Olen jonkin verran päälle kolmekymppinen enkä ole koskaan seurustellut. Syynä siihen on sosiaalinen fobiani, joka rajaa elämäni työpaikkaani ja kotiini. Minulla on onneksi työ, jossa ei juuri tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Toisaalta olen lähes koko ajan yksin. Vanhempiani tapaan silloin tällöin.
Fobiani johtaa voimakkaisiin psykologisiin ja fysiologisiin oireisiin, jos joudun olemaan tekemisissä muiden ihmisten, erityisesti naisten kanssa. Ajatukset laukkaavat päässä, jonka vuoksi saatan puhua vähän mitä sattuu hermostuksissani, sekoilen, en osaa olla normaalissa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, varsinkaan naisten. Tyypillisesti vatsani pamahtaa ja joudun juoksemaan ripulipaskalle vessaan. Olen myös oksennellut fobiani takia. Kärsin myös erikoisesta kylmyyden ja kuumuuden vaihtelusta fobiani takia. Joskus minulta on näkö sumentunut ja korvissa ruvennut humisemaan fobiani takia sosiaalisessa tilanteessa. Käteni alkavat täristä.
En ole mennyt ammattiauttajalle, koska olen kuullut, mitä siellä tehdään eli mitä se apu pitää sisällään, ja tiedän, ettei siitä olisi minulle apua. Olen älykäs ja tiedän ne asiat, joita ammattiauttajat tällaisissa ongelmissa sanovat ja neuvovat. Ja niistä sanoista ei ole apua.
Uskon, että alkuperäinen ongelmani on epämiellyttävä ulkonäköni. Olen lihava ja sen näköinen, jota valtaosa naisista ei lainkaan pidä komeana. En usko, että minkäänlainen ammattiauttaja pystyisi auttamaan minua. Korkeintaan plastiikkakirurgi, mutta se on liian kallista ja kirurgi joutuisi totaalisesti muuttamaan ulkonäköni, esim. kasvonpiirteeni, ja se paitsi olisi kallista, saattaisi olla myös traumatisoivaa perheelleni ja minulle itselleni. Muuttua kasvonpiirteiltään täysin toisenlaiseksi siis.
Olen niin masentunut, ettei laihduttamisesta koskaan näytä tulevan mitään. Mikä hyöty? Sitten olisin vain hoikempi, mutta edelleen epämiellyttävän näköinen mies. En saisi naista sittenkään. Mielummin mässäilen lohturoskaruualla.
Onko muita joilla fobia on muodostunut keskeiseksi käytännön esteeksi naisen saamiselle ja jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa? Kertokaa, mistä voisi olla apua vaikka yksinäisyyteen sopeutumiseen ja loppuelämän kärsimyksen hyväksymiseen.
Fobiani johtaa voimakkaisiin psykologisiin ja fysiologisiin oireisiin, jos joudun olemaan tekemisissä muiden ihmisten, erityisesti naisten kanssa. Ajatukset laukkaavat päässä, jonka vuoksi saatan puhua vähän mitä sattuu hermostuksissani, sekoilen, en osaa olla normaalissa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, varsinkaan naisten. Tyypillisesti vatsani pamahtaa ja joudun juoksemaan ripulipaskalle vessaan. Olen myös oksennellut fobiani takia. Kärsin myös erikoisesta kylmyyden ja kuumuuden vaihtelusta fobiani takia. Joskus minulta on näkö sumentunut ja korvissa ruvennut humisemaan fobiani takia sosiaalisessa tilanteessa. Käteni alkavat täristä.
En ole mennyt ammattiauttajalle, koska olen kuullut, mitä siellä tehdään eli mitä se apu pitää sisällään, ja tiedän, ettei siitä olisi minulle apua. Olen älykäs ja tiedän ne asiat, joita ammattiauttajat tällaisissa ongelmissa sanovat ja neuvovat. Ja niistä sanoista ei ole apua.
