Parisuhteessa ollessa elämässä oli ihan erilaista sisältöä. Asioiden tekeminen yhdessä on 100x mielekkäämpää, vaikka ihan TV:n katselu, ruuan laittaminen, kävelylenkki yms. Yksin en jaksa esim. TV:tä seurata laisinkaan. Ruokakin tulee haettua raflasta tai eineksiä kaupasta. Silloinkaan kun ei tyttöystävän kanssa tehty mitään, tuli sitä aina välillä murahdeltua toisillemme, joka sekin riitti täyttämään tyhjyyttä.
No pitkä parisuhde loppui ja nyt sinkkuna (olen päälle 25v mies) minulla on helvetin tylsää kokoajan. Ennen tuota suhdetta vapaa-aikani täytti vielä tietokonepelit ja muu nörtteily, mutta se ei jaksa enää kiinnostaa juuri lainkaan.
Käyn ammattikorkeakoulussa, mutta siihen menee keskimäärin vain 6 tuntia päivässä (ja välillä vapaa-päiviä). Kouluhommia ei mitenkään hirveästi tule kotiin. Töissä en kuitenkaan jaksa vakituisesti koulun ohella käydä (tilanteestani johtuen saan myös tukia lähes yhtä paljon kuin palkkaa osa-aika hanttihommista).
Kaveriporukkani on aina ollut suht suppea ja nyt vanhemmalla iällä ihmisiä on entistä vaikeampi saada mukaan mihinkään toimintaan. Kavereita tulee siis nähtyä ehkä pari kertaa viikossa. Käyn pelaamassa futsalia, kielikurssilla, avoimen yliopiston tunnilla, koiran kanssa lenkillä ja välillä agilityssä...mutta vapaa-aikaa on silti aivan tuhottomasti!
Mikään villi ja vapaa sinkkuus ja naisten pokailu ei myöskään innosta lainkaan. Eikä myöskään baareissa notkuminen ja yöelämä. Kakskymppisen jälkeen on kiinnostanut vain "aidot" ihmissuhteet.
Välillä tulee intouduttua katsomaan jotain sarjaa maratonina tms, mutta lähtökohtaisesti kaikki harrastusten jälkeen jäävä vapaa-aika (jota on ihan helvetisti!) on tosi ankeuttavaa möllöttämistä ja facebookin/suomi24:n selailua. Nuorempana tosiaan nuo pelit olivat 'se juttu', joka täytti kaiken vapaa-ajan ja intoutti. Mutten ole nyt vanhempana onnistunut löytämään mitään samanlaista. Paitsi tietysti kumppanin seura. Ehkä sitten jos pääsen sellaiseen työhön johon suhtuaudn tosi intohimoisesti tai perustan perheen, tilanne saattaa muuttua. Mutta tällä hetkellä elämä tuntuu tosi nihkeältä. Että tälläinen avautuminen tällä kertaa!
No pitkä parisuhde loppui ja nyt sinkkuna (olen päälle 25v mies) minulla on helvetin tylsää kokoajan. Ennen tuota suhdetta vapaa-aikani täytti vielä tietokonepelit ja muu nörtteily, mutta se ei jaksa enää kiinnostaa juuri lainkaan.
Käyn ammattikorkeakoulussa, mutta siihen menee keskimäärin vain 6 tuntia päivässä (ja välillä vapaa-päiviä). Kouluhommia ei mitenkään hirveästi tule kotiin. Töissä en kuitenkaan jaksa vakituisesti koulun ohella käydä (tilanteestani johtuen saan myös tukia lähes yhtä paljon kuin palkkaa osa-aika hanttihommista).
Kaveriporukkani on aina ollut suht suppea ja nyt vanhemmalla iällä ihmisiä on entistä vaikeampi saada mukaan mihinkään toimintaan. Kavereita tulee siis nähtyä ehkä pari kertaa viikossa. Käyn pelaamassa futsalia, kielikurssilla, avoimen yliopiston tunnilla, koiran kanssa lenkillä ja välillä agilityssä...mutta vapaa-aikaa on silti aivan tuhottomasti!
Mikään villi ja vapaa sinkkuus ja naisten pokailu ei myöskään innosta lainkaan. Eikä myöskään baareissa notkuminen ja yöelämä. Kakskymppisen jälkeen on kiinnostanut vain "aidot" ihmissuhteet.
