asukkaan/potilaan luona kävi omainen,tai tuttu,hän oli sillä hetkellä "mukana tilanteessa".Uskon,että esim.puolison käydessä,vanhat muistot,eletty elämä,kävi hetken tämän muuten niin dementoituneen ihmisen mielessä. Vielä näin jälkikäteen muistelen kiitollisena aikaa minkä SAIN työskennellä vanhusten parissa,vaikka se ei tosiaankaan ollut aina helppoa. Vielä näin lopuksi,älkää hyvät ihmiset unohtako ja jättäkö omaisianne/vanhuksianne laitoksiin.Käykää vaikka vain kuinka pienen hetken kerrallaan.

Lue lisää

Piti panna plussa, tuli vahingossa miinus.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Oli meilläkin aikoinaan illat täynnä vierailua, kun enimmillään oli kolme vanhempaamme sairaalassa, eikä kävijöitä ketään muita kuin me.

Mutta nyt se on täytetty.

myös omainen kirjoitti:

"Tiedän että muistamatonkin omainen ilahtuu käynnistä vaikka unohtaakin sen heti. "

Dementti ei muista käyntiä lainkaan eikä todellakaan kostu vierailusta mitään. Säilyttäkää ennemmin kauniit muistot, olkaa käymättä ja antakaa ammattilaisten hoitaa dementti.

Vaari on ollut pitkäaikaishoidossa aivohalvauksen vuoksi vsta -99 eikä tuntisi meitä vaikka kävisimme katsomassa. Emme ole vierailleet 12 vuoteen, asumme samassa kaupungissa kuin hoitopaikka on. Olemme myös kieltäneet soittamasta vaikka vointi huononisi.

Lue lisää

Tämäkö on kehitystä? Ylihuolehtiva yhteiskunta jossa turvaa on enemmän kun tarvetta turvalle, rahaa tulee vaikkei mitään tekisi, ja lopulta vielä mömmöillä hoivataan väkisin parikymmentä extravuotta vaikka luonnollinen elämä on jo ohi.

Elämään kuuluu myös kaikenlainen vaara ja haasteet jolloin joutuu/saa ottaa itsestään kaiken irti. Tästä haasteen puutteesta juuri johtuu että nuoret aikuiset ovat unissakävelijöitä, he eivät saa edes mahdollisuutta löytää omaa täyttä kiinnostustaan elämään.

No toivotaan nyt että se kolmas maailmansota pian alkaa, kyllähän sekin aikanaan sitten loppuu ja maailma kukoistaa jälleen. Jos ei ala niin mitä virkaa tulevien sukupolvien elämässä on muuta kuin aivoton shoppailu velkarahoilla.

Kateeksi käy sodan aikaisia ja jälkeisiä jälleenrakennus sukupolvia jotka olivat täysillä elämässä mukana.

cat kirjoitti:

Hienoa kun menit lekureiden propagandaan messiin tässä asiassa.
Kelaa itses vaaris asemaan, dummie!!!

"Myös omainen", sulle ja muillekin tätä keskustelua ajatellen!

Käykää ajoissa katsomassa läheisiänne vanhistenhoidossa, ennen kuin pääsevät laitostumaan! Kyllä se päivän fiilikseen vaikuttaa, vaikkei dementoitunut ehkä illalla muistaisikaan omaisen käyneen. Eri tavalla levollisia ja tyytyväisiä voivat asikakkaat kuitenkin olla tuollaisissa tapauksissa, on oma havaintoni.

Omaiset: TEETTE yhteiskunnalle suuren paveluksen, kun lievitätte omaistenne yksinäisyyttä ja ahdistusta käymällä katsomassa heitä. Sillä hoitajien resurssit ovat niin niukat, ettei seuranpitoon jää erikseen aikaa!

HOITORESURSSEISTA VIELÄ :

Asiakkaiden toimintakykyä mitataan erilaisilla mittareilla, mutta niillä NÄKÖJÄÄN KÄYTÄNNÖSSÄ arvioidaan lähinnä sitä, tarvitseeko esim. asiakkaan jo päästä kOtohoidosta palveluasumiseen. vaiko jo edelleen ostolle (missä vihdoin paremmat resurssit, ainakin pitäisi olla!). Ja ne osastopaikat ovat just niitä kalliita, joista säästetään. Eli asikkaiden hoidollisuus ei mitenkään käytänössä katso sitä, mitkä ovat hoitoresurssit kussakin yksikössä. Eli pääluku ainoastaan ratkaisee. Ja TÄNÄHÄN ON SUURI EPÄKOHTA! alalla, jonka edessä pieni ihminen (yksittäinen hoitaja tuntee voimattomuutta). Näin siis ainkakin Helsingin kaupungilla -

JOTEN PÄÄTTÄJÄT HERÄTYS! (melkein tekis laittaa jo krp:kin oikeustoimi asialle, mutta se kai menisi jo hätävarjelun liioittelun puolelle :D)

Hoitajan näkemys kirjoitti:

"Myös omainen", sulle ja muillekin tätä keskustelua ajatellen!

Käykää ajoissa katsomassa läheisiänne vanhistenhoidossa, ennen kuin pääsevät laitostumaan! Kyllä se päivän fiilikseen vaikuttaa, vaikkei dementoitunut ehkä illalla muistaisikaan omaisen käyneen. Eri tavalla levollisia ja tyytyväisiä voivat asikakkaat kuitenkin olla tuollaisissa tapauksissa, on oma havaintoni.

Omaiset: TEETTE yhteiskunnalle suuren paveluksen, kun lievitätte omaistenne yksinäisyyttä ja ahdistusta käymällä katsomassa heitä. Sillä hoitajien resurssit ovat niin niukat, ettei seuranpitoon jää erikseen aikaa!

HOITORESURSSEISTA VIELÄ :

Asiakkaiden toimintakykyä mitataan erilaisilla mittareilla, mutta niillä NÄKÖJÄÄN KÄYTÄNNÖSSÄ arvioidaan lähinnä sitä, tarvitseeko esim. asiakkaan jo päästä kOtohoidosta palveluasumiseen. vaiko jo edelleen ostolle (missä vihdoin paremmat resurssit, ainakin pitäisi olla!). Ja ne osastopaikat ovat just niitä kalliita, joista säästetään. Eli asikkaiden hoidollisuus ei mitenkään käytänössä katso sitä, mitkä ovat hoitoresurssit kussakin yksikössä. Eli pääluku ainoastaan ratkaisee. Ja TÄNÄHÄN ON SUURI EPÄKOHTA! alalla, jonka edessä pieni ihminen (yksittäinen hoitaja tuntee voimattomuutta). Näin siis ainkakin Helsingin kaupungilla -

JOTEN PÄÄTTÄJÄT HERÄTYS! (melkein tekis laittaa jo krp:kin oikeustoimi asialle, mutta se kai menisi jo hätävarjelun liioittelun puolelle :D)

Lue lisää

Nimittäin:

Karhunosan hoitajien työstä "syö" ne jo toimintakyvyltään (niin henkinen kuin fyysinenkin) kovin jo heikentyneet asikkaat, joita tarvitsee syöttää hoitaa muutoinkin hoitaa kahden hoitajan avuin. Eli käytännössä se on pois juurikin heiltä, jotka ovat "vasta" hieman dementoituneet ja pärjäävät vielä aika hyvin. Joille hoitaja ehkä asinoastaa aamuin illoin vie lääkkeet, (toki RR-mittaukset ym. tarvittaessa), seuraa miten hyg. huolehtiminen sujuu (hoitaja antaa suihkuavun toki) ja muistaako ruokailuaikoja.

Eli paljon on palveluasumisessa huonokuntoisia asiakkaita, jotka eivät enää täytä palveluasumiseen periaatteessa tarvittavia kriteereitä (kuten tietynasteinen omatoimisuus), mutta heille ei ole yksinkertaisesti sopivaa paikkaa, minne mennä. Jonot osastolle voi kestää vuosia.

Eli se sitten käytännössä hoitajan selkänahka, mistä tämä tarvittava ekstra ja ylimääräinen panos otetaan! Heikot sortuu elontiellä, vahvat senkun porskuttaa eteenpäin. Jollain prakaa selkä, toisella mieli.

Itse olen kiitollinen mahdollisudesta opiskella alaa eteenpäin.

Nostan hattua kaikille hoitajanaisille, jotka ovat rautaa! Ja epäitsekkäästi jaksavat omastaan antaa lähimmäisen parhaaks pienellä palkalla.

zurnalist (:D) kirjoitti:

Nimittäin:

Karhunosan hoitajien työstä "syö" ne jo toimintakyvyltään (niin henkinen kuin fyysinenkin) kovin jo heikentyneet asikkaat, joita tarvitsee syöttää hoitaa muutoinkin hoitaa kahden hoitajan avuin. Eli käytännössä se on pois juurikin heiltä, jotka ovat "vasta" hieman dementoituneet ja pärjäävät vielä aika hyvin. Joille hoitaja ehkä asinoastaa aamuin illoin vie lääkkeet, (toki RR-mittaukset ym. tarvittaessa), seuraa miten hyg. huolehtiminen sujuu (hoitaja antaa suihkuavun toki) ja muistaako ruokailuaikoja.

Eli paljon on palveluasumisessa huonokuntoisia asiakkaita, jotka eivät enää täytä palveluasumiseen periaatteessa tarvittavia kriteereitä (kuten tietynasteinen omatoimisuus), mutta heille ei ole yksinkertaisesti sopivaa paikkaa, minne mennä. Jonot osastolle voi kestää vuosia.

Eli se sitten käytännössä hoitajan selkänahka, mistä tämä tarvittava ekstra ja ylimääräinen panos otetaan! Heikot sortuu elontiellä, vahvat senkun porskuttaa eteenpäin. Jollain prakaa selkä, toisella mieli.

Itse olen kiitollinen mahdollisudesta opiskella alaa eteenpäin.

Nostan hattua kaikille hoitajanaisille, jotka ovat rautaa! Ja epäitsekkäästi jaksavat omastaan antaa lähimmäisen parhaaks pienellä palkalla.

Lue lisää

Vaikkei välttämättä sitä ruokataukoa eds ennättäis pitämään. Pidemmän päälle kuka jaksaa, kuka ei.

Eli terve itsekkyys muistakaa myös tarpeen tullen! Hoitaja, joka itsekkääsi pitää myös huolen omista oikeuksistaa, jaksaa myös paremmin työssään. Ja jaksaa olla myös mukava niin hoidettaville kuin kollegoillekin!

Ja enää vaan sitä solidaarisuutta alalle lisää, sitä kuulutan! Fiksu näky: naiset puhaltamassa yhteen hiileen..

Vissi ero kirjoitti:

Mutta tässä jutussa ei ollutkaan kyse potilaan kotiin ottamisesta vaan siitä, käydäkö katsomassa häntä laitoksessa vaiko ei.

Kyllä siinä oma mieli on kovalla koetuksella kun 10 vuotta ravaa ensin kerran päivässä ja sitten kerran viikossa täysin dementoitunutta äitiä katsomassa.
Kosketuskontaktia ei ollut lapsuudessakaan pahoinpitelevään äitiini. Silti olen uhrautunut käymään hänen luona kun kukaan muu ei käy. Vie kaikki voimat se toivottomuus. Hoitajatkaan eivät vaivaudu potilasta syöttämään taikka juottamaan vaan odottavat että kuolisi tuokin vaikeasti hoidettava jo pois mutta kun sydän lyö edelleen niin siellä vuoteessa on ollut 8-vuotta tuijottaen kattoon.
Hoitaja ei kastele edes kukkia jos omainen vie huoneeseen miniruusun niin se on kuivuuteen kuollut viikossa. Myös Äidille viemäni CD-soitin oli rikottu, kun kouluttamattomat "apulaiset" ja muu henkilökunta eivät halua viemääni hengellistä levyä soittaa. Olivat lyöneet nyrkillä soitinta niin se lakkasi toimimasta, soitin on minun omani jonka sinne lainasin. Hoitaja vaati taulu TV:tä huoneeseen mutta kun olen pitkäaikaistyötön eikä ole ruokaa jokapäivälle eikä hammaslääkärikuluihinkaan niin milläs rahalla sellaista hommaisi? Myös viemiäni liinavaatteita, lakanoita on kateissa, olen ne laskenut tarkkaan. Kaikki viedään ja varastetaan Kotkan Vetreassa!

kiitollisena kirjoitti:

Mummomme kohdalla oli sama, hän rupesi pelkäämään äitiäni, kun menimme vierailemaan ja äitini yritti jollakin tavalla koskea, mummo vetäytyi sivuun ja ilme oli pelokas. Koko sen ajan mitä äiti oli lähellä, mummo katseli häntä tuolla samalla pelokkaalla ilmeellä ja eleet olivat apua hakevat, hän tarrautui helposti johonkuhun johon luotti. Minut hän jostain syystä koki läheiseksi, en tiedä oliko taustalla se että, hän kutsui minua toiseksi tyttärekseen, joka on suvun herttaisimpia, toki nimissämmekin on vain kirjaimen ero.

