Eräs yö
”Vuosia sitten olin tilapäisissä töissä somistajana Aleksi 13:sta. Joku jossain vietti kesälomansa ja minä ripustelin rättejä mallinukkien ylle keskellä yötä ja sen sydänsuvea. Olin liikkeessä ainoa paikallaolija, eikä kadulla näkynyt juuri ketään.
Ydinkeskusta oli yllättävän hiljainen viikolla. Oikeastaan minulla ei ollut tätä tietoa ennen sitä yötä näyteikkunassa. Luonteenpiirteisiini kuuluu vahva visuaalinen näkemys sekä pukeutumissa että värimaailmassa. Olen kuin luotu tälle alalle. Mutta jos minunkaltaiseni laitetaan asentelemaan tällaisia mummoriepuja nuken ylle, niin minussa herää kapina. En ymmärtänyt sisäänostajan maailman kuvaa. Minusta hän oli sellaisen tuhoaja, maailmankuvan.
Oli helvetillisen kuuma yö. Alastomat nuket ständillä valoissa hohtivat samaa kalpeutta kuin minä itse. Rakastamani aurinko oli pahin viholliseni. Minulla ei ollut geenejä sitä vastaan, vaan se poltti ihoni kuin se olisi ollut palavaa öljyä, ja se kaikki kaadettu kirottuun niskaani.
Muistan hyvin mitä minulla oli ylläni sinä yönä, koska kaikki nuo vaatteet olivat ostettu paratiisisaarelta, jossa minä istuin aurinkovarjojen alla, kun muut makasivat auringossa ja uivat. Luin kirjoja ja kirjoittelin runoja. Runot olivat täynnä vihaa, katkeruutta ja pettymystä, tarinoita epäoikeudenmukaisuudesta, ja naiivia pilkkaa täynnä. Olin lierihattuni alla kuin jokin diiva. Join paljon olutta ja erilaisia drinksuja, odottaessani yötä, josta en erityisemmin pitänyt.
Ilmastointi oli suljettu yöksi, joten pelkässä värikkäässä kietaisussa ja hyvin istuvissa rintsikoissa näyteikkunassa puuhastelu alastomien nukkien kanssa oli oikein sopivaa harrasteeksi, koska siitä vielä maksettiin. Oikeastaan minä pidin naisen vartalosta. Nuket olivat hieman jäykkiä, mutta kauniita. He olivat aivan samanvärisiä kuin minä, joten meissä ei ollut juuri eroja.
Tunsin lähes seksuaalista mielihyvää kosketellessani heitä. Heidän muotonsa sain minuun liikettä kaikkien niiden riepujen alla, joita olin joutunut heille pukemaan. He lähes huusivat tuskasta. Tyynnyttelin heitä ja kerroin, että tämä kaikki oli vain ohimenevää, ja että ehkä jo ensiviikolla kaikki tämä olisi ohi. He nauroivat minulle.
Istahdin jakkaralle ja vajosin mietteisiini. Oli keksittävä jokin muu ammatti. Minusta oli kaiken lisäksi tulossa vielä lesbo. Ajatus tuntui hyvälle. Siinä oli kaunis muoto, väri ja henkevyys sisällään. Kietouduin kiinni naiseen ja naiseuteen.
Samalla hetkellä näyteikkunan eteen pysähtyi mies. Hän oli tolkuttomassa humalassa. Mies nojasi toisella kädellä paksuun lasiin ja kaivoi toisella kädellä vehkeensä esiin ja kusi talon kivijalkaan. Istuin hänen edessään ja katselin toimitusta. Hän keinui kuin tanssissa, kehdossa. Silmät harittivat ja hämärsivät, kun hän tihrusteli eteensä näkemättä mitään. Kaikki tämän kaupungin näyteikkunat olivat hänelle täysin yhdentekeviä. Myös tämä kyseinen, jolle hän nyt oli päättänyt itsensä keventää.
Kun toimitus oli ohitse ja housut jälleen jalassa, niin mies jäi tuijottamaan suoraan silmiini. Olin kuulevinani samanlaista surinaa kuin kuuluu zoomista, kun kuvaa tarkennetaan. Äkkiä mies nojasi kaksin käsin lasiin ja työnsi nenänsä miltei kiinni siihen. Hänen silmänsä ja aivonsa ponnistelivat. Äkkiä päätin nousta ylös jakkaraltani ja rikkoa Rodin-asentoni, hypätä pystyyn yliopiston pihalta ja juosta karkuun läpi Pariisin puluparvien. Kun nousin ylös ja haukottelin ja venyttelin itseni koko mittaansa, niin mies kadulla putosi perseelleen. Minä tyrmäsin hänet sata nolla.
