Terapiassa ymmärsin tämän. Pienten lasten vanhemmat, jotka erovat eivät ole käsitelleet omia itsenäistymisprosessejaan ja ovat suhteessa väärin perustein.Jokainen tuo liittoon oman historiansa lapsuudesta, tämän ymmärtäminen ja käsittely sekä siteiden katkaiseminen vanhempiinsa on välttämätöntä toimivan ihmissuhteen luomiseksi.
Eroavat ihmiset eivät useinkaan ole sinut itsensä kanssa, varsinkin jos ero on pakotie ja ex-kumppani pelkkä "riippa".
Kumppanuuteen kasvaminen vaatii aikuiseksi kasvamista. Eron myötä se on nyt minulle mahdollista. Ja mahdollista on kasvaa nyt vanhemmaksi, jonka lapsemme tarvitsevat ja ansaitsevat.
Eroavat ihmiset eivät useinkaan ole sinut itsensä kanssa, varsinkin jos ero on pakotie ja ex-kumppani pelkkä "riippa".
Kumppanuuteen kasvaminen vaatii aikuiseksi kasvamista. Eron myötä se on nyt minulle mahdollista. Ja mahdollista on kasvaa nyt vanhemmaksi, jonka lapsemme tarvitsevat ja ansaitsevat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voit olla oikeassakin, en tiedä, ehkä. Mutta toisaalta voihan aikuiseksi kasvaa myös hyvässä kumppanuudessa, toinen toistensa tukien. Se tosin vaatii molemminpuolista sitoutumista, ja siihen ei voi millään tasolla mahtua kolmansia osapuolia (ei edes ihastumista). Me olemme mieheni kanssa olleet iät ja ajat yhdessä, ihan nuoruudesta saakka, mutta näin ollaan menty, toistemme tukien, ymmärtäen jne. Minulla on ollut matkanvarrella koviakin kasvukipuja (johtuen juuri lapsuudestani), mieheni on aina vain ymmärtänyt, tukenut, joskus jopa kädestä pitäen opettanut, ja onneksi oppi on mennyt perille. Nyt 20 v. jälkeen olemme oikeasti niin rakastuneita uudestaan, että ei tätä voi käsittää. Oikeasti mahan pohjassa kuhisee, kun mieheni tulee vierelleni. Uskomatonta, mutta totta. Toki tiedostan, että olemme suhteellisen onnekkaita, että selvisimme yhdessä, ottaen huomioon minun suhteellisen rikkinäisen lapsuuden, mutta ehkä näin oli nähty.
Olin avioliitossa ex-miehelleni äidin korvike. Tämä paljastui vasta avioliitossa.
Lopulta en enää jaksanut tällaista elämää, joten ero toi helpotuksen, enää ei tarvitse olla äiti kuin lapsille.
Sorry vaan, mutta tuo otsikkosi on vain sinun käsityksesi, jonka olet muodostanut oman tilanteesi perusteella.
Olet käynyt terapiassa ja nyt eronnut / eroamassa "rakentavalla mielellä". Ei se silti tee sinusta asiantuntijaa kaikkia eroja koskien, koska jokainen tapaus on omanlaisensa.... Jo pelkät lähtökohdat erolle, esim pienten lasten vanhemmat vs pitkästä liitosta eroava keski-ikäinen pariskunta asettavat tilanteet eri tasoille.
Ei siihen terapeutin sanomisia tarvita. Kyllä jokainen ihminen ymmärtää, että ihminen tarvitsee sen itsenäistymisvaiheen ennen kuin alkaa solmimaan parisuhteita. Oppia tuntemaan itsensä ja nähdä mitä asioita elämässä arvostaa ja mitä ei. Alle 30-vuotiaat ovat lapsia vielä. Toki joillakin, hyvin harvoilla, se kasvaminen tapahtuu liitossa, mutta kuten joku sanoi: siihen ei ihastumisia ja pettämisiä mahdu.
Kiitos kommenteista.
Aivan oikein, hieman harhaanjohtava otsikko tosiaan oli, en toki tarkoittanut että kaikki erot olisivatkaan samanlaisia tai samasta syystä johtuvia. Meille niin oli. Itsenäistyminen jäänyt molemmilta kesken, ja molemmat ollaan jo yli kolmenkympin, mies lähellä 40v.
Tämä epäonnistunut vaihe näkyy valitettavan runsaslukuisena maamme avioeroluvuissa..vaikka erot ovatkin aina omanlaisiaan, perimmäiset syyt löytyvät usein samasta muotista.
Pikkulapsivaihe nostaa pintaan omat käsittelemättömän tunteensa - ja katso, avioero on valmis.
Tämä kuitenkin niin paljon parempi vaihtoehto kuin perheensä pahoinpitely tai hurjemmat hirmuteot.
Kasvaminen liitossa, jos omaa itsenäistymistä ja eheytymistä ei ole tapahtunut, vaatii aikalisän, usein valitettavasti eron.
vielä mama2:lle, tosiaan, en mitenkään voi yleistää, joskus todella niin on, että ero on helpotus eikä mitkään maailman temput liittoa pelasta, jos toinen on, kuten sanoit, lapsi, lapsen tasolla.
Tällöin ei omat sinuiksi tulemiset auta. Voimia sinulle ja lapsillesi.
Ja Tsemppiä-nimimerkille kiitos jakamisesta. Kuulostaa oikeasti aivan ihanalta kasvutarinalta teidän liitto :) Tuollaiseen uskon minäkin, luja ja lempeä liitto on mahdollinen.