Mieheni on ollut koko ajan vähemmän halukas seksiin kuin minä. Kun pappi ainkaan sanoi aamen, siihen loppui seksi kokonaan. Huuh. En ollut edes kuvitellut näin voivan tapahtua.
Aikani ruinasin, maanittelin, kärsin, odotin jne. Ulkopuolista apua haettiin, mutta ei siitä apua ollut. Lopulta löysin miehen, joka haluaa rakastellla. Nauttii seksistä ja naisesta. Setuntuu hyvältä ja minusta tuntuu hyvältä. On vaikea ymmärtää miten joku voi tuomita rinnakkaissuhteet hahmottamatta niihin johtaneita syitä. Aina ei ole niin selvää kuka on "itsekäs". Se joka vie toiselta aviollisen seksin vai se joka ei enää jaksa seksittömyyden aiheuttamaa henkistä väkivaltaa?
Aikani ruinasin, maanittelin, kärsin, odotin jne. Ulkopuolista apua haettiin, mutta ei siitä apua ollut. Lopulta löysin miehen, joka haluaa rakastellla. Nauttii seksistä ja naisesta. Setuntuu hyvältä ja minusta tuntuu hyvältä. On vaikea ymmärtää miten joku voi tuomita rinnakkaissuhteet hahmottamatta niihin johtaneita syitä. Aina ei ole niin selvää kuka on "itsekäs". Se joka vie toiselta aviollisen seksin vai se joka ei enää jaksa seksittömyyden aiheuttamaa henkistä väkivaltaa?
Vastaukset 87
Vanhimmat
Niin, mitä ihmettä teet tällaisessa liitossa? Miksi menit hänen kanssaan naimisiin, kai seurusteluaikana jo kävi ilmi, ettei miehesi ole kiinnostunut seksistä kanssasi?
Olisiko oikea ratkaisu ennemmin ero?
Oletko kysynyt mieheltäsi, hyväksyykö hän rinnakkaissuhteesi?
Jos olette asiasta keskustelleet ja asia on miehestäsi ok, mikäs siinä. Teillä on avoin suhde.
Mutta jos taas toimit miehesi selän takana, toimit väärin. Anna miehesi päättää itse haluaako avoimen suhteen. Vai haluaako ennemmin erota. Hän voi haluta eron ja sen myötä mahdollisuuden tavata naisen, joka sopii hänelle sinua paremmin.
Niis siis mikä estää sinua eroamasta ja olemasta vain sen toisen miehen kanssa? Onko pakko pettää salaa?
Minä elin avoliitossa, jossa avomiehen halut hävisivät. Hän kylläkin harrasteli itsekseen, mutta ei minun kanssani. Puoli vuotta elimme kuin sisarukset, kävimme rantalomallakin, eikä mies koskenut minuun sormellakaan. Tulimme silti hyvin toimeen, olimme toistemme parhaat ystävät, rakkauttakin oli, olimme aina toistemme tukena ja hyvänä seurana.
Tein vaikean eropäätöksen ja etsin itselleni oman asunnon. Tiesin, että jossain vaiheessa ongelma kasvaa liian suureksi. Mies auttoi muuttopuuhissa ja jatkoimme tapailua rennosti kaveripohjalta. Meillä oli kivaa ilman paineita. Ikäväkin oli, mutta sellaista se elämä on, ei koskaan täydellistä. Jossain vaiheessa tapasin uuden seksikkään miehen ja ex-avomies astui hienotunteisesti syrjään elämästäni.
Minun on itse asiassa vaikea ymmärtää sitä, miksi ylitsepääsemättömän ongelman vuoksi ei voi erota, vaan etsitään salarakas. Jos seksi on tärkeämpää kuin se rakas ihminen rinnalla, niin sitten täytyy valita se seksi. Mikä siinä muka nyt on niin vaikeaa?
Kuka muka pakottaa elämään epätyydyttävässä parisuhteessa? Ei kukaan. Parisuhteessa pysyminen ja salasuhteen pitäminen on pelkkää omaa saamattomuutta. Toki avioliiton epäonnistuminen on kauhea pettymys, mutta sellaista se elämä on, täynnä traagisia kohtaloniskuja. Sen kanssa on elettävä ja otettava kitisemisen sijaan ohjakset käsiin.
Mikä estää eroamasta? Ehkä toivon ja odotan tämän miehen haluttomuuden menevän ohi? Jos kuitenkin halut palaisi? Mielestäni ei kannata kuitenkaan erota oikopäätä, jos tilanne on muutoin tyydyttävä ja seksi hoituu sitten muutoin.
Toisaalta näen myös asian niin, että miehen tulee olla erossa aktiivinen ellei halua kokonaisvaltaista parisuhdetta sekseineen ja kaikkineen. Niin kauan kun jokin toivon kipinä on olemassa, jatkan näin. Enkä koe kyllä mitän syyllisyyttä siitä, että seksuaalinen kokemus tulee nyt jostain muualta. Rinnakkaissuhteet tuomitaan mielestäni liian kärkkäästi eikä suostuta realistisesti näkemään kokonaiskuvaa ja niitä useita asioita, mitkä luovat rinnakkaissuhteelle tilauksen.
"Rinnakkaissuhteet tuomitaan mielestäni liian kärkkäästi eikä suostuta realistisesti näkemään kokonaiskuvaa ja niitä useita asioita, mitkä luovat rinnakkaissuhteelle tilauksen. "
Ei niitä kärkkästi tuomita, vaan aivan perustellusti. Mutta miten niin ei suostuta näkemään!? Eihän siinä mitään epäselvää ole, että joidenkin mielestä rinnakkaissuhteelle on "tilaus" - siksihän sitä petetään. Olellista on se, että se on väärä tapa ratkaista tämä "tilaus".
Onko sinun mielestäsi todellakin oikein ja hyväksyttävää toimia toisin kuin on sovittu? Uskollisuudesta on ääneen ja todistajien läsnäollessa sovittu. Mistään muusta sopimuksesta ei ole mitään näyttöä.
"Enkä koe kyllä mitän syyllisyyttä siitä, että seksuaalinen kokemus tulee nyt jostain muualta."
Tästä juuri tietää, että olet itsekäs ja piittaamaton ihminen. Yök!
Snulla ei pitäisi olla lainkaan oikeutta parisuhteeseen muiden kuin itsesi kaltaisten kanssa. Siksi kysynkin: miksi etä valinnut miestä, joka haluaa sinua tai miksi et valitse miestä, jolle sopii tuollainen pinnallinen elämä ja rinnakkaissuhteet?
MITÄÄÄH!!!?
Siis sanoitko "Toisaalta näen myös asian niin, että miehen tulee olla erossa aktiivinen ellei halua kokonaisvaltaista parisuhdetta sekseineen ja kaikkineen. "
Kuule, miehen ei tuossa tilanteessa tule muutakin saada tietää, että sinä olet pettävä nilviäinen ja sitten sen perusteella erota sinusta ja saada eläämänsä normaali, terve nainen.
"Onko sinun mielestäsi todellakin oikein ja hyväksyttävää toimia toisin kuin on sovittu?"
- Ei. Meidän parisuhteeseen sitoutumiseen sisältyi lupaus seksistä. Mies on rikkonut tämän parisuhdelupauksen.
En voinut tietää, että mies lopettaa seksin aviotuessamme. Jos olisin tiennyt tämän käänteen, en tietenkään olisi avioitunut. Nyt tuntuu, että mies huijasi minut valheellisesti avioliittoon.
Koen aidosti, että hän on tehnyt petoksen lopettamalla seksin avioitumisen jälkeen. Se on julmaa ja erittäin raastavaa. Sen ymmärtää oikeasti vain sellainen ihminen , joka on kokenut saman. Muut voivat tietysti keskittyä kivittämiseen ja syyllistämiseeni.
Olisi ollut reilumpaa, että mies olisi ennen avioliittoa ollut rehellinen ja kertonut ettei seksi voisi häntä vähempää kiinnostaa.
Kyllä sanoin, koska avioliittoon sisältyy lupaus ja oletus seksistä (siitä myös puhuimme ennen avioitumista).
Voit pitää minua nilviäisenä jos haluat. Minä taas pidän tuossa kohdin miestä epärehellisenä, koska ei puhunut totta seksuaalisesta suhteestamme. Mielestäsimiehellä oli oikeus lopettaa seksi saatuaan minut vaimokseen ja minä olen sitten syyllinen siihen. No, asiat voi nähdä monin tavoin ja olen kanssasi eri mieltä. Mielestäni miehen olisi tullut olla rehellinen ennen avioitumista ja etsiä itselleen minun sijaani vaimo, joka ei ole kiinnostunut seksistä. Ymmärtääkseni on myös naisia, joille seksi ei ole mikään juttu.