(reps)
”Vuosia sitten olin tilapäisissä töissä somistajana Aleksi 13:sta. Joku jossain vietti kesälomansa ja minä ripustelin rättejä mallinukkien ylle keskellä yötä ja sen sydänsuvea. Olin liikkeessä ainoa paikallaolija, eikä kadulla näkynyt juuri ketään.
Ydinkeskusta oli yllättävän hiljainen viikolla. Oikeastaan minulla ei ollut tätä tietoa ennen sitä yötä näyteikkunassa. Luonteenpiirteisiini kuuluu vahva visuaalinen näkemys sekä pukeutumissa että värimaailmassa. Olen kuin luotu tälle alalle. Mutta jos minunkaltaiseni laitetaan asentelemaan tällaisia mummoriepuja nuken ylle, niin minussa herää kapina. En ymmärtänyt sisäänostajan maailman kuvaa. Minusta hän oli sellaisen tuhoaja, maailmankuvan.
Oli helvetillisen kuuma yö. Alastomat nuket ständillä valoissa hohtivat samaa kalpeutta kuin minä itse. Rakastamani aurinko oli pahin viholliseni. Minulla ei ollut geenejä sitä vastaan, vaan se poltti ihoni kuin se olisi ollut palavaa öljyä, ja se kaikki kaadettu kirottuun niskaani.
Muistan hyvin mitä minulla oli ylläni sinä yönä, koska kaikki nuo vaatteet olivat ostettu paratiisisaarelta, jossa minä istuin aurinkovarjojen alla, kun muut makasivat auringossa ja uivat. Luin kirjoja ja kirjoittelin runoja. Runot olivat täynnä vihaa, katkeruutta ja pettymystä, tarinoita epäoikeudenmukaisuudesta, ja naiivia pilkkaa täynnä. Olin lierihattuni alla kuin jokin diiva. Join paljon olutta ja erilaisia drinksuja, odottaessani yötä, josta en erityisemmin pitänyt.
Ilmastointi oli suljettu yöksi, joten pelkässä värikkäässä kietaisussa ja hyvin istuvissa rintsikoissa näyteikkunassa puuhastelu alastomien nukkien kanssa oli oikein sopivaa harrasteeksi, koska siitä vielä maksettiin. Oikeastaan minä pidin naisen vartalosta. Nuket olivat hieman jäykkiä, mutta kauniita. He olivat aivan samanvärisiä kuin minä, joten meissä ei ollut juuri eroja.
Tunsin lähes seksuaalista mielihyvää kosketellessani heitä. Heidän muotonsa sain minuun liikettä kaikkien niiden riepujen alla, joita olin joutunut heille pukemaan. He lähes huusivat tuskasta. Tyynnyttelin heitä ja kerroin, että tämä kaikki oli vain ohimenevää, ja että ehkä jo ensiviikolla kaikki tämä olisi ohi. He nauroivat minulle.
Istahdin jakkaralle ja vajosin mietteisiini. Oli keksittävä jokin muu ammatti. Minusta oli kaiken lisäksi tulossa vielä lesbo. Ajatus tuntui hyvälle. Siinä oli kaunis muoto, väri ja henkevyys sisällään. Kietouduin kiinni naiseen ja naiseuteen.
Samalla hetkellä näyteikkunan eteen pysähtyi mies. Hän oli tolkuttomassa humalassa. Mies nojasi toisella kädellä paksuun lasiin ja kaivoi toisella kädellä vehkeensä esiin ja kusi talon kivijalkaan. Istuin hänen edessään ja katselin toimitusta. Hän keinui kuin tanssissa, kehdossa. Silmät harittivat ja hämärsivät, kun hän tihrusteli eteensä näkemättä mitään. Kaikki tämän kaupungin näyteikkunat olivat hänelle täysin yhdentekeviä. Myös tämä kyseinen, jolle hän nyt oli päättänyt itsensä keventää.
