Minä lähden,eroan.vien lapset.tai ainakin toisen.Mutta onko ketään kuka on aloittanut tyhjänpäältä?Minulla ei ole mitään,vaatteet päälläni ja jotain pientä...
Pelottaa mutta en voi onnetonkaan loppuikääni ollut.hyvä kun on elämä edes vielä kunnolla alkanut.
Pelottaa mutta en voi onnetonkaan loppuikääni ollut.hyvä kun on elämä edes vielä kunnolla alkanut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota ihan ekaksi yhteys kuntasi sosiaalineuvojaan tai perheneuvolaan ja puhu reippaasti siellä vaikeuksistasi! Älä jää yksin!
Ota ja soita ja kysele, kukaan ei tule sinulle antamaan neuvoja jos et itse toimi!
Tsemppiä ja sisua, selviät kyllä.
heps! mieti tarkemmin. "otatko lapsen, toisen?" Mieti nyt asiaa lasten kannalta. Onko permpi niille ottaa molemmat? Turvaa toisiltansa? Voimia !
Niin jos ja kun lähden joudun mitä todennäköisesti toisesta lapsestani luopumaan koska mieheni on tehnyt hyvin selväksi eron sattuessa pienen poikani jäävän hänelle...
Kirjoitit: "...joudun luopumaan..."
Älä ajattele asiaa pelkästään omalta kantiltasi. Mieti myös, mistä lapsesi joutuvat luopumaan.
Turhan usein toistuva asenne... Joka kieltämättä saa veren aavistuksen verran kiehahtamaan.
"Minä lähden... Vien lapset, tai ainakin toisen..."
"Joudun toisesta lapsestani luopumaan..."
Ja kuten Sinulle jo joku kirjoittikin, mietitkö lainkaan mistä muut "joutuvat luopumaan"? Lapsesi - ainakin toinen - luopuvat isästään. Isä luopuu lapsistaan - tai ainakin toisesta.
Ja Sinulla päällimmäisenä huoli miten itse selviät. Onnea valitsemallesi tielle.
P.S. Sinulla voi olla hyvät syyt tehdä näin ja ehkäpä kukin ansaitsee kohtalonsa, mutta siinä tapauksessa olisi hyvä kertoa hiukan taustoja - vain siten voit saada asiallisia kommentteja, jotka osaavat ottaa tilanteesi huomioon.
Mies voi tehdä selväksi mitä hän haluaa... Älä usko kaikkea. Nykyään lapsia EI enää eroteta toisistaan. Eivät he ole mitään karamelleja, mitä jaetaan sillä perusteella kummasta pitää enemmän. Varsinkin pienelle lapselle vuorovaikutus nimenomaan ÄIDIN kanssa on elinehto. Näin on. Ei isä silti mihinkään lapsen elämästä katoa, vaikka eroaisittekin, mutta lapsia ei eroteta ja vain harvoissa tapauksissa pienet lapset jäävät "kokonaan" isälle. Mutta tarvitsevat he silti isäänsäkin eli mies ei eron myötä katoa loppuen lopuksi sinunkaan elämästäsi.
Niin kuullostaahan se typerältä...
Viimeiset 4 vuotta niin fyysist kuin henkistä väkivaltaa,sekä lapsia että minua kohtaan...
Huoli on lähinnä miten ME pärjäämme lasten kanssa...
Itseni olen jo unohtanut kauan sitten,en edes tiedä kuka MINÄ olen...leveeperseinen lehmä vaiko maailman paskin vaimo?
että lasten isä kokonaan katoaa omalla erikoisella tavallaan on hän se ihminen jota joskus rakastin...ajatukset vaan risteilevät päässä aivan sekavina enkä niitä niihin meinaa saada tolkkua...en ole ennen ero tehnyt joten en todellakaan tiedä miten on paras...tietysti lapsen etu aina kaiken edelle mutta miten sen saapi tehtyä niin ettei lapsi joudu välikäteen...
siwasta,sparista ja mm. sittarista saa jonku sortin evästä
Et ole kypsä vanhemmaksi joten ala tosiaan tyhjältä pöydältä. Ensinnäkään et taitaisi pärjätä taloudellisesti,henkisestä puolesta puhumattakaan. Mihis ajattelit tyrkätä muksun kun lähet hakeen eväitä tai sänkyseuraa?
Kysy saisitko kastraation! Sitten olisi helppo etsiä sitä onnea, jota tuskin koskaan löydät etkä pysty muillekkaan tarjoamaan.
toisen ihmisen...miksi luulet että hakisin/tarvitsisin sänkyseuraa?ei minulla ole kokemusta "uudesta alusta" olen ollut samassa parisuhteessa koko ikäni,en minä ole uutta miestä hakemassa vaan ihmisarvoista elämää itselleni ja lapsilleni...