Olemme olleet yhdessä 10v ja 3v naimisissa. Nyt meillä ollut puolitoista vuotta vaikeaa. Tiuskimme toisillemme jatkuvasti ja olemme kiukkuisia. Kun toinen on poissa, niin on ikävä, mutta kun toinen palaa kotiin, niin kestää 15min. Että ärsyyntyminen alkaa.
Miehen mielestä ei ole suurempia ongelmia. "Arki on kaikissa suhteissa". Itse olen miettiny ratkaisua tähän jo kauemmin. Yksin en pysty muutokseen ja muutosta ei tule, koska miehen mielestä kaikki hyvin. Puhuminen ei auta, parisuhdeneuvojalle ei kuulemma kannata mennä, koska ei ole syytä.. Mies jatkuvasti pahalla päällä, hermoaa ja valittaa kaikesta. Mies on muulla paikkakunnalla töissä ja tulee vlopuksi aina kotiin, eli minä pyöritän yksin viikon kotia. Kun mies tulee kotiin, niin alkaa valitus siitä kuinka ei ole tehty lumitöitä oikein tai ei ole tyhjätty roskista tai "mikä tämä on, miksi et ole tehnyt niin ja näin".
Mielestäni meillä on liian vähän yhteistä aikaa, mutta miehen mielestä aikaa on sopivasti ja "juurihan kävimme kaupassa yhdessä". Tuntuu, että kaikki kaatuu pälle enkä tiedä mitä tehdä tai miten pelastaa liittomme. On kuitenkin yhteinen talo ja perhe ja yhteiset ystävät eikä mitään vakavampaa kuten pettämistä tai väkivaltaa. Olen vain onneton.
Miehen mielestä ei ole suurempia ongelmia. "Arki on kaikissa suhteissa". Itse olen miettiny ratkaisua tähän jo kauemmin. Yksin en pysty muutokseen ja muutosta ei tule, koska miehen mielestä kaikki hyvin. Puhuminen ei auta, parisuhdeneuvojalle ei kuulemma kannata mennä, koska ei ole syytä.. Mies jatkuvasti pahalla päällä, hermoaa ja valittaa kaikesta. Mies on muulla paikkakunnalla töissä ja tulee vlopuksi aina kotiin, eli minä pyöritän yksin viikon kotia. Kun mies tulee kotiin, niin alkaa valitus siitä kuinka ei ole tehty lumitöitä oikein tai ei ole tyhjätty roskista tai "mikä tämä on, miksi et ole tehnyt niin ja näin".
Mielestäni meillä on liian vähän yhteistä aikaa, mutta miehen mielestä aikaa on sopivasti ja "juurihan kävimme kaupassa yhdessä". Tuntuu, että kaikki kaatuu pälle enkä tiedä mitä tehdä tai miten pelastaa liittomme. On kuitenkin yhteinen talo ja perhe ja yhteiset ystävät eikä mitään vakavampaa kuten pettämistä tai väkivaltaa. Olen vain onneton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksinkin voi tehdä jotain. Esim. niellä ärsytyksensä, kun kerran tietää, mihin se johtaa. Vastata tiuskimiseen halauksella, vaikka olisikin loukkaantunut. Joskus muutos omassa käytöksessä saa toisenkin muuttumaan. Mies ehkä stressaa, kun näkee vain kaiken, mikä on tekemättä ja mitä pitäisi tehdä?
Voisitteko sopia, että kun mies tulee kotiin, yritätte molemmat olla nokkimatta toisianne? Keittäisitte kahvit, istuisitte alas vaikka 10 minuutiksi? Kotityöt eivät karkaa minnekään. Olette samalla puolella, ja molemmat varmaan tekevät parhaansa omilla tahoillaan?
Puitteet aivan kuten meillä 12-vuotta.
Malttia, tavoitteita, suunnittelua!
Tulin kotiin perjantaisin klo18 tietämissä ja lähdin maanantaisin klo05 - 06 paikkeilla, riippuen kohteesta.
En tehnyt kotona mitään. Vaimo ja lapset tekivät kaiken ja lasten lähdettyä kaikki oli muutaman vuoden täysin vaimoni varassa. Siis aivan kaikki!
Yhteisesti sovittu tavoitteemme oli etuaikainen vetäytyminen työelämästä ja leipämme oli pieninä palasina maailmalla.
Koskaan vaimoni ei moittinut minua eikä minulla ollut mitään syytä ärhennellä tai olla tyytymätön.
Viikonloput olivat kuitenkin palautumisaikaa.
