Onko kysymys ihan oikeasta asiasta vai vaan tämän ajan ilmiöstä, kun avioliitto aletaan nähdä enemmän haittana ja mörkönä suhteelle kuin vastuullisena sitoutumisena toiseen ihmiseen - kumppaniin??
Minusta Santapukin ajatus onnellisuudesta ei ollenkaan pidä paikkaansa. Itse olen sitä mieltä, että ihminen kokee kaikkein suurimman onnen juuri toisen ihmisen kanssa, joka on häneen sitoutunut.
Olen edelleen myös vahvasti sitä mieltä, että kumppani tekee onnelliseksi, eikä se ole pelkästään rakastumisesta johtuva harha vaan aivan järjellisesti selitettävä asia, jonka jokainen ihminen ymmärtää.
Tämä tutkimus on vääristää avioliiton, onnellisuuden ja rakkauden merkityksen, koska se katsoo asiaa pakko-ajettlun väärästä näkökulmasta. Avioliitolla tahdotaan sitoutua toiseen rakkaudesta ei pakosta.
http://www.studio55.fi/vapaalla/article/yllattava-tutkimustulos-kyseenalaistaa-koko-avioliiton-idean/127118
Minusta Santapukin ajatus onnellisuudesta ei ollenkaan pidä paikkaansa. Itse olen sitä mieltä, että ihminen kokee kaikkein suurimman onnen juuri toisen ihmisen kanssa, joka on häneen sitoutunut.
Olen edelleen myös vahvasti sitä mieltä, että kumppani tekee onnelliseksi, eikä se ole pelkästään rakastumisesta johtuva harha vaan aivan järjellisesti selitettävä asia, jonka jokainen ihminen ymmärtää.
Tämä tutkimus on vääristää avioliiton, onnellisuuden ja rakkauden merkityksen, koska se katsoo asiaa pakko-ajettlun väärästä näkökulmasta. Avioliitolla tahdotaan sitoutua toiseen rakkaudesta ei pakosta.
http://www.studio55.fi/vapaalla/article/yllattava-tutkimustulos-kyseenalaistaa-koko-avioliiton-idean/127118
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minusta tuota asiaa voi katsoa eri kulmista ja voidaan päätyä yhtä oikeisiin, vaikkakin vastakkaisiin johtopäätöksiin.
Voidaan ajatella, että rakkautta ei voi sitoa tai pakottaa, mikä puoltaa vapautta. Voidaan myös ajatella, että sitoutumisen ulkoiset merki kantaisivat huonojenkin hetkien yli, kun eroaminen ja lähteminen on vaikeampaa.
Helsingissä on Uspenskin katedraalin lähellä silta, jonka kaideverkot on täynnä ns. rakkauden lukkoja. Vaimo sanoi kerran sitä ylittäessämme, että ajatus rakkauden lukitsemisesta olisi todella ahdistava. Eikä tuo muuten kovin sitoutumiskammoinen ole, kun olemme olleet naimisissakin jo toistakymmentä vuotta.
On lähdettävä siitä ajatuksesta liikeelle, että ihminen on aina ajatuksiltaan ja tahdoltaan vapaa olento tekemään ja ajattelemaan niin kuin tahtoo. Avioliitossakin se periaate pitää ja toimii, koska avioliitossa toimii ja se perustuukin juuri tuolle vapaalle ajattelulle eli RAKKAUDELLE. Koska rakkaudelle annetaan VALTA ja siihen sitoudutaan, niin silloinhan ihmisen oma itsekkyys, toisen pakottaminen jne,...jäävät todellakin pois.
Jos asia osataan nähdä oikein..niin silloin toinen ihminen on toisen ihmisen onnen lähde ja onnen tuoja.
Onnen lähde ja tuoja hyvinkin. Valitettavasti moni ymmärtää sen väärin ja ulkoistaa oman onnensa puolisonsa harteille ja siitähän ei hyvää seuraa.