"Meidän parisuhteeseen sitoutumiseen sisältyi lupaus seksistä."
En usko. Luulen,että sinä kuvittelet sellaisen sopimuksen. Mutta jos niin olisi, niin PUHU (älä petä) miehesi kanssa.
Väität, että "Ulkopuolista apua haettiin, mutta ei siitä apua ollut."
Minkälaista apua siitä olisi pitänyt olla? Mitä odotit? Mitä mieltä miehesi tästä on?
Keskustele miehesi kanssa siitä, että miehesi on mielelstäsi pettänyt parisuhdelupauksen. Jos olet keskustellut, niin sinulla on käsitys siitä, että myöntääkö hän tämän? Jos myöntää, niin kysy miten hän aikoo jatkossa pitää lupauksensa tai miten hän aikoo sen hyvittää - mitä tilalle. Mikä on HÄNEN ehdotuksensa?
Puhu, älä petä. Käsittele asiaa, älä lakaise maton alle. Sovi, älä toimi yksipuolisesti.
Jos todella olet sitä mieltä, että kaikki keinot on käytetty, niin hyväksy tilanne tai ehdota rinnakkaissuhdetta tai eroa. Muttä pettää ei tarvitse. Itsekkäät ja vastuun väistävät luuserit pettävät. Mikä sinä olet?
..."koska avioliittoon sisältyy lupaus ja oletus seksistä "
Siis lupaus vai oletus? En ole koskaan kuullut, että joku olisi tehyt lupauksen seksistä tai määritellyt ja sopinut seksin määrästä. Jo se, että joku niin tekisi, on sairasta.
Tämä sinun provosi ontuu niiiiin pahasti.......
Hyvä uyiuyguyg,
kyllä aviolittoomme sisältyi keskusteltu ja sovittu lupaus seksistä. Ei siis pelkkää kuvitelmaa..
Olemme asiasta Puhuneet. Kaksin sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Ulkopuolisilta asiantuntijoilta mm. seksuaaliterapeuteilta odotin apua siihen, että saisimme avaimia seksuaalisuuden uudelleen avaamiseen tai vastauksia siihen miksi seksi loppui heti avioliittoon. Mieheni on sitä mieltä, ettei häntä vaan koskaan ole kiinnostanut seksi eikä se ole hänelle tärkeää (=mielestäni olisi voinut kertoa ennen avioliittoa eikä harhauttaa. Olisi voinut toimia samoin jo ennen avioliitoa eikä vasta sen jälkeen). Kertoo kuitenkin rakastavansa.
Olemme puhuneet väsymykseen asti parisuhdelupauksen pettämisestä. Mies tietää tunteeni ja sen että kehini huutaa kosketusta. Ei siis mitään epäselvää en suhteen. Mikä on hänen ehdotuksensa? Se on oikeasti hiljainen hyväksyntä. Olen kertonut etten kestä näin ja minun on saatava kosketusta jostain. Hän on hiljaa. Hän tietää mutta ei halua tietää. Mies on sanonut itse näin. JOten en siis ehkä kuitenkaan petä, koska kumpikin tietää mutta siitä ei miehen pyynnöstä saa puhua?`Kumpi siis lakaisee?Minä vai mies?
Itsekkäät ja vastuun väistävät ihmiset riippuvat parisuhteessa suostumatta seksiin. Sellaisen ihmisen joka ei edes hakeudu parisuhteessa seksiin on irrottauduttava ja annettava vapaus toiselle. Vain itsekkäät ihmiset haluavat pitää toisen itsellään, vaikka eivät ole valmiit antamaan mitään.
YÖK. Olipa helpottavaa kirjoittaa tuo, koska olen koko ajan antanut toiselle aikaa niinkuin monesti ohjeistetaan. Mutta totuushan on tuo, ettäö mies käyttää minua ainoastaan hyväkseen. Näännyttänyt minut äärirajoille seksuaalisuuden kaipuussa ottamatta siitä mitään vastuuta. Eli jos ei tuo edes moinimaalista osaa parisuhteeseen tulisi olla aktiivinen edes erossa. Ihmisen joka kieltäytyy parisuhteessa seksistä, tulisi ymmärtää hakea eroa eikä kiduttaa toista.
No nyt kuulet. Meidän avioliittoomme liittyi myös sanallinen keskinäöinen sopimus seksistä.
Eli nyt olet valistrunut.
Provoilija puhui itsensä pussiin.
Jos näet teillä oli ennen vihkimispäivää sinua tyydyttävää seksiä (kuten sanot ja kun kerran hänet halusit puolisoksesi) ja koska se on sinun mielestäsi oletus, niin miksi ihmessä oli tarve niin äärettömän epätavanomaiseen asiaan, kuin vielä sopia seksistä ennen vihkimistä!?
No, ensinnäkin, tiedän varmasti, että esiinnyit miehenä toisessa ketujussa - samat asiat, samoilla sanoilla ... ja sait täsmälleen samanlaisen vastaanoton - eli kukaan ei ajatustasi hyväksy. nyt koitat naisena esiintyen samaa. Luulet, että täällä kirjoittelevat vain petetyt naiset, joilta saisit hyväksyntää naisena. Mutta kuinkas kävikään? Ketjun lopussa alat jo kompaamaan itse itseäsi, kuten kävi toisessakin ketjussa.
Tiedätkö, kun tämä yhteiskunta ei toimi niin, että toista petetään enkä minä voi sinulle petturuutta hyväksyväksi muuttua.
Kiitos aktiivisuudestasi viestiketjussa. Vastauksesi tuntuu silti ihan nollalta, koska et ilmeisti jaksa lukea mitä toinen kirjoittaa. Helpointa on tietysti yrittää lytätä toisen elämä ja kokemukset, jos niitä ei osaa käsitellää.
Mitä miehesi sanoi syyksi haluttomuuteensa, onhan seksi kuitenki tärkeää? Onko hänen uudessa suhteessa seksiä, eikö vain halunnut sinua enää vai oliko vain joku runkkari joka ei kykene olemaan oikean naisen kanssa??
Jos löydät hyvää seksiä muualta, niin eiköhän se ero hoidu ihan itsestään viimeistään niihin aikoihin. Jos toinen ei anna ja toinen haluaa, niin joko jälkimmäinen lopettaa suhteen tai hankkii seksisuhteen, jolloin usein edellinen lopettaa suhteen.
On siinä se pointti, että tarviiko sitä tosiaan kysellä? Kai sen nyt vähemmästäkin tietää viimeistään ennenkuin päättää astua hääpukuun, että onko toisen kanssa hyvää seksiä vai ei?
Minä näen asia eri lailla ja siksi toiminkin eri lailla. Elin seksittömässä parisuhteessa, mutta en silti pettänyt rakkaan ja hienon ihmisen luottamusta. Aikani odottelin ja kun tulin siihen tulokseen, että asiat eivät palaudu ennalleen, niin aloin järjestää asumuseroa. Siinä vaiheessa mies olis varmasti "herännyt" toimimaan jos olisi ollut mitään toiveita. Epäseksuaalinen kaverilinja jatkui eron jälkeen, vaikka mies nostalgisesti surikin muuten niin hyvää suhdettamme.
Mutta nämä ovat niitä periaatekysymyksiä, joista ei voi riidellä. Joku pettää hyvinkin kevytkenkäisesti ja itsekkäästi, sillä omat himot ja halut menevät kaiken muun edelle. Ja toinen ei taas periaatteestakaan petä, sillä kaikki muu arvokas menee omien himojen ja haujen edelle.
Minulla ei oikeasti ole mitään mielenkiintoa nähdä sinun tilannettasi empaattisesti nyökytellen. Petos on petos ja valehtelu on valehtelua. Asian voi aina hoitaa toisinkin jos haluaa. Mielestäni menet häikäilemättömästi sieltä missä aita on matalin, mutta toivotan silti onnea valitsemallasi tiellä.
Hyvä Totta puhuen,
kysyn nyt uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta, koska olet kokenut saman kuin minä, mutta toiminut eri tavoin (normien mukaan ajatellen kunniallisemmin? - hatun nosto).
Kävikö sinullekin niin ettet saanut kertaakaan avioliiton aikana seksiä?
Miten kauan avioliiton solmimisen jälkeen erositte, kun seksiä ei ollut kertaakaan koko avioliiton aikana?
Haitteko apua seksuaalisiin ongelmiin terapista tai muilta ammattilaisilta?
