Perjantaina oli mielenkiintoinen päivä. Vakuutusyhtiöni oli kutsunut minut paikan päälle konttoriin keskustelemaan onko asiakkuuteni ajan tasalla. Minä, 32 v sinkkumies astelin fiksusti pukeutuneena reippaasti paikalle. Alakerran infosta ohjattiin toisen kerroksen palvelupisteeseen. Ja kas; Tiskin takana istui lukioaikani kuumin ihastus, yksi luokkamme kauneimpia tyttöjä, joka ei milloinkaan suostunut treffeille kanssani.
Katseiden kohdatessa hämmästys oli allekirjoittaneen puolella vielä suurempi. Olihan hän jo nähnyt tietokoneelta että minun nimiseni asiakas on tulossa. Toki myös meikäläiselle oli infossa kerrottu kenen huoneeseen menen, mutta hänen naimisiinmenon myötä saamansa uusi sukunimi harhautti ymmärtämään että vastassa olisi aivan vieras ihminen. Kun nyt kuitenkin oltiin vanhoja tuttuja, moikkasin ystävällisesti, johon hän vastasi yllättävän kylmästi "päivää". Jaaha, ajattelin ja jatkoin; Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nämä meidän treffit siis. Huoneen täytti hiljaisuus.
Hän kävi suoraan vakuutusasiaan ilman pienintäkään "Mitä kuuluu" -tyyppistä huomiointia tai edes normaalia small talkia. Mikäs siinä sitten. Vartissa huomasin, että tämä "tyttö" on muuttunut täysin. Aivan täysin. Eniten huolestuin miten ja minne häneltä on kadonnut iloisuus. Lukiossa hän oli hauska, ystävällinen, hymyilevä ja nauravainen. Nyt hän tuijotti kyllästyneen ja poissaolevan oloisena näyttöpäätettä, puhuen tasapaksulla äänellä ja yrittäen välillä näyttää skarpimmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sukunimen vaihtumisen lisäksi sormus kertoi sitten oikean(?) miehen löytyneen ja pieni valokuva lipaston päällä nähtävästi lapsenkin syntyneen. Lukioaikana olisin antanut kuun taivaalta päästä hänen lapsensa isäksi. Enää en ollut asiasta yhtään varma.
Niin väärin kuin on arvostella kolmenkympin ylittäneen naisen ulkonäköä, oli hänessä vielä jotain samaakin: silmien väri ja silloin seksikkäänä pitämäni puolen sentin väli vasemman etuhampaan vieressä. Vyötärö oli leventynyt varovasti arvioiden tuplaksi entisestä mutta rinnat, jos mahdollista, pienentyneet. Ennen tuuheat ja kiharat tummat hiukset olivat nyt suoraa väritöntä olkea. Kasvot olivat pyöristyneet, meikittä jääneet kulmakarvat etääntyneet toisistaan, ja täyteläisyys oli siirtynyt huulista silmäpusseihin. Syvennyin miettimään minkälainen elämäntapa voi tuolla tavoin sammuttaa naisen hehkun. Realistisina pitämäni vaihtoehdot on kuitenkin sensuroitava tältä palstalta, jota saattaa lukea ties kuinka aktiivisia vastakkaisen sukupuolen oikeuksien puolustajia.
Kiinnostuin ilmiöstä siinä määrin, että viikonlopun hiljaisina hetkinä googlasin facebookista muutamia muitakin opiskeluaikojeni ihastuksia. Profiilikuvien perusteella viitteet ennenaikaisesta rupsahtamis- ja turhautumisteoriastani vain vahvistuivat. Minusta on ihanaa voida yli kolmekymppisenä sinkkuna tapailla naisia, joilla on motivaatio pitää itsensä vetävinä ja sexyinä kumppaniehdokkaina. Jos olisin vakituisessa suhteessa kuten suurin osa ikäluokastani, todennäköisesti olisimme molemmat kuvitellun kumppanini kanssa muuttuneet mursuiksi. Niin että sinkkumies, ole onnellinen! Minäkin olen, vaikka tyydyttämätön halu nauttia hyvästä naisseurasta on toisinaan miltei sietämättömän voimakas.
