mä "eksyin" näille sivuille viime syksynä. aloin heti silloin ihmettelemään ihmisten "musta valkoisuutta" asioissa, tuntemattomien ihmisten "tuntemiseen" & heidän tilanteidensa "tietämiseen", välillä erittäin "v..mäisiin" kommentteihin - heitettiin "p..askaa" toisten niskoihin, syytettiin kirjoittajaa mitä ihmeellisimmistä asioista, moraisoitiin kakkosia, kuinka he "rikkovat perheen" jne - ikävä palsta pahin.
mä olen aina "pyöritellyt silmiäni" niille "tiedän kaiken, osaan kaiken, olen oikeassa, minun tapani on aina oikea, minä en koskaan tekisi noin" ihmisille. joihinkin mun teksteihin & kommentteihin tuli sellaista "vastinetta" että huh huh... ikävä kyllä en löytänyt muutamaa niistä keskusteluista enään, jotka olisin halunnut "herättää henkiin". yhdessä yksi syytti mua flirttailusta, toisessa joku taisi skipata autotallin polton mun syyksi - lähtökohta oli se että "kyseenalaistin" jonkun "sinä huora kommentoijan" lääkityksen tilaa eli taisi olla joku petetty joka heitti kakkosen niskoille erittäin tylysti oman elämänsä pilaamisen ja yllätys yllätys, juuri se kakkonen oli juuri "se kakkonen"..
mun tarina on seuraava: en tiedä monta jokeria korttipakassa on mutta mulle se vetäisi kahden viikon aikana kolme. ensinmäinen oli että reilu puolivuotinen seurustelu päättyi kun "elämäni mies" löysi uuden naisen, itse en edes tiennyt että meillä menee huonosti - hän ei muistanut mulle kertoa että hänestä meillä menee, hetkeäkään en uskonut sitä "se vei mä yritin vikistä" selitystä. toinen oli että 70v äitini terveys alkoi huonontumaan. kolmas oli oma terveys, löydettiin syöpä, pikana leikkaukseen & hoidot päälle... näillä eväillä eksyin näille sivustoille: ikävöin "elämäni miestä", olin huolissani äidistäni sekä itsestäni ja siitä että jos en selviä miten mulle tärkeät ihmiset selviää ja jos selviän miten pitkä sairastelu vaikuttaa omaan talouteen..
silloin hoitojen aikaan joku syytti mua flirttailusta, kyllä "nauratti" kun olin "pääpöntössä" suupielistä yrjö valuen.. tuota poltto juttua en vieläkään tajua, muistan sen kyllä; joku "katkeroituneen tekosia" juttu se oli ja joku tiesi mun olevan katkeroinut ex, just just...
lopputulos tässä kaikessa on se että, tällä hetkellä olen "terve" - kuka tietää mitä se on viikon päästä - en minä. "elämäni mies" on suhteessa mustasukkaisen ja potenttiaalisen alkoholistin kanssa (näin miehen puheista olen ymmärtänyt - en tiedä onko totuus, olen kuullut vain hänen puheet). aina sosiaalinen ja liikkuvainen leski äitini syö masennuslääkkeitä, masennus oli hänen terveyden heikkenemisen syy.
juttu tässä mun tekstissä on se että "ei tajuta" sitä että me ollaan vastuussa omista elämistämme. ainoa keino tajuta todellisuus on mennä kattomaan siihen peiliin, kysyä siltä mitä minä hyväksyn ja otan vastaan, löytää vastaus ja tehdä sen jälkeen niin kun itse haluaa - ei kuluttaa aikaa muitten syyttämiseen, pelätä sitä miten selviää yksin tai yksin ja lasten kanssa. se että esim jää suhteeseen lasten takia, niinkö vai ..? joku käytti jossain keskutelussa "pikku padat ja niiden korvat" sanoja - juuri niin, niiden korvat kuulee ja " niiden päässä oleva taskulaskin laskee". itselläni ei ole lapsia, ei en ole itsekäs - luonnon päätös että niitä en voi saada, mutta ystävillä niitä on ja yhden "padan" luotto tätinä tiedän että ne todella kuulee & laskimen loppusummat ovat mitä ihmeellisimpiä (joitain niitä sen perheen juttuja en haluaisi tietää).
eli pointti on että eletään tämä elämä itselle - ei itsekkäästi itselle vaan itselle, niin että ne jotka vanhainkotiin asti pääsee voi siinä kiikkustuolissa muistella elämänsä ylä- ja alamäkiä kuitenkin pääasiallisesti hymyillen.. ei katkera ilme naamalla miettien "kun sekin teki mulle silloin sillälailla"..
sori tämä sekava teksti - mutta tuo mun "tervehtymis lahja" itselleni, yhden haaveen toteuttaminen - "nelijalkainen karvakorva" ruikki matolle ja kaipasi leikkikaveria tämän kirjoittamisen aikana...
