uskaltaanko palaita takaisin

Taloludellisesti mahdotonta? Oman kokemukseni mukaan pärjää paljon paremmin yksin, kuin huonossa suhteessa, myös taloudellisesti.

Jos KUMPIKIN olette sitoutuneita tosissaan haluamaan ja yrittämään, teette kaikkenne sen eteen, niin mikä jottei?
Mahdollista on. MUTTA se ei tule helpolla. On oltava valmis kompromisseihin puolin ja toisin. On oltava valmis katsomaan peiliin,sitä omaa itseään.
Syyttelemällä ja syntipukkia etsimällä ei pääse puusta pitkään. Katkeruus myrkyttää koko elämän.
Yhtään väkivaltaan viittaavaakaan elettä ei saa tulla. Riitaa ja jopa huutamista on varmasti jokaisessa liitossa. Missään kullanhohtoisissa pumpulipilvissä ei ole mahdollista elää. On kuitenkin hillittävä itsensä ja mieluummin käveltävä ulos jos ei pysty tilanteeseen jäämään ilman käsiksi käymistä. Sitä ei saa missään tapauksessa hyväksyä!
Jos mies on halukas hakemaan apua, hakekaa. Ette mitään haviä jos ette voitakaan.
Tuloksena voi olla pelastettu liitto ja kaksi aikuisemmaksi kasanutta puolisoa,tai sitten ei. Siinä tapauksessa ero on ratkaisu.

Kiitoksia vastauksista. Tie on varmasti kivinen teki sitten ratkaisun suuntaan jos toiseen ja terapia käynnit raskaita. Niin haluankin aikaa miettiä rauhassa ja hommata itselle asunnon. omista valinnoista täytyy olla itse varma, eikä tehdä niinkuin muut sanovat. Aika näyttää, asioita pitää katsoa kauempaa.

Luonnevikaisen (narsisti, psykopaatti, tms) puolison tunnistaa yleensä tästä:

Alussa "kaikki on liian hyvää ollakseen totta" -fiilis

Yhtäkkiä alkaa räjähdellä, et tiedä mitä tapahtui ja mihin olet syyllinen, mutta syyllinen olet jokatapauksessa sinä

Myöhemmin "kun mikään ei riitä" -fiilis alkaa saada vallan

Tässä kohtaa viimestään kannattaa ottaa selvää näistä luonnehäiriöistä, tunnistaa nuo raadolliseltakin tuntuvat tosiasiat omassa lähipiirissä ja lähteä. VAIN LÄHTEMÄLLÄ voit päästä piinasta, luonnevikainen ei ikinä tule tuosta paremmaksi muuttumaan!

Ei ole mahdollista.

Kyllä, mutta se vatii molemmilta vankkaa sitoutumista tähän tavoitteeseen. Varsinkin väkivaltaa käyttävältä osapuolelta. Apua kannattaa tietysti hakea sekä terapeutista että vaikkapa löymättömästä linjasta tms.
Lopulta jos edistystä ei ala tapahtua ero on tietysti sinun kannalta se paras vaihtoehto. Yksin pärjää aina paremmin kuin sellaisessa suhteessa jossa pitää pelätä saavansa turpaan.

Omat kokemukset menivät seuraavasti: yhdessä jo vuosia, miehellä taipumusta väkivaltaan. Yks kaunis kerta pahoinpitelyn jälkeen kun puheet yms. aikaisemmin eivät olleet auttaneet soitin itselleni ambulanssin ja miehelle poliisit. Mies putkaan ja minä seuraavana päivänä lääkäriin ottamaan ylös ruhjeet (mm. murtuma nenässä) ja tekemään pienen lausunnon tapahtuneesta.
Miehen kotiuduttua keskustelimme tapahtuneesta ja mies lupasi hankkia apua. Asia toki meni käräjille asti, vaikka sovittelussakin jo päästiin sopuun. Miehelle napsati ehdollista, apua lupasi edelleen hakea.

Avusta on ollut suuri apu ja eniten vaikutti juuri se että mies _halusi_ päästä irti väkivaltaisesta käytöksestä. Nyt jo tapahtuneesta muutama vuosi ja hyvin menee. Toki vieläkin täytyy töitä asian eteen tehdä, mutta parisuhde on tasaantunut ja toimii eikä minulla ole enään pelkoa siitä että mies kävisi käsiksi.

epätyytyväinen ja haluso lopettaa
nol ei ole varmaan syitä purkaa sitä suhun vai miten oli
miks se nyt haluaa takaisin
suna en ottaisi
tosi typerä ja ilkeä mies
tyhmä vielä menee mutta ei tollanen joka heikompaasa kiusaa, eikä arvosta

Jos mies ei peru puheitaan ja sano että ei oikeasti tarkoittanut että lähtisi, mutta että sanoo noin pokkana, sitten käyttää vielä väkivaltaa, tyttö sä olet täysin ovimatto johon hän pyyhkii jalat, miten voit kunnioittaa tuollaista typerää alhaista ihmistä? Tarkalleen ottaen mihin oli epätyytyväine, miksi ei kertonut vaan ihan halusi lähtee? Muut mielessä? Onko ollu muiden kanssa? Ei ole sun syysi ellei avaa omaa suutaan ja sittenkin SÄ punnitset onko tuo epätyytyväisyys syy naurettava vai ei. Sori mut kuulostaa lähinnä kehitysvammaisen tasoiselta tuo mies, huonosti on asiat jos pitää sen takia hakata et itsellä on paha olla. Kukaan ei voi tietää täällä tuleeko suhteesta tasapainoinen, ei varmaan tule epätasapainoisen ja epäreilun kanssa. Voit pitää rajasi ja sanoa että hakee apua itselleen mutta sinä et terapiaa tarvitse koska et ole mitään väärin tehnyt, puolusta itseäsi ja omia rajojasi. Tuolla terapiassa saattaa käydä niin että mies alkaa syyttelemään sua pahasta olostasi ja terapeuttikin on kädetön, näin voi tehdä narsisti. Joten, menisi itse terapiaan ja hoitais päänsä kuntoon. Ja kysy se epätyytyväisyys syy ja punnitse onko se vain "tekosyy", ja miehen ongelma sitoutuminen, ja miksi ei kertoa jos ei tyydytä vaan lähtee. Ei se noin mene.

"Kyllä, mutta se vatii molemmilta vankkaa sitoutumista tähän tavoitteeseen."

Ei vaadi kun mieheltä mutta eikannata edesmiettiä palaamista yhteen.

Kiitoksia kaikille vastauksista.
kun aloitimme seurustelemaan käytin masennus lääkkeitä ja aina olen itseäni huonona pitänyt (entinen koulukiusattu)
Haen itselleni pahaan oloon / itsetuntoon apua. Asun kotoa poissa ja mietin asiaa kaikessa rauhassa. En hyväksy väkivaltaa, ja rikos syyte pisti miehen miettimään.

Hienoa että asiat ovat ruvenneet järjestymään :) jos vielä tarvetta niin spotini on chokmintt(at)gmail.com