Uskon, että alkuperäinen ongelmani on epämiellyttävä ulkonäköni. Olen lihava ja sen näköinen, jota valtaosa naisista ei lainkaan pidä komeana. En usko, että minkäänlainen ammattiauttaja pystyisi auttamaan minua. Korkeintaan plastiikkakirurgi, mutta se on liian kallista ja kirurgi joutuisi totaalisesti muuttamaan ulkonäköni, esim. kasvonpiirteeni, ja se paitsi olisi kallista, saattaisi olla myös traumatisoivaa perheelleni ja minulle itselleni. Muuttua kasvonpiirteiltään täysin toisenlaiseksi siis.
Olen niin masentunut, ettei laihduttamisesta koskaan näytä tulevan mitään. Mikä hyöty? Sitten olisin vain hoikempi, mutta edelleen epämiellyttävän näköinen mies. En saisi naista sittenkään. Mielummin mässäilen lohturoskaruualla.
Onko muita joilla fobia on muodostunut keskeiseksi käytännön esteeksi naisen saamiselle ja jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa? Kertokaa, mistä voisi olla apua vaikka yksinäisyyteen sopeutumiseen ja loppuelämän kärsimyksen hyväksymiseen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hoida asiasi kuntoon NYT!
Itse olen 37v ja saman ongelman takia minulla ei ole koulutusta ja nyt olen viimeiset 15v istunut enemmän tai vähemmän kotona toimettomana. Ei työtä, ei kavereita. Ensi viikolla menen terapeutille puhumaan asiasta. Nyt olen jos siinä rajoilla saanko elämääni enää kuntoon. Aivaen helvetin turhaa on odotella ja toivoa että ongelma lähtee itsestään. Jos niin teet, tulet kymmenenkin vuoden päästä surkuttelemaan kohtaloasi. Oma tilanteeni on sikäli erilainen, että minulla on kokemusta naisista. Viinan voimalla olen hoidellut kymmeniä naisia. Ilman viinaa ei mitään toivoa. Nykyään olen raitis, joten siinä syy miksi haluan eroo tästä paskasta.
Kaksi vaihtoehtoa
1) anna asian olla ja kärsi
2) tee asialle jotain
Et sinä tiedä miten se terapia sinuun vaikuttaa. Ei siellä tarvitse tehdä mitään mikä tuntuu vastenmieliseltä.
Minulla itselläni tuo fobia on niin paha ettei auta vaikka joisin itseni kaatokänniin niin siltikään en meinaa pystyä juttelemaan naisten kanssa saati sitten tekemään seksiä. Ihmettelen kyllä kovasti miten jotkut sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät siihen kykenevät edes viinan voimalla.
Tässä kokemusta sosiaalisesta pelosta naisen näkökulmasta. Minä olen 31v, ja huono itsetunto joka tulee siitä, että tunnen etten kelpaa kellekkään omana itsenä. Ulkonäöstä olen aina pitänyt huolta koska sen taakse voi piilottaa oman epävarmuuden ja vaikean sosiaalisten tilanteiden kammon. Seurustelut jääneet lyhyeksi aina johtuen paljolti omasta epävarmuudesta. Muutaman miehen olen hoidellut alkoholin rentouttamana. Kunnon kännejä en missään nimessä silloinkaan ota koska mulla on tarve kontrolloida tilanteiden kulkua. Pahinta on tämä alku deittailu vaihe uuden tuttavuuden kanssa jota käyn parhaillaan läpi. Kahvilat on mulle ihan pahimpia ja joudun todella psyykkaamaan itseäni jos sellaiseen joudun treffeille. En halua, että toinen näkee miten heikko ja haavoittuva olen.
Oletpas sä typerä kun luulet tietäväsi että mitä apua voisit saada terapeutilta/psykiatrilta.
Sanompa vaan että kärsi sitten, mutta älä vit-tu tule ujeltamaan jos et halua apua!
Jos sinulla itselläsi ei ole keinoja päästä fobiasta eroon, niin sitten TIETENKIN menet lääkäriin ja otat kiltisti kaiken sen avun vastaan, mitä voit saada. Työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri on hyvä alku. Saat terapiaa ja/tai lääkehoitoa.
