Olen joutunut elämään ilman äitiä melkein koko elämäni, täten en ole ollut koskaan kenenkään tossun alla. Minulla on omia mielipiteitä ja en pelkää tuoda niitä esille. Sanon mielipiteeni yleensä hyvin suoraan ja selkeästi, jotka kyllä poikkeavat aika useinkin totutusta kaavasta. Olen mielestäni aika persoonallinen harmaasta massasta erottuva "kutsumusammattiin" opiskeleva yli 20v nuori mies. Muutenkin elämän perusaisat ovat minulla kunnossa, en ole riippuvainen mistään ja pystyn tulemaan toimeen itsekseni.
Urheilu on ollut aina lähellä sydäntäni. Liikun säännöllisesti ja punttiakin harrastan. En haluaisi kuulostaa mitenkään itsekkäältä tai röyhkeältä, mutta kyllä minun kroppani muistuttaa tällä hetkellä aika urheilulliselta. Söpöksi ja lutuiseksi minua on muuten "haukuttu".
Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin minulla päässeet kehittymään aika heikoiksi, vaikka toimeen tulen useimpien kanssa. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat kavereita kaikkien kanssa ja joiden kaveruus ei ole kovin syvällistä ja niitä joilla on vain muutama kaveri, mutta näiden ihmisten kaveruus onkin sitten enemmän ystävyyttä eli syvällisempää. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon.
Naisille olen kuitenkin pelkkää "paskaa". Kyllähän tää elämä näin sinkkunakin etenee, mutta vielä parempi olisi, jos löytäisin sen jonkun, joka oikeasti välittää. Miksi naiset aina suhtautuvat aluksi minuun, kuin olisin joku "raiskari", "juoppo", "väkivaltainen Jumalan hylkäämä luuseri"?
Urheilu on ollut aina lähellä sydäntäni. Liikun säännöllisesti ja punttiakin harrastan. En haluaisi kuulostaa mitenkään itsekkäältä tai röyhkeältä, mutta kyllä minun kroppani muistuttaa tällä hetkellä aika urheilulliselta. Söpöksi ja lutuiseksi minua on muuten "haukuttu".
Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin minulla päässeet kehittymään aika heikoiksi, vaikka toimeen tulen useimpien kanssa. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat kavereita kaikkien kanssa ja joiden kaveruus ei ole kovin syvällistä ja niitä joilla on vain muutama kaveri, mutta näiden ihmisten kaveruus onkin sitten enemmän ystävyyttä eli syvällisempää. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon.
Naisille olen kuitenkin pelkkää "paskaa". Kyllähän tää elämä näin sinkkunakin etenee, mutta vielä parempi olisi, jos löytäisin sen jonkun, joka oikeasti välittää. Miksi naiset aina suhtautuvat aluksi minuun, kuin olisin joku "raiskari", "juoppo", "väkivaltainen Jumalan hylkäämä luuseri"?
Vastaukset 1
Vanhimmat
'Miksi naiset aina suhtautuvat aluksi minuun, kuin olisin joku "raiskari", "juoppo", "väkivaltainen Jumalan hylkäämä luuseri"? '
Jos tuo nyt ylipäätään pitää paikkaansa, niin käytöksessäsi/olemuksessasi täytyy olla jotakin aika pahasti pielessä - tuskin kukaan nainen lähtee suoralta kädeltä syyllistämään ketään raiskaajaksi tai väkivaltaiseksi ilman kohtalaisen hyviä perusteita... ( No hyvä, minä yleistän, mutta luulisin ainakin näin. )
Todennäköisimmin tulet 'torjutuksi' ihan muista syistä, vaikka niinkin absurdeista kuin että olet sen oloinen ihminen, jota ei vapaksi uskoisi mitenkään. Toisaalta, se ihmisryhmä, joka lukeutuu kaikkien kavereiksi, yleensä pääsee paremmin juttuun myös täysin tuntemattomien kanssa, kun taas syviä ystävyyssuhteita rakentelevat taitavat vain kaivata enemmän aikaa...
Ja harvoinpahan vakaa elämäntilanne, so. että perusasiat ovat järjestyksessä näkyävät päällepäin muussa kuin siinä, että ihminen vaikuttaa omaan elämäänsä tyytyväiseltä.