Välillä tulee intouduttua katsomaan jotain sarjaa maratonina tms, mutta lähtökohtaisesti kaikki harrastusten jälkeen jäävä vapaa-aika (jota on ihan helvetisti!) on tosi ankeuttavaa möllöttämistä ja facebookin/suomi24:n selailua. Nuorempana tosiaan nuo pelit olivat 'se juttu', joka täytti kaiken vapaa-ajan ja intoutti. Mutten ole nyt vanhempana onnistunut löytämään mitään samanlaista. Paitsi tietysti kumppanin seura. Ehkä sitten jos pääsen sellaiseen työhön johon suhtuaudn tosi intohimoisesti tai perustan perheen, tilanne saattaa muuttua. Mutta tällä hetkellä elämä tuntuu tosi nihkeältä. Että tälläinen avautuminen tällä kertaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Elämäsi pitää olla täydellistä ja sinä et saa tarvita naista mihinkään. Vasta sitten nainen voi sinusta kiinnostua. Eli lisää vain harrastuksia ja kavereita niin paljon, ettet ehdi edes seurustella. Sitten voit seurustella.
Vähän ajan päästä suhteen alkamisen jälkeen voi lukea Suomi24:stä anonyymin, tutulta kuulostavan vuodatuksen, kuinka kaverit ja harrastukset vievät kaiken ajan ja parisuhteelle sitä ei riitä ollenkaan.
Lisäksi tietty plussaa jos mies osaa olla hellä ja raju samaan aikaan. Ei ne akat tiä mitä ne haluaa joten halutaan sitten kaikkea yhtäaikaa.
Tylsällä on tylsää.
Millä sinä täytät elämäsi?
Joskus jakso tuota pelien eskapismia mutta nykyään tuntuu siltä että kaikki nähty moneen kertaan. Enemmän kiinnoistaisi tämä "elämän peli" mutta olosuhteet näyttäisi olevan nollassa.
Suunnittele oma peli jota on mielekästä pelata. Ostat sellaisen, kuin RPG VX Ace ja teet sillä RPG:n itsellesi. Itse teen parhaillaan tuolla ohjelmalla peliä ja aion kaupallistaa sen kun saan ekan osan valmiiksi.
Kuinka paljon ohjelmointitaitoa pitää olla tuollaisen apuohjelman kanssa? Toinen juttu on sitten myös jos on graafisesti täysi käsi.
harmi ettei miehille ole panorinkejä. Sun exä on hoonattavana parinkin äijän toimesta. Käy kyllä säälix su
Masennus ja yksinäisyys vie ilon elämästä ja asioista joista normaalisti nauttisi.
Mun mielestä ihan asiallinen avautuminen.. Kiinnostaa mitäkö konkreettista ratkaisua ongelmaan löytyisi, itselläni meinaan ihan vastaavanlainen tilanne. Sillä erotuksella että olen nainen. Huoh. Jos mä kokeilen sitten alkaa väsämään omaa peliä (tai kirjaa) joka inspiroisi :b
Onhan se toisaalta niin, että pitää osata olla yksinäänkin, ei saisi liian "epätoivoinen" olla. On asioita joita on ihan jees tehdä yksinäänkin, esim. lukeminen ja tuo pelaaminen. Pitää vaan löytää hyvä peli/kirja, mihin jaksaa keskittyä.
Nyky-yhteiskunta vaan väkisin tyrkyttää tietynlaista muottia johon kaikkien tulisi sopia, tarkoitan nyt sitä megasosiaalista jokapaikan menijää. Itse en koskaan ole kokenut sopivani sellaiseen ja näin vähän vanhempana olen tajunnut että se on ihan ok. Eli mikä itselle parhaiten sopii. Toiset ihmiset on enemmän yksineläjiä kuin toiset.
Aloittajalle se neuvoksi että tee sellaisia asioita mitkä tekee sut onnelliseksi, eli etsi itsellesi ihmissuhde jos se on se sun juttusi. Toisaalta onko esim. parempi olla yksin kuin paskassa suhteessa? Ja hyvä neuvo oli juuri se että tee kaikkea mahdollista (vaikka sitten yksin), täytä arkesi tekemisellä niin asioita ei ehdi märehtiä niin kovasti.
Ei mulla oikeastaan tule muuta mieleen.
"People don’t get what they deserve. They get what they get. And there’s nothing anyone can do about it."
-Dr. House
Onko joku oikeasti onnistunut kehittämään itselleen aikuisiällä jonkun uuden jutun, mistä oikeasti tykkää yhtäpaljon kuin esim. lapsena peleistä?