Olitteko ennen avioliittoa sopineet seksittömästä avioliitosta vai oliko se sinulle yllätys?
Tietysti meillä on avioliittosopimus ml. seksi, joten se poikkeaa varmasti hieman lähtötilanteestanne. Jos kuitenkin seksuaalisuutesi heräsi jossain vaiheessa, minua kiinnostaa mitä apua haitte ja kauanko kestit seksitöntä liittoa ennen kuin hait eroa.
Seksin loppumiseen ei ollut dramaattisesti mieleenpainuvaa päivämäärää, mutta suunnilleen "vuosipäivänä" totesin kalenterin kanssa, että pillerireseptiä oli nyt sitten turha uusia. Oli siinä aikansa jo yritetty ja puhuttu ja vietelty, mutta lopulta heitin rukkaset naulaan.
Laastarisuhde vajavaisen suhteen rinnalla ja paikkaamiseksi vain siirtää ongelmaa tuonnemmaksi. Se on se kaikkein helpoin vaihtoehto ja myös se huonoin. Pitkällä tähtäimellä syövyttävin ja surullisin. Jossain vaiheessa on kuitenkin itse päätettävä, miten elämä jatkuu. Keskustelu tulevaisuudesta puolison kanssa on huomattavasti helpompaa, kun taustalla ei ole rasitteena uskottomuutta.
Uskomatonta ettet muista onko seksiä ollut avioliiton aikana vai ei, hääyönä tai sen jälkeen... Huu...
No, minä muistan koska seksi loppui kuin seinään enkä vaimona ole kertaakaan saanut seksiä tai eroottista kosketusta mieheltäni. Muutos oli aika dramaattinen.
Pakko todeta tähän kohtaan se, että henkilökohtaisesti koen laastarisuhteen poikkeavan rinnakkaisesta seksisuhteesta. Miellän laastarin eroprosessiin liittyväksi tunne-elämän suhteeksi, johon voi liittyä myös seksiä. Rinnakkainen seksisuhde sen sijaan on ennenkaikkea seksistinen suhde, missä nautitaan seksistä.
"..., mutta en silti pettänyt rakkaan ja hienon ihmisen luottamusta."
Näin toimii vastuullinen ja kypsä ihminen. Hienoa!!!!
"Petos on petos ja valehtelu on valehtelua. Asian voi aina hoitaa toisinkin jos haluaa. Mielestäni menet häikäilemättömästi sieltä missä aita on matalin, ... "
Niinpä niin. Todella, todella surulista, mutta tuollaisiakin ihmisiä valitettavasti on - ja siksi maailmassa on niin paljon turhaa kärsimystä ja surua.
"On vaikea ymmärtää miten joku voi tuomita rinnakkaissuhteet hahmottamatta niihin johtaneita syitä."
Syitä ja selityksiä toki aina on - ja kaikille maailman ilmiöille. Niiden selvittäminen on tärkeää jatkon ja ehäkäisyn kannalta. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä äärettömän yksinkertaista tosiasiaa, että uskottomuus ON aina tuomittavaa. Se on aina väärin, olivatpa syyt mitkä hyväsnä. Mikään ei oikeuta pettämään toisen ihmisen luottamusta, valehtelemaan ja toimimaan selän takana. Jos rinnakkaissuhde on ainoa vaihtoehto (ja sitä se on äärimmäisen harvoin, jos oikeasti koskaan), niin sitten siitä SOVITAAN yhdessä - tai erotaan, jos se ei toiselle sovi.
"Aina ei ole niin selvää kuka on "itsekäs"."
Kyllä se on aivan selvää - pettäminen on aina erittäin itsekäs teko ja pettäjän keskeisin luonteenpiirre on itsekkyys. Tämä ei tarkoita, etteikö itsekkyys voi näkyä monella muullakin tavalla ja etteivätkö molemmat voisi olla itsekkäitä. Tällä palstalla nyt kuitenkin käsitellään uskottomuuta.
"Se joka vie toiselta aviollisen seksin vai se joka ei enää jaksa seksittömyyden aiheuttamaa henkistä väkivaltaa? "
Tätä asiaa voit pohdiskella siellä terapiassa ja siitä voi keskustella vaikkapa "parisuhde" -palstalla. Täällä keskutellaan uskottomuudesta.
Muuten avausta voisi kommentoida toteamalla, että aika huono provo.
Toisen ihmisen elämää voi kutsua provoksikin jos haluaa. Niin on helppo toimia silloin, kun se tuntuu helpoimmalta ohittaa tapahtumia joista elämässä tapahtuu.
Mitä on pettäminen?
Se, että mies perääntyi parisuhteeseen kiinteästi sisältyvästä seksistä?
Se, että en enää jaksanut tuota väkivaltaa?
Ymmärrän, että rinnakkaissuhteisiin liittyvä avautuminen pelottaa useita, koska syyt ovat monesti liian inhimillisiä ja läheisiä.
"Se, että en enää jaksanut tuota väkivaltaa?"
Rinnastatko oikeasti asian väkivaltaan? Joku ei halua sinua, ja se tekee hänestä väkivaltaisen?
Kuitenkin haluat pitää kiinni suhteesta etkä erota? Eli muut osa-alueet suhteessanne toimivat?
"Kuitenkin haluat pitää kiinni suhteesta etkä erota? Eli muut osa-alueet suhteessanne toimivat?"
Tuosta tuli mieleen, että uskottomuuden kautta useinkin selviää mitkä kaikki osa-alueet eivät suhteessa ole toimineet, vaikka niin on kuvitellut. Ihmisillä on myös taipumus ajatella vakisuhteen olevan se kaikista paras, ainoa oikea. Silloinkin, kun on väkivaltaisessa liitossa.
Vaikka olisi minkälainen tilanne, aina ensin erotaan ja eletään asumuseron aika yksin ilman uusia suhteita ja vasta sen jälkeen tulee mitä tuleman kenenkin kohdalla pitää.
Alhaisinta on salasuhde tai pettäminen, avioliiton tai avoliiton aikana.
Kirjoituksissa on tuotu esiin, että mies ei halua seksi heti liiton alussakaan, siihen täytyy olla olemassa jonkinlainen syy , en usko sen olevan itsekkyyttä, vaan jotain muuta. Miehellä on varmasti valtavan vaikeaa, siihen ei enää syytöksiä tarvita.
No jos tätä elämä ei toiselle riitä, täytyy erota, mutta eiköhän vielä jaksa sen puoli vuotta odottaa, ennekuin hyökkää muiden miesten kimppuun tai naisten kimppuun seksin nälässään.
Mutta lapsen teot voitte unohtaa aivan heti, sillä nyt tarpeenne ovat niin järjettömät, että järki puuttuu. Sillä nämä suhteet eivät tule kestämään, pian huomaatte ne puutteet ja silloin on taas ero tiedossa, joten jättäkää lapset ajatuksistanne kokonaan.
Mutta on se vaan yhtä helvettiä jos oma mies ei halua! Nainen perinteisesti etsii syytä itsestään puhuu sen ääneen ja niin on pihtarimiehellä lyömäase valmiina.
En ymmärrä tässä kohtaa sanaa "pettäminen".
Mies on pettänyt avioliittolupauksen seksistä. - Hänen tulisi tehdä päätös palaako avioliittoon vai ei.
Ja mitä lapsiin tulee, niin olisihan se mukavaa, mutta kuten kaikki edes perustiedot jostain mukaansa kaapannut ymmärtää ettei pariskunnalle edes voi tulla lapsia, jos ei ole seksiä.
Kun kerroin seksin loppuneen papin aameneen, niin tarkoitin sitä oikeasti ja 100%:sti. Ei hääyönä, ei häiden jälkeisinä kuukausina, ei häämatkalla, ei häitä seuranneiden vuosien aikana. Miehen puolelta seksi loppui siihen. Huuh. Nyt näin kirjoitettuna tuntuu kyllä vielä absurdimmalta kuin olen tähän saakka tajunnut. Tuskin kukaan mies olisi jaksanut toivoa ja odottaa yhtä kauaa ennen rinnakkais suhdetta.
Miehesi on ilmeisesti kaappihomo ja sinä hänen alibivaimonsa. Ei seksi muuten noin vain lopu kuin seinään ja vieläpä hääpäivänä.
Nimimerkki "Eroa järkevästi" sanoo oikeastaan kaiken oleellisen ja ennen kaikkea antaa valmiin ratkaisun. Avaajalle: noudata sitä ja lopeta itkeminen (=oikeasti: provoilu)
1. Tämä toimii AINA:
"Vaikka olisi minkälainen tilanne, aina ensin erotaan ja eletään asumuseron aika yksin ilman uusia suhteita ja vasta sen jälkeen tulee mitä tuleman kenenkin kohdalla pitää. "
2.Tämä on kaikkein tärkein asia:
"...lapsen teot voitte unohtaa aivan heti, sillä nyt tarpeenne ovat niin järjettömät..."