mä olen aina "pyöritellyt silmiäni" niille "tiedän kaiken, osaan kaiken, olen oikeassa, minun tapani on aina oikea, minä en koskaan tekisi noin" ihmisille. joihinkin mun teksteihin & kommentteihin tuli sellaista "vastinetta" että huh huh... ikävä kyllä en löytänyt muutamaa niistä keskusteluista enään, jotka olisin halunnut "herättää henkiin". yhdessä yksi syytti mua flirttailusta, toisessa joku taisi skipata autotallin polton mun syyksi - lähtökohta oli se että "kyseenalaistin" jonkun "sinä huora kommentoijan" lääkityksen tilaa eli taisi olla joku petetty joka heitti kakkosen niskoille erittäin tylysti oman elämänsä pilaamisen ja yllätys yllätys, juuri se kakkonen oli juuri "se kakkonen"..
mun tarina on seuraava: en tiedä monta jokeria korttipakassa on mutta mulle se vetäisi kahden viikon aikana kolme. ensinmäinen oli että reilu puolivuotinen seurustelu päättyi kun "elämäni mies" löysi uuden naisen, itse en edes tiennyt että meillä menee huonosti - hän ei muistanut mulle kertoa että hänestä meillä menee, hetkeäkään en uskonut sitä "se vei mä yritin vikistä" selitystä. toinen oli että 70v äitini terveys alkoi huonontumaan. kolmas oli oma terveys, löydettiin syöpä, pikana leikkaukseen & hoidot päälle... näillä eväillä eksyin näille sivustoille: ikävöin "elämäni miestä", olin huolissani äidistäni sekä itsestäni ja siitä että jos en selviä miten mulle tärkeät ihmiset selviää ja jos selviän miten pitkä sairastelu vaikuttaa omaan talouteen..
silloin hoitojen aikaan joku syytti mua flirttailusta, kyllä "nauratti" kun olin "pääpöntössä" suupielistä yrjö valuen.. tuota poltto juttua en vieläkään tajua, muistan sen kyllä; joku "katkeroituneen tekosia" juttu se oli ja joku tiesi mun olevan katkeroinut ex, just just...
lopputulos tässä kaikessa on se että, tällä hetkellä olen "terve" - kuka tietää mitä se on viikon päästä - en minä. "elämäni mies" on suhteessa mustasukkaisen ja potenttiaalisen alkoholistin kanssa (näin miehen puheista olen ymmärtänyt - en tiedä onko totuus, olen kuullut vain hänen puheet). aina sosiaalinen ja liikkuvainen leski äitini syö masennuslääkkeitä, masennus oli hänen terveyden heikkenemisen syy.
juttu tässä mun tekstissä on se että "ei tajuta" sitä että me ollaan vastuussa omista elämistämme. ainoa keino tajuta todellisuus on mennä kattomaan siihen peiliin, kysyä siltä mitä minä hyväksyn ja otan vastaan, löytää vastaus ja tehdä sen jälkeen niin kun itse haluaa - ei kuluttaa aikaa muitten syyttämiseen, pelätä sitä miten selviää yksin tai yksin ja lasten kanssa. se että esim jää suhteeseen lasten takia, niinkö vai ..? joku käytti jossain keskutelussa "pikku padat ja niiden korvat" sanoja - juuri niin, niiden korvat kuulee ja " niiden päässä oleva taskulaskin laskee". itselläni ei ole lapsia, ei en ole itsekäs - luonnon päätös että niitä en voi saada, mutta ystävillä niitä on ja yhden "padan" luotto tätinä tiedän että ne todella kuulee & laskimen loppusummat ovat mitä ihmeellisimpiä (joitain niitä sen perheen juttuja en haluaisi tietää).
eli pointti on että eletään tämä elämä itselle - ei itsekkäästi itselle vaan itselle, niin että ne jotka vanhainkotiin asti pääsee voi siinä kiikkustuolissa muistella elämänsä ylä- ja alamäkiä kuitenkin pääasiallisesti hymyillen.. ei katkera ilme naamalla miettien "kun sekin teki mulle silloin sillälailla"..
sori tämä sekava teksti - mutta tuo mun "tervehtymis lahja" itselleni, yhden haaveen toteuttaminen - "nelijalkainen karvakorva" ruikki matolle ja kaipasi leikkikaveria tämän kirjoittamisen aikana...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno kirjoitus =)
Elämän kortti pakalle, todella hyvä kirjoitus! Olet ihminen.
# ei katkera ilme naamalla miettien "kun sekin teki mulle silloin sillälailla"..#
tässä kohtaa minä vähän repesin....katkeruus ei todellakaan kaunista