Vierailut tuntuivat pahalta äitini vuoksi, koska tuo pelko näkyi, kun äitini poistui huoneesta, mummon olemus muuttui täysin, hän rentoutui ja nauroi tapansa mukaan. Isoäitini ei myöskään muistanut vaikka muitakin sukulaisia tai tuttuja olisi juuri käynyt.

Minulle ainakin nuo käynnit olivat tärkeitä, vaikka olinkin hyväksynyt sen tosiasian, että ihminen jota ulkoilutin ja käytin kylässä, olikin erilainen kuin se jonka olin lapsena mummokseni kokenut. Sain kokea kahden täysin erilaisen mummon, samassa ihmisessä :)

Lue lisää

Millainen oli mummosi suhde vanhempiinsa, isovanhempiinsa?
Muistuttaako äitisi ulkonäöllisesti jotain henkilöä, josta mummollasi on ikävät kokemukset?
Tällainen reaktio saattaa kummuta jostain muistoista.

Köyhä ja hampaaton kirjoitti:

Kyllä siinä oma mieli on kovalla koetuksella kun 10 vuotta ravaa ensin kerran päivässä ja sitten kerran viikossa täysin dementoitunutta äitiä katsomassa.
Kosketuskontaktia ei ollut lapsuudessakaan pahoinpitelevään äitiini. Silti olen uhrautunut käymään hänen luona kun kukaan muu ei käy. Vie kaikki voimat se toivottomuus. Hoitajatkaan eivät vaivaudu potilasta syöttämään taikka juottamaan vaan odottavat että kuolisi tuokin vaikeasti hoidettava jo pois mutta kun sydän lyö edelleen niin siellä vuoteessa on ollut 8-vuotta tuijottaen kattoon.
Hoitaja ei kastele edes kukkia jos omainen vie huoneeseen miniruusun niin se on kuivuuteen kuollut viikossa. Myös Äidille viemäni CD-soitin oli rikottu, kun kouluttamattomat "apulaiset" ja muu henkilökunta eivät halua viemääni hengellistä levyä soittaa. Olivat lyöneet nyrkillä soitinta niin se lakkasi toimimasta, soitin on minun omani jonka sinne lainasin. Hoitaja vaati taulu TV:tä huoneeseen mutta kun olen pitkäaikaistyötön eikä ole ruokaa jokapäivälle eikä hammaslääkärikuluihinkaan niin milläs rahalla sellaista hommaisi? Myös viemiäni liinavaatteita, lakanoita on kateissa, olen ne laskenut tarkkaan. Kaikki viedään ja varastetaan Kotkan Vetreassa!

Lue lisää

Olet niin negatiivinen ihminen että......Kun "uhraudut" nyt käymään katsomassa äitiäsi niin jopas löydät arvosteltavaa. Että hoitajat on rikkoneet ihan lyömällä sinun viemäsi soittimen....huh huh!
Suosittelen joko lääkäriin menoa tai ajatustesi muuttamista. Nyt sinulla on "terveen" lääkitys.

mjaa mjaa kirjoitti:

Olet niin negatiivinen ihminen että......Kun "uhraudut" nyt käymään katsomassa äitiäsi niin jopas löydät arvosteltavaa. Että hoitajat on rikkoneet ihan lyömällä sinun viemäsi soittimen....huh huh!
Suosittelen joko lääkäriin menoa tai ajatustesi muuttamista. Nyt sinulla on "terveen" lääkitys.

Lue lisää

Niin minunkin omaiselleni pyydettiin ostamaan taulu-TV, vaikka potilas kiilataan tyynyllä sänkyynsä makaamaan kasvot seinään päin, niin että potilaalla ei ole katselemisen mahdollisuuttakaan. TV kyllä huutaa täysillä mainoskanavalla. CD:n soittomahdollisuudella oleva radio piti hankkia, sähköhammasharja, vaikka niitä ei kuitenkaan käytetä. Hyvän tuoksuisia pesuaineita pitäisi olla. Nimikoidut vaatteet ovat pyykissä salaperäisellä tavalla hävinneet.
Tämäkin paikka on Kymenlaaksossa vaikkakaan ei Kotkassa.

Tarvitsisinkohan minäkin "terveen" lääkityksen? Voisikohan "mjaa mjaa" kertoa mikä sellainen olisi!

Käyn joka päivä hoitamassa ja syöttämässä omaistani ja teen sen rakkaudella.

"terveen" lääkitys kirjoitti:

Niin minunkin omaiselleni pyydettiin ostamaan taulu-TV, vaikka potilas kiilataan tyynyllä sänkyynsä makaamaan kasvot seinään päin, niin että potilaalla ei ole katselemisen mahdollisuuttakaan. TV kyllä huutaa täysillä mainoskanavalla. CD:n soittomahdollisuudella oleva radio piti hankkia, sähköhammasharja, vaikka niitä ei kuitenkaan käytetä. Hyvän tuoksuisia pesuaineita pitäisi olla. Nimikoidut vaatteet ovat pyykissä salaperäisellä tavalla hävinneet.
Tämäkin paikka on Kymenlaaksossa vaikkakaan ei Kotkassa.

Tarvitsisinkohan minäkin "terveen" lääkityksen? Voisikohan "mjaa mjaa" kertoa mikä sellainen olisi!

Käyn joka päivä hoitamassa ja syöttämässä omaistani ja teen sen rakkaudella.

Lue lisää

Sellaista se varmaan se pitkäaikaistyöttömän läheisenä oleminen on.

Jos ei syö hyvin morfiinia enemmän enemmän 4vko kesti kuoli pois nopeasti vapautuu vuodepaikkoja helppoa hoitoa

Jaksamista sinulle.
Kiitos, sitä tarvitaan. Omaisemme henkinen tila vaihtelee alzheimerpotilailla, joskus pirteämpi, väliin taas niin väsynyt, ettei hän jaksa herätä vierailun aikana. Sitten taas pirteämpiä päiviä.

Näin kokenut.

Tietenkin nuo masentavat hetket kokee vierailija, ei potilas. Kun on itsekin joskus tressaantunut ja väsynyt, tulee ajatelleeksi, ettei sellaina päivinä pitäisi mennä ollenkaan katsomaan sairasta, joka ei koskaan tule sairasvuoteeltaan enää nousemaan. Ei ehkä vaan lääkärinkin mukaan ei todennäköisesti nouse.
Raskasta aikaa omaisillekin, kuin elämää löyhässä hirressä.

vaikeat asiat kirjoitti:

Jaksamista sinulle.
Kiitos, sitä tarvitaan. Omaisemme henkinen tila vaihtelee alzheimerpotilailla, joskus pirteämpi, väliin taas niin väsynyt, ettei hän jaksa herätä vierailun aikana. Sitten taas pirteämpiä päiviä.

Näin kokenut.

Tietenkin nuo masentavat hetket kokee vierailija, ei potilas. Kun on itsekin joskus tressaantunut ja väsynyt, tulee ajatelleeksi, ettei sellaina päivinä pitäisi mennä ollenkaan katsomaan sairasta, joka ei koskaan tule sairasvuoteeltaan enää nousemaan. Ei ehkä vaan lääkärinkin mukaan ei todennäköisesti nouse.
Raskasta aikaa omaisillekin, kuin elämää löyhässä hirressä.

Lue lisää

Itseäni ihmetyttää, miksi vihanneksia pidetään hengissä.

Toivon todella, että eutanasia on olemassa siinä vaiheessa, kun itse olen niin lopussa, että jäljellä on vain sänky.

minusta jokainen itse tietää miten toimii omalle kohdalleen sattuvassa tilanteessa.en voi muidenpuolesta mennä sanomaan. itse olen ,kuitenkin sitä mieltä,että itseäni ei tarvitse tulla katsomaan,jos elämä siihen tilaan menee.olen sen jo sanonut lyhdelle lapsistani,kun kerran juttelimme asiasta.

OmaOlo kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää, miksi vihanneksia pidetään hengissä.

Toivon todella, että eutanasia on olemassa siinä vaiheessa, kun itse olen niin lopussa, että jäljellä on vain sänky.

Lue lisää

"OmaOlo" Mikä sinun mielestäsi on vihannes? Missä vaiheessaa ihminen muuttuu ns.vihannekseksi? Kuinka kauan olet tätä elämää taaplannut,eli kuinka vanha olet? Mikäli oikein arvaan,et kuulu kaikkein empaattisiimpiin ihmisiin? Kannattaa ensin elää elämää jo sen verran,että tietää mitä tahtoo ja mistä puhuu. Asiahan ei ole noin yksioikoinen. Eutanasiahan tarvitsee jokaisen potilaan oman tahdon,vaikka oltaisiin missä maassa.Ei siis riitä,että joku omainen/ystävä ym. olisi sitä mieltä.

Ex-hoitaja kirjoitti:

"OmaOlo" Mikä sinun mielestäsi on vihannes? Missä vaiheessaa ihminen muuttuu ns.vihannekseksi? Kuinka kauan olet tätä elämää taaplannut,eli kuinka vanha olet? Mikäli oikein arvaan,et kuulu kaikkein empaattisiimpiin ihmisiin? Kannattaa ensin elää elämää jo sen verran,että tietää mitä tahtoo ja mistä puhuu. Asiahan ei ole noin yksioikoinen. Eutanasiahan tarvitsee jokaisen potilaan oman tahdon,vaikka oltaisiin missä maassa.Ei siis riitä,että joku omainen/ystävä ym. olisi sitä mieltä.

Lue lisää

Ex-hoitaja, olen tukevasti 50 . Olen hyvin lähellä tilannetta, jossa minä olen se vuodepotilas. Täysin itsekkäästi ajattelen, että tilanteessa, jossa olen lopussa, saisin lähteä, eikä kukaan "hyväätarkoittava" elämänpelastaja laita knsiään siihen väliin.

..ja empatiakykyni. Sen tietävät läheiseni ja voivat hyvin.

Eihän ketään voi pakottaa,käymään oman rakkainpansa luona,jos pitää välillä käydä oksentamassa. Ehkä sinä et silloin ole valmis kohtaamaan sitä kaikkea tuskaa ja kipua mitä ihmisen elämään voi liittyä,ennen kuin se päättyy. Meidän jokaisenhan elämään kuuluu jossain vaiheessa,omaisten/läheisten kipu/kärsimys ym mitä elämä meille antaneekaan.Aina kun meidän elämämme ei pääty,niin "siististi-ja kivuttomasti".

Ex-hoitaja kirjoitti:

Eihän ketään voi pakottaa,käymään oman rakkainpansa luona,jos pitää välillä käydä oksentamassa. Ehkä sinä et silloin ole valmis kohtaamaan sitä kaikkea tuskaa ja kipua mitä ihmisen elämään voi liittyä,ennen kuin se päättyy. Meidän jokaisenhan elämään kuuluu jossain vaiheessa,omaisten/läheisten kipu/kärsimys ym mitä elämä meille antaneekaan.Aina kun meidän elämämme ei pääty,niin "siististi-ja kivuttomasti".