Tämän jälkeen voit siis etsiä itsellesi kaveriksi toisen samanlaisen kuin itse olet; eli ihmisen, jonka elämä on niin tyhjä, että vain kaikkein primitiivisimmät meknaismit toimivat - tyydytystä antaa vain seksi ja syöminen. Mikään muu ei ole mitään - todella surullista.
Mutta älä vaan siinäkään suhteessa tee lapsia. Lapsille pitää kyetä antamaan ja takaamaan ehjä ja rakastava koti, jossa he saavat terveen arvomaailman mallin ja jossa he oppivat rehellisyyden ja luottamuksen merkityksen.
Avioliitossa on kysymys toki järjestä ja tahdosta, mutta ennen kaikkea tunteista. Siksi on lähes mahdottomuus erota kaikin puolin//puolin&toisin järkevästi. Hyvin usein myöskään liitossa ei ole enää järjenhäiventäkään, miten sitten erossa :)?
Ei välttämättä, seksuaalisesti hyväksikäytetty, a-seksuaali tai pedofiili voi olla myös tai killuttimissa jotain elimellistä vikaa.
Jaksat syyllistää siitä että iso osa läheisyyttä ja rakkauden osoittamista = seksi puuttuu ja torjuminen haavoittaa toista todella syvästi !
Eihän tuossa missään sanota että seksi = maailman tärkein asia mutta on se nyt kuitenkin yksi hemmetin iso ja tärkeä asia miksi ollaan kimpassa nimenomaan jonkun kanssa, eikä jonkun toisen kanssa, miksi ihmiset yleensä pariutuu tai eivät voi olla tekemättä sitä ja elää yksin, miksi tekevät lapsiakin = vetovoima ja intohimo
Seksi on elämänvoimaa, näin tasapainoisesta avioliitosta käsin sanottuna. Jos sitä ei olisi, ei olisi avioliittoa. Se on pieni, mutta täysin välttämätön osa hyvää parisuhdetta.
AP:lle, onko sun mies koskaan, ees siellä terapiassa sanonut miksi ei halua seksiä? Kun mun käsityksen mukaan sellasta miestä ei olekaan joka ei sitä halua. Että mikä se syy hänellä on? Meillä ennen eroa oli seksitöntä, ja luulin ettei sitä kiinnostanu. Olikin "masentunut", josta ei puhunut mulle mitään ennenkuin oli liian myöhäistä. Eli uskoisin miehellä olevan joku hvetin hyvä syy?
Jokiss - kiitos vastauksestasi.
Minunkin käsityksen mukaan sellaista miestä ei olekaan joka ei halua:)
Valitettavasti monen känteen kautta seksuaaliterapiassa nousi esiin se, ettei mieheni ole koskaan pitänyt seksiä tärkeänä. Tämä oli varsinainen kolaus, koska tajusin hänen "suorittaneen" kanssani seksiä avioliittoon saakka. Kun avioliittoon siiten mentiin, niin seksi ja sen suorittaminen päättyi siihen.
Erityisen petetyksi tunnen itseni siksi, että mies on ns. toisella kierroksella ja nyttemmin on selvinnyt että ensimmäinen liitto päättyi juuri seksittömyyteen. Minun on siis äärimmäisen vaikea ymmrätää miksi mies "vedätti" minuakin. Olisi suoraan etsinyt kumppanin, joka on seksuaalisuudeltaan samanlainen kuin hän.
Jotenkin edelleen toivon, että jokin ihme tapahtuisi ja miehen seksuaalisus vielä heräisi. lihan meilä kuitenkin seksielämä ennen avioitumista. Kertakaikkisien harmillinen tilanne. Kaikista syyllistäjistä huolimatta, on tunnustettava että rinnakkaissuhde on vapauttava, koska huomaa että seksuaalista yhteenkuuluvuutta oikeasti on ja naisena on hyväksytty myös himoineen. Rinnakkaissuhteen mies ei kuitenkaan missään losuhteissa ole mies, jonka kanssa olisin valmis jakamaan arjen. Se kai tästä tekeekin jotenkin helpon ja toimivan kuvion.
Älä odottele turhaan miehen seksuaalisuuden heräämistä. Ei se herää, koska edellinen liittokin on kaatunut seksin puutteeseen.
Tossa mies on todellakin kusettanut sinut epätyydyttävää liittoon kanssasi ja sulla on helvetin hyvä syy olla loukkaantunut ja tuntea että olo on petetty, eihän noin voi tehdä että "esittää" nauttivansa kunnes saa toisen nalkkiin.
Lapsiako mies sinulta halusi vai mikä mahtaa olla syynä että sinut piti yleensä saada?
Mutta kerrot alussa että jo seurusteluaikana olit aktiivisempi. Eihän se jälkiviisaus auta ja onhan se rakastuminen muutakin kun seksiä, mutta koitko asian jo silloin ongelmana?
Kyllä se vaan niin harmillinen asia on kun seksi loppuu, olkoonkin alkuun sitä paljon ja hyvää. Taisi se meilläkin olla lopun alku ja siihen päälle kun ei osata puhua.
Mä en osaa enkä halua sua tuomita, tiedän mistä puhut. Mutta taas omalta osalta jälkiviisaana, eroa ensin tai mieluusti aika nopeasti. Ei taida tuo asia nimittäin muuttua teillä, ainakaan parempaan suuntaan.
Jokiss- Näin jälkiviisaana olin todennäköisesti se aktivisempi. Halukkaampi ja innostuneempii. Huomaan sen nyt jälkikäteen, vaikkka ei kannattaisi ajatella liikaa. Seksi ei kuitenkaan ollut tuolloin ongelma.
Seksi loppui sinä päivänä kun avioiduimme. Mies oli avioitumisen suhteen aloitteellinen ja innokkaampi kuin minä. Omalta osalta en halunnut avioitua vuoden seurustelun jälkeen ja mies jaksoi odottaa päätöstäni. Nyt ymmärrän miksi.
Olen jotenkin voimaton, on todella vaikea ymmärtää että juuri se oma kumppani on haluton. Tuntuu että näin käy ehkä jollekin toiselle, jota et edes tunne. Jossain vaiheessa vaan jaksaa edelleen odottaa paluuta entiseen, mutta silti ei jaksa enää torjua omaa kehoaan joka huutaa kosketusta.
Totuus on kuitenkin se, että jos minulla on rinnakkaissude olen huono. Jos eroen koska mieheni ei halua seksiä, olen huono (ja syy on minussa). Eli jeesustelijoita löytyy aina, koska omaa kokemuspohjaa ei ole ja stereotypia siitä, että mies haluaa AINA ja naien vain antaa on vahva. Ja virheellinen.
Olisin ihan romuna ellen olisi löytänyt haluilleni kumppania. Se auttaa jaksamaan.
se on vain petos petosta vastaan ja kyllä tuollainen torjutuksi tuleminen haavoittaa naiseeutta niin syvästi että siihen on kyllä pakko saada lääkettä ja paljon :D
Tuskin miehesikään siis suhtautuu pettämiseesi kovinkaan vakavasti. Onko sillä "varaa".. eipä taida olla.
"Tuskin miehesikään siis suhtautuu pettämiseesi kovinkaan vakavasti. Onko sillä "varaa".. eipä taida olla. "
Hän ei koskaan kysy mitään asiaan liittyvä, joten toisinaan mieleen hiipii ajatus että tämä on asia jonka kummatkin meistä tietää.
Jossain vaiheessa aihetta myös sivuttiin, mies totesi että hän ymmärtää, jos haen muualta, mutta hän ei sitten halua tietää. Joten?? En oikein tiedä miten tosissaan hän oli vai oliko tuo sellainen itsesääli puheenvuoro häneltä.
Toisaalta seksuaalisuuteni ei todellakaan ole häneltä pois, koska hänen osaltaan tarvetta seksille ei ole. Todella kauan kuitenkin meni ennen kuin tunnustin itselleni että mies todellakin torjuu ihan joka kerta eikä muutosta ole aikanaan lähitulevaisuudessa edessä. Rinnakkaissuhteelle avautui tila ja jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi pitänyt lopettaa kärvistely paljon aikaisemmin eikä rypeä torjutuksi tulemisen aiheuttamassa mielipahassa.
"Totuus on kuitenkin se, että jos minulla on rinnakkaissude olen huono."
