Olen 23 vuotias naimisissa oleva nainen.Ja 2 lapsen äiti.Mieheni mollaa minua kokoajan,henkinen väkivalta on karmeeta.ja hän käyttää sitä lapsiimme.Vanhempi lapsista ei ole hänen biologisesti mutta tyttö pitää häntä isänään koska olemme olleet yhdessä melkein hänen syntymästään asti.Puhuessamme erosta hän kerran sanoi etteihän"SE" ole mun mukula....se satutti kovasti.
Hän haukkuu ulkonäköäni, työtäni ,väheksyy kaikkia saavutuksiani.
Hän on tehnyt totaalisen selväksi että olen kamala ja huono äiti ja ikuinen luuseri.
Kommunikaatiota ei ole minkäänlaista vain huutoa ja haukkumista.
Kaipaan elämääni jotain sisältöä,sukulaissielua jonka kanssa olisn tasa-arvoinen.
Mistä saa voimia lähtöön,miten jatkaa eteenpäin.Vaikka olen nuori vielä on mieleni järkkynyt niin etten tunne mitään ulospääsyä tästä tilanteesta.
Hän haukkuu ulkonäköäni, työtäni ,väheksyy kaikkia saavutuksiani.
Hän on tehnyt totaalisen selväksi että olen kamala ja huono äiti ja ikuinen luuseri.
Kommunikaatiota ei ole minkäänlaista vain huutoa ja haukkumista.
Kaipaan elämääni jotain sisältöä,sukulaissielua jonka kanssa olisn tasa-arvoinen.
Mistä saa voimia lähtöön,miten jatkaa eteenpäin.Vaikka olen nuori vielä on mieleni järkkynyt niin etten tunne mitään ulospääsyä tästä tilanteesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanokaan, että jätä se tuhkamuna, vaan anna samalla mitalla takaisin...sano, että MINULLE ei puhuta tuohon sävyyn!
Ennuste on huono, älä jää odottamaan nyrkkiä. Nyt jo olet lamaantunut. Onko tuo rakkautta mieheltäsi? Katso keskusteluja perheväkivallan puolelta, se alkaa näin ja on jo tässä vaiheessa väkivaltaa. Saat kyllä voimaa lähteä, tee se itsesi ja lastesi tähden, älä jää hukkaamaan elämääsi, tällaiset miehet ovat alistajia, he eivät muutu. On kai sinulla joku sukulainen tai ystävä joka auttaa uuteen alkuun. Voimia!