Kun toimitus oli ohitse ja housut jälleen jalassa, niin mies jäi tuijottamaan suoraan silmiini. Olin kuulevinani samanlaista surinaa kuin kuuluu zoomista, kun kuvaa tarkennetaan. Äkkiä mies nojasi kaksin käsin lasiin ja työnsi nenänsä miltei kiinni siihen. Hänen silmänsä ja aivonsa ponnistelivat. Äkkiä päätin nousta ylös jakkaraltani ja rikkoa Rodin-asentoni, hypätä pystyyn yliopiston pihalta ja juosta karkuun läpi Pariisin puluparvien. Kun nousin ylös ja haukottelin ja venyttelin itseni koko mittaansa, niin mies kadulla putosi perseelleen. Minä tyrmäsin hänet sata nolla.
(reps)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Heti aamusta pitää alkaa papattaa. Menisit uimaan, ja tiivistäisit vähän.
(reps)
- Mitä jäbä duunaa?
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=ajm_xCeMruk
Kysymykseesi vastasin: Mahdoton yhtälö, kaikessa turhamaisuuden tavoittelussansa!
Perusteluni: Kivijalkakauppojen näyteikkunat ovat yhtä epätodellisia kuin ovat VGA-kaapelit tietokoneille.
En ole kysynyt mitään, koska en tee vastauksilla mitään.
Mitä pidät biisistä?
(tiedän tiedän -naurua)
Siis tämä on varmaan paskin talvi miesmuistiin. Aivan kammottava sää tänään, eilen ja huomenna.
(reps)
Nyt mä hokasin missä kaikki tuhannet kanssakirjailijat ovat! He seuraavat miesten hiihtoa.
Voi itku tätä maailmaa.
(reps)
Kuinka helve*issä tuolla voi olla aina noin upea sää. Mä siedän mitä tahansa, paitsi tällaista rannikkopaskaa.
Ottaisi lumilaudan ja lähtisi.
(hmm)
Jos tosta kuvasta ottaisi pois hiihtäjät ja katselijat, kaikki mainokset ja muut sälät, niin sitten sitä kelpaisi oikein katsella.
Penkkiurheilu on jonkin sortin sairaus.
(reps)
Ihmisen jälkeen tuo maisemointi ideasi olisi järisyttävä mullistus perinteisen hiihdon saralla, ilman sarvia ja hampaita, tietenkin. Maastosta kumpuaisi ainoastaan hurraa huudota ja tyhjät juomatölkit, eikä luonnonrauhaa rikkoisi sen enempää suksivoiteet kuin luistelutyylin edistajien sivakointikaan.
Darra tsirran huumehoinat taas menos.
Eli nyt meillä olisi maisema. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Se, mitä meillä on, lähentelee tällaista:
Sohvalla istuu mies klassinen makkara kädessään. Hän röyhtäisee oluthuuruja ummehtuneeseen huoneilmaan. Televisio pauhaa. Värit vilisevät, ja mies sohvalla tuijottaa hiihtäjien etumuksia. Hän on vahvasti mukana. Mies asettaa makkaran omalle etumukselleen ja heiluttelee sitä. Se on arvostelun tuolla puolen.
Hän ei ole pitkään aikaan tavannut muita ihmisiä muualla kuin keskustelupalstoilla. Yksinäisyys ja hiljaisuus, tapahtumaköyhyys jalostaa häntä, karsii häntä ja typistää torsoa. Makkara tuntuu kylmältä ja rasvaiselta kädessä. Hän haukkaa fallosta ja avaa uuden tölkin.
Hänellä on miehinen illuusio itsestään. Siihen ei kuulu lääkärinlausunto terveydentilasta. Mentaaliset stimuloinnit ovat homojen hommaa.
(reps)
Varkulla en ole vetänyt mitään.
(reps)
Lieneekö kyseessä vedätys, perässähiihtäjän malliin?
Vastaavasti naiskatselijan minä näkisin niin, että hän polkisi jonkin sortin kuntopyörää samalla kun katselisi miesten etumuksia kaukaisessa metsässä. Nainen olisi pakonomaisen fit. Ei grammaakaan mitään ylimääräistä. Perse pinkeänä hän polkisi lähellä mukavuusrajan loppua, ja nojaisi kolmiosarviin kuin Ferrariinsa.
Hikipannassa lukisi: Tahtoo pimppiä.
(reps)
Ei tällaisia hahmoja ole olemassa. Maailma on paljon tätä tylsempi paikka. Minun on hyvin vaikea löytää tai saada mitään kiksejä tällaisesta mannapuurosta.