Lue lisää

Ex-hoitaja

Tarkennan hieman tuota oksentamista, että itse en oksentele, tai ainakaan vielä ole oksentanut omaiseni (vanhempani tai lasteni) vuoksi.

Ehkä kuvasin tuon tunteeni oksentamisesta liian rajusti, sillä se etova tunne tuli ilmeisesti myös oman "olemattoman" vaivani vuoksi nähdessäni nämä lukuisat kuntoutettavat Invalidisäätiöllä.

Olen itse ollut kallovedossa 8 vko ja sain nähdä, kuinka eri vierailijat kokivat tilanteeni.

Mieheni kävi päivittäin tuomassa Ilta.?..lehden, mutta hänellä oli huollettavana lapsemme. Sitten oli uteliaat tuttavamme, jotka tulivat vain katsomaan tyyliin; "tuosta ei kyllä tokene koskaan", joten valitteluja.

Työkaverini (mies) tuli rohkeasti ja lähti melkein samantien pois? Myöhemmin hän selitti juuri tuon etovan/oksennus tuntemuksen tulleen hänelle.

Näin olettaisin, että tutun, (ei omainen) ihmisen tuska ja kärsimys tuottaa enemmän pahaa oloa, kun ei pysty itse auttamaan mitenkään.

Kirjoitat asiaa fudsija, kuin omasta elämästäni.

"Fundsijalla" on hyviä ajatuksia, mutta osittain 'vääriä'. Hoitopaikkojahan ollaan supistamassa, ts. edes olemassaolevia ei jätetä, vaikka tilat, vuoteet yms. ovat olemassa. Hoitajia kyllä riittää, heitähän koulutetaan koko ajan lisää. Ongelma on siinä, että hoitoala ei kiehdo enää ketään. Siellä on niin paljon jäädytettyjä virkoja, niin paljon työtä ja niin vähän sitä tekemään jääneitä, että vuorolistat ovat sairaalloisia. Ei kukaan järkipäienn ihminen suostu tekemään sellaisia eivätkä ainakaan nuoret, joten hoitajat loppuvat kun kokeneet konkarit eivät enää jaksa, sairastuvat ja / tai eläköityvät.

Valtion- ja kuntapäättäjät ja terveydenhuollon pomot eivät anna rahaa hoitajien palkaamiseen ja laitospaikkoja vähennetään. Kestämätön yhtälö, kun tiedossa on, että vanhusväestö lisääntyy lisääntymistään. Ihmiset asuvat luonnollisesti omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, mutta jo nyt kotona on niin iäkkäitä ja huonokuntoisia, että kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.

Lopuksi vielä lainaus päivän paikallislehden haastattelusta: "Sotateknologiaan uhrataan valtavia voimavaroja, mikä tuntuu mielettömältä, kun ajattelee, miten pienillä resursseilla hoidetaan terveyspalveluita." Vihdoinkin pomoihminen, joka on kanssani tismalleen samaa mieltä - ja uskaltaa sanoa sen.

Ei aivan kirjoitti:

"Fundsijalla" on hyviä ajatuksia, mutta osittain 'vääriä'. Hoitopaikkojahan ollaan supistamassa, ts. edes olemassaolevia ei jätetä, vaikka tilat, vuoteet yms. ovat olemassa. Hoitajia kyllä riittää, heitähän koulutetaan koko ajan lisää. Ongelma on siinä, että hoitoala ei kiehdo enää ketään. Siellä on niin paljon jäädytettyjä virkoja, niin paljon työtä ja niin vähän sitä tekemään jääneitä, että vuorolistat ovat sairaalloisia. Ei kukaan järkipäienn ihminen suostu tekemään sellaisia eivätkä ainakaan nuoret, joten hoitajat loppuvat kun kokeneet konkarit eivät enää jaksa, sairastuvat ja / tai eläköityvät.

Valtion- ja kuntapäättäjät ja terveydenhuollon pomot eivät anna rahaa hoitajien palkaamiseen ja laitospaikkoja vähennetään. Kestämätön yhtälö, kun tiedossa on, että vanhusväestö lisääntyy lisääntymistään. Ihmiset asuvat luonnollisesti omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, mutta jo nyt kotona on niin iäkkäitä ja huonokuntoisia, että kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.

Lopuksi vielä lainaus päivän paikallislehden haastattelusta: "Sotateknologiaan uhrataan valtavia voimavaroja, mikä tuntuu mielettömältä, kun ajattelee, miten pienillä resursseilla hoidetaan terveyspalveluita." Vihdoinkin pomoihminen, joka on kanssani tismalleen samaa mieltä - ja uskaltaa sanoa sen.

Lue lisää

kiitos tuosta huomautuksesta, olen seurannut vainpintapuolisesti mediakeskusteluja, joten täytyy tunnustaa, että paljon on mennyt ohi korvien. En halua vääristää tosiasioita.
Taas se kiireessä unohtunut kirjaudu kehoituksen ohittaminen.
Pahoitellen fundsija 1

fundsija

Ikäisilemme maalaisille on myös tuttua, että vanhin poika peri talon ja toiset lähtevät "evakkon", kuten minä, sen pienen (minkkiturkkn ostin rahoilla) korvauksen kanssa, koska talon perijälle jää ns. syytinki. Poika hoiti äidin. Oletko tietoinen siitä? Gooklatkaa toisetkin, jotka ette tiedä syytinkiä?

Toisaalta oli ennen suuria talouksia, joissa monta sukupolvea asuivat yhdessä ja hoitivat toinen toisiaan, mutta oli myös niitä "pieniä" vähäosaisia naisleskiä, jotka kulkivat kylillä pyykkiä pesten, joilta emännät sitten vartioivat miehiään. Eihän se aina onnistunut, kuten ei Niskavuorellakaan?


Nythän on vanhusten hoito suorastaan räjähtänyt käsiin, koska ei ole enää mitään syytinkiä, eikä kenellekään velvollisuutta hoitaa toinen toistaan, muutoin kuin sillä kuuluisalla rakkaudesta, jota täälläkin perään kuulutetaan?

Ei aivan kirjoitti:

"Fundsijalla" on hyviä ajatuksia, mutta osittain 'vääriä'. Hoitopaikkojahan ollaan supistamassa, ts. edes olemassaolevia ei jätetä, vaikka tilat, vuoteet yms. ovat olemassa. Hoitajia kyllä riittää, heitähän koulutetaan koko ajan lisää. Ongelma on siinä, että hoitoala ei kiehdo enää ketään. Siellä on niin paljon jäädytettyjä virkoja, niin paljon työtä ja niin vähän sitä tekemään jääneitä, että vuorolistat ovat sairaalloisia. Ei kukaan järkipäienn ihminen suostu tekemään sellaisia eivätkä ainakaan nuoret, joten hoitajat loppuvat kun kokeneet konkarit eivät enää jaksa, sairastuvat ja / tai eläköityvät.

Valtion- ja kuntapäättäjät ja terveydenhuollon pomot eivät anna rahaa hoitajien palkaamiseen ja laitospaikkoja vähennetään. Kestämätön yhtälö, kun tiedossa on, että vanhusväestö lisääntyy lisääntymistään. Ihmiset asuvat luonnollisesti omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, mutta jo nyt kotona on niin iäkkäitä ja huonokuntoisia, että kauhistuttaa pelkkä ajatuskin.

Lopuksi vielä lainaus päivän paikallislehden haastattelusta: "Sotateknologiaan uhrataan valtavia voimavaroja, mikä tuntuu mielettömältä, kun ajattelee, miten pienillä resursseilla hoidetaan terveyspalveluita." Vihdoinkin pomoihminen, joka on kanssani tismalleen samaa mieltä - ja uskaltaa sanoa sen.

Lue lisää

Terveyspalveluihin käytetään mielettömiä summia, joista suurin osa kuluu vahuksen hengissäpitämiseen sänkyyn sidottuna tilanteessa, josta hän ei enää mitään ymmärrä.

miranda ... kirjoitti:

fundsija

Ikäisilemme maalaisille on myös tuttua, että vanhin poika peri talon ja toiset lähtevät "evakkon", kuten minä, sen pienen (minkkiturkkn ostin rahoilla) korvauksen kanssa, koska talon perijälle jää ns. syytinki. Poika hoiti äidin. Oletko tietoinen siitä? Gooklatkaa toisetkin, jotka ette tiedä syytinkiä?

Toisaalta oli ennen suuria talouksia, joissa monta sukupolvea asuivat yhdessä ja hoitivat toinen toisiaan, mutta oli myös niitä "pieniä" vähäosaisia naisleskiä, jotka kulkivat kylillä pyykkiä pesten, joilta emännät sitten vartioivat miehiään. Eihän se aina onnistunut, kuten ei Niskavuorellakaan?


Nythän on vanhusten hoito suorastaan räjähtänyt käsiin, koska ei ole enää mitään syytinkiä, eikä kenellekään velvollisuutta hoitaa toinen toistaan, muutoin kuin sillä kuuluisalla rakkaudesta, jota täälläkin perään kuulutetaan?

Lue lisää

Syytinki oli hyvä. Yhteiskunta on lisäksi hyvä välissä, jos huolenpitäjiä ei ole tai heidän taakkansa nousee liian korkeaksi.

Mutta vanhusten hengen pitkittäminen keinolla millä hyvänsä on yksinkertaisesti vain typerää.

Toivon hartaasti, että itseni ei tarvitse vihanneksena virua.

Miksi elämään pitäisi olla vapaalippuja = eutanasia?

Kyllä me kaikki täältä aikanamme lähdemme.

Kehitetään kivunpoistoa, ei eutanasia ole ihmisyyden ilmentymä.

Ei ole reilua luotsin tuollaista elämän perusarvoa vastaan sotivaa avustettua itsemurhaa mainostaa. Onko ihmisillä oikeus leikkiä Jumalaa ?Johan täällä joku on kertonut säästävänsä pillereitä sen varalle. Ei siihen lääkäreitä tarvitse sotkea, lääkäreitten tehtävä on ylläpitää elämää. Ei kaikilla ole varaakaan tuohon, kohta se vaaditaan yhteiskunnan kustannettavaksi jossain ulkomaisella luksus klinikalla.
Kun tuolle tielle lähdetään, kohta joku raati saa äänestää, kenen vuoro poistua rasittamasta yhteiskuntaa hoidoillaan.

funtsi nyt tätä kirjoitti:

Ei ole reilua luotsin tuollaista elämän perusarvoa vastaan sotivaa avustettua itsemurhaa mainostaa. Onko ihmisillä oikeus leikkiä Jumalaa ?Johan täällä joku on kertonut säästävänsä pillereitä sen varalle. Ei siihen lääkäreitä tarvitse sotkea, lääkäreitten tehtävä on ylläpitää elämää. Ei kaikilla ole varaakaan tuohon, kohta se vaaditaan yhteiskunnan kustannettavaksi jossain ulkomaisella luksus klinikalla.
Kun tuolle tielle lähdetään, kohta joku raati saa äänestää, kenen vuoro poistua rasittamasta yhteiskuntaa hoidoillaan.

Lue lisää

Ei hän mitään mainostanut. Kertoi että asiasta on paljon keskustelua. Ei hän ole kantaansa ilmaissut. Oma kantani on, jos tuskat on hirveät ja tukehtuminen uhkaa kuten omaisellani, parempi lääkitä taju pois vaikka lähtö nopeutuisi. Jos näkee kuinka kuoleva haukkoo henkeään risoilla keukoillaan, kylminkin rukoilee armahdusta.

funtsi nyt tätä kirjoitti:

Ei ole reilua luotsin tuollaista elämän perusarvoa vastaan sotivaa avustettua itsemurhaa mainostaa. Onko ihmisillä oikeus leikkiä Jumalaa ?Johan täällä joku on kertonut säästävänsä pillereitä sen varalle. Ei siihen lääkäreitä tarvitse sotkea, lääkäreitten tehtävä on ylläpitää elämää. Ei kaikilla ole varaakaan tuohon, kohta se vaaditaan yhteiskunnan kustannettavaksi jossain ulkomaisella luksus klinikalla.
Kun tuolle tielle lähdetään, kohta joku raati saa äänestää, kenen vuoro poistua rasittamasta yhteiskuntaa hoidoillaan.