Kunhan saat itsesi kuntoon, niin saat elämääsi raiteilleen, kun alat harrastamaan asioita ja saat myös itsetuntosi ja psyykkeesi aisoihin. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa katsella naisia vähitellen.
http://yourbrainonporn.com/
http://www.reddit.com/r/nofap
Minulla on sama ongelma kuin aloittajalla sillä erotuksella että en pysty käymään edes töissä ja kaupassa asiointikin on todella tuskallista. Ei ole siitä kiinni ettenkö haluaisi naista. Haluan yli kaiken mutta en vain yksinkertaisesti pysty.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja siitä johtuva ahdistus tekee minusta täysin toimintakyvyttömän. Täällä aina yritetään väittää vastaan että jos ei saa naista niin ei silloin edes halua naista mutta ei se todellakaan niin ole.
En heti lukenut koko aloitustekstiä läpi mutta nyt luettuani sanon, että se ero minulla on aloittajaan etten ole lihava enkä ainakaan omasta mielestäni epämiellyttävän näköinen. Ulkonäköasioista voi kuitenkin olla montaa eri mieltä.
On minussa kuitenkin varmasti paljon sellaisia puutteitakin joista on enemmän haittaa kuin hyötyä kuten lyhyys ja eräs seikka josta en nyt halua täällä alkaa tarkemmin kertomaan. Pahin vika on kuitenkin tämä erittäin vakava sosiaalisten tilanteiden pelko minkä takia en koskaan tule elämään sellaista elämää kuin haluaisin. Voin sanoa, että nämä ongelmat saivat alkunsa joskus 14-15 vuotiaana eli jo reilu 10 vuotta sitten.
32v itse olen enkä myöskään koskaan seurustellut. Mulla on just samanlaista fobiaa etenkin naisten kanssa. Tai no, riippuu naisesta, jotkut varatut symppikset on sellasia joiden kanssa voin olla ihan rennosti ja heittää läppää yms. mutta sinkkunaiset ja jos ovat vähänkin jossain määrin viehättäviä niin olen ihan tönkkö ja välttelevä hermopaska enkä pysty edes katsomaan silmiin. Tuntuu että päässä alkaa "napsumaan" ja tulee ne ajatukset vaan päähän ettei musta mihinkään ole enkä mä tuollekaan varmaan kelpaisi ja haluan hankalanoloisesta tilanteesta sen sinkkunaisen läheisyydestä pois. Järjetön ahdistus, ei kai sitä muuten voi kuvailla.
Varmaankin koulukiusaus ja kelpaamattomuus treffimarkkinoilla sillon kun nuorempana sitä yritin ovat erinomaisia asioita tällaisen fobian kehitykseen, mistäpä sitä noilla eväillä olis saanut sitä tunnetta että on oikeastaan ihan jees tyyppi joka kelpaisi joillekin naisillekin. Erityisen päänräjäyttävän tästä touhusta tekee sen, että nyt vanhemmalla iällä naiset olis musta kiinnostuneita, mutta kun se oma pää jarruttaa...
Omalla kohdallani sen naisen löytämiseen ei yksinkertaisesti ole pienintäkään toivo kun olen aina vain kotona. Olen tullut niin pessimistiseksi etten usko että mikää yrittäminenkään muuttaisi asioita ainakaan hyvään suuntaan.
Hah, no en minäkään missään käy, ne ainoot naiset joita näen on töissä ja kaupan kassalla. Nettitreffeissä "tärppäsi" siinämäärin että pääsin erään naisen facebookiin asti, mutta saattaahan tää jäädä vaan ihan kaveriasteellekin. Mutta toivon että edes nää kaverisuhteet naisten kanssa auttaisi tämän fobian kanssa.
Siedätyshoitoa vaan eli baanalle ja pakotat itsesi juttelemaan viidelle naiselle illan ensimmäisen puolen tunnin aikana. Vastaanotto on aluksi tylyä, mutta siitä se helpottuu kun alat siedätyshoidon ansiosta rentoutumaan -> kehonkielestäsi tulee viehättävämpää.
