Nyt on hyvä kirjoitus Hesarissa addiktioista ja juurettomuudesta, joka sopii tällekin palstalle. Lainaan tekstin avainkohtia alla, mutta koko jutun voi lukea täältä: http://www.hs.fi/tiede/Kolumni Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle/a1392605099085
"Tutkijat päättelivät, että jos rotat saavat elää luontaista ja lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössään ne eivät a) osoita kiinnostusta päihteisiin ja b) eivät addiktoidu odotetulla tavalla huumeisiin, jotka toisessa kontekstissa olisivat niille erittäin addiktoivia.
Päteekö tämä myös ihmisiin? Selittääkö sosiaalinen ympäristö, miksi jotkut addiktoituvat ja toiset eivät? Jos näin on, meidän pitäisi löytää siitä kahdenlaisia todisteita. Ensinnäkin eheiden sosiaalisten yhteisöjen pitäisi suojata ihmisiä addiktioilta. Toiseksi, kun sosiaaliset yhteisöt hajotetaan tai ihmiset revitään niistä juuriltaan, addiktioiden pitäisi lisääntyä.
Historia tarjoaa molemmista runsaasti esimerkkejä.
Kaikki varmasti tietävät, miten vaikeasti alkoholisoituneita ja huumeriippuvaisia monet Pohjois-Amerikan intiaaniyhteisöt ovat tänä päivänä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
Ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa nykyisessä mittakaavassa alkoivat vasta 1960-luvun tienoilla. Silloin Innut siirrettiin pois omalta maaltaan ja pakotettiin luopumaan elintavastaan. Heistä tuli riippuvaisia Kanadan hallituksesta, ja he menettivät kulttuurinsa ja merkityksensä kansana."
"Peliaddiktit ovat jatkuvassa kontaktissa oman virtuaalisen yhteisönsä kanssa. Ne ovat pyrkimyksiä rakentaa oma yhteisö – miten puutteellinen tai risainen tahansa – sen yhteisön tilalle, mitä heillä ei koskaan ole ollut. Vanhalla ystävällä olikin tapana sanoa humalan noustessa: "Tuntuu kuin tulisi kotiin."
Tämä "kodin" tunne on tärkeä syy siinä, miksi addiktioista luopuminen on monille niin vaikeaa; siinä ihminen joutuu hylkäämään elämäntavan ja yhteisön, jonka hän on tuntenut omakseen, ja joka on hyväksynyt hänet. Miten hän koskaan pärjäisi sen ulkopuolella?"
"Eivätkä juurettomuuden ongelmat koske vain huono-osaisia. Varakkaiden perheiden lapset voivat tuntea olevansa kykenemättömiä täyttämään heihin kohdistuvia odotuksia, ja he haluavat riuhtaista itsensä niistä irti.
Näille ihmisille ei koskaan annettu edes mahdollisuutta kasvattaa juuria mihinkään yhteisöön, tai he katkaisivat ne itse. Sosiaaliselle eläimelle tällainen irtolaisuus tuottaa kuitenkin psyykkistä kipua."
"Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha. Alexanderin teoriaa mukaillen on helppo nähdä, kuinka sosialismin hajoaminen jätti ihmiset juurettomiksi.
Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas.
Suurella monitieteilijällä,Gregory Batesonilla, oli tapana sanoa, että addiktio on yksi isoista kysymyksistä – kysymys, jonka varassa sivilisaatiot nousevat tai kaatuvat. Jos se on totta, ennuste on heikko.
Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville.
Eikö moderni maailma siis tee meistä kaikista eräänlaisia reservaatti-intiaaneja? Onhan meillä mönkijöitä, autoja, pelejä, vehkeitä ja pakasteruokaa. Olisi mahdollisuus tehdä sitä tai ruveta tähän, kun vain viitsii.
Vähemmän on yhteisön tuntua. Vähemmän on maata, johon kasvattaa juurensa. Addiktiot ovat korvikkeita tälle hengen köyhyydelle."
Eikö palstan AT-miehet yritä juuri rakentaa tällaista yhteisöä tälle palstalle, kuten kirjoituksessa kerrotaan, kun eivät kykene elämään "lajinmukaista" sosiaalista elämää omassa yhteisössään? Tämä netin sijaiskoti on samalla turvasatama, jossa voi tulla ymmärretyksi muiden AT-miesten keskuudessa ja saada äänensä kuuluville, olla kontaktissa jopa naisiinkin edes haukkumalla niitä jos ei muuta osaa tai voi. Useimmat AT-miehet eivät edes uskalla yrittää riuhtaista itseään tuonne vapaiden parisuhde ja seksimarkkinoiden armoille, jossa häviäjän osa tuo psyykkistä kipua. Parisuhteiden ja seksin vapaassa markkinataloudessa vain vahvat pärjäävät. Häviäjille on korvikkeeksi netti, porno, päihteet ja psyykelääkitys.
"Tutkijat päättelivät, että jos rotat saavat elää luontaista ja lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössään ne eivät a) osoita kiinnostusta päihteisiin ja b) eivät addiktoidu odotetulla tavalla huumeisiin, jotka toisessa kontekstissa olisivat niille erittäin addiktoivia.