Minusta kyseessä on vain tämän ajan ilmiö, jossa ihmiselle halutaan suoda vapaus kaikkeen tarvitsematta sitoutua mihinkään. Minusta rakkaudesta, onnellisuudesta ja seksistä on tehty kulutustavaraa, jota myötäuttaa tälläiset vääristellyt tutkimukset ja vääränlainen ajattelutapa.
Toisissa tutkimuksissa taas nähdään, että onnellisimpia ovat avioliitossa elävät toisiinsa sitoutuneet pariskunnat. Kukaan ei todellakaan voi olla onnellinen ellei ole sitoutunut antamaan ja vastaanottamaan toiselta onnen tuomaa ja antamaa rakkautta.
Ajan ilmiö sikäli, että koskaan ennen maailmanhistoriassa naisten asema ei ole ollut yhtä tasa-arvoinen kuin nykypäivän pohjoismaissa. Tasa-arvo ja sosiaaliturva ovat heikentäneet parisuhteiden kestoa. Tosin minusta se on vain hyvä asia, koska en kannata pakkoa.
Vapaus tuo mukanaan vastuun. Koska kumppani voi koska tahansa pakata kamansa, pistää se yrittämään suhteessa parastaan eikä voi pitää kumppania itsestäänselvyytenä. Sinä lienet asiasta eri mieltä?
Ehkä Sirkka Santapukki on itse kuolleessa liitossa ja löytänyt viriilin rakastajan ja on nyt keksinyt mielestään jotain aivan uutta universaalisti. Tieteellisyyttä tuossa artikkelissa ei ollut nimeksikään: "Santapukki muistelee Iso-Britanniassa tehtyä tutkimusta..." Antaa Santapukin muistella, ja muistetaan mekin, että Studio55 on vanhuksille suunnattu ohjelma ja sivusto.
Avioliitto voisi olla hieno asia, ellei naiset aina menisi naimisiin pelkästään sen hyvätuloisen rikkaan miehen kanssa. Naisten rahan ahneuden takia nään avioliiton pelkästään naisten taloudellisena turvana.
Niin, tässä tullaankin siihen toiseen vaikeaan onnellisuuden dilemmakysymykseen ollaanko oikeasti vai väärästi onnellisia.
Mahtaako naisten valinta johtua rahanahneudesta vai syistä, minkä ansiosta mies on pärjännyt elämässään taloudellisestikin? Eli sosiaalisuus, ahkeruus, älykkyys, hyvä huumorintaju, terveet elämäntavat jne...
Santapukin havainnot voivat olla oikeita, mutta johtopäätökset puutteellisia.
On ymmärrettävä, etteivät ihmiset ole samanlaisia. Yksi koko ei sovi kaikille. Samoin osa ihmisistä on niin kehittymättömiä, ettei heillä toimi mikään. Heidän on vain kasvettava ihmisinä. Kun ollaan henkisesti lähes eläimen tasolla, silloin on toki mahdotonta olla yksin, mutta mahdotonta myöskään yhdessä.
Nykyaikaa vaivaa ihmeellinen ristiriita, laumasieluinen individualismi. Ihmiset haluavat kaikki yksilöitä mutta samanlaisia, ja niinpä kaikkien pitää olla seksuaalisuudeltaan ääri-liberaaleja irtosuhteiden harrastajia. Yksilöllisyys ja violetiksi värjätyiden hiusten väriin. Siinä ei ole mitään yksilöllistä. Kaikki pissikset ovat samanlaisia, vaikka yhdellä olisi violetit ja toisella oranssit hiukset, heitä ei silti erota toisistaan. Juuri skitsofreenisen laumasieluisen individualismin vuoksi, nämä epäyksilöt ovat kykenemättömiä myös parisuhteeseen.
Ihminen jakaantuu ego minään ja sielu-itseen. Individualismi on egoismia, samaa yksilöllisyyttä mitä soitimella taistelevat eläimet edustavat. Ihminen joka ei tunne itseään, ei ole aito sielullinen yksilö vaan laumasieluinen eläin, eikä siten myöskään kykene kahden yksilön(itsen) väliseen parisuhteeseen, mitä avioliitto parhaimmillaan on.