Lue lisää

Ei silmiään kannata sulkea siltä mitä ympärillämme tapahtuu. Ei asiat sillä häviä jos poistamme mielestämme kaiken epämiellyttävän.
Eutanasia tulee luvalliseksi todennäköisesti meillekin, se on jo monessa maassa käytäntöä.
Mitä olen lukenut maissa missä eutanasia on sallittu, sitä käytetään hyvin harkiten, potilaan tahdosta jos loppu on muuten todella vaikea ja odotettavissa ihan lähiaikoina.
Tämä ei tarkoita että olisin eutanasian mainostaja, en hyäksy sitä kuin ääritapauksissa. Kun katsoin muutaman kuukauden välein keuhkojen eteispesäkkeiden vuoksi hitaasti tukehtuvia omaisiani kuvittelen tietäväni mistä puhun.
Nämä ihmiset eivät tupakoineet, syöpä alkoi muualta ja levisi keuhkoihin.

mielipide* kirjoitti:

Ei silmiään kannata sulkea siltä mitä ympärillämme tapahtuu. Ei asiat sillä häviä jos poistamme mielestämme kaiken epämiellyttävän.
Eutanasia tulee luvalliseksi todennäköisesti meillekin, se on jo monessa maassa käytäntöä.
Mitä olen lukenut maissa missä eutanasia on sallittu, sitä käytetään hyvin harkiten, potilaan tahdosta jos loppu on muuten todella vaikea ja odotettavissa ihan lähiaikoina.
Tämä ei tarkoita että olisin eutanasian mainostaja, en hyäksy sitä kuin ääritapauksissa. Kun katsoin muutaman kuukauden välein keuhkojen eteispesäkkeiden vuoksi hitaasti tukehtuvia omaisiani kuvittelen tietäväni mistä puhun.
Nämä ihmiset eivät tupakoineet, syöpä alkoi muualta ja levisi keuhkoihin.

Lue lisää

Tällä hetkellä kaksi tuttavaani sairastaa keuhkosyöpää, kumpikaan ei ole koskaan tupakoinut.

Minä en hyväksy eutanasiaa, kuin juuri äärimmäisenä keinona, jos mikään ai auta tuskissa.
En hyväksy sitä minään elämään kyllästymisen auttamisessa.
Ennemminkin pitää kehittää kivunhoitoa, ihmisen elämän mahdollisuuksien parantamista.

***** kirjoitti:

Ei hän mitään mainostanut. Kertoi että asiasta on paljon keskustelua. Ei hän ole kantaansa ilmaissut. Oma kantani on, jos tuskat on hirveät ja tukehtuminen uhkaa kuten omaisellani, parempi lääkitä taju pois vaikka lähtö nopeutuisi. Jos näkee kuinka kuoleva haukkoo henkeään risoilla keukoillaan, kylminkin rukoilee armahdusta.

Lue lisää

Tuohan on jo käytäntö sairaanhoidossa. Kipulääkityksen on oltava riittävä siitäkin huolimatta että se lyhentää niitä viimeisiä aikoja ja aiheuttaa tajunnan tason laskun.

vanha hoitaja kirjoitti:

Tuohan on jo käytäntö sairaanhoidossa. Kipulääkityksen on oltava riittävä siitäkin huolimatta että se lyhentää niitä viimeisiä aikoja ja aiheuttaa tajunnan tason laskun.

Eiköhän se ole ollut käytäntönä jo kauan aikaa.
Appiukkoni oli aikoinaan hengityskoneessa viikon, sen jälkeen otettiin pois, ja kuoli.
Niin olen kuullut monien muidenkin olleen.
Eiköhän sekin ole eräänlaista eutanasiaa.
Kuin on ravinnon ja nesteen antamisen lopetus.

vanha hoitaja kirjoitti:

Tuohan on jo käytäntö sairaanhoidossa. Kipulääkityksen on oltava riittävä siitäkin huolimatta että se lyhentää niitä viimeisiä aikoja ja aiheuttaa tajunnan tason laskun.

Vanha hoitaja.
Ammatti-ihmisenä voit ehkä kertoa, onko kyseessä eutanasia, kun potilaan papereihin merkitään hoitavan lääkärin ohje "ei elvytetä".
Omaiseni papereihin se ilmestyi hänen ollessaan teholla. Myöhemmin hän toipui ja on nyt kunnossa, ja itse hän havaitsi elvytyskiellon. Mitään selitystä ei saanut.

Merkitäänkö elvytyskielto useinkin kuolemansairaan papereihin?
Eikö sekin ole eutanasian muoto?

.--. kirjoitti:

Miksi elämään pitäisi olla vapaalippuja = eutanasia?

Kyllä me kaikki täältä aikanamme lähdemme.

Kehitetään kivunpoistoa, ei eutanasia ole ihmisyyden ilmentymä.

Lue lisää

Ei ole mitään järkeä käyttää tuhat euroa/vuorokausi siihen, että henki pihisee.

Eutanasia ei ole vapaalippu. Eutanasia on sydäntä ja järkeä.

tuttava. kirjoitti:

Tällä hetkellä kaksi tuttavaani sairastaa keuhkosyöpää, kumpikaan ei ole koskaan tupakoinut.

Minä en hyväksy eutanasiaa, kuin juuri äärimmäisenä keinona, jos mikään ai auta tuskissa.
En hyväksy sitä minään elämään kyllästymisen auttamisessa.
Ennemminkin pitää kehittää kivunhoitoa, ihmisen elämän mahdollisuuksien parantamista.

Lue lisää

Ihan oikeasti, oletko tuota mieltä?

Miksi haluat viedä ihmisarvon?

Kaikki eivät eutanasiaa halua. Tämä on hyvä. mutte meille, jotka eutanasian haluamme, on kohtutonta se evätä.

Makriina ek kirjoitti:

Vanha hoitaja.
Ammatti-ihmisenä voit ehkä kertoa, onko kyseessä eutanasia, kun potilaan papereihin merkitään hoitavan lääkärin ohje "ei elvytetä".
Omaiseni papereihin se ilmestyi hänen ollessaan teholla. Myöhemmin hän toipui ja on nyt kunnossa, ja itse hän havaitsi elvytyskiellon. Mitään selitystä ei saanut.

Merkitäänkö elvytyskielto useinkin kuolemansairaan papereihin?
Eikö sekin ole eutanasian muoto?

Lue lisää

Ei elvytyskielto ole eutanasiaa jos ihminen selviää kriittisestä tilasta ilman elvytystä. Itsekään en haluaisi enää elvytystä jos saisin sydärin tai muun vakavan sairaskohtauksen.

ei elvytystä kirjoitti:

Ei elvytyskielto ole eutanasiaa jos ihminen selviää kriittisestä tilasta ilman elvytystä. Itsekään en haluaisi enää elvytystä jos saisin sydärin tai muun vakavan sairaskohtauksen.

Lue lisää

Vastaan minäkin eutanasia-kysymykseen: Pääsääntöisesti eutanasialla pyritään tarkoittamaan sellaista toimenpidettä, jossa oikeustoimikelpoiseksi katsottu, parantumattomasti sairas henkilö pyytää kuolinapua kärsimystensä lievittämiseksi. Armokuoleman toteuttaminen on aina lääketieteellinen toimenpide ja sen tekemiseen liittyy aina arvio siitä, voidaanko kuolemansairaan henkilön kärsimyksiä helpottaa riittävästi muilla lääketieteellisillä keinoilla. Elvytyskieltopäätös on aina lääkärin tekemä päätös, joka pohjautuu arvioon henkilön perussairauksien vaikeusasteesta, niiden ennusteesta, potilaan elimistön voimavaroista sekä siitä, millaiset hyöty- tai haittavaikutukset elvytyksellä on. Elvytyskiellosta tulee aina keskustella potilaan kanssa, ja hänen luvallaan myös omaisten kanssa. Mikäli potilas ei ole oikeustoimikelpoinen, noudatetaan mahdollista potilaan tekemää kirjallista hoitotahtoa, joka sitoo hoitohenkiökuntaa laillisesti (= potilaan itsemääräämisoikeus). Muussa tapauksessa pyritään kuulemaan omaisia ja selvittämään tätä kautta POTILAAN tahto ja toiveet hoitoonsa liittyen. Akuuttihoitotilanteissa (esim. tehohoitoon joutunut potilas) voidaan tehdä elvytyskieltopäätös, jos lääkäri edellä mainituin kriteerein näin katsoo. Mikäli potilaan vointi kohentuu, voidaan elvytyskieltopäätös myös purkaa. Mielestäni näissä tilanteissa on tärkeää pystyä keskustelemaan asioista mahdollisuuksien mukaan kaikkien osapuolten kanssa. Lisäksi tulisi varmistaa, että potilas/omaiset ovat ymmärtäneet keskusteltujen asioiden sisällön, eikä heille jää epävarmuutta tai pelkoja. En voi hoitajana painottaa enempää seuraavia asioita: tehkää itsellenne hoitotahto – miten haluatte teitä hoidettavan jos menetätte oikeustoimikelposuutenne sekä selvittäkää miten lähiomaisenne toivoo itseään hoidettavan tilanteessa, jossa ei voi olla päättämässä omasta hoidostaan – ja olkaa hänen tahtonsa takana. Se, onko esim. elvytyskieltopäätös eutanasiaa, voinee olla montaa mieltä. Jotkut katsovat sen kuuluvan osana vaikkapa iäkkään ihmisen kohdalla tehtyyn saattohoitopäätökseen, jossa varmistetaan ensisijaisesti loppuelämän laatua, ei aikaa. Toiset taas katsovat sen olevan nk. ”passiivista eutanasiaa”. Omasta mielestäni esim. vanhuksen kohdalla oikea-aikaisesti tehty, perusteltu saattohoitopäätös ja oireeton loppuelämä ovat 100 kertaa parempi vaihtoehto, kuin viimeiseen asti ylihoidettu ja kaikin mahdollisin raskain hoidon hengissä vietetty aika.

Yritä päästä katkeruudestasi, sinua se vain painaa.

Mutta älä ainakaan enää kadu mitään, kaikkien, edes vanhempiensa kanssa ei ole pakko olla väleissä. Niin se vain on, ihmisiä kun ollaan. Vain.

,--, kirjoitti:

Yritä päästä katkeruudestasi, sinua se vain painaa.

Mutta älä ainakaan enää kadu mitään, kaikkien, edes vanhempiensa kanssa ei ole pakko olla väleissä. Niin se vain on, ihmisiä kun ollaan. Vain.

Lue lisää

Ei paina mutta tulee mieleeni esimerkiksi nähdessäni avauksen kaltaisen otsikon.
Silloin kadun vain omaa hölmöyttäni.

Pidän itseäni varsin positiivisena ja lähimmäisistäni hyvää uskovana, yhteiskuntakelpoisena veronmaksajana.

Isäni oli hieno mies ja vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen tajusin millaisessa helvetissä hän oli elänyt viimeiset vuotensa.

Mielestäni äitiys, sukulaisuus, yhteiskunnallinen asema, puoluekanta, kirkkokunta tms. ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai huonompaa kuin hän todellisuudessa on.
Anoppini oli syvästi tunteva, hienotunteinen ihminen. Veljeni on itserakas, omahyväinen, ahne öykkäri jne.

Kurja äiti sulla, mutta ehkä hällä oli joku oma trauma jota hän purki sinuun syyttömään? Yritä ajatella niin, että hän olisi tarvinnut kauan kauan sitten terapiaa siihe ongelmaansa ja koska hän ei sitä saanut tai osannut hakea eikä osannut kohdentaa sitä kelle hän oikeesti oli vihainen, niin sinä lähimpänä lapsena muistutin siitä jostain tyypistä jolle hänen oikeesti olisi pitänyt purkaa pahaaoloaan. Menikö monimutkaiseksi?
Sulla on kummiskin oikeus tuntea pahaamieltä siitä mitä olet sijaiskärsijänä joutunut kokemaan, mutta ihan oman olosi parantamiseksi yritä ottaa asiaan aikuismainen ote ja ajattele, tuo oli jonkin sortin hoitamaton sairaus äitilläsi joka tuon aiheutti?

