Hei!
Haluaisin koulutehtävää varten kuulla kokemuksia ja kommentteja siitä, kuinka vammaisen lapsen syntymä vaikuttaa parisuhteeseen. Lapsen syntymähän on aina uusi tilanne ja laittaa parisuhteen toisinaan kovallekin koetukselle, mutta oletteko huomanneet jotain erityistä, jos lapsi on kehitysvammainen? Joutuuko parisyhde tavallista kovemmalle koetukselle? Onko "vastoinkäyminen" yhdistävä ja lähentävä tekijä? Vaatiiko parisuhde tuolloin normaalia enemmän aikaa ja huoltoa?
Haluaisin koulutehtävää varten kuulla kokemuksia ja kommentteja siitä, kuinka vammaisen lapsen syntymä vaikuttaa parisuhteeseen. Lapsen syntymähän on aina uusi tilanne ja laittaa parisuhteen toisinaan kovallekin koetukselle, mutta oletteko huomanneet jotain erityistä, jos lapsi on kehitysvammainen? Joutuuko parisyhde tavallista kovemmalle koetukselle? Onko "vastoinkäyminen" yhdistävä ja lähentävä tekijä? Vaatiiko parisuhde tuolloin normaalia enemmän aikaa ja huoltoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille ei ole syntynyt vammainen lapsi, mutta meille tuli sijoitukseen hyvin pienenä vammainen lapsi.
Olen jutellut aiheesta monenkin vammaisen sijais-- sekä bioäidin kanssa.
Kyllä parisuhdetta pitää hoitamalla hoitaa, kun on erityis lapsi. Usein iltaisin on niin väsynyt kun lapsi on nukahtanut, ettei parisuhteelle jää aikaa.
parisuhteen hoitamiselle pitää oikein ottaa aikaa, kahdenkeskistä, pois kotoa.
Vaikeus vain on siinä, ettei kaikille järjesty omaa aikaa. Vammaislapsia on vaikea saada hoitoon, sukulaisetkaan eivät kovin helposti ota tälläisiä hoitoon.
Uskon, että tälläinen lapsi joko lähentää pariskuntia tai eriyttää. Olen kuullut monta tapausta, jossa mies on kyllästynyt ja lähtenyt.
Meillä se on äiti, joka on koko ajan lähtökuopissa, kun ei kestä elämäänsä kahden erityislapsen perheessä.
Lasten äiti syyttää isää eli minua kaikesta.
Älkää naiset kuvitelko, että nainen on aina se, joka ylläpitää ja hoitaa perhettä ja mies on se, joka lähtee, kun ei jaksa. Meillä se ainakin on juuri toisinpäin. Minä saan koko ajan miettiä vaimon jaksamista, kun itse vaan hoidan siinä sivussa kaikki arkirutiinit.
Meillä on kehitysvammainen lapsi ja kaksi tervettä lasta. Onhan totta,että lähtö on ollut mielessä montakin kertaa, mutta ei kertaakaan lapsen takia. Mielestäni parisuhteessa on ylä-ja alamäkiä olkoon tai ei perheessä vammaisia lapsia. Itse en todellaankaan ole kokenut asiaa huonoksi, paremminkin asia on lähentänyt meitä paljon. Emme halua laittaa laitokseen lasta milloinkaan, pyrimme hoitamaan hänet itse ja siihen tarvitaan hyvä parisuhde että jaksetaan.
Lähtijä parisuhteessa voi olla kumpi vain. Mutta suosittelen kaikkia vammaisen lapsen vanhempia miettimään tarkasti ero aikeita. Tieteenkään pakkoliitosta ei hyvää synny. Lapsi ei voi koskaan olla eron syy, siis minun mielestäni.....