Kirjoitan teille minun tarinani, oikeastaan selviytymistarinan ja tarinan siitä millaista on elää ihan oikean narsistin kanssa, kuinka vaikea on loppupeleissä päästää irti.
Tekstistä tulee pitkä ja sekava, pahoitteluni jo etukäteen, ja kiitos teille jotka viitsivät lukea ja kommentoida.
Olin 16 kun tutustuin itseäni kaksi vuotta vanhempaan poikaan netissä, olin koulukiusattu ja yksin, sairastin masennusta. Näistä jutteluhetkistä tuli päivieni valo, tunsin että vihdoin joku välittää minusta juteltiin vuosi, kunnes tämä poika ehdotti tapaamista, matkustin 400 km hänen luokseen ja siitä kaikki sitten alkoi.
Huomionosoituksia, kertomista että olet kaunis, tuntui että minua palvottiin.
Tottakai retkahdin sillä olin ikäni saanut kuulla kuinka ruma, oksettava, turha ilmestys olin jonka olisi nyt vaan parempi suosiolla tappaa itsensä.
Vierähti vuosi, puolitoista kun juteltiin ja tavattiin sillointällöin, ns seurusteltiin. Oli on-off suhde, paljon riitoja joiden jälkeen sain aina kuulla vuolaat anteeksipyynnöt. JA peruskilttinä ihmisenä minä aina annoin anteeksi ( olin toki myös nuori ja naivi)
Lopulta en kestänyt tuota kiukuttelua enää niin räjähdin miehelle jonka jälkeen hän jätti minut.
Olin niin vihainen että ei paljon hetkauttanut, kuitenkin ajan kuluessa minulle tuli ikävä häntä vaikka ystävät varoittelivat että älä jumalauta lankea siihen urpoon enää.
Mies otti yhteyttä ja ruvettiin taas juttelemaan, hän ehdotti muuttoa minun kotikaupunkiini koska on ollut ikävä ja rakastaa minua valtavasti. Harkitsin tätä asiaa, ja päädyin lopulta ratkaisuun että kyllä, se sopii. Palattiin yhteen.
jatkuu..
Tekstistä tulee pitkä ja sekava, pahoitteluni jo etukäteen, ja kiitos teille jotka viitsivät lukea ja kommentoida.
Olin 16 kun tutustuin itseäni kaksi vuotta vanhempaan poikaan netissä, olin koulukiusattu ja yksin, sairastin masennusta. Näistä jutteluhetkistä tuli päivieni valo, tunsin että vihdoin joku välittää minusta juteltiin vuosi, kunnes tämä poika ehdotti tapaamista, matkustin 400 km hänen luokseen ja siitä kaikki sitten alkoi.
Huomionosoituksia, kertomista että olet kaunis, tuntui että minua palvottiin.
Tottakai retkahdin sillä olin ikäni saanut kuulla kuinka ruma, oksettava, turha ilmestys olin jonka olisi nyt vaan parempi suosiolla tappaa itsensä.
Vierähti vuosi, puolitoista kun juteltiin ja tavattiin sillointällöin, ns seurusteltiin. Oli on-off suhde, paljon riitoja joiden jälkeen sain aina kuulla vuolaat anteeksipyynnöt. JA peruskilttinä ihmisenä minä aina annoin anteeksi ( olin toki myös nuori ja naivi)
Lopulta en kestänyt tuota kiukuttelua enää niin räjähdin miehelle jonka jälkeen hän jätti minut.
Olin niin vihainen että ei paljon hetkauttanut, kuitenkin ajan kuluessa minulle tuli ikävä häntä vaikka ystävät varoittelivat että älä jumalauta lankea siihen urpoon enää.
Mies otti yhteyttä ja ruvettiin taas juttelemaan, hän ehdotti muuttoa minun kotikaupunkiini koska on ollut ikävä ja rakastaa minua valtavasti. Harkitsin tätä asiaa, ja päädyin lopulta ratkaisuun että kyllä, se sopii. Palattiin yhteen.
jatkuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koitti tuo päivä kun hän muutti meille, minä olin etsinyt ja maksanut meille asunnon, onni kukoisti.