Sait ristin - typerän ja julman äidin.

Sinulla on siinä kestämistä. Koita löytää tie ulos hänen aiheuttamistaan kivuista.

Voimia!

en näe kirjoittajan katkeruutta sairautena. mietihän, mitä sellainen lapsi menettää, jolle leivän sijasta on annettu kivi. Tuollaisen henkisesti sairaan äidin varmasti paimentava asenne jättää arvet. Toivon, että kirjoittajan mies huomioi vaimon haavoittuvaisuuden.

Kiitoksia diagnoosista tohtori! Unohdit reseptin!

L - L kirjoitti:

Kiitoksia diagnoosista tohtori! Unohdit reseptin!

en yritä olla edes valetohtori, sanotaan vain, että hieman elämää nähnyt ja ehkä kokenutkin. Muuten, tämä ketju ei ole asiattomien viestien arvoinen. Monelle on varmasti ollut vaikea kertoa tällaisestakipeästä aiheesta

L - L kirjoitti:

Kiitoksia diagnoosista tohtori! Unohdit reseptin!

Lasse

Olet mielestäni ihailtava mies, vaikka tunnen sinut vain kirjoituksiesi perusteella.

Itseäni on jäänyt jo nykyisin painajaismaisesti kaduttamaan, kun äitini oli Kirrassa keuhkoleikkauksessa ja minulla ei ollut mukamas aikaa käydä häntä katsomassa tarpeeksi usein.

Nyt tulee melkein päivittäin mieleeni se iso sali, jossa oli potilaita ainakin "sata" ja kun viimein näin äitini siellä sänkynsä reunalla istumassa, niin se "kuva" tulee silmiini. Voi, niin pieni, hento ja riutuneen oloinen.

Harmi, että en koskaan kysynyt, kuinka hän aluksi huomasi, että keuhkosyöpä on. Joku muistikuva on, että hän oli nähnyt unessa isäni, joka kehoitti menemään häntä lääkärille, mutta oliko hänellä itsellä jo jotain vaivoja?

Täältähän sitä tietoa en saa, mutta olisiko joku, joka tietäisi hieman valaista asiaa?

Turkkilainentupakoi kirjoitti:

Lasse

Olet mielestäni ihailtava mies, vaikka tunnen sinut vain kirjoituksiesi perusteella.

Itseäni on jäänyt jo nykyisin painajaismaisesti kaduttamaan, kun äitini oli Kirrassa keuhkoleikkauksessa ja minulla ei ollut mukamas aikaa käydä häntä katsomassa tarpeeksi usein.

Nyt tulee melkein päivittäin mieleeni se iso sali, jossa oli potilaita ainakin "sata" ja kun viimein näin äitini siellä sänkynsä reunalla istumassa, niin se "kuva" tulee silmiini. Voi, niin pieni, hento ja riutuneen oloinen.

Harmi, että en koskaan kysynyt, kuinka hän aluksi huomasi, että keuhkosyöpä on. Joku muistikuva on, että hän oli nähnyt unessa isäni, joka kehoitti menemään häntä lääkärille, mutta oliko hänellä itsellä jo jotain vaivoja?

Täältähän sitä tietoa en saa, mutta olisiko joku, joka tietäisi hieman valaista asiaa?

Lue lisää

Sattumuksia.

Kun isäni lähti viimeiselle matkalleen asuimme 4kk ikäisen vauvamme kanssa 250km:n päässä ja saimme tiedon tilanteen vakavuudesta vasta neljäntenä päivänä.

Lähdimme ajamaan vanhempieni kotipaikkakunnalle emmekä tienneet, että isäni oli ambulanssissa joka tuli puolivälissä vastaan.
Kävimme perillä ja lähdimme välittömästi takaisin otettuamme äitini kyytiin.
Myöhästyimme Meilahdesta noin 20 minuuttia.
Olisin halunnut elää loppuhetket,tai ainakin osan viimeisitä päivistä, isäni lähellä.

Äitini asenteelle on kuvaavaa, että hän haukkui minua useampaan kertaan myöhästymisestä. En ajanut riittävän kovaa eikä hän ehtinyt PYYTÄMÄÄN isältäni ANTEEKSI tekemisiään!
Jotain inhimillisyyttä sentään.

Erityyppinen sattumus. Oma syöpäni paljastui sattumalta käydessäni keskustelemassa urheilulääkärin kanssa kohonneesta Hb:stani.
Pyysi lupaa tökätä sormi peffaani ja sieltähän se löytyi.
2kk aikaisemmin olin käynyt tk:ssa pyllistelemässä eikä tk-lääkäri huomannut mitään.

L - L kirjoitti:

Sattumuksia.

Kun isäni lähti viimeiselle matkalleen asuimme 4kk ikäisen vauvamme kanssa 250km:n päässä ja saimme tiedon tilanteen vakavuudesta vasta neljäntenä päivänä.

Lähdimme ajamaan vanhempieni kotipaikkakunnalle emmekä tienneet, että isäni oli ambulanssissa joka tuli puolivälissä vastaan.
Kävimme perillä ja lähdimme välittömästi takaisin otettuamme äitini kyytiin.
Myöhästyimme Meilahdesta noin 20 minuuttia.
Olisin halunnut elää loppuhetket,tai ainakin osan viimeisitä päivistä, isäni lähellä.

Äitini asenteelle on kuvaavaa, että hän haukkui minua useampaan kertaan myöhästymisestä. En ajanut riittävän kovaa eikä hän ehtinyt PYYTÄMÄÄN isältäni ANTEEKSI tekemisiään!
Jotain inhimillisyyttä sentään.

Erityyppinen sattumus. Oma syöpäni paljastui sattumalta käydessäni keskustelemassa urheilulääkärin kanssa kohonneesta Hb:stani.
Pyysi lupaa tökätä sormi peffaani ja sieltähän se löytyi.
2kk aikaisemmin olin käynyt tk:ssa pyllistelemässä eikä tk-lääkäri huomannut mitään.

Lue lisää

Lasse

Sattumuksia todellakin ja olen yllättynyt äitisi kylmäkiskoisuudesta, koska oma äitini oli itse lempeys. Nurkumatta hän jaksoi kesät hoitaa lapseni ja sen mielettömän sukulais paljouden, jotka tunkivat sinne kesäisin "täysihoitoon", kun on niiiin ihana paikka? Jokunen kahvipaketti olisi ollut silloinkin tarpeen.

Veljeni (autokolari) kuolemasta jäi onea olo, koska toinen veljeni ei halunut arkkua enää avata, että olisin hänet vielä kerran nähnyt, mutta sain sentään ne "salattu" kuvat poliisilta, jotka oli kuvattu siitä auton romusta.

Isäni sydäriin kuolema oli myös omituinen sikäli, että olin juuri silloin Ruissalossa ja valmistautunut juhlimaan, mutta tuli vain tunne, että on pakko lähteä ulos kävelemään. (tästä h-sanoisi, että olet jo kertonut tämän)

Koskaan minulle ei ole puut puhuneet, enkä niitä halaile, mutta silloin kuljeskelin siellä ainakin pari tuntia ja kyselin puilta, mitä te haluatte kertoa minulle, sillä jotain asiaa teillä nyt on, siis teittelin.

Myös sellainen asia on jäänyt harmittamaan, että isältä kysyin, josko hän haluaisi tulla kertomaan kuolemansa jälkeen minulle jotain, jonka hän ehdottomasti tyrmäsi. Ei. Tulipahan puihin kuitenkin humisemaan.

Mutta miksi en kysynyt äidiltä? Hän, joka olisi kaikkeen suostunut, vai olisiko sittenkään? Olikohan siinä joku....?enkeli estämässä?
jatketaan juttua..

Ja sitten noihin labrakokeisiin, joihin minulla on jo lähete, mutta jo yhden ajan peruutin, mutta tilasin ajan lääkäriltä, jolta haluan lähetteen keuhkoröntgeniin. Antaako, vai ei, mutta jos ei anna? Irvistänkö?

Sinulle sanon, että kirjoittelen täällä mirandana pisteineen, milloin mitenkin ne pisteet hyväksyy, lieneekö plussia vai miinuksia?, mutta useita mirandoja on, joten älä tutki "historiaa. Kunhan keksin, miten saan uuden nikin, etten tuhoa entistä s-postiani, kuten tein jo sen kerran ja minun kaikki "arvokkat" tiedot meni huisin nevadaan:))

Tuo Turkkilaine tupakoi on yksi lastenlaulu

Omasairasteluketjut ovat erikseen. Tämä käsitteli alkuun hoitokodissa/laitoksessa olevan omaisen luona käymistä.

Laiska lassen omahyväisyys ja epärehellisyys pilaa ketjun.

78+65 kirjoitti:

Laiska lassen omahyväisyys ja epärehellisyys pilaa ketjun.

78 65

Lassella on syytä hieman mainitsemaasi "omahyväisyyteen", koska....niin..jääköön sanomatta, koska menisi liikaa kehumiseksi, mutta koskaan en ole tulkinnut häntä epärehelliseksi, joten perustele sanomasi. Olisi minunkin sitten "hyvänsään" aikaan tietää, kuinka voit tuollaista kirjoittaa, jos et perusteluja esitä.

78+65 kirjoitti:

Laiska lassen omahyväisyys ja epärehellisyys pilaa ketjun.

Voin vakuuttaa, etten tarkoituksella pahoita kenenkään mieltä mutta torjuakseni sen mahdollisuuden kilkuttelen melkein kaikki hengentuotteemi samalla L - L:lä.
Älä lue!

Harvoja ylpeyteni aiheita on rehellisyys.
Omahyväisyyden asteesta voi taittaa peistä.

Ps. Kehittääkseni itseäni olisin kiitollinen tiedosta missä olen valehdellut?

miranda. ... kirjoitti:

78 65

Lassella on syytä hieman mainitsemaasi "omahyväisyyteen", koska....niin..jääköön sanomatta, koska menisi liikaa kehumiseksi, mutta koskaan en ole tulkinnut häntä epärehelliseksi, joten perustele sanomasi. Olisi minunkin sitten "hyvänsään" aikaan tietää, kuinka voit tuollaista kirjoittaa, jos et perusteluja esitä.

Lue lisää

Samaa mieltä. Näinä monina vuosina, joita Lassea olen lukenut, ei ikinä ole tullut epärehellisyys mieleen.
Päinvastoin, niin monelta taholta hän on elämästään kertonut.

Jos jotain tuntemuksia on jäänyt päälle, niin hienoinen katumus omasta laiskamaisuudesta.
Tosin, kuten tiedämme, kaikki ei ole omassa ottamisessa, ja ihan kaikkeen ei itse voi vaikuttaa.

L-L on parhaansa tehnyt, ja nostan olematonta hattuani hänelle. Toivottavasti ei kukaan suutu, eikä mustaksi muutu, en ole pitkään aikaan oikein uskaltanut palstata.
Toivottavasti en sanonut mitään asiaankuulumatonta.

en kukaan. kirjoitti:

Samaa mieltä. Näinä monina vuosina, joita Lassea olen lukenut, ei ikinä ole tullut epärehellisyys mieleen.
Päinvastoin, niin monelta taholta hän on elämästään kertonut.

Jos jotain tuntemuksia on jäänyt päälle, niin hienoinen katumus omasta laiskamaisuudesta.
Tosin, kuten tiedämme, kaikki ei ole omassa ottamisessa, ja ihan kaikkeen ei itse voi vaikuttaa.

L-L on parhaansa tehnyt, ja nostan olematonta hattuani hänelle. Toivottavasti ei kukaan suutu, eikä mustaksi muutu, en ole pitkään aikaan oikein uskaltanut palstata.
Toivottavasti en sanonut mitään asiaankuulumatonta.

Lue lisää

siis omasta laiskamaisuudestani.

- sama kirjoitti:

siis omasta laiskamaisuudestani.