Kaikki lomamme olimme yhdessä matkoilla.
Poikkeuksen muodosti loppukirini pari viimeistä vuotta jolloin pidin vain yhden viikon loman.
Kehoitin vaimoani matkustamaan koska en halunnut olla jarruna.
Hän kävikin lastemme kanssa yhdellä 2:n viikon lomalla Sisiliassa ja toisen kerran tyttöjen matkalla kohteessa jota en muista.
Kertaakaan vaimoni ei maininnut kuormastaan vaikka töihin osallistuneiden lastemme poistumisen jälkeen koko hössäkkä jäi hänelle.
Yhteinen, yhdessä sovittu tavoite.
Aikataulu meni 3:lla vuodella pitkäksi kahden työnantajani konkurssien johdosta.
Näin jälkeen päinkin tarkastellen ratkaisumme oli hyvä siinä tilanteessamme.
70/65 kirjoittaa asiaa, josta käy ilmi, että avioliitto on tiimityötä ja nimenomaan sellaista, että asioita sovitaan kuinka ne hoidetaan.
Oletko ap sopinut oikein puhumalla miehesi kanssa kuinka juuri te jaatte tehtävät kun toinen on viikot poissa? Usein vaan tuntuu olevan niin, että kun tulee tilanne, jossa toinen on viikot poissa, niin ajaudutaan vaan hoitamaan asioita, koska kumpikin olettaa, että näin se vaan menee. Yhteiset sopimukset, jotka on laadittu keskustelemalla nimittäin toimivat paljon paremmin kuin oletukset.
Jossain nyt tuntuu mättävän sikälikin, että miehesi tulee kotiin arvostelemaan sinun tekemisiäsi. Oletteko keskustelleet tästä? Ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi, että hän loukkaa sinua valittamalla asioista joihin ei ole poissaolonsa aikana voinut itse vaikuttaa. Monet puolisot, jotka joutuvat olemaan poissa kotoa, tuntevat myös riittämättömyytä juurikin siksi, etteivät he voi olla perheen asioissa koko ajan kartalla. Sekään ei ole helppo osa.
Kun kaipaat yhteistä aikaa niin kannattaisi tehdä itse aloite : katso vaikka joku kiva leffa valmiiksi ja hoida lapset hoitoon jo etukäteen ja sitten sanot vaan miehellesi, että nyt kuule lähdetään yhdessä leffaan. Tuskinpa hän siinä vaiheessa sanoo, että ei lähdetä.
Kun nyt tunnet itsesi onnettomaksi olisi hyvä, että menet vaikka yksin sinne parisuhdeneuvontaan. Se antaa sinulle itsellesikin uusia katsantokantoja teidän tilanteeseen ja saat puhua pahaa oloa pois. Uskon sen helpottava omaa tilannettasi mikä tulee heijastumaan positiivisesti myös parisuhteeseenne. Oma olo pitää pitää kunnossa, että ylipäätään jaksaa hoitaa parisuhdetta.
Eroa ei kannattaisi vielä pohtia, kun asiat kuitenkin sujuvat. Kuitenkin on tärkeää sitäkin sivutessa miettiä kysymystä rakastatko sinä miestäsi. Entä rakastaako hän sinua? Onko kyseessä tilapäinen kyllästyminen mikä madaltaa profiilia? Jos rakkautta riittää on asiat selvitettävissä, jos ei, niin niin siinä tapauksessa on turha vatkata sen enempää.
Me tekohengitettiin vuosi sillä että puhuimme asioista. Meillä tosin takana myös onneton seksielämä, mikä ei närää miestä, mutta minua senkin edestä. Koska itse uskon vakaasti, että jos seksi ei toimi, ei suhdekaan voi toimia.
Nyt ollaan siis vielä hengissä, mutta heikolla sykkeellä. Pahinta on huomata että olet 10 vuotta ollut ihmisen kanssa, ketä ei todellisuudessa ollutkaan. Luulit että teillä on yhteinen ajatus tulevasta, mutta ei.
Olen analysoija ja visonääri, mieheni kuivakka realisti, joka elää päivä kerrallaan. Tämä meillä suurin peikko.
Joten komppaan sinua. Mutta ihan ensin kehoitan teitä varaamaan yksi vkonloppu toisillenne ja nimenomaan siihen, että puhutte, puhutte ja puhutte. Ja tarkoittaa myös ne kaikki kipeät olotkin. Itse tulostin pari suhdetestiä, jotka täytimme ja kävimme läpi yhdessä. Auttoi siis....meidän kohdalla ainakin hetkeksi.