Tiedoksesi että parhaatkin pokaajat ovat tärisseet ihan sinun laillasi harjoittelunsa alkuvaiheessa! Olet kokenut elämässäsi vastoinkäymisiä ja uskon että ne ovat vahvistaneet sinua. Tämän asian ratkaisemisessa tarvitset vahvuutta ja kykyä sietää epäonnistumisen tunnetta kunnes onnistut.
Aika mielenkiintoista, että uskot olevasi viisaampi kuin ammattiterapeutit, mutta olisit valmis uskomaan neuvoja mitä saat tällaiselta keskustelupalstalta.
Yksittäisellä ammattiterapeutilla tarvitsisi olla järkyttävän laaja tietämys ja osaaminen, jos hän tietäisi kaikkien terapiasuuntausten tekniikat pitää sisällään. Aloittajalla on kuitenkin tuo osaaminen. Minusta hänen pitäisi päästä Guinnessin ennätysten kirjaan Suomen - kenties koko maailman - ainoana kaikkien terapiasuuntausten tekniikoiden osaajana.
"En ole mennyt ammattiauttajalle, koska olen kuullut, mitä siellä tehdään eli mitä se apu pitää sisällään, ja tiedän, ettei siitä olisi minulle apua. Olen älykäs ja tiedän ne asiat, joita ammattiauttajat tällaisissa ongelmissa sanovat ja neuvovat. Ja niistä sanoista ei ole apua."
jos hän tietäisi, MITÄ kaikkien etc *
Voisit silti kokeilla laihduttamista ja kuntoilua sen kanssa. Kun läski alkaa sulaa, voi oleskelu omissa nahoissa tuntua paremmalta ja auttaa vähän psyykkiseen puoleenkin. En olisi turhan huolissani noiden naamajuttujen kanssa, naisilla ihmeellinen kyky ihastua aivan käsittämättömän näköisiin äijiin. Etenkin jos saat läskit pois poskista.
Ei se laihduttamien auta naisia saamaan. Olin joskus 5,5 v sitten 30 kg painavampi ja oli heikko kunto joten aloin kuntoilemaan. Nyt on hyvä kunto mutta siihen ilonaiheet jääkin. Onhan se mukavaa kun ei hengästy niin helposti mutta kun on naama päin vit.tua niin ei se auta naisia saaman.
Itse voin kyllä jutella ihmisille ja naisille mutta eipä niitä hirveesti kiinnosta jutella koskaan. Ulkonäköä voi muokata mutta loppujen lopuksi se on turhaa jos ei saa vastakaikua.
Opettele juttelemaan paremmin ja naisia kiinnostavammin. Jos et tiedä mitä pokaustermi kino tarkoittaa, opettele.
Minä taas olen aina ollut muuten suhteellisen hoikka mutta naama on aina ollut pyöreä ja sitä ei meinaa saada hoikaksi millään vaikka olisinkin normaalipainoinen. Se on kyllä asia joka on aina laskenut itsetuntoani monien muiden asioiden ohella. En sitten malttanut olla kommentoimatta enempää mutta tämän enempää en kyllä ala täällä avautumaan.
Ehkä olisi parasta hyväksyä tilanne. Sosiaalisten tilanteiden pelko on melko pysyvä sairaus. Monet lääkitsevät itseään alkoholilla mutta se ei tietenkään ole mikään pysyvä ratkaisu.
Itsensä hyväksyminen kaikkine vikoinensa on tie mielenrauhaan. Eli sun täytyy tavallaan antautua ja luovuttaa. Aloita vaikka kertomalla kaikille fobiastasi.
Joo, ajattelin seuraavan kerran sanoa suoraan että olen persoonallisuushäiriöinen ja parisuhteeseen kykenemätön kun seuraavalla kerralla akat ihmettelee sinkkuuttani. Katsotaan miten naama menee.
Kokeile ihmeessä. Pisteesi nousevat akkojen silmissä. Jotkut jopa alkavat epäillä sinua pelimieheksi koska sinulla on niin pettämätön taktiikka.