-sama

Samoin minulla tuo laiskuus. Lasse sentään tekee jotain terveytensä hyväksi, mutta minä en,..en vain mukamas jaksa.

Hitsinvitsi, tuo kuntopyöräkin on vieressä, mutta kun siihenkin on kerääntynyt vaatteita päälle ja johonkin nekin pitäisi siirtää, mutta en viitsi.

Tänään oli pakko mennä Apteekkiin, kun verenpainelääkkeet olikin loppu, mutta en vain jaksanut mennä matkanvarella olevaan kauppaan, vaikka ostettavaa olisi ollut sellaista, jotka sitten ruokaostosten kanssa veisi vain liikaa kauppakasseista.

Hukka minut perii tämän saamattomuuteni kanssa.

miranda... kirjoitti:

-sama

Samoin minulla tuo laiskuus. Lasse sentään tekee jotain terveytensä hyväksi, mutta minä en,..en vain mukamas jaksa.

Hitsinvitsi, tuo kuntopyöräkin on vieressä, mutta kun siihenkin on kerääntynyt vaatteita päälle ja johonkin nekin pitäisi siirtää, mutta en viitsi.

Tänään oli pakko mennä Apteekkiin, kun verenpainelääkkeet olikin loppu, mutta en vain jaksanut mennä matkanvarella olevaan kauppaan, vaikka ostettavaa olisi ollut sellaista, jotka sitten ruokaostosten kanssa veisi vain liikaa kauppakasseista.

Hukka minut perii tämän saamattomuuteni kanssa.

Lue lisää

Naurattaa, kuntopyörä on meilläkin jokin ihmeellinen vaateripustin.
PowerBall pölyyntyy hyllyllään, käsipainot painivat toistensa kanssa joutessaan.
Monenmoista laitetta on hankittu, mutta kun ne ryökäleet eivät itsessään toimi, kuin ei ime imurikaan.

Huomaatko silti, meillä on säilynyt synnin/häpeäntunto? Onhan sekin sentään jotain.
Minulla vp-lääkkeitä on vielä pariksi kuukaudeksi.
Ne sain yli kolmekymmentä vuotta sitten, painoin 50 kiloa, ettei kenenkään tarvi lausua runojaan vp-lääkkeiden syöjistä.

Hyi, nyt jo sanoin rumasti. :)) Kadun. Lopetan.

Kannattaa puhua vasta sitten, kun on nähnyt oman vanhempansa Alzheimerin-taudin kourissa!

Minulle tosin kävi päin vastoin, lähennyimme sairastuneen vahempani kanssa hänen viimeisinä elinvuosinaan! Koko ydinperheen yhteisillä ponnistuksilla edes mennyt vanhempani eli kotona 2-3 viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Sairaalaan hän joutui juuri ennen kuolemaansa aivan muusta syystä, kuin Alzheimerin taudin takia. Eikä hän keskivaikeaksi edenneeseen AT:n kuollutkaan!

Mutta onnekksi toinen vanhempani voi hyvin, ja elelee yhä kotosalla. Muitakaan omaisia ei juuri tällä hetkellä OLE LAITOS TAI SAIRAALAHOIDOSSA, Luojan kiitos! (Omaisen kärsimyksen vierestä katsominen on niin raskasta ja vaikeaa, kun usein ei voi tehdä paljoakaan toisen oloa kohentaakseen; ruokaa voi tietysti useimmiten viedä.)

maruna_alkuperainen kirjoitti:

Kannattaa puhua vasta sitten, kun on nähnyt oman vanhempansa Alzheimerin-taudin kourissa!

Minulle tosin kävi päin vastoin, lähennyimme sairastuneen vahempani kanssa hänen viimeisinä elinvuosinaan! Koko ydinperheen yhteisillä ponnistuksilla edes mennyt vanhempani eli kotona 2-3 viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Sairaalaan hän joutui juuri ennen kuolemaansa aivan muusta syystä, kuin Alzheimerin taudin takia. Eikä hän keskivaikeaksi edenneeseen AT:n kuollutkaan!

Mutta onnekksi toinen vanhempani voi hyvin, ja elelee yhä kotosalla. Muitakaan omaisia ei juuri tällä hetkellä OLE LAITOS TAI SAIRAALAHOIDOSSA, Luojan kiitos! (Omaisen kärsimyksen vierestä katsominen on niin raskasta ja vaikeaa, kun usein ei voi tehdä paljoakaan toisen oloa kohentaakseen; ruokaa voi tietysti useimmiten viedä.)

Lue lisää

No mistä h-stä sinä tiedät, mitä minä olen kokenut?

Laitoksissa tarjotaan ruokaa kyllä riittävästi, joka ei sitten maistu, kun omaiset pitävät karkkipäiviä alinomaa omaa mieltään hyvitelläkseen. Mutta ruokaa syöttämässä omaisia näkyy sangen harvoin. Ruoka maistuisi potilaalle tai laitoksen asukille paljon paremmin, kun syöttäjä olisi läheinen omainen.

Tärkein pointti sulle niin kuin aloittajallekin tuntuu olevan, miltä itsestä tuntuu, ettei vain tunnu kovin huonolta. Viis siitä, miltä potilaasta tuntuu tuijotella yksikseen huoneen kattoon päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ... Tällaisen esimerkin perusteella on helppo tajuta, mitä omaisen 'sydämen kaivosta' kumpuaa eikä se häntä ainakaan kaunista eikä hyväksi, inhimilliseksi ihmiseksi tee. Potilaan olo kohentuu ihan jo sillä, että läheinen, tärkeä, ehkä rakaskin, omainen ilmaantuu näkökenttään.

Kutsutteko te itseänne tosiaan aikuisiksi?

Ei h-i ! kirjoitti:

No mistä h-stä sinä tiedät, mitä minä olen kokenut?

Laitoksissa tarjotaan ruokaa kyllä riittävästi, joka ei sitten maistu, kun omaiset pitävät karkkipäiviä alinomaa omaa mieltään hyvitelläkseen. Mutta ruokaa syöttämässä omaisia näkyy sangen harvoin. Ruoka maistuisi potilaalle tai laitoksen asukille paljon paremmin, kun syöttäjä olisi läheinen omainen.

Tärkein pointti sulle niin kuin aloittajallekin tuntuu olevan, miltä itsestä tuntuu, ettei vain tunnu kovin huonolta. Viis siitä, miltä potilaasta tuntuu tuijotella yksikseen huoneen kattoon päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ... Tällaisen esimerkin perusteella on helppo tajuta, mitä omaisen 'sydämen kaivosta' kumpuaa eikä se häntä ainakaan kaunista eikä hyväksi, inhimilliseksi ihmiseksi tee. Potilaan olo kohentuu ihan jo sillä, että läheinen, tärkeä, ehkä rakaskin, omainen ilmaantuu näkökenttään.

Kutsutteko te itseänne tosiaan aikuisiksi?

Lue lisää

Minä käyn syöttämässä miestäni vuodeosastolla joka päivä, joskus kaksi kertaa päivässä, asun vajaan kilometrin päässä. Vien jonkin pienen makupalan mukanani kun tiedän hänen tykkäävän.
Syö mielellään myös hoitopaikan ruuan. Käyn siitäkin syystä että hoitajilla on liian pieni miehitys, jatkuva kiire on, vaikka varmasti tekevät parhaansa.
En puutu hoitajien työhön, he kertovat jos jotain uutta ilmenee, meillä on hyvät ja luottamukselliset välit. Sanon asiasta, mutta harvoin on moittimista, niillä resusseilla hoito on laadukasta.

mummin mies kirjoitti:

Minä käyn syöttämässä miestäni vuodeosastolla joka päivä, joskus kaksi kertaa päivässä, asun vajaan kilometrin päässä. Vien jonkin pienen makupalan mukanani kun tiedän hänen tykkäävän.
Syö mielellään myös hoitopaikan ruuan. Käyn siitäkin syystä että hoitajilla on liian pieni miehitys, jatkuva kiire on, vaikka varmasti tekevät parhaansa.
En puutu hoitajien työhön, he kertovat jos jotain uutta ilmenee, meillä on hyvät ja luottamukselliset välit. Sanon asiasta, mutta harvoin on moittimista, niillä resusseilla hoito on laadukasta.

Lue lisää

Tiedän useamman miehen, jotka käyvät syöttämässä vaimojaan lähes säännöllisesti.
Kauniisti kirjoitat, ja selvästi näkee, että olet tyytyväinen miehesi paikkaan.
On varmasti miehellesi rakasta, että jaksat käydä!

Tiedän jopa omasta kokemuksestani, kun olin kauan petipotilaana sairaalassa.

Eniten valittavat ne jotka eivät ole tehneet mitään muuta omaisensa hyväksi kuin soittaneet suutaan. Vaatimuksia on helppo esittää kun ei itse tarvitse tehdä asioille mitään.
Omaishoitajana ollessani puolisoni sukulaiset kävivät kerran, pari vuodessa neuvomassa kuinka heidän rakasta veljeään pitää hoitaa. Jätin omaan arvoonsa..

"Tästä koulusta opin ainakin sen, etten lähde kenenkään valintoja kyseenalaistamaan, ainakaan ennen kuin tiedän koko totuuden. "

Niin totta, niin totta. Hyviä kirjoja Alzheimer-potilaiden omaisille luettavaksi, mikäli ehtii lukea, ovat ainakin seuraavat:

1)Sinisalo, Leena: Isäni Alzheimer,
2)Kanto, Anneli: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista,
3)Kähkölä, Riitta: Jäähyväisten vuodet.Kirja läheisen hoidosta ja saattamisesta,
4)Purhonen, Merja ja Rajala, Pertti (toim.): Omaishoitaja arjen ristiaallokossa
ja
5) Mäkelä, Hannu: Äiti

Näitä kirjoja voi toki lukea vasta sittenkin, kun AT:a sairastava omainen on jo edesmennyt, jos tämän hoito on täyttänyt kaikki päivän (ja joskus osan yönkin) hetkistä! Näihin teoksiin tutustuessaan huomaa, että arki on aivan YHTÄ RAADOLLISTA kaikilla AT-potilaiden, ja muidenkin dementikkojen, omaisilla!

Koska moni nuorempi näkee siinä tulevaisuutensa.

siksi kai kirjoitti:

Koska moni nuorempi näkee siinä tulevaisuutensa.

Paitsi he joilla on itsemurhan sairas pilke silmäkulmassa ;)

Jotkut kirjoitti:

Paitsi he joilla on itsemurhan sairas pilke silmäkulmassa ;)

No tuosta en tajunnut höykäsen pöläystä, eikä tarvi kyllä enempää selittääkään.
Minä aion jaksaa tämän maallisen taivallukseni loppuun asti, sellaisena kuin se minulle annetaan.

Näin minäkin ajattelen, mikä hätä minulla on, voin tehdä mitä haluan, antaa ajastani puoli tuntia-tunnin se ei ole paljon minulle mutta läheiselle päivän kohokohta jota odottaa siitä lähtien kun suljet oven mennessäsi.

Sama täällä. Välillä ei meinannut jaksaa, mutta nyt olen hyvilläni että jaksoin.

Järjen valon ja suhteellisuudentajun on hyvä loistaa ja paistaa kaikissa ihmisen elämän asioissa. Kommenttisi perusteella sulla ei paista.

äitini mun kirjoitti:

Sama täällä. Välillä ei meinannut jaksaa, mutta nyt olen hyvilläni että jaksoin.

Niinpä, omainen, äiti tai isä ovat hoitaneet lapsensa syntymästä kouutuksen kautta aikuisisuuteen js elämään, jätämmekä me heidät ilman käyntiämme , ilahdutusta käynneistämme , voimeko olla niin itsekkäitä ja ahdistuneita itsessämme , että emme voi käydä katsomassa vanhempiamme hoitokodeissa.
Varmasti monet ovat huomanneet , havainneet sen selvän asian , että omainen monesti kaipaa , itkee js katsoo ovelle, tuleeko se lapseni pian kotiin. Tarkoittaen , tuleeko hänen aikiunen lapsensa katsomaan häntä.
Dementikon ajatus ja puheen tuotto on vähentynyt , mutta tunteet pysyy ja voimistuvat vain entisestään sairastumisen eri vaiheissa oireiston edetessä vaiheittain. Usemmat tuntevat heti kuullessaan ja nähdessään omaisensa , lapsensa.