Sitten alkoi minun helvettini josta en koskaan tule pääsemään yli kokonaan, josta nään vieläkin painajaisia. Riitojen yhteydessä alkoi haukkuminen, läski, huora, ilman mua sä et olis mitään, vittu että oot ruma, mä oon aina valehdellu sulle et oisit kaunis vaikka oot ihan vitun ruma. Mies puhui musta pahaa selän takana ja sai muutamat ystävyyssuhteet poikki. Kerran kaupasta kotiin kävellessä erehdyin sanomaan miehelle että hänkin joskus voisi maksaa safkat niin suuttui, huusi kuin syötävä ja sylki naamalleni ja sen jälkeen meni menojaan, sama jatkui kotona kun sinne erehdyin tulemaan.
En suinkaan ole ainoa joka on joutunut tämän terrorisoinnin uhriksi, veljelleen hän ei ole puhunut vuosiin koska joskus lapsena pikkuveli oli varastanut hänen jääkiekkokorttinsa ja myynyt ne.... kyse siis jostain 5-6v tempauksesta..
Olin aivan maassa tämän vuoksi, en jaksanut tehdä mitään, pää huuti että nyt nainen pakkaat kamasi ja häivyt ennenkuin oikeasti on liian myöhäistä mutta tunteet sitten huuti että ei sinusta ole mihinkään, et ole mitään..
Sitten maailmani romahti kun vanhempani kuolivat ensin äiti ja sitten 10 kk myöhemmin isä. Olin helppo kohde, minut oli helppo musertaa kun ei ollut jäljellä mitään taistelutahtoa.Hän mm. ivaili äitini kuolemalla, "hyvä että kuoli, päästiin siitäkin läskistä" Pelkkää surua, mielialalääkkeitä, masennus, ja itsetuhoisia ajatuksia. Mies nosti minut välillä pilviin ja välillä latisti maanrakoon haukkumalla. Väkivalta astui kuvioihin sen jälkeen kun sain tietää että hänellä on toinen nainen jota rakastaa, heitti minut pää edellä rautanaulakkoon, puristi ranteista, heitti lattialle, löi esineillä jota hän siis ei itse laskenut lyömiseksi kun ei nyrkkiä käyttänyt..
Erottiin ja palattiin yhteen jatkuvasti, se söi minut hengiltä. En halunnut olla hänen kanssaan mutta "rakastin" häntä. En todellakaan rakastanut, en vain uskaltanut enää olla ilman. Yhden eromme aikana hän hommasi oman asunnon, josta hän kerran heitti minut suoraan suihkusta -30 asteen pakkaseen ilman päällysvaatteita, kävelemään omalle asunnolleni 3 km päähän koiranpennun kanssa. Tämä siksi että toinen naisensa oli lähettänyt rakkauskirjeen josta suutuin. Tämän jälkeen tämä toinen nainen lähetteli miehelle usein myös lahjoja.
Mies haukkui minut sairaalloisen mustasukkaiseksi, puhelin ja tietokone täynnä kuvia tästä toisesta naisesta, viestit hänelle (kyllä tein väärin kun luin ne) mm :
- heräsin keskellä yötä siihen että a**** nukkui vieressäni, olin juuri nähnyt unta sinusta ja petyin niin kovasti kun et ollutkaan siinä vieressä..
Olin hullu, yli mustasukkainen, sairas, yritin rajoittaa hänen elämäänsä vaikka hän teki kaikkensa vuokseni. Minun piti hyväksyä yökyläilyt tämän naisen luona toisella paikkakunnalla koska he ovat vain kavereita, minä olin sairas ja mustasukkainen, hänessä ei ollut mitään vikaa. Ikinä.
En jaksanut enää välittää hänen sekoiluistaan sen toisen kanssa, olkoon ajattelin. Soitin pitkästä aikaa ystävälleni joka oli muuttanut toiselle paikkakunnalle paria vuotta aiemmin, halusin palavasti tietää mitä hänelle kuuluu ja sitten minua vietiin. En saanut ystävääni ajatuksistani, mietin häntä jatkuvasti, olin palavasti rakastunut ja kerroinkin sen hänelle. Hän tuli kylään meille, pelattiin yhdessä xboxia, kun hän lähti meiltä tunnusti että olisi halunnut vain kaapata syliin ja viedä minut pois sieltä, ottaa mukaan.
Yritin monta kertaa jättää mieheni silloin, en vaan päässyt lähtemään, aina hän nujerti minut jotenkin.