No eipä tää ainakaan paremmalta ole vaikuttanut että olen ihmettelijöille heittänyt vaan jotain ympäripyöreetä. Etenkin sinkkunaisista näkee että ovat varovaisia ja hermostuneita läheisyydessäni. Jotain vikaahan katseenkestävässä miehessä täytyy olla jolla ei ole tiettävästi ollut naista vuosiin.
Itsellä ei nyt niin paha sosiaalinen fobia yleensä ole mutta naisia ja parisuhdetta kohtaan se on aika paha. Älkää ainakaan nettitreffien kuvitelko tällaista fobiaanne parantavan. Itse näin ajattelin ja nyt olen ihan helvetillisessä tilanteessa kun nainen puskee päälle ja mun tekis mieli vaan kadota maan päältä. En meinaa millään saada sanottua että nyt aikalisä. Aivan sanoinkuvaamaton ahdistus iski. Kaipa sille täytyy yrittää selittää millanen päänvikanen friikki olen ja että voitasko mennä ihan kaverimielellä/kiitos näkemiin eikä enää koskaan mitään treffailuja. Kyllä tää taitaa olla sellanen vaiva että loppuelämänsä sen kanssa suhteessa joutuu naisen sijaan olla.
itse olen about koko elämäni kärsinyt sosiaalisesta fobiasta, ennen enemmän, nykyään vähemmän. toivon, ettet hanki apua yksinäisyyden sopeutumiseen vaan sopeutat itseäsi, jotta pääset eroon yksinäisyydestä.
suosittelen sinua varaamaan ajan ammattiauttajalle. niin typerältä kuin se kuulostaa se oikeasti helpottaa mennä juttelemaan omista peloista jollekin ulkopuoliselle.
toiseksi suosittelen sinua aloittamaan kuntoilun, esimerkiksi kuntosalilla käynnin. näin saat murrettua hieman rutiiniasi käydä vain töissä ja kotona. kuntosalilla on muitakin, mutta sinun ei tarvitse pahemmin verbaalisesti kommunikoida heidän kanssaan jos et halua. kuntoilu parantaa itsetuntoa, rentouttaa ja tuottaa hyvänolon hormooneja.
kun kuntosali alkaa tuntua turvalliselta paikalta voit osallistua ryhmäliikuntatunnille. ainut tapa miten pääset eroon pelosta on siedätys sille pelolle.
millaisia lääkkeitä käytät? tietyt lääkkeet kuten oxamin väsyttää ainakin minua hirveästi, käytän pienen annoksen propalia päivittäin. se estää pulssia nousemasta liian korkealle, muuten olen oma itseni.
suosittelen sinulle lämpimästi hankkimaan koiran, jos olet vähänkään eläinrakas. koirat ovat ihan ykkösiä sosiaalisista tilanteista kärsiville.
Samasta ongelmasta kärsii täälläkin 27v mies. Muutaman asian olen huomannut auttavan:
-alkoholinkäytön vähentäminen, juomisen jälkeen oireet pitkään pahempia
- liikunta, kunnon rasitus jotenkin rauhoittaa ja tuo hyvän olon
-kahvinjuonnin vähentäminen, kahvi pistää kehon käymään ylikierroksilla
- porno- ja runkkulakko, jotain se tekee aivoissa
- sosiaalinen elämä mukavassa tutussa seurassa
- beetasalpaaja, ilman tätä olisin täysin erokoitunut, narunjatkona tai jossain laitoksessa
Ei ongelma nuolla ole poistunut mutta tehnyt elämän vähän siedettävämmäksi. Tavoitteena vielä tälle vuodelle luopua kahvista kokonaan, lopettaa tupakka(sähkö), lopettaa jatkuva netissä oleminen ja ryhtyä aktiivisemmaksi.
Eli toisinsanoen pitää luopua kaikista elämän nautinnoista ja sekään ei tuo lopullista ratkaisua tähän asiaan. Taitaa asia olla kuten "Ahdist us" sanoi, että tämän ongelman kanssa ollaan naimisissa koko loppuikä. Oireita voi ainoastaan hieman helpottaa mutta koskaan niistä ei tule täysin eroon pääsemään.