Ennen joulua itkin ääneen monesti nähdessäni vanhuksen kaipuun.
Miksi aikiunen ihminen ei ota asias sillä tavalla , esim. Miten hankkia tietoa js asiapitoista kurssitustakin itsensä vahvistamiseen omaisen kohtaamiseen . Hoitajatkin kuulemma voivat vahvistaa omaisen käynnin tarpeellisuuden.
Hoitajat autavat mielellään omaisten kohtaamisessa, ja aivan hyvänä seikkana pidettäköön sitä , ettäihminen voi voittaa itsensä mikäli haluaa.

Tuo ei ole totta kyllä meillä on hyvinpalkattuja henkilökuntaa joka hoitaa työnsä hyvin. Jokainen saa tarvitsemansa hoidon. On eria asia jos joita ei haluta ja rimpuilemaan sitä vastaan niin silloin hoitohenkilö kunta kyllä hoitaa mielummin mukavampia potilaita

Puppua se on kirjoitti:

Tuo ei ole totta kyllä meillä on hyvinpalkattuja henkilökuntaa joka hoitaa työnsä hyvin. Jokainen saa tarvitsemansa hoidon. On eria asia jos joita ei haluta ja rimpuilemaan sitä vastaan niin silloin hoitohenkilö kunta kyllä hoitaa mielummin mukavampia potilaita

Lue lisää

Ammattitaitoinen hoitaja ja hoitohenkilökunta eivät lajittele hoidettaviaan hyviin ja huonoihin, mukaviin ja ei-niin-mukaviin.

Eiköhän se sähkökäyttöinen sänky ollut hankittu potilaan mukavuudeksi ja nythän teillä on sähkökäyttöinen sänky, ei tarvitse enää ostaa.

HYIII, " sun perintö kämmpä " eiköhän isäsi asu aivan omassa kämpässään ja sinä perit sen vasta sitten kun hän kuolee,
sillä puolet kämpästä on taatusti isäsi omisuksessa lain mukaan,

Tavallaan kyse on dementiasta, jolla on oma nimityksensä ja voidaan sanoa alkoholin aiheuttama dementia. Kyse on B1 vitamiinin puutteesta ja yksipuolisesta ravinnon saannista. Kuten monilla alkoholisteilla on. Juominen vie kaiken ja oikea ruoka ja vitamiinien saanti jää vähiin. B1 vitamiinin puutos johtaa erityisesti lähimuistin menetykseen...

alkoholidementia kirjoitti:

Tavallaan kyse on dementiasta, jolla on oma nimityksensä ja voidaan sanoa alkoholin aiheuttama dementia. Kyse on B1 vitamiinin puutteesta ja yksipuolisesta ravinnon saannista. Kuten monilla alkoholisteilla on. Juominen vie kaiken ja oikea ruoka ja vitamiinien saanti jää vähiin. B1 vitamiinin puutos johtaa erityisesti lähimuistin menetykseen...

Lue lisää

Ko oli RifleTuusille...Tunsin aikoinaan erään miehen kotikylältä, joka käytti alkoholia aika paljon. Sitten tapasin hoitolaitoksessa vuosikymmeten päästä eikä mies ollut vielä vanha, mutta lääkäri "valisti" minua ja muita,että tässä näette tyypillisen alkoholin aiheuttaman dementian. Mies ei tuntenut minua, oli kuin pysähdyksissä kaikessa ja kävely oli töpöttelyä... ei elänyt enää kauan, oli varmaan kaikkea muutakin. Toki alkoholi aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja ja monitasoisia neurologisia oireita, dementian asteita...

Niin kauan kuin omainen jaksaa, usein vaipuu taakan alle.

Omaishoito niin kauan kuin jaksetaan hoitaa kotona....mutta vanhukset vanhenee ja hoitava vanhus voi olla 85v ja hoitaa puolisoaan...olen nähnyt näitä ..lopulta annettava periksi kun ei jaksa yksin nostella ym...pesut mm ....Koti paras paikka mutta laitosvaihe tulee kun voimat uupuu...kotiin saa apua toki mutta siitä huolimatta nuo nostot just rasittaa puolisoa ja yö päivät jaksaa vaan ei saa levätä..että tää kaks piippuinen juttu..

Hoivakotien virikkeetkö ja yhteisissä tiloissa asuminen lie siihen syynä, että se kauan odotettu hoivapaikka typistää potilaiden omantoiminnan.
Siellä ollaan kuin armeijassa, kaikki tulee jotenkin "ylhäältä". Siistejä ja kiillotettuja paikkoja - jos on niihin kellä varaa mennä.

Vuodepotilaat on sitten oma lukunsa. Kun omaisten mahdollisuudet ja terveys loppuvat, onhan se sivistysvaltion merkki, ettei vanhusten tarvitse ilman lääkitystä ja puhtautta viimeisiä vuosiaan viettää.

Niin se omaisten vierailu. Ei nuo paikat kaikesta siisteydestä huolimatta elähdytä. Omainen ei ole enää entisensä. Omaiseni syytti, että olen tuhonnut hänen omaisuuttaan. Sellainen kyllä masentaa.

Nähnyt läh kirjoitti:

Omaishoito niin kauan kuin jaksetaan hoitaa kotona....mutta vanhukset vanhenee ja hoitava vanhus voi olla 85v ja hoitaa puolisoaan...olen nähnyt näitä ..lopulta annettava periksi kun ei jaksa yksin nostella ym...pesut mm ....Koti paras paikka mutta laitosvaihe tulee kun voimat uupuu...kotiin saa apua toki mutta siitä huolimatta nuo nostot just rasittaa puolisoa ja yö päivät jaksaa vaan ei saa levätä..että tää kaks piippuinen juttu..

Lue lisää

Itse jouduin tekemään raskaan päätöksen läheisen hoitamisen suhteen. Omat voimat ja taidot eivät enää riitä muistisairaan läheisen hoitoon, kun hänen kuntonsa ja liikkuminen on mennyt huonompaan suuntaan. Hän tarvitsee osakseen parempaa ja jaksavampaa hoivaa mitä itse pystyn antamaan. Mulle oli jo vuotta aikaisemmin ehdotettu palvelukotipaikan hankkimista hänelle, mutta silloin en ollut valmis siihen.

Meidän osaston vastaava lääkäri sanoi "tämä ei ole mikään tutkimusosasto". Jopa omaisen virtsatietulehdukseen on vaikeuksia saada asianmukaista lääkehoitoa ja viimeksi pseudomonaksen aiheuttamaan tulehdukseen ei sitten enää antibioottia annettukaan.
Raskasta on valvoa avuttoman omaisen oikeuksia hyvään hoitoon. Se ei ilmeisesti joka paikassa kuulu kaikille.
Käyn joka päivä omaiseni luona helpottamassa hänen oloaan.

kuolinvuoteen viereeni,
pappi voisi käydä joka rukoilee puolestani anteeksiantoa jumalata, sillä olenhan vain ihminen,




" minä en hyljänny :)"

HYVÄ KIRJOITUS ,,

noin toivon omalla kohdallani myös,
vaikka tiedän että osa heistä käy jokatapauksessa katsomassa,
suren jo nyt heidän puolestaan tulevia aikoja,

pitäisi vaan tehdä testamentti jälkeenjääville, ettei tarvi riidellä,

öykkärimäinen perheen "mustalammas" pitää tehdä perinnöttömäksi,
käytös on ollu hyvin loukkaavaa,

se kummastuttaa miksi perinnöstä pitää riidellä vaikka ei ole mitään oikeutta todellisuudessa perintöön koska ei ole mietenkää ollut edes avuksi missään vaiheessa elämää vanhemmilleen, on vain aiheutta surua ja pahaamieltä vanhemmilleen,
tarkotan ylimielistä kaiken tietävää loukaavan käytöksen omavaa mutaalammasta ,

muut jälkeläiset kyllä ovat olleet tarvittaessa avuksi, joten perintö kuuluu heille täytenä oikeutena,


kuinka teillä muilla on elämä mennyt, onko perilliset samanarvoisia,
vai onko joukossa joku joka on aiheuttanu paljon ikävyyksiä omille vanhemmilleen,

Omaisen paikka pitkäaikaishoidossa merkitsee raskasta taivalta läheisille.

Kukaan ottanut puheenaiheeksi ns. läsnäolontaitoa. Ns. itseopiskelen tätä taitoa; olla lähellä välimatkasta huolimatta. Taito kehittyy harjoitettaessa sitä päivittäin.

Vaimolta katkesi tärkeä verisuoni aivoista. 1½ ajomatka Töölön sairaalaan oli liian pitkä aika. Verihyytymää poistettiin, mutta vasen kehon puoli halvaantui kokonaan.

Minulla oli puolisona kova huoli. En koskaan ollut nähnyt ihmistä tehohoidossa. Luulin, ettei hän kuukautta elä.
Hänellä oli mielikuva, että vasemmalla puolen hoitopetiä aukeaa pohjaton rotko. Hän hoki ettei sille puolelle saa mennä, että putoaa tyhjyyteen.

Vaimo sai sanotuksi, että täällä käy joka päivä olemassa hänen luonaan joku tuutu mies, eikä hänen tarvitse pelätä mitään.
Kysyin asiaa hoitajilta, vastaus aina sama, ei ole ketään käynyt, mutta siellä oli "läsnäolija".
Tämäkin on tositarina - tällaisilla asioilla ei ole lupa leikkiä.

Ei hoitopaikoissa pitäisi lauleskella sehän on pois siintä ajasta kun potilaita pitäisi hoitaa. Jää vanhuksilta vaipat vaihtamatta kun suotta lauleskellaan ja itkettetään vanhuksia lauluilla. Pitäisi saada kunnon hoitoa eikä mitään laulunrulitusta. Eise mailma pyöri laululla.

Turhaan aivan turhaa kirjoitti:

Ei hoitopaikoissa pitäisi lauleskella sehän on pois siintä ajasta kun potilaita pitäisi hoitaa. Jää vanhuksilta vaipat vaihtamatta kun suotta lauleskellaan ja itkettetään vanhuksia lauluilla. Pitäisi saada kunnon hoitoa eikä mitään laulunrulitusta. Eise mailma pyöri laululla.

Lue lisää

laulu ja musiikki on hyvää terapiaa muistisairaille jos kappaleet tuovat mieleen hoidokin nuoruusvuodet.

Turhaan aivan turhaa kirjoitti:

Ei hoitopaikoissa pitäisi lauleskella sehän on pois siintä ajasta kun potilaita pitäisi hoitaa. Jää vanhuksilta vaipat vaihtamatta kun suotta lauleskellaan ja itkettetään vanhuksia lauluilla. Pitäisi saada kunnon hoitoa eikä mitään laulunrulitusta. Eise mailma pyöri laululla.

Lue lisää

@Turhaan aivan turhaa

Kuka on sanonut, että hoitajien tarvii laulaa. Johan monesti laitoksiin tulee laulattajia ja tanssittajia. Käyhän siellä kylässä koiria ja jopa poneja.

Onneksi.

Eikä vaipan vaihtoa yhtään hidasta, jos vaikka hoitaja laulaa samalla muutaman aarian.

aaria-anna kirjoitti:

@Turhaan aivan turhaa

Kuka on sanonut, että hoitajien tarvii laulaa. Johan monesti laitoksiin tulee laulattajia ja tanssittajia. Käyhän siellä kylässä koiria ja jopa poneja.

Onneksi.

Eikä vaipan vaihtoa yhtään hidasta, jos vaikka hoitaja laulaa samalla muutaman aarian.

Lue lisää

Kuka hitto haluaa kuulla laulua kun vaippaa vaihdetaan on se muutenkin ikävä asia.
Parempi on ettei lauleta missään tilanteessa joku voi vielä kärsiä kun lauletaan muttei pysty sanomaan sitä kun puhekyky on kadonnut. Eihän sitä elinaikanakaan ole laulettu vai onko joku kuullut työpaikoilla laulettavan.

fundsija kirjoitti:

laulu ja musiikki on hyvää terapiaa muistisairaille jos kappaleet tuovat mieleen hoidokin nuoruusvuodet.

