Ollaan erottu. On kaksi lasta alle 5 v molemmat. Asutaan yhdessä. Mulla on tunteita exää kohtaan edelleen ja sillä mua kohtaan mut on ihastunu toiseen ja haluaa erota. Yhessä oltu 14 vuotta. Ittekin tiedän järjellä aateltuna et ero on paras asia meijän tilanteessa mutkun mun tunteet pistää vastaan. Tahtoisin joka päivä vaan roikkua exän kaulassa ja rukoilla sitä perumaan tän jutun. Miten tästä pääsee yli? Kauan kestää, et tunteet kuolee?
Järki vs tunteet
yksi vaan
9331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hetkinen, siis mikä on tilanne? Ensin kirjoitat, että "ollaan erottu" ja sitten että asutte yhdessä ja sinulla on tunteita exää kohtaan ja hänellä sinua kohtaan, on kuitenkin ihastunut toiseen ja haluaa erota..? Siis mitä tästä nyt pitää ymmärtää?
Ette te ilmeisesti ole eronneet, oletteko laittaneet 1-vaihettakaan vireille?
No et toista voi väkisin pitää, jos on mennäkseen. Ei tuosta yli ala päästä eikä tunteetkaan kuolla niin kauan kuin asutte yhdessä. Silkaa kidutusta!
Suhteellisen sekava kuvaus tilanteestanne. Ehkä koko tilanne on niin epäselvä, että et itsekkään tiedä missä mennään?
Mun ajatuksia: Sinulla paljon tunteita miestäsi kohtaan, miehellä tod.näk. ei ole tunteita sinua kohtaan, koska haluaa erota ja on ihastunut toiseen. Sanoo sinulle, että on tunteita, jotta "pääsisi pälkähästä" helpommalla siis itse ja/tai loukkaamatta sinua vielä lisää. Kuulostaa aika vahvasti siltä, että sinun kannalta on aika lailla "menetetty peli". Tottakai miehesi myös varmasti välillä lepertelee ja varmasti aika usein on myös hermo tai vetäytynyt, koska on jo toinen.
Mutta, jos haluat yrittää päästä päämäärääsi, että saat ukon ikään kuin takaisin, niin anna miehesi mennä, anna hankkia oma asunto, ja ole fiksu (vaikka kuinka tekisi mieli huutaa ja repiä tapetit seiniltä). Kiinnitä huomiota myös ulkonäköösi, älä missään tapauksessa roiku kaulassa (se on viho viimeinen juttu/ alkaa ahistamaan). Yrität vaikka pakolla ns. jatkaa omaa elämää, vaikka koko ajan toivotkin ukon tulevan takaisin. Nimittäin olemalla vain suht fiksu ja ei riidanhaluinen, huutava känkkäränkkä "akka", se on ainut keino, millä voi vielä tulla takaisin, jos toisen kanssa ei sujukkaan.
Mutta huomio, että nämä minun ajatukseni/ehdotukseni todellakin sitten loukkaa sinun omia tunteitasi, omanarvontunnettasi, itsetuntoa jne. Mutta tässä näitä järjellisiä toimia, jolla ehkä voisit saada vielä ukon palamaan takaisin. Mutta kysy itseltäsi ennen kaikkea, haluatko tätä, oletko valmis tähän, onko siinä mitään järkeä?
Fakta on, ketään ei voi omistaa, ja ainakin pitkässä suhteessa, jos jompikumpi rakastuu ja haluaa lähteä menemään, niin temput on aika vähissä. Niin se vaan on. Ainoa tapa on ennakoida ja ennalta ehkäistä, että suhteeseen ei pääsisi kolmansia osapuolia. Tsemppiä!
Miksi esittää toiselle mukavaa, jotta tämä tulisi eron jälkeen takaisin? Sama arkihan se alkaa ja mies etsii uuden ihastuksen. Toki toisen takaisin tulemisen jälkeen voi yrittää korjata asioita, mutta jos teillä ei ole ollut mitään näennäisesti korjattavaa, niin mies menee vain sen vuoksi, koska oikeasti on rakastunut toiseen. Pitää ajatella: "ota tai jätä minut sellaisena kuin olen". Koska aina löytyy joku toinen, joka sinut haluaa, jos miehesi ei.
Yritä miettiä omien tunteiden alkuperää. Johtuuko tunteesi exää kohtaan kenties siitä että elämäsi pyörii kokonaan hänen ympärillään etkä pärjää ilman hänen lohtua, tukea, arvostusta yms. Jos tunnistat tämän niin on varmaankin syytä opetella tapoja tulla toimeen enemmän itsenäisesti. Toisen kautta eläminen vääristää "minäkuvaa" koska kaikkiin asioihin tulee automaattisesti mietittyä mikä toinen reaktio tähän voisi olla. Parisuhteessa tämä aiheuttaa keskinäistä riippuvuutta. Kun toista ei kuitenkaan voi kontrolloida tilanne johtaa vaan stressiin.
typo: toinen pitäisi olla toisen
"Toisen kautta eläminen vääristää "minäkuvaa" koska kaikkiin asioihin tulee automaattisesti mietittyä mikä toisen reaktio tähän voisi olla." Tässä on mielestäni todella tärkeä sanoma. Itse oivalsin taannoin potevani toisen kautta elämistä ja sen mukanaan tuomia ongelmia. Olen tehnyt korjausliikettä vuosia ja koen nyt seisovani enemmän omilla jaloillani. Kaikinpuolinen itsenäisyys tuo myös kommunikointiin ja tekemisiin jämäkkyyttä ja johtaa rehelliseen, omannäköiseen, itseä arvostavaan elämään.
Jep, kun toisen reaktio asiaan on tärkeämpi kuin itse asia ollaan kyllä hankalalla tiellä. Pahimmillaan ollaan tilanteessa että toinen voi muuttaa hyvän asian huonoksi jälkikäteen parilla ikävällä sanalla. Eihän ne ikävät sanat mukavia ole mutta ei niiden pitäisi pystyä todellisuutta muuttamaan. Se tapahtuu omassa päässä jos tapahtuu.
1. Sinun tunteet ei kuole niin kauan kuin asutte yhdessä.
2. Itse tiedostat, että olisi järkevintä erota, ja kuitenkin roikut kaulassa kiinni???
3. Tosta kaikesta pääset yli ainoastaan ja vain psykologin/terapeutin avulla.
4. No eihän kukaan voi kenellekään sanoa, kuinka kauan kestää, että tunteet kuolee. Kysyt täällä suomi24 harvinaisen sekavia kysymyksiä, joten mene ihmeessä ammattiauttajalle!
Ja, nyt ei todellakaan ollut tarkoitus loukata, mutta olen nähnyt läheltä, kuinka sellaiset ihmiset "pyörii" terapeuteilla, joilla ei olisi mitään pakottavaa tarvetta (siksi ovatkin niin tasapainoisia ja viisaita), sitten ne, joiden oikeasti kuuluisi hakeutua hoitoon, niin ne eivät katso tarvitsevansa mitään ammattilaisen tukea.
Nyt halusin sinua herättää "talviunesta" todellisuuteen.
Tuossa ei ole kysymys järjen ja tunteiden välisestä ristiriidasta, vaan yksinkertaisesti tosiasioiden ja tunteiden ristiriidasta. Elikkäs suurin ongelmanne: olette eronneet, MUTTA asutte yhdessä. Siksi roikut miehessäsi eikä tunteet kuole. Paljon auttaa, kun muutatte erilleen. Sanonta "Poissa silmistä, poissa mielestä" osuu aivan kohdalleen teidän tapauksessa.