Kyllä, nyt alat ymmärtää.
"Jos eroen koska mieheni ei halua seksiä, olen huono (ja syy on minussa)."
Yhtä totta tämäkin.
Ja nyt päästään asiaan: mitä sinun siis pitää tehdä?
Tässä yksinkertaiset ja AINA toimivat neuvot. Näillä onnistuneet parisuhteet toimivat. Vain siten voit epäonnistua, että jättää nämä keinot käyttämättä.
Tässä järjestyksessä:
- puhu miehesi kanssa, jos olet jo puhunut, puhu uudestaan
- jos ette löydä ratkaisua, hankkikaa apua; paritrerapia, lääkäri.... ja toimikaan kuten teitä neuvotaan .. ja puhu miehesi kanssa.
- jos sinä olet seksiaddikti tai läheisriippuvainen (kuten uskon), hoidata vaivasi
- jos miehelläsi olisi korjaamaton/korjaantumaton aseksuaalihäiriö (sellaista ei tosin ole olemasaskaan) JA sinun elämäsi on niin tyhjää, että vain seksi tuo tyydytystä, niin _puhu_ miehesi kanssa ja sopikaa yhdessä miten asia ratkaistaan. Jos hänelle sopii rinnakkaissuhde, niin siitä vaan - jos ei, niin sitten EI, sillä olet luvannut olla uskollinen, niin sitten myös olet.
- jos mikään ei auta JA teillä ei ole lapsia, niin erotkaa.
- jos teillä on lapsia,niin ole aikuinen ja aseta kaikkeen viattomien lasten etu ensisijalle ja säilytä heidän kotinsa, kanna heistä vastuu.
Huomaatko? Vaikka sinä keksisit kuinka mielikuvituksellisen provon, niin et saa aikaan sellaista rakennelmaa, jossa uskottomuus olisi hyväksyttävää. Yhdessä tehdyn sopimuksen puitteissa rinnakkaissuhde vielä voisi jotenkin olla ymmärrettävää.
Sen sijaan pettäminen, toisen luottamuksen väärinkäyttö, valehtelu, lupauksen rikkominen - siis uskottomuus ei muutu hyväksyttäväksi missään olosuhteissa (no, jos se olisi ainoa keino pelastaa jonkun henki).
Kuten luit varmaan ketjun, huomaat ettei meillä ole lapsia. Meillä ei ole seksiä ja raskaaksi tulo olisi edellyttänyt seksiä.
En koe kuitenkaan olevani seksiaddikti pelkästään siksi, että olen vuosia odottanut mieheni kanssa seksiä ja jos nyt en olen siirtynyt seksuaalisuuteni kanssa rinnakkaissuhteeseen.
Mieheni on tietysti unelmiesi reipas ja urhea mies, jokaisen naisen unelma aviomies ja jokaisen miehen esikuva, koska kieltäytyy rasittamasta vaimoa rakkauden kruunaavalta seksiltä. No, minä olen siis mielestäsi ymmärtänyt avioliiton väärin, kun en tajunnut ettei kukaan eikä ketkään paitsi ihan pervessit harrasta seksiä avioliiton solmimisen jälkeen:))) Ööh... Kaikella kunnioituksella minusta ajatuksesi ei ole ihan realistinen.
Minultakaan et saa sympatiaa!
Kuka normaali ihminen alkaa kärvistelemään heti papin aamenen jälkeen? Jos ei seksiä, niin kantapäät vastakkain! Yksinkertaisesti ero ensin ja sitten etsimään sitä uutta intohimon kohdetta.
Rinnakkaissuhde ei ole ratkaisu mihinkään parisuhdeongelmaan! Sori, mutta provolta minustakin kuulostaa ja se asia tukee sitä, että alat hermostua ja suuttua vastaajien kommentteihin jotka eivät myötäile sinua.
Nyt en ymmärtänyt! Kerrot, että tunsit miehesi vain vuoden ennen avioliittoa ja heti papin aamenen jälkeen loppui seksi!
Haloo! Kuka hullu haluaisi jatkaa avioliittoaan tuossa vaiheessa? Ei ole vielä paljon tunnesidettä, joten tulee materialisuus mieleen...
Olitko sen vuodenkin kakkosena, joten nyt ykköstyneenä et VOI erota ja tunnustaa hölmöyttäsi haksahtaessasi johonkin outoon miehenkuvatukseen? Vai mikä sen eron on estänyt?
Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan varoilla ei pitäisi noin lyhyiden suhteiden jälkeen saada edes terapiaa. Jos itse maksaa, niin se on eri asia, mutta terapeuttien kuuluisi jo neuvoa eroamaan. Todellisia terapian tarvitsijoitakin on ihan riittävästi, kun se tuntuu olevan muotiasia!
Miten tämä koko aloitus alkaa haiskahtaa taannoisen "rakas"=rehellinen Iitu yms. nikkien aloitukselta. Häneltähän näitä pettämisdraamoja löytyy varastosta!
Kerroin, että mies halusi avioliittoon vuoden seurustelun jälkeen ja minusta se oli liian aikaista - joten emme aviotuneet vuoden vielä vuoden seurustelun jälkeen, vaikka mies sitä ehdotti. Eikä seksuaaliterapiaa kai edes tarjota yhteiskunnan varoista? Kyllä se menee ihan omasta pussista.
Ehkä sitten n ollut väärin, etten jättänyt miestä heti kuukauden avioliiton jälkeen ja kai sekin oli väärin, että haimme apua vaikkei sitä sitten löytynyt. Useimmat tuntuvat ajattelevan noin tällä palstalla. Minä en.
Totuus on kuitenkin se, että vuosien odottaminen todellakin sai aikaan tilauksen ja tilan rinnakkaissuhteelle ja pakko sanoa, että se on ollut erittäin vapauttavaa ja armollista.
Nyt kun useammassa kirjoituksessa on viitattu johonkin muuhun vastaavaan kokemukseen, niin sinänsä sekin helpottaa, koska en ole siis ainut, joka kärsii näin voimakkaasti puolison totaalihaluttomuudesta? Täytyypä kaivaa näitä ketjuja, mistä voisi löytää jonkun saman kokeneen tuntemuksia.
Et sä ole mitään tehnyt väärin, miehesi käyttää valtaa pihtaamalla seksiä, eikö voi tyydyttää edes dildolla =O
Miehellesi tuo avioliitto tuossa kulissilta vaikuttaa, miksi se joka ei teekään mitä pitää ei ota eroa eikä se jonka pitää kärvistellä seksinpuutteessa, vaikka näkee että toinen kärsii jatkuvasta puutteesta ja torjutuksi tuleminen loukkaa. ONhan miehelläkin ollut vastuunsa teidän avioliiton toimivuudesta, ja jos HÄN on se ongelma HÄNEN olisi pitänyt mennä hakemaan apua että voisi naida sinua kuten aviomiehen kuuluu. Nythän tuossa on tilanne että mies vain kusetti sut avioon.
Samaa mieltä.
Aloittaja saa täyden siunaukseni salasuhteelleen. Kysyi asiaa kaveriltanikin ja hänkin oli vahvasti sitä mieltä että jos seksiä ei kotona saa niin sitten on oikeutettu pettämään. Normaaliin ja terveeseen parisuhteeseen kuuluu seksi.
Jos en pystyisi vaimoani tyydyttämään niin antaisin luvan kaydä vieraissa. Sillä ehdolla että ei kertoisi asiasta minulle, en haluaisi tietää.
Jos vaimoni ei haluaisi/ voisi seksiä kanssani, niin hankkisin salasuhteen ja en kertoisi siitä vaimolleni.
Mutta minulla on ongelma, exäni elää seksittömässä suhteessa ja haluaisi seksiä kanssani.
"Normaaliin ja terveeseen parisuhteeseen kuuluu seksi."
Realman, kiitos tästä lauseesta. Tunnut kuuluvan tässä ketjussa kanssani harvalukuiseen vähemmistöön:)
"...kanssani harvalukuiseen vähemmistöön:)"
Kyllä, ja mikä johtopäätös sinun siitä tulisi tehdä?
Tätä juuri on moraali: yhteiskunnan jäsenten yhdessä määrittelemä oikea ja väärä.
Sadat, ehkäpä tuhannet kijroittajat tällä palstalla ja melkein kaikki tässäkin ketjussa on sitä mieltä (ja pystyvät myös perustelemaan kantansa), että toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, valehteleminen ja puolison selän takana toimiminen on väärin. Jos olisit yhtäänkään älykäs, tekisit jo tästä johtopäätökset ja hakisit itsellesi apua.