(naurua)
Eli täydellinen viriketyhjiö aiheuttaa päässäni sen, että siellä alkaa välähdellä itsekseen.
(reps)
http://www.youtube.com/watch?v=ajm_xCeMruk
Kuulemma pimeyteen suljetuille ihmisille käy näin. Kuulin tämän jostain, joten se voi olla vain juttua. Ei ole speksejä esittää.
(motodologista naurua)
Kuntopyöräilevä naiskatselijamme kyllästyy televisionsa kuvatarjontaan ja vaihtaa kanavaa. Hän ei lopeta polkemistaan. Hän istuu selkä suorana ja perse kaarella satulassa ja naputtelee puhelintaan.
Syke on 150.
Puhelimen hälyttäessä naisen ajatukset juoksevat jo lämpimässä vedessä, joka odottaisi rääkättyä vartaloa ja sen voimattomuutta. Vesi eheyttäisi sen. Illalla olisi vielä uintia. Sitten hän voisi rojahtaa vuoteeseen ja kadota todellisuudesta.
Samaa aikaa mies sohvalla on syönyt koko falloksensa. Ulkona hämärtää.
(reps)
Specs onkin varsin homogeeninen käsite tajunnan virrassa. Ei ole olemassa tieteellisiä todisteita pimeydestä tai valosta äärettömyyden ulkopuolella olevasta maailmankaikkeudesta.
Oletko sä friidu?
http://www.youtube.com/watch?v=FoK25H9zXak
Jaa mää vai?
https://www.youtube.com/watch?v=EY_dzrul5uc
Pimeää touhua. Kaikkea Sinäkin teet. Siis isolla.
Voidaanhan todeta sanontaa lainataksemme, yhteislaulun avulla: "Ei iso venettä kaada" ja "pimeässä vara parempi"
Leikit sanoilla, mutta ei sinut juttu :)
No kyllähän totuus väistämättä nostaa mieleen tuon jutun, jonka kanssa en todellakaan ole sinut. Saattaapi näet olla siitä leikki kaukana, kun portit avataan ja uusi kuorma puretaan syliin! Voi sitä paukkeen määrää, kun tuo vaatelähetys vierii pitkin ojanpiennarta kaataen kumoon kaiken vastaantulevan pelonsekaisen kirjallisen materiaalin!
Minun oli peitettävä aina näyteikkna, joissa somistin alstomia nukkeja sixi
kun ulkona tuijotteli suu vaahdossa omitusen pyylevä ja lyhyt miekkonen
Kuulinkin työkavereitani, että se pervo on Ratikkakuski
Vedä käteen tai vedä hirteen. Sopii kai?
Harvinaisen suosittu tämä teema.
Kummallista, että jossain nukessa voi olla näin paljon viihdyttävää syvyyttä.
(reps)
Ja siis vielä kädellisellä nukella!!
En muista koskaan kirjoittaneeni yhtä monta plussaa. Ja vielä ilman kirjoitustaitoa.
(reps)
Mitä nyt sitten tapahtuu? Meneekö minulla pissi päähän?
(reps)
Siis, lukeminen kannattaa aina!
Oon tavannut Jörkan. Hän kysyi minulta heti esittelyn jälkeen, että mitenkäs mulla menee toi Ruotsi?
(reps)
Herää kysymys, vastasitko suomeksi vai saameksi?
Siis mä tarkotin tässä sitä että Jörkka tapaa kysellä, muut vastailee.
(reps)
Ei hikoilu siitä aiheudu
Mitä sinä olet mieltä Lapin naisista?
Lappi on kaunis ja kammottava, jopa vihamielinen maa. Se on kuin suloinen puro uomassaan, kirkas ja välkehtivä. Pohjalla kimmeltää kultaa.
(reps)
Minun on perehdyttävä tähän maailmaan, sillä se kiehtoo kuin mystiset valot taivaalla. Kuulen esi-isieni ääniä. Luonto on veressä kuumana kuin kekäle kämmenellä.
(reps)
Lapin naiset ovat etäisiä, ehkä luomuja, lumoavia, tämän synteettisen kaikkeuden pauloissa eläviä kultakimpaleita, näin etelä-Suomesta katsottuna. Perehtyminen tuohon, heidän maailmaansa, vaatii.