Katseiden kohdatessa hämmästys oli allekirjoittaneen puolella vielä suurempi. Olihan hän jo nähnyt tietokoneelta että minun nimiseni asiakas on tulossa. Toki myös meikäläiselle oli infossa kerrottu kenen huoneeseen menen, mutta hänen naimisiinmenon myötä saamansa uusi sukunimi harhautti ymmärtämään että vastassa olisi aivan vieras ihminen. Kun nyt kuitenkin oltiin vanhoja tuttuja, moikkasin ystävällisesti, johon hän vastasi yllättävän kylmästi "päivää". Jaaha, ajattelin ja jatkoin; Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, nämä meidän treffit siis. Huoneen täytti hiljaisuus.
Hän kävi suoraan vakuutusasiaan ilman pienintäkään "Mitä kuuluu" -tyyppistä huomiointia tai edes normaalia small talkia. Mikäs siinä sitten. Vartissa huomasin, että tämä "tyttö" on muuttunut täysin. Aivan täysin. Eniten huolestuin miten ja minne häneltä on kadonnut iloisuus. Lukiossa hän oli hauska, ystävällinen, hymyilevä ja nauravainen. Nyt hän tuijotti kyllästyneen ja poissaolevan oloisena näyttöpäätettä, puhuen tasapaksulla äänellä ja yrittäen välillä näyttää skarpimmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sukunimen vaihtumisen lisäksi sormus kertoi sitten oikean(?) miehen löytyneen ja pieni valokuva lipaston päällä nähtävästi lapsenkin syntyneen. Lukioaikana olisin antanut kuun taivaalta päästä hänen lapsensa isäksi. Enää en ollut asiasta yhtään varma.
Niin väärin kuin on arvostella kolmenkympin ylittäneen naisen ulkonäköä, oli hänessä vielä jotain samaakin: silmien väri ja silloin seksikkäänä pitämäni puolen sentin väli vasemman etuhampaan vieressä. Vyötärö oli leventynyt varovasti arvioiden tuplaksi entisestä mutta rinnat, jos mahdollista, pienentyneet. Ennen tuuheat ja kiharat tummat hiukset olivat nyt suoraa väritöntä olkea. Kasvot olivat pyöristyneet, meikittä jääneet kulmakarvat etääntyneet toisistaan, ja täyteläisyys oli siirtynyt huulista silmäpusseihin. Syvennyin miettimään minkälainen elämäntapa voi tuolla tavoin sammuttaa naisen hehkun. Realistisina pitämäni vaihtoehdot on kuitenkin sensuroitava tältä palstalta, jota saattaa lukea ties kuinka aktiivisia vastakkaisen sukupuolen oikeuksien puolustajia.
Kiinnostuin ilmiöstä siinä määrin, että viikonlopun hiljaisina hetkinä googlasin facebookista muutamia muitakin opiskeluaikojeni ihastuksia. Profiilikuvien perusteella viitteet ennenaikaisesta rupsahtamis- ja turhautumisteoriastani vain vahvistuivat. Minusta on ihanaa voida yli kolmekymppisenä sinkkuna tapailla naisia, joilla on motivaatio pitää itsensä vetävinä ja sexyinä kumppaniehdokkaina. Jos olisin vakituisessa suhteessa kuten suurin osa ikäluokastani, todennäköisesti olisimme molemmat kuvitellun kumppanini kanssa muuttuneet mursuiksi. Niin että sinkkumies, ole onnellinen! Minäkin olen, vaikka tyydyttämätön halu nauttia hyvästä naisseurasta on toisinaan miltei sietämättömän voimakas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos, olen mä vähän onnellinen.
Kävin tuossa taannoin vihdoinkin kahvilla melkein kymmenen vuotta sitten tapailemani naisen kanssa. On naimisissa, lapset ja omakotitalo. Ihanalta näytti koko nainen vieläkin. Kehuin häntä tästä ja jossain vaiheessa vahingossa suudeltiin. Ei siitä sen enempää.
Oliko tuo nainen onnellisempi ennen kuin suutelitte, vai sen jälkeen?
Mistä pitäis olla onnellinen, että toiset antoivat kaiken parhaansa muille ja saivat lapsiakin ja sitten itse juna meni ohi ja suku katkesi sinuun?