Avoimella, heittäytyvällä ja kärsivälisellä asenteella voi edelleen aikuisiällä sukeltaa uusiin maailmoihin ja tehdä uusia uskomattomia löytöjä.
Minulla on asennevamma.
Itse vietin sinkkuaikani tietokonepelejä pelaten. Esimerkiksi Civilization täyttää mukavasti 24 tuntia vuorokaudesta.
Nykyisin töissä käyvänä ja seurustelevana miehenä ei oikein ole enää aikaa rakkaalle peliharrastukselle. Viime kesälomallakin alkoi nalkutus jo ensimmäisen lomaviikon jälkeen, kun olin pelannut kuulemma koko viikon (mikä ei pidä paikkaansa, kävimme parina päivänä mm. uimassa).
Toisinaan kaipaan niitä iltoja, kun sai parin tunnin koulupäivän päätteeksi rauhassa asettua kahvikupin kanssa koneen ääreen hakkaamaan Civilizationia koko yöksi.
Joo, en tiedä oliko hyvä veto vai ei mutta menin ostamaan Humble Bundle -sivustolta nyt kun sai vapaavalintaisella sumalla noi Sid Meier -pelit Civ III-V sekä Pirates!, Railroads ja Pacific Skies (?) kaikki yhdessä paketissa pelit niin ei taida auttaa sinkkuudesta eroonpääsyä... aikamoinen peliputki edessä!
Yhdelle kaverille meinasi käydä niin, että pelasi liikaa ja tyttöystävä oli jättää, ja sitten tiedän yhden tapauksen joka jätti tyttöystävänsä voidakseen pelata WoW:ia sen vaatimalla antaumuksella... mutta vanhemmiten nuo pelit kyllä menettävät tehonsa, onneksi.
Menettävät tehonsa joo :( Mitä tilalle?
Hmm, parisuhde vois olla kiva... joku, jonka kanssa aina voi pelata Carcassonea tms.. Ja sitten perheen tullessa olisi vielä enemmän pelaajia, ja tekosyy ostaa lapsille aina uusin konsoli jne. ;)
No itse olen ollut 6 vuotta sinkkuna. Siitä meni 2 ekaa vuotta selibaatissa ja laihdutin 20 kiloa. Paljon viinaa ja kirjoittamista. Minä vaadin sitä paljon koska aivoni raksuttavat koko ajan.
Viimeiset 4 vuotta olen tehnyt duunia silloin tälloin, mutta huomasin ettei se ole mua varten. Musiikkia, festareita, naisia ja vapautta elämää ja itseään kohtaan. Tietenkin on hyvä tehdä jotain paskaa, että saa rahaa ansaitusti, eikä sua pidetä ihan sossupummina.
Olen pelannut netissä koko tämän ajan. Viime vuonna mua kutsuttiin yhteen tiimiin, mutta missasin sen. Eli Battlefield 4 ja pelaamista ihan rahapalkinnoista. Jos oikein panostaisin olisin siinä ihan parasta.
Muuten aika menee pienoisessa treenailussa, musiikissa, kirjoittamisessa, maalaamisessa ja kerran viikossa ihanien naisten parissa. Joskus ei mene. Tulee takapakkia ja on yksin. Mutta se että pystyy olemaan yksin ilman yhtäkään naista, on jo niin miestä.
Näiden vuosien aikana mulla on ollut about 30 mahdollisuutta seurusteluun, mutta olen kaikki torpannu. En nimittäin ota naista vain kodin hengettäreksi, tiskariksi, siivoajaksi tai kassien tyhjentämiseen. Se olisi väärin ja silkkaa luuserimaista hyväksikäyttöä. En ole kuin muut miehet.
Olen siis yksin, ennen kuin tulee vastaan se joku. Se joka ei minunkaan lailla tarvitse muita pysyäkseen pystyssä. Joka hyväksyy minut tällaisena ja ymmärtää.
Muuten olen yksin vaikka lopun elämäni. Tyydytän lihalliset tarpeeni halukkaiden kanssa. Kirjoitan yksin loput kaikelle.
Sori että vastasin. Ei meissä ole mitään yhteistä, enkä osaa oikein ymmärtää asiasi laitaa. Ehkä katsellaan 10 vuoden päästä uudelleen.
Eli sullakin on vielä noi pelit minkä parissa saa aikaa kulumaan. Harmi kun itseäni ne eivät enää nappaa (paitsi jotkut ääriharvat indiepelit).