Olimme minun asunnollani mieheni kanssa, hän aloitti perinteisen olet sairas, hullu, mustasukkainen ämmä, ruma läski, idiootti, tyhmä.... kun minua rupesi oikein kunnolla tympimään se touhu. Jokin aika myöhemmin erottiin "sovussa". Olin edelleen rakastunut tähän ystävääni, ja hän tunsi samoin.
Nykyään, olen onnellinen tämän ystäväni kanssa, olemme rakentaneet suhteen, yritämme saada lapsen ja suunnittelemme häitä 1,5 vuoden päähän. Olen ollut muutaman kerran järkyttynyt vaikkapa kun olen ollut kipeä ja nykyinen mieheni, ystäväni, rakkaani ei ole antanut minun lähteä sängystä käyttämään koiraa ulkona, tai kun sanoin etten oikein pidä siitä että hän oli fb kavereita eksänsä kanssa niin hän poisti eksänsä listalta pyytämättä, haukkumatta minua..
Alan tajuta että se en ollut minä joka oli sairas edellisessä suhteessani.
Vaikka olen onnellinen niin vielä rikki, mutta nykyinen kultani tukee minua, sillä hän tietää menneisyydestäni kaiken.
Kiitos rakas ex että nykyään :
-sairastan masennusta
-paniikkihäiriötä
-pakko-oireistahäiriötä
-laihdutin miltei itseni hengiltä
-minulla on bulimareksia (anoreksian ja bulimian välimuoto)
-pelkään jos joku korottaa minulle ääntään
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? toivottavasti ei.. Kysymyksiä saa kysellä, jos jotain jäi epäselväksi.
Millaisia tarinoita teillä on pettämisestä tai narsisteista?
Ei vastaavanlaista ja olen narskuni kanssa vieläkin. Hänen takiaan olen työkyvytön ja eläkkeellä.
Varsin vaikuttava kertomus eräästä suhteesta, joka oli todella sairas suhde.
Toivon, että pääset tuosta entisyyden piinasta ja uskallat hengittää vapaasti, sillä olet ollut todella hyväksikäytetty ja vanki.
Sinäkin kerrot, että oli erittäin vaikeaa päästä ulos tuosta suhteesta, vaikka se oli suorastaan hengenvaarallinen.
Kuinkahan moni nainen ja jokunen mieskin elää tuollaista hirveää elämää. Kerrot kuinka olit helppo saalis, kun oli joutunut suureen suruun, äidin ja isän kuolema. Silti tuo kumppanisi hakkkui kuollutta äitiäsi, olit niin tyhjillä, että vaikka hirviö oli vierelläsi, riipuit siinäkin kiinni.
Tämä sama tapahtuu monen avio-tai avoeron yhteydessä, täysin alistettu ja mitätöity ihminen tarrautuu vaikka mihin, kun kuulee yhdenkin hyvän sanan moitteen sijaan, ei hän erota valheteltua hyvää sanasta oikeasta, joten hän on vain saalis.
samaistun tuohon täysin, se ei ole rakkautta.. narsistista tulee riippuvaiseksi. Nykyään ymmärrän mitä rakkaus on kun nykyinen kumppanini suojelee minua, arvostaa minua ja haluaa minusta äidin tuleville lapsilleen. Tuosta narsistista en päässyt eroon ennenkuin muutin mieheni luokse toiselle puolelle suomea, vaihdoin numeroni ja osoitetietoni salaisiksi, blokkasin kaikissa julkisissa palveluissa (some).
Eksäni myös kehotti minua suhteen aikana useasti tappamaan itseni, menemään äitini perässä koska olimme yhtä luusereita kummatkin.. Onneksi pääsin irti, nyt jo terapian avulla hieman vahvempana. Umpi rakastuneena uuteen nousuun. Toivon sydämeni pohjasta kaikille narsistien uhreille samaa voimaa jonka minä sain.
Kulta pieni, olet vahvempi kuin uskotkaan!