Onko tosiaan niin, että suurin osa ihmisistä ajattelee ettei seksi kuulu parisuhteeseen? Hyvä "tämä on hyvä palsta", ajatteletko todella niin? Olet siis itse seksittömässä parisuhteessa, koska sinusta seksi ei kuulu parisuhteeseen?
Oikeasti en usko, että suurin osa ihmisistä ajattelee ettei seksi kuulu parisuhteeseen. Ehkä tämä palsta kokoaa jostain mystisestä syystä samoin ajattelevia kuin sinä. Oikeassa elämässä kuitenkin ihmiset pitävät seksiä luonnollisena osana parisuhdetta.
Aloittajalle johtopäätöksiä on kaksi mahdollista: joko olla samaa mieltä kirjoittajajoukon kanssa tai olla eri mieltä. Ei ole olemassa absoluuttista oikeaa tai väärää: on vain yhteiskunnan enemmistö.
Aloittajalle terveisiä, että älä kiusaa itseäsi enempää. Miehelläsi selkeästi ihan omaa lajiaan ja olet itse ihan erilainen. Hanki sellainen elämä, mistä voit itsekin nauttia ja olet sen jo aloittanutkin. Seksittömyys on täyttä tuskaa, koska seksi on elämänvoimaa. Seksin kieltäminen on elämän kieltämistä ja miehesi on tehnyt epäreilusti jättäessään kertomatta, että hän ei ole seksuaalinen ihminen. Kysymys ei ole siitä, olisiko sinun pitänyt jättää hänet ensin ja sitten etsiä toinen, vaan siitä, että kuinka paljon olet oppinut omasta seksuaalisuudestasi ja omasta halustasi nyt, kun jatkoit hänen kanssaan ja silti halusit seksiä enemmän kuin yrittää hakata päätäsi seinään terapiassa.
Seksi kuuluu parisuhteeseen.
Mutta kolmas osapuoli ei kuulu.
Kuka se kolmas osapuoli sinun suhteessasi on? Mies, jonka kanssa seksuaaliset halusi kohtaavat, mutta joka ei ole siis puolisosi? Vai onko kolmas pyörä todellisuudessa kenties miehesi, joka ei halua sinua?
Ole rohkea ja tee päätös. Joko reilu peli kaikkien osapuolten välille ( myös miehellesi mahdollisuus päättää) tai sitten eroa.
Minä ymmärrän myös aloittajaa. Kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi.
Miten naista voi tuomita seksihulluksi jos omaa ihan normaalit tarpeet.
Miehen haluttomuus on myös naisen itsetuntoa kolhiva asia.
Aloittajan kertoman mukaan, asiasta on tosiaan keskusteltu. Olisiko lääketieteellisillä menetelmillä vielä apua saatavissa, se kortti kannattaisi vielä kääntää. Eikä nyt ole kyseessä ne siniset pillerit vaan joku muu toiminnallinen häiriö.
Miksei näinkin avioliittoa voi elää, jos ja kun miehen täytyy tietää, että nainen käy hoitamassa tarpeensa muualla. Ilmeisesti mieskään ei halua erota.
On melkoista "jeesustelua" paasata itsekkyydestä, seksihullusta naisesta, jos ei saa minkäänläistä seksiä mieheltään. Onko mies silloin "viaton" ja toisen huomioon ottava kuten avioliitossa pitäisi olla.
Eiköhän näillä terapeuttikäynneillä ole asia jo käynyt selväksi, toinen ei halua ja toinen haluaisi. Eikö silloin haluton osapuoli ole hiljaisella hyväksynnällä antanut luvan käydä muualla kun ei eroakaan ole hakenut.
..hauska ois nähdä kun nää tyypit tapais jonkun ja heräis eloon.varmaa hienoo seksitön elämä.oma valinta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta "Normaalit tarpeet". Tuntuu, että kaikki keinot on käytetty, mutta tekstistäsi ponnahti esiin tuo termi "lääketieteelliset menetelmät"? Voisitko avata tuota ajatuspolkua pidemmälle, se on kiinnostava.
Olen eri lääketieteellisistä julkaisuista lukenut mm. alhaisen testosteronin vaikutuksen mahdollisuudesta, mutta en oikein tiedä voisiko se johtua osin siitä tms. Terapeuteilla on tietenkin osin oma lehmä ojassa eikä kliisen puolen vaikutusmahdolisuudet ole tulleet esiin.
Kiito sinulle!
Normaalit tarpeet vastaa, siitä alhaisesta testosteronin määrästä olen minäkin lukenut. Uskoisin, että sitä voitaisiin hoitaa. Ymmärtääkseni jos se on alhainen, vaikuttaa se juurikin tuonne seksuaaliselle puolelle.
Netistä löytynee tuohon ensitietoa. Ehkä se hormoonipitoisuus kannattaisi vielä selvittää. Olisihan sekin sitten tutkittu.
Kiitos viestäsi. Olen jo ajatellut että mitään ei ole tehtävissä, mutta tuo kannattanee vielä selvittää. En halua myöhemmin jossitella, että jokin kivi on jäänyt kääntämättä. Tuollaisen mahdollisen lääketieteellisen ratkaisun löytyminen olisi varmasti helpotus meille kummallekin. Sekä minulle että miehelle.
Miehesi kuuluisi tyydyttää sinut vähintään dildolla ja suulla ellei pysty naimaan kullilla. Tätä varten on seksuaaliterapia! Sama homma jos toisella on kehitysvamma eikä voi naida jos on halvaantunut, onhan toisella tarpeensa ja haluais että toinen tyydyttää ja on lähellä.
Kiitos "SeksiRakkaus".
"Miehesi kuuluisi tyydyttää sinut vähintään dildolla ja suulla"
Samaa mieltä. Tuosta tulisi hyvä huoneen taulu:)
Seksuaaliterapiassa on käyty ja täsmennyksenä vielä, että mies on haluton, mutta ei kyvytön. Eli kyse eiole erektio-ongelmasta. Silloin kun on haluton, mikään seksuaalinen ei kiinnosta ml. dildot, suuseksi tai mikään muu seksuaalinen toiminto. Kurjaa.
Lisään vielä sinulle AP, että olet saanut niin monta miinuspeukkua, että annan sinulle tuhat pluspeukkua ihan omasta takaa! Älä kuuntele noita palstan "moralisteja", sulla on hyvä asenne ja haluat kääntää sen viimeisenkin kiven, mutta onneksi tiedät, että mikä on sinulle tärkeää. Se on äärettömän arvokasta elämässä.
Kiitos mmmmmmmies pluspeukuista :)
Minusta nuo miinukset on lähinnä huvittavia, koskane kohdistuvat selkeästi minuun kirjoittajana eikä esim. kirjoituksen sisältöön.
Ehkä tallainen aihe on pelottava ja vaikea käsitellä. Seksittömyyden vaikutus siihen, että alkaa näkemään seksuaalisesti ihmisiä myös parisuhteen ulkopuolella voi tuntua monelle liian läheiseltä syystä tai toisesta. Silloinkin vaikka syytä ei olisi kokea pelkoa uskottomuudesta omalla kohdalla. On vaikea uskoa, että olisi kovin paljon avioliittoja, jotka ovat totaaliseksittömiä vain toisen puolison ykipuolisesta päätöksestä.
Aina sama lopputulos tällä saitilla! Jos ei ole näiden pettämistä puolustavien ja vieraissa juoksijoiden kanssa samaa mieltä, niin hänet mielletään pelkuriksi ja seksuaalisuuden vastustajaksi, kun kuitenkin kysymyksessä on korkeamman moraalin omaavasta henkilöstä joka on ihan eri asia.
Pettäkää ja eläkää kun pellossa ihan vapaasti, mutta älkää tuomitko meitä kenellä omassa elämässämme on normaalit elämänarvot ja kunnioitamme yhteiskunnassa lakeja ja sääntöjä.
Mitä hienoa on uskottomuudessa?
Jos huomaat en puolusta rinnakkaissuhdetta, enkä tuomitse. Se olen nyt oppinut ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin toivoisi.
Kerroin omalta osaltani seksitömän avioliiton vaikutuksesta ihmiseen ja siitä, että seksiä haluava puoliso kärsii siitä ja tuon kärsimuksen kautta avautuu "tilaus" rinnakkaissuhteelle. Todennäköisesti on ihmisiä, jotka kestävtä tilanteen ja tukahduttavat seksuaalisuutensa, mutta meistä kaikista ei ole siihen.