Santapukki sanoo myös oikeita asioita: "Vastuu omasta elämästä tekee onnelliseksi. Jos voi toteuttaa asioita, jotka ovat itselle tärkeitä", mutta kaksi aidosti oman itsen löytänyttä voi elää avioliitossa juuri sillä tavoin, ja se on onnellisen avioliiton edellytys, että molemmilla on aidosti oma itse.
Nykyajan laumasieluista skitsofreenisuutta kuvastaa hyvin, avioliitto instituutin voimakkuus. Avioliittoon kykenemättömät laumasielut joilta puuttuu itse, menevät naimisiin saadakseen suuret häät, koska muillakin. He eivät ymmärrä, että he ovat avioliittoon kykenemättömiä, eikä avioliitto ole heille oikea ratkaisu. Heidän pitäisi hankkia ensin sielu, oma itse. Lopputuloksena he eroavat ennenkuin häälahjojen osamaksut on maksettu ja tuhlasivat vain kaikkien 300 häävieraan aikaa. Mikäköhän mahtoi mennä laumasieluisilta egoisteilta vikaan? Puuttuikohan molemmilta aidosti oma itse, ja kunnioitus toisen itseä kohtaan, että oltaisiin edes osattu tehdä oikea ratkaisu.
Jos itsen etsiminen jätetään avioliittoon, on mahdollista, etteivät puolisot pidäkään toisen itsestä. Silloin vääjäämättä syntyy valtataistelu, kun molemmat koittavat tukahduttaa toisensa.
Jos avioliitto instituuttia pidettäisiin tärkeänä, sitä ennen pitäisi suorittaa pakollinen kurssi ja kieltää se vähintään puolelta kansasta siihen kykenemättöminä.
Kyllä tuo Santapukki on ainakin osittain ihan oikeassa:
"Santapukin mukaan rakastuneiden välille viriää helposti valtataisteluja, jotka tukahduttavat oman onnellisuuden. Hänestä etenkin nuoret sortuvat kuvittelemaan, että kumppani tekee heidät onnellisiksi."
Niinpä, sen olen omissa harvoissa suhteissani nähnyt että kovin helposti se toinen alkaa esittämään vaatimuksia ja ehtoja sen mukaan mitä hän kuvittelee onnellisuudeksi suhteessa.
"– Jos taas kaksi vapaata ihmistä, iästä riippumatta, löytää toisensa, ja he ovat itse tahoillaan onnellisia, siitä voi seurata huikea rakkaustarina, Santapukki innostuu."
No niinpä, silloin kun ei tunne olevansa pakotiksen tai painostuksen kohteena voi rakastaa toista ehdottomasti eikä mitään muuta kaipaakaan.
Miksi avioliitto on edelleen voimissaan, miksi kenenkään pitäisi toimillaan pitää sitä voimissaan? Rakkaus ja sitoutuminen ei ko. sopimuksesta lisäänny. Avioliitto on vain jäänne ajalta, kun naisen piti kuulua jonkun miehen hallinnan alaiseksi. Mitkä sen funktiot ja ek. edut on 2010-luvulla?
Aivan. Avioliitto on, ja on aina ollutkin ennen kaikkea lainopillinen sopimus elatusvelvollisuudesta ja perimyksestä. Siinä mielessä se on edelleenkin voimissaan.
Joku keksi liittää siihen romanttisen rakkauden ja sitten ihmetellään, ettei yhtälö toimikaan. Tosin joku sanoi kokemukseni mukaan viisaasti, että yhteiset hyvät hetket kantavat huonojenkin yli ja niitä on sitten mukavaa muistella vanhana keinutuolissa. Että sikäli teadraaliset häätkin puolustavat paikkaansa. Puolet avioliitoistahan kuitenkin kestää edelleen jomman kumman kuolemaan asti.
Ilman muuta avioliitto on TOPPEN. Hieno keksintö koko sitoutumisajatus ja vielä loppuelämäksi. Tarkoitettu suojelemaan ihmisiä ja uusia ihmisten taimia. Kaikilta kanteilta katsottuna. Santapukki ei vaan itse oikein tiedä mistä puhuu.