Entä jos on kärsinyt nuoruudessa ja ne muistot palaa. On parempi ettei herätetä ikäviä muistoja laululla

Näinpä vain kirjoitti:

Entä jos on kärsinyt nuoruudessa ja ne muistot palaa. On parempi ettei herätetä ikäviä muistoja laululla

Jos sattuu yksi olemaan, niin muut ilahtuvat ikihyväkseen. Hoitajat sanovat, että laulu saa jopa kauan puhumattomina olleita dementikkoja puhumaan.

Ei laula vaan hoitoa kirjoitti:

Kuka hitto haluaa kuulla laulua kun vaippaa vaihdetaan on se muutenkin ikävä asia.
Parempi on ettei lauleta missään tilanteessa joku voi vielä kärsiä kun lauletaan muttei pysty sanomaan sitä kun puhekyky on kadonnut. Eihän sitä elinaikanakaan ole laulettu vai onko joku kuullut työpaikoilla laulettavan.

Lue lisää

Kyllä hoitaja tietää, kelle laulu kelpaa, kelle ei.

Älä sinä laula, minä laulan sinunkin puolestasi.

laulan tanssin kirjoitti:

Kyllä hoitaja tietää, kelle laulu kelpaa, kelle ei.

Älä sinä laula, minä laulan sinunkin puolestasi.

Ei voi tietää ketä tykkää ja ketä ei. Niin on parempi ettei laulun hoilotusta kuule sairaalan alueella. Eihän sitä koskaan tiedä kuka pahoittaa mielensä joutavasta laulusta. Ja mistäköhän hoitaja muka tietää voiko laulaa vai ei jos potilas ei pysty puhumaan tai muuten vain ei kehtaa sanoa. Insestiä kyllä kumma että jotkut luulee laulun parantavan kun vaikutus voi olla päinvastainen.

HeiKarjalastaheilin kirjoitti:

Jos sattuu yksi olemaan, niin muut ilahtuvat ikihyväkseen. Hoitajat sanovat, että laulu saa jopa kauan puhumattomina olleita dementikkoja puhumaan.

Näin telkusta kun entinen kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkinen muisteli hoitajana kokemastaan tapauksesta. Oli hoitanut pahasti dementoitunutta vanhusta, vanhaa rouvaa kuten kertoi. Vanhus oli ollut erittäin vastahankainen ja puhumaton ja ei tykännyt että viedään suihkuun. Oli saanut kuitenkin vietyä melkein väkisin.

Siellä suihkussa Hanna-Kaisa oli alkanut laulamaan "jo karjalan kunnailla kukkii"...kun tiesi että kyse oli karjalasta kotoisin olevasta vanhuksesta. Ja kas vanhus oli alkanut laulamaan mukana, vanhus joka oli ollut puhumaton agressiivinen ja kaikkea vastustava. Olivat laulaneet samaa laulua kolmeen kertaan ja vanhus oli muistanut sanat. Hanna- Kaisa totesi, että suihkusta tuli kaksi tyytyväistä ja iloista ihmistä takaisin.

laulamisen voima kirjoitti:

Näin telkusta kun entinen kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkinen muisteli hoitajana kokemastaan tapauksesta. Oli hoitanut pahasti dementoitunutta vanhusta, vanhaa rouvaa kuten kertoi. Vanhus oli ollut erittäin vastahankainen ja puhumaton ja ei tykännyt että viedään suihkuun. Oli saanut kuitenkin vietyä melkein väkisin.

Siellä suihkussa Hanna-Kaisa oli alkanut laulamaan "jo karjalan kunnailla kukkii"...kun tiesi että kyse oli karjalasta kotoisin olevasta vanhuksesta. Ja kas vanhus oli alkanut laulamaan mukana, vanhus joka oli ollut puhumaton agressiivinen ja kaikkea vastustava. Olivat laulaneet samaa laulua kolmeen kertaan ja vanhus oli muistanut sanat. Hanna- Kaisa totesi, että suihkusta tuli kaksi tyytyväistä ja iloista ihmistä takaisin.

Lue lisää

Ihmisen ääni on vanha, ikiaikainen tapa parantaa samaan tapaan kuin esim. kaikki itämaiset akupunktuurit yms. Silloin kun ei ole ollut lääkkeitä, on käytetty hyväksi ihmisen omat 'voimat', varat, jotka ovat sisällämme, mutta joita kukaan ei enää tunnista eikä tunnusta.

Olen saanut monta monituista kertaa puhumattoman laulamaan ääneen sanoilla ja joskus muistamaton on muistanut sanat paremmin kuin aloittaja. Yksi kerta on erityisesti jäänyt mieleen, kun haitaristimiehen lesken silmät alkoivat loistaa kuin taivaan tähdet tuttuja lauluja kuunnellessa. Hän ei laulanut ääneen, mutta suu liikkui sanojen mukana. Loistoesimerkki laulun voimasta ja vaikutuksesta.

HeiKarjalastaheilin kirjoitti:

Jos sattuu yksi olemaan, niin muut ilahtuvat ikihyväkseen. Hoitajat sanovat, että laulu saa jopa kauan puhumattomina olleita dementikkoja puhumaan.

Nelijalkaisilla ystävillä on kuulemma ihmeitä tekevä vaikutus kauan lukossa oleviin dementiaa sairastaviin ihmisiin.
Vaikka tuollainen lutunen labradorinnoutajan vilmitön asenne ja nuuhkiminen olivat saaneen potilaan avautumaan tunteistaan.
Siinä saattoi olla kysymyksessä piilossa ollut hyvä muisto, jonka lemmikkieläin palautti mieleen.

Ei kyllä kannata liiaksi ajella sehän on kaikki omasta vapaa ajasta pois entä pensakulu ja autonkuluminen suotta sitä ajelee vanhuksia katsomaan

Aivan suotta kirjoitti:

Ei kyllä kannata liiaksi ajella sehän on kaikki omasta vapaa ajasta pois entä pensakulu ja autonkuluminen suotta sitä ajelee vanhuksia katsomaan

Oletko tosissasi?

epäilen. kirjoitti:

Oletko tosissasi?

Mieti nyt itsekkin kannattaako käydä. Potilasta hoitaa hyvin palkattu hoitaja joka on motivoitunut työhönsä hän osaa antaa parhaimman hoidon potilaalle turha sinne on omaisten mennä.

Miksi ihmeessä mennä kirjoitti:

Mieti nyt itsekkin kannattaako käydä. Potilasta hoitaa hyvin palkattu hoitaja joka on motivoitunut työhönsä hän osaa antaa parhaimman hoidon potilaalle turha sinne on omaisten mennä.

Lue lisää

Kyllä meidän oli käytävä, vaikka vanhempia oli eri kunnissakin.
Me kun olimme ainoita kävijöitä.

En ymmärrä ollenkaan asennettasi. Minä olisin kuollut masennukseen, kun oli maattava sängyssä sairaalassa monta kuukautta, jos ei puolisoni olisi käynyt katsomassa.

oh hoh!! kirjoitti:

Kyllä meidän oli käytävä, vaikka vanhempia oli eri kunnissakin.
Me kun olimme ainoita kävijöitä.

En ymmärrä ollenkaan asennettasi. Minä olisin kuollut masennukseen, kun oli maattava sängyssä sairaalassa monta kuukautta, jos ei puolisoni olisi käynyt katsomassa.

Lue lisää

Sinun olisi pitänyt tyytyä sairaalan hyvään hoitoon eikä vaivata puolisoasi. Nyt puolisosi joutui viettämään sairaalassa vaikka olisi voinut nauttia kotona omasta rauhasta. Hän olisi ollut tyytyväisempi ja olisi ottanut sinut varmasti avosylin vastaa kun ette olisi tavanneet pitkästä aikaan. Sitä paitsi jos masentaa sinun olisi vain pitänyt pyytää masennuslääkettä lääkäriltäsi..

No no no kirjoitti:

Sinun olisi pitänyt tyytyä sairaalan hyvään hoitoon eikä vaivata puolisoasi. Nyt puolisosi joutui viettämään sairaalassa vaikka olisi voinut nauttia kotona omasta rauhasta. Hän olisi ollut tyytyväisempi ja olisi ottanut sinut varmasti avosylin vastaa kun ette olisi tavanneet pitkästä aikaan. Sitä paitsi jos masentaa sinun olisi vain pitänyt pyytää masennuslääkettä lääkäriltäsi..

Lue lisää

Naurattaisi, jos ei kyseessä olisi vakava asia.

"Ei kannata provosoitua, kun provosoidaan"

Vaikeaa aikaa kun oma vanhempi tarvii apua, ja sisarusten välit voi mennä huonoks, kun kaikki syyllistää toisiaan. Eihän se ole lasten syy kun vanhemmat vanhenee.

syytöksiä saanut kirjoitti:

Vaikeaa aikaa kun oma vanhempi tarvii apua, ja sisarusten välit voi mennä huonoks, kun kaikki syyllistää toisiaan. Eihän se ole lasten syy kun vanhemmat vanhenee.

Hoitotestamentti kannattaa tehdä ajoissa.En tarkoita lääketieteellistä,vaan kuka hoitaa minut hautaan jälkeläisistä saa perinnön

Minusta oli raskasta ja turhauttavaa käydä katsomassa läheistäni kaksi kertaa viikossa. Matkaa yhteen suuntaan oli yli 30 kilometriä.
Kun potilaan hoitopaikka siirtyi lhemmäksi, vähensin käynnit kertaan viikossa. Ei ollut muka aikaa vaikka otin sen vapaa-ajasta.

ristiriitaista kirjoitti:

Minusta oli raskasta ja turhauttavaa käydä katsomassa läheistäni kaksi kertaa viikossa. Matkaa yhteen suuntaan oli yli 30 kilometriä.
Kun potilaan hoitopaikka siirtyi lhemmäksi, vähensin käynnit kertaan viikossa. Ei ollut muka aikaa vaikka otin sen vapaa-ajasta.

Lue lisää

Turhaa on laittaa miinusta rehellisestä kuvauksesta. Pitää muistaa ettei altzheimer potilas kärsi yhtä paljon, kun on jo hoitohenkilökunnan tarpeessa kuin omainen, joka menettää läheisensä. Siinä mielessä sairaus on armollinen potilaalle. Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea, jokaiselle kuuluu elää jäljellä oleva OMA elämä.

sini-sirkku kirjoitti:

Turhaa on laittaa miinusta rehellisestä kuvauksesta. Pitää muistaa ettei altzheimer potilas kärsi yhtä paljon, kun on jo hoitohenkilökunnan tarpeessa kuin omainen, joka menettää läheisensä. Siinä mielessä sairaus on armollinen potilaalle. Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea, jokaiselle kuuluu elää jäljellä oleva OMA elämä.

Lue lisää

Ei enää voi miinustaa, viesti oli maaliskuulta.

sini-sirkku kirjoitti:

Turhaa on laittaa miinusta rehellisestä kuvauksesta. Pitää muistaa ettei altzheimer potilas kärsi yhtä paljon, kun on jo hoitohenkilökunnan tarpeessa kuin omainen, joka menettää läheisensä. Siinä mielessä sairaus on armollinen potilaalle. Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea, jokaiselle kuuluu elää jäljellä oleva OMA elämä.

Lue lisää

Näin se vaan menee. Kävin katsomassa omaistamme tänään. En saanut mitään kontaktia. Niin väsynyt hän oli. Jätin nukkumaan.

Meillä on synnyinlahjana geeniperimä,kuinka me tätä perimämme hyödynmämme,tuhoanme,on täysin meidän elintapojenme jatkumo.
Voinme valita joko liikunnan tai laiskottelun,netissä notkuminen voi aivojumppaa olla,mutta happihyppely vaikka siellä parvekkeella voi avartaa aivotoiminaa ja niveliä notkistava voimistelu,se vasta antaa potkua