Mitä väliä jollain suvun katkeamisella. Pääasia, että löytää viehättävän, itsestään fyysisesti ja henkisesti huolta pitävän naisen. Nainen on miehelle tärkeämpi kuin lapset.
Siksi naisen etsintää onkin oikeastaan hyvä vähän viivästyttää. Todelliset laatutapaukset nimittäin löytyvät yli 25-vuotiaista. Sen jälkeen alkaa nähdä, että kuka pitää itsestään huolta ja kuka ei.
Pirun totta.
Huomasithan myös MIKSI sinun kannattaa olla onnellinen: Aikaisemmin sillä tytöllä oli valta valita ja sinä olit vaihtoehto. Nyt sinulla on valta valita ja kyseinen tyttö ei ole enää edes vaihtoehto, saati valitsija ;D
No, itseäni harmittaa näin jälkeen päin se miten törkeästi tein tälle naiselle. Olin kutsunut hänet luokseni, mutta mulla oli muita naisia kylässä. Pidin haaremia, mikä oli mahdollista koska niin paljon naisia. He pitivät minusta. Tää nainen oli ovellani ja pimpotti ovikelloa, mutta en voinut avata koska olin toiseen naiseen "kiinni".
Pyysin myöhemmin anteeksi ja hän antoi mulle läpsyn ihan syystä. Oltiin ja hengailtiin. Mutta sanoin ettei musta ole. En ole häntä varten. Hän etsi jotain, mitä en olisi voinut ikinä täyttää. Annoin hänen mennä.
Vitutti monta vuotta tämä. Kävin hänen häissään, miehensä ei pitänyt musta. Lupasi hakata mut jos vielä yritän jotain. :(
Se opetti jo silloin ettei mun kanssa kannata seurustella, koska ei mulla ole antaa kuin paljas itseni - sananmukaisesti. En rakenna taloa, en ole insinööri, en tuo rahaa pöytään enkä ole muutenkaan kuin ehkä traaginen hahmo jonka pitäisi kuolla naisen syleilyyn ennen kuin realiteetit ja yhteiskunta vaatisi veronsa.
Hienoa, että nainen jatkoi ja sai kaiken sen mitä halusi. Joissain tapauksissa mun kaltaiset voi saada ne naiset puhkeamaan uudestaan kukkaansa. Voi toimia piristeenä ja saada syy pitää itsensä sheipissä.
Naisille on tärkeää saada tuntea itsensä naiseksi. Näyttää hyvältä ja tuoksua joltain uudelta. Jos oma mies ei anna tunnustusta, sen tekee joku toinen. Vaikka uhkaili mua, en silti tee naps naps. Mun nainen hän oli. Sä luistelet jälkiliukkailla lopunelämäsi. ;)
Kinkkinen juttu se on. Pakko myöntää. Oliskin sellaisia kuin aloittaja tarinoi, niin olisi helpompaa. Aika pinnallista. Voiko naisellisuus olla sitä
Voisit aloittaa uuden tv-formaatin juontajana: Kulissit kuntoon, Suomi-neito!
Katsopa se Anssi Kela video 1972 youtubesta. Siinähän nämä on kuvattu kaikki.
Aika osuva veto. Muuten, kolmenkympin iässä ihmisistä (niin miehistä kuin naisista) alkaa näkyä päälle onko ollut viimeiset kymmenen vuotta suhteessa vai sinkkuna.
Onko se loppuviimeksi sitten niin merkityksellinen asia luisteleeko sitä jonkun jälkiliukkailla vai ei? Ainakin tämä palsta antaa jatkuvasti ymmärtää, että tärkeintä on saada korkata nainen omistukseensa. Toisaalta mitä sillä on väliä, jos on kyse pelkästä panosuhteesta?
"Omistus" on kieroutunut seurustelukäsitys ja johtuu Suomessa siitä, että sinkkumiehille ei ole riittävästi villejä ja vapaita naisia deittailtavaksi.
Yksinäinen sunnuntai-ilta Italiassa -> menet nettiin tai kaupungille, löydät naisia kahviseuraksi heti samana iltana.
Yksinäinen sunnuntai-ilta Suomessa -> et löydä ketään uutta tuttavuutta mistään, millään. Netissä joku voi hyvällä tuurilla kerran väsyneesti vastata viestiisi.