Minullakin on beetasalpaajaa mutta minulla vain rauhoittavat lääkkeet auttavat pahimpaan ahdistukseen. Beetsalpaaja ainoastaan tasaa pulssin, estää tärinät ja mahdollisesti punastumisen mutta ei itsessään vie sitä kamalaa olotilaa pois.
siksi urheilemaan! et kykene olemaan ahdistunut, jos olet treeneissä hengästynyt ja sen jälkeenkään et yksinkertaisesti jaksa olla ahdistunut.
eikä sinun tarvitse luopua kaikista nautinnoista. toki alkoholia voi juoda ja kohtuudella. toiset ovat kofeiiniherkempiä kuin toiset, voit sitäkin miettiä mikä on sinulle hyvä annos.
mutta nyt sinun ei auta muuta kuin tehdä siedätyshoitoa itsellesi. joka päivä yrität pidempään olla tilanteissa jotka ahdistaa ja pikkuhiljaa se muuttuu helpommaksi.
Vaikka olen itsekin yleensä todella ujo sosiaalisissa tilanteissa esim baarissa ei mitään toivoa että menisin kenellekään juttelmaan niin kyllä suurin ongelma on että ei vaan ole tarpeeksi hyvännäköinen kasvoiltaan vastakkaiselle sukupuolelle.
Kyllä koulu/työ-ympäristössä pystyn ihan ok lähestymään ja juttelemaan naisille mutta joka kerta ilman vastakaikua. Ihastunut 3-4 kertaa tuloksetta.
Itse kyllä pidän fobioita pahimpana ongelmana kun en itse kykene missään tilanteessa avaamaan keskustelua naisten kanssa. En siltikään vaikka ei olisi edes mistään iskemistilanteesta kyse. Ulkonäkö on pieni murhe tämän rinnalla.
Voisin kuitenkin alkaa liikkumaan enemmän kun se kyllä hieman lievittää ahdistusta eikä siitä ainakaan haittaa ole. Alkoholin juontia jo olenkin tässä viime aikoina saanut hieman vähennettyä. Eipä noista kuitenkaan ihan älyttömästi ole apua mutta pienikin apua on tarpeen tässä tilanteessa.
Ei niitä tilanteita minulle kyllä edes tule joissa täytyisi pakostikkin jutella naisille kun en ole opiskelemassa enkä työelämässä. Älkääkä sitten sanoko, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene kouluun tai hanki työpaikka.
Sellaisen harrastuksen aloittaminenkin jonka yhteydessä pääsisin tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuu pelkkänä ajatuksenakin täysin mahdottomalta.
no mikset hanki opiskelu tai työpaikkaa? miksi kukaan haluaisi kumppania, joka ei käy töissä? olisi aika ankeata yhteiselämää...
Oliko tuo kysymyksesi vitsi vai etkö muuten vain tajua mistään mitään?
Itse olen tällä hetkellä toimistotöissä jossa kaikki vain jumittavat omien ruutujensa edessä ja tauoilla isossa taukotilassa omissa pöydissään.
Vaikea päästä juttelelemaan kiinnostaville naisille kun ei ole vaihtanut sanaakaan eikä edes tiedä onko oma seura tervetullutta esim jos tauolla menisi samaan pöytään.
Ainut tsänssi olisi se että jotenkin pääsisin johonkin samaan pieneen tiimiin naisten kanssa ja sitä kautta tulisi luonnollisesti puhuttua alkuun työasioista.
Itse en meinaa uskaltaa kauppaankaan mennä ja töissä on aina kauhean ahdistavaa olla :(
Itse en käy kaupassakaan kuin todella harvoin. Vielä kuitenkin tulee sekin aika kun on pakko pystyä hoitamaan kauppareissut täysin omatoimisesti. Töihin en voi mennä ollenkaan kun se alkaa ahdistamaan niin paljon että joudun aina lopettamaan. Eipä ole hääppöinen tulevaisuus tiedossa.