Tiedän itse liian kilttinä, miten kiltin ihmisen ylitse on helppo jyrätä mennen tullen. Ex-mieheni ei ollut väkivaltainen, mutta hän oli hurmaava sadisti. Nautti saadessaan minut itkemään, manipuloi ja simputti. Piti avoimesti rinnallani muita naisia, sillä minä olin liikaa sitä ja liian vähän tätä. Hän oli ansainnut parempaa. Olin myös vain parikymppinen, herkkä ja kokematon. Minusta tuli pikkuhiljaa syömishäiriöinen himolenkkeilijä ja olin vaatekokoa 34-36. Mies silti vinoili, että "kannattais vähän peitellä noita läskejä, kun et ole mikään maailman hoikin".
Pääsin hänestä irti vain muuttamalla kauas pois. Hain epätoivoisesta päähänpistosta jatko-opiskelemaan, pääsin opiskelemaan ja osa-aikatyöhön. Elin köyhästi mutta pärjäsin. Ja olin vapaa! Rikki, mutta vapaa. Mies oli hurjana, sillä hänen naistenmiehen maineensa sai kovan kolauksen. Mies raivosi, että "kaikki" paheksuivat virhesiirtoani ja pitivät minua täysin järjettömänä ja kiittämättömänä naikkosena. Minusta kuulemma juoruttiin pahaa joka taholla ja mies sai hävetä silmät päästään. Kodissamme asui jo heti kolmen viikon sisällä uusi nainen, mutta mies silti soitteli, raivosi, haukkui ja painosti. Hän myös uhkaili itsemurhalla, vaikka tiesin että hän rakasti itseään liikaa sen tempun tehdäkseen.
Laitoin sitten näille "kaikille" meilillä henkilökohtaisen joulutoivotuksen ja sain yllättäen näiltä "kaikilta" innokasta tsemppausta ja onnentoivotuksia uuden alkuun. Jopa miehen paras kaveri laittoi vaimonsa kanssa ystävällisen meilin.
Tapasin vuosien jälkeen erään ystäväni isän, joka sanoi hämmästellen, että onkos tämä se sama tyttö ollenkaan? Sanoi, että olin aikoinani kuin pieni pelokas hiiri, mutta olin nyt niin seesteisen oloinen ja aikuistunut.
Ehjäksi, olet herkkä ja arvomaailmasi on kohdallaan. Jos elämässä tulee vakiomäärä turpiin, niin voit ajatella, että olet osasi jo saanut ja loppuelämä sujuu seesteisissä merkeissä. Mitä nyt aina jotakin sattuu ja tapahtuu, mutta se kuuluu elämään. Toivon myös, että rakastumisesta huolimatta muistat vahvistaa itseäsi omana itsenäsi rakkaasi rinnalla, etkä hänen rakkaudestaan riippuen.
Lisävinkkinä sanoisin, että yritä kiinnostua ruoasta ja liikunnasta terveyttä silmällä pitäen. Harrasta kohtuudella liikuntaa, se kohottaa itsetuntoasi ja voimistaa. 30min kevyt juoksulenkki vastaa puolta tablettia masennuslääkettä, sillä kehosi erittää omaa mielihyvähormonia. Samalla opiskelet, mitä terveellisiä ravintoaineita kehosi tarvitsee polttoaineeksi. Ruoka on muutakin kuin pelkkää syömistä, mikä joko lihottaa tai laihduttaa. Kannattaa perehtyä asiaan myös tulevaisuuden raskautta silmällä pitäen. Haluat varmasti sitten joskus olla iloinen, energinen, turvallinen ja terve äiti omille lapsillesi!
Mieheni on narsisti. Hänen kanssaan olen oppinut ajan kanssa pärjäämään ilman, että oma itsetuntoni vahingoittuu. Pidän huoli itsestäni ja ymmärrän, milloin ilmassa on sairaita merkkejä. Olen aina ystävällinen mutta jämäkkä erimielisyyksien tullen; riidat narsistin kanssa päätyvät usein omaksi tappioksi, sillä lähtökohtaisesti hän ei ole itse syyllistynyt mihinkään. Hän mielellään hakee myös tekemisistäni vikoja, vaikka itsellään on vakavia ongelmia mm alkoholin kanssa. Kun suhteessamme meni huonosti, hän toisti miten on ansainnut parempaa, vaikka hänen panoksensa suhteemme lämpimyyteen on täysi nolla. Joskus säälin häntä, mutta pääasiassa pärjäilen hyvin. Aina voi erota jos alkaa liikaa rasittamaan tällainen kumppani.