Toisaalta oman kokemuksen kautta myös suhtautumiseni uskottomuuteen on muodostunut armollisemmaksi. Elämä ei olekaan pelkkää joko - tai systeemiä. En myöskään koe ett'ä seksini rinnakkaissuhteen kanssa olisi mitenkään pois mieheltäni, joka ei halua seksiä, mutta haluaa jakaa arkensa kanssani. Ei tämä tietenkään ihan perinteisin kuvio ole, mutta omanlaisensa suhde tämäkin. Ymmärrän kyllä että monesti "ei-perinteinen" tapa elää on helpompi tuomita kuin antaa toisten elää elämäänsä omalla tavallaan.
Mitä pitempi ketju, sen omituisempi tarina. Kummallinen ja epätodellinen. Tuossa kuvaillussa parisuhteessa ei ole mitään järkeä, joten eiköhän vihelletä tämä peli poikki ja siirrytä seuraavaan provoon.
Tämä on ehkä sinulle vaikea ja outo asia. Sinulle epätodellista kuten itse kirjoitat. Mutta kyllä kirjoittamani on ihan elävää elämää ja minä elän sitä arkea. Seksittömässä liitossa.
Sinusta tällainen tilanne voi kuullostaa provolta, en edes jaksa loukkaantua tuollaisesta vihjailusta.Aina on ihmisiä joiden maailmankuva on niin kapea, että kuvittelee mitkä voi olla mahdollista ja mikä ei. Olen kuitenkin tuonut rehellisesti esiin oman elämäni ja taustat, jotka ovat kohdallani syy, miksi tila(us) rinnakkaissuhteelle muodostui. Oikea ihminen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan katkaisu kyllä kamelin selän. Koko avioliiton jatkunut torjuminen saa todellakin ihmisen epätoivon partaalle. Olen iloinen että löysin rinnakkaissuhteen, muutoin tuskin olisin enää koskaan hymyillyt ilman ahdistusta.
Eiköhän kaikille ole tullut tämä selväksi: aloittaja haluaa välttämättä jatkaa "epätoivon partaalla" olevassa avioliitossaan ja pitää siinä sivussa salasuhdetta.
Mutta miksi ihmeessä tässä kenenkään tulisi "avartaa maailmankuvaansa" ja ymmärtää tuollaista umpikujaa? Koko keskustelu on yhtä kaameaa jankutusta ja yhden näkökulman tuputtamista viimeiseen piikkiin asti.
Adistaa tuollainen hyökkäävä asenne tänne asti. Taidan minäkin tässä laittaa makuuhuoneen oven kiinni ja mennä nukkumaan.
Ilmeisesti tämä ketju saa osan naisista takajaloilleen? Miksi
Villi veikkaukseni on että kotona taitaa olla seksi asiat huonosti.Haluton nainen tuntee piston sydämmessään ja pelkää että mies hakee halunsa muualta ja sitten erotaan. Aloittajalla ei ole lapsia koska siihen tarvitaan seksiä.
Jos mies ei haliua/ pysty seksiä antamaan ja nainen sitä haluaa sitten salasuhteessa niin missä ongelma? Jos eroavat niin ei tule avioero lapsia. Jos kerran muuten haluavat elää keskenään niin mikä on ongelma?
Ongelma taitaa olla se että meidät on muokattu jo ala-asteelta lähtien yhteiskunta kelpoisiksi ja avioliiton ulkopuolinen suhde on väärin. Mikään järki ei mene hurskastelijoitten päähän vaikka rautalangasta vääntäisi.
Miehesi taitaa olla aseksuaali , en oikein tunne poikkeavien määritelmiä joten voi olla virhekkin. Siis mies jota ei seksi kiinnosta , siihen tuskin auttaa pillerit tai terapiat. Mutta mies tietää sen itsekiin ja hänelle voi olla lottovoitto saada silti vaimo pidettyä jotta ei joudu yksin elämäänsä elämään
Kiitos taas Realman. Jotain samansuuntaista ajattelen kuin sinäkin. Ymmärrän tietenkin, että avioliitomme ei noudattele seksin osalta perinteisiä stereotypioita, joissa mies haluaa aina ja vaimo antaa armosta lauantaisin. Siinä olet oikeassa, että jostain syytä kuitenkin haluamme olla yhdessä. Vaikka tilanne on ollut raastava, jotenkin tuntuu turhauttavalta heittää pyyhe kehään kun kuitenkin vielä odottaa jotain muutosta.
Rinnaissuhde on selkeästi hepottanut patoutumia ja tuskaani. Jo tietoisuus seksin mahdollisuudesta on helpottavaa. Toivottavasti seksi palaa jonain päivänä myös avioliittomme. Ymmärrän kyllä etten ole ikuisesti naimisissa ellei seksi palaa, mutta niin kauan yritetään kun jotenkin haluaa ja jaksaa uskoa tähän liittoon.
Välillä olen ollut lopen turhautunut tilanteeseen, mutta on miten on niin ulkopuolinen seksi rentouttaa minua ja kun saa purkaa toisen ihmisen kanssa seksuaalisia paineita, huomaan olevani paljon rentoutuneempi ja rennompi myös arjessa. En myöskään koe varsinaisesti mitään huonoa omaatuntoa tai morkkista, koska eihän seksi ole mieheltä pois kun ei sitä halua ensinkään.
Kumppanin löytäminen on hakuammuntaa ja jos miehessä todella on niin paljon muuta kiinnipitämistä (muuta kuin se lerppana kulli) on sun oma valinta jatkatko elämää miehesi kanssa ja nait muita vai tyydytkö esim. johonkin muuhun tyydytykseen, jota oma miehesi voisi sinulle silloin tällöin tarjota.
Ymmärrän täysin tilanteen missä torjutuksi tuleminen satuttaa ja tekee vaan entistä enemmän mieli seksiä, tyydytystä ja hyväksyntää tuollainen sattuu niin tajuttoman paljon jos ei toinen halua itseltä sitä intiimeintä.
Kuitenkin asioista olisi hyvä puhua avoimesti vai onko koko seksi miehelle jotenkin tabu?
Lisäksi, oletko varma ettei hänellä ole homosuhdetta tai ei käytä miesprostituoituja tms ettet vain joudu henkisestikin kusetetuksi ja kyse ei vain miehen kullista?
Heh heh mies haluaa aina ja vaimo antaa armosta lauantaisin.
Nainen ei anna säälistä, mies voisi antaakkin. Ehkäpä nainen antaa velvollisuuden tunteesta.vitsi vitsi
Kerroin ongelmastani ja voisitko valoittaa mikä määrä seksiä ja jonkin laista välittämistä riittää seksittömässä liitossa elävälle naiselle salasuhteessa?
Ja sitten lapsiasiasi oletko varma että et halua lapsia ja ehkä lapsenlapsia ?
Olet varmaan vielä lapsentekoiässä ja kannattaa miettiä asia loppuun asti.
Pahimmillaan olet 45 vuotiaana lapseton ja eronnut nainen.
Minulla on pari exää jotka jäivät ilman lapsia koska roikkuivat turhissa parisuhteissa liian pitkään. Jos miehesi on aseksuaali niin ei se siitä muutu mihinkään ja kalukin voi lakata toimimasta ilman käyttöä.
Ihan vinkkinä sanon että aika harva mies haluaa isän velvollisuuksia alkaa kantamaan siinä vaiheessa kun 40 v on ylitetty.
Vaikka miehestäsi pidätkin näitä asioita pitää miettiä vähän itsekkäästikkin.
Tuo aseksuaalisuus on käynyt mielessä, mutta toivottavasti se ei kuitenkaan ole sitä. Usein puhutaan työstressin vaikutuksesta ym., mutta tuskin sekään alkaa sinä päivänä kun pappi sanoo aamen ja jatkuu "ikuisesti"?
Rinnakaissuhteeni asuu kaukana, tapaamme harvoin. Se riittä minulle, koska muulloin voin ainakin ajatella seksiä ja TIEDÄN että minulla on nyt mahdollisuus seksiin. Se on jotenkin vapauttavaa. Tietoisuus siitä että on joku, jonka kanssa seksi pelaa. En kuitenkaan voisi kuvitella rinnakkaissuhdetta miehen kanssa joka asuu lähellä, koska se veisi ajatukseni kokonaan.
Rinnakkaissuhteessa osa välittämistä on myös se, että toinen haluaa tavata ja haluaa pitää aktiivisesti yhteyttä. Järjestää ohjelmaa, antaa aikaa ja haluaa minua kaikin tavoin. Tämän rinnakkasisuhteen osalta tiedän, että kyse on nimenomaan seksisuhteesta. Kumpikin saa siis toiseltaan sitä, mikä tavalla tai toisella puuttuu omasta elämästä. Emme puhu näistä syistä, enkä halua avata oman parisuhteeni tilaa hänelle. Meillä on vain se oma hetkemme, viihdymme toistemme seurassa ja haluamme tavata. Kummallekin tapaamisemme ovat kai osaltaan irtiottoja arjesta. Ainakin minulle on. Enempää en missään olosuhteissa tältä rinnakkaissuhteelta halua.
Kommenttisi tuosta, että "kalukin voi lakata toimimasta" on osuva. Tuntuu, että oivalsit sen (mitä en jaksanut selittää) että kysse on nimenomaan haluttomuudesta, ei kyvyttömyydestä. Miehen erektiossa ei ole mitään vikaa - päin vastoin, mutta mies ei halua eikä häntä kiinnosta mikän seksiin liittyvä. Silloin häntä ei myöskään kiinnosta toisen kiihottaminen tai tyydyttäminen. Ei dildot, suuseksi tms. Haluttomuus ja kyvyttömyys ovat kaksi aivan eri asiaa.
"Miehen erektiossa ei ole mitään vikaa - päin vastoin..."
Mistä sinä sen voit tietää....?
Sinä se puhut itsesi pussiin joka kolmannessa kirjoituksesssasi. Olet jo niin solmussa keksimäsi tarinan kanssa, että siihen on vaikea kohta enää edes vastata, kun tarinasi muuttuu ja muuttuu.
Kuten huomaat, vaikka veivaisit mielikuvitustarvinaasi miten, selvää on, niin tässä ketjussa kuin kaikissa muissakin, että pettminen ei ole hyväksyttävä vaihtoehto missään edes kuviteltavissa olevassa tilanteessa. Vain rehellisyys ja avoimuus on oikea ja hyväksyttävä perusta missä hyvänsä parisuhdeasetelmassa.
Kiitos että valaisit naisen haluja salasuhteessa osaltasi, yllätyin että tuo henkinen puoli on noin tärkeä.
Ikävä vain että tieto lisää tuskaa omassa tapauksessani.
Ihmettelen vain että mistä voit tietää että miehelläsi seisoo jos ette ole seksiä harrastanut vuosiin? Voi se homokorttikin olla oikea jos noin on.
Pidä salasuhteesi hyvillä mielin ja kun tapaattekin harvoin niin ei siitä miehellesi juuri haittaakaan ole. Miehelle pahinta on jos ei vaimolle riitä. Meillä on vaimon kanssa aktiivinen ja molemmin puolin tyydyttävä seksi elämä. Olisin todella yllättynyt jos vaimoni pettäisi minua ja ajattelisin ilman muuta että olen niin huono mies sängyssä että siksi haluaa parempaa miestä. Miehesi ei näin voi ajatella koska hänen seksinsä sinulle on 0 ja huonokin mies on aina 0 parempi.
Parisuhteesi kannalta on parempi että saatte molemmat mitä haluatte. Sinä edes harvoin seksiä ja miehesi ei tarvitse seksiä jos ei kerran tahdo.
:) ;) = 2x ;)
Hei Realman,
kyllähän tämä tialnne on kimurantti. Tietyssä vaiheessa puhuimme avoimesti asiasta suuntaan jos toiseen. Enää ei vaan jaksa enää sitä puhumistakaan kahdestakan syystä. Ensinnäkin se ei ole vaikuttanut mitään ja toiseksi olen ajatellut että asiasta jatkuva puhuminenkin voi luoda paineita. Tosin huomasin, että seksuaaliterapiassa mies ymmärsi selkeämmin että asia on oikeasti kipeä ja loukkaa.
Erektion toimivuus on helppo havaita, koska se ettei meillä ole seksiä ei tietenkään tarkoita sitä etten silloin tällöin kuitenkin tekisi aloitetta ja yrittäisi seksin palauttamista suhteeseemme. Miehen erektio on tuolloin voimakas (samoin tietysti aamuerektiot). Sitten mies (jopa suulla hyväillessäni häntä) vaihtaa paikkaa, kääntyy pois, työntää minut sivuun tms ja sanoo "Ei nyt" tai "En jaksa nyt". Plääh. Aloitteideni määrä on tietysti harventunut, koska jatkuvasti torjutuksi tuleminen on erittäin rankkaa ja jostain kumman syystä tunnen myös loukkaantumista.
Se, että teillä on parisuhteessanne aktiivinen ja molempia tyydyttävä seksielämä on mielestäni yksi avioliiton kulmakivi. Olisipa minullakin. No, onneksi kuitenkin uskaltauduin rinnakkaissuhteeseen.
Ompa outoa?
Aloituksessasi jo kerroit että olen ruinannut ja maanitellut mieheltäsi seksiä.
Joten tältä osin olet kirjoittanut loogisesti ja kovasti uskottava olet.
On silti täysin käsittämätöntä ett mies kiihottuu erektioon asti, mutta ei halua laueta
tai jatkaa.
Provoksi minäkin asiaasi hieman epäilin, mutta kirjoitat fiksusti ja sivistyneesti.
Täytyy myöntää että miehesi toiminta menee minun järkeni yli.
"On silti täysin käsittämätöntä ett mies kiihottuu erektioon asti, mutta ei halua laueta
tai jatkaa"
Minustakin se on käsittämätöntä. Odotan kai turhaan jotain ihmettä. Jotenkin vain tämä tuntuu niin käsittämättömältä, että muutos tapahtui avioitumisen myötä. Ennen sitä en voinut kuvitellakaan kenelleen (saati itselle) käyvän näin. Mitään selitystä miehellä ei ole, tuskin tietää itsekään miksi asiat on näin kuin on. Mitä kauemmin aikaa on mennyt, sitä korkeampi kynnys seksin aloittamiseen on.
Tähän ketjuun asiasta kirjoittaminen on ollut kyllä helpottavaa, koska en ole avautunut tästä ongelmasta esim. ystäville. Aihe on aivan liian vaikea ja intiimi. Joskus olen miettinyt, että vastaavassa tilanteessa voi olla joku hyvinkin läheinen, mutta asia on liian kipeä ja tabu jaettavaksi.
Voisitko kertoa sinun sekä miehesi iän? Entä rakastajan?
Minusta sinä vain siirrät ongelman käsittelyä eteenpäin. Uskotko aidosti miehesi vielä tuosta muuttuvan?
Voihan se olla, että hänen halunsa tuosta palaavat mutta jos eivät palaakaan, kuinka kauan ajattelit suhteessa roikkua? Haluatko joku päivä lapsia? Haluaako miehesi?
Itse vaatisin mieheltä vastauksia, en pystyisi elämään noin.
Ihan oikeasti. Tämäkin aloittaja voisi hankkia elämän.
Yhden tylsän kansalaisen haarojen väli ja hänen laiskan ukkonsa erektio ei todellakaan jaksa kiinnostaa suurta yleisöä kovin pitkään.
Ei ihme jos mies on moiseen kälätykseen ja ylianalysointiin väsynyt. Vähemmästäkin katoaa halut.
Lopettakaa jo.
Vinkki - Älä lue:)
Itse naisena voin sanoa, että seksittömässä liitossa eläminen on todella turhauttavaa ja se tappaa vähitellen naisen sinussa. Pitkään sitä yrittää sietää sitä, että toinen aina vain torjuu, ei koskaan halua hellyyttä, ei pidä lähellään ja nousee heti seksin jälkeen katsomaan matsia - silloin kun sitä seksiä oli.
Ei mies aina ollut haluton. Seurustelun alkuaikoina seksiä oli joskus useita kertoja viikossa, mutta vuosien myötä väheni rajusti, ja lopulta mies torjui minut lähestulkoon joka kerta. Ei vain haluta. Asiasta ei saa puhua. Se siitä!
Ei se niin voi mennä. Ei parisuhteessa, avioliitossa. Yritin kuitenkin sietää, tottua, odotin että asiat muuttuisivat. Eivät muuttuneet. Hetkittäin totuinkin. Ja lopulta kadotin itseni. En kuitenkaan (enää) osannut haluta muuta, kun kerran mieheni, jonka kanssa olin ollut parikymmentä vuotta, näki minut ei-haluttavana, niin aloin pitää itseäni sellaisena. Tyydyin kuivaan liittooni.
Kunnes tapasin miehen, joka näki minut naisena, ja sai minut tuntemaan itseni naiseksi. Erosin miehestäni. Tämän toisen kanssa seksuaaliset tarpeet kohtaavat täydellisesti, mutta myös henkinen puoli. Kolmen vuoden jälkeenkin seksiä on edelleen lähes päivittäin.