Päteekö tämä myös ihmisiin? Selittääkö sosiaalinen ympäristö, miksi jotkut addiktoituvat ja toiset eivät? Jos näin on, meidän pitäisi löytää siitä kahdenlaisia todisteita. Ensinnäkin eheiden sosiaalisten yhteisöjen pitäisi suojata ihmisiä addiktioilta. Toiseksi, kun sosiaaliset yhteisöt hajotetaan tai ihmiset revitään niistä juuriltaan, addiktioiden pitäisi lisääntyä.
Historia tarjoaa molemmista runsaasti esimerkkejä.
Kaikki varmasti tietävät, miten vaikeasti alkoholisoituneita ja huumeriippuvaisia monet Pohjois-Amerikan intiaaniyhteisöt ovat tänä päivänä. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
Ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa nykyisessä mittakaavassa alkoivat vasta 1960-luvun tienoilla. Silloin Innut siirrettiin pois omalta maaltaan ja pakotettiin luopumaan elintavastaan. Heistä tuli riippuvaisia Kanadan hallituksesta, ja he menettivät kulttuurinsa ja merkityksensä kansana."
"Peliaddiktit ovat jatkuvassa kontaktissa oman virtuaalisen yhteisönsä kanssa. Ne ovat pyrkimyksiä rakentaa oma yhteisö – miten puutteellinen tai risainen tahansa – sen yhteisön tilalle, mitä heillä ei koskaan ole ollut. Vanhalla ystävällä olikin tapana sanoa humalan noustessa: "Tuntuu kuin tulisi kotiin."
Tämä "kodin" tunne on tärkeä syy siinä, miksi addiktioista luopuminen on monille niin vaikeaa; siinä ihminen joutuu hylkäämään elämäntavan ja yhteisön, jonka hän on tuntenut omakseen, ja joka on hyväksynyt hänet. Miten hän koskaan pärjäisi sen ulkopuolella?"
"Eivätkä juurettomuuden ongelmat koske vain huono-osaisia. Varakkaiden perheiden lapset voivat tuntea olevansa kykenemättömiä täyttämään heihin kohdistuvia odotuksia, ja he haluavat riuhtaista itsensä niistä irti.
Näille ihmisille ei koskaan annettu edes mahdollisuutta kasvattaa juuria mihinkään yhteisöön, tai he katkaisivat ne itse. Sosiaaliselle eläimelle tällainen irtolaisuus tuottaa kuitenkin psyykkistä kipua."
"Missään tämä markkinatalouden ja addiktioiden yhteys ei näy tällä hetkellä niin traagisesti kuin Venäjällä, jossa alkoholiongelma ei ole koskaan ollut näin paha. Alexanderin teoriaa mukaillen on helppo nähdä, kuinka sosialismin hajoaminen jätti ihmiset juurettomiksi.
Vaikka monet nauravat sosialismille, se tyydytti ihmisten yhteisöllistä tarvetta varmasti satakertaisesti enemmän kuin sen tilalle tullut individualistinen kilpailu ja tavarataivas.
Suurella monitieteilijällä,Gregory Batesonilla, oli tapana sanoa, että addiktio on yksi isoista kysymyksistä – kysymys, jonka varassa sivilisaatiot nousevat tai kaatuvat. Jos se on totta, ennuste on heikko.
Vapaa markkinatalous on heltymätön vaatimuksessaan alistaa kulttuuriset ja sosiaaliset arvot taloudellisen hyödyn imperatiiville.
Eikö moderni maailma siis tee meistä kaikista eräänlaisia reservaatti-intiaaneja? Onhan meillä mönkijöitä, autoja, pelejä, vehkeitä ja pakasteruokaa. Olisi mahdollisuus tehdä sitä tai ruveta tähän, kun vain viitsii.
Vähemmän on yhteisön tuntua. Vähemmän on maata, johon kasvattaa juurensa. Addiktiot ovat korvikkeita tälle hengen köyhyydelle."
Eikö palstan AT-miehet yritä juuri rakentaa tällaista yhteisöä tälle palstalle, kuten kirjoituksessa kerrotaan, kun eivät kykene elämään "lajinmukaista" sosiaalista elämää omassa yhteisössään? Tämä netin sijaiskoti on samalla turvasatama, jossa voi tulla ymmärretyksi muiden AT-miesten keskuudessa ja saada äänensä kuuluville, olla kontaktissa jopa naisiinkin edes haukkumalla niitä jos ei muuta osaa tai voi. Useimmat AT-miehet eivät edes uskalla yrittää riuhtaista itseään tuonne vapaiden parisuhde ja seksimarkkinoiden armoille, jossa häviäjän osa tuo psyykkistä kipua. Parisuhteiden ja seksin vapaassa markkinataloudessa vain vahvat pärjäävät. Häviäjille on korvikkeeksi netti, porno, päihteet ja psyykelääkitys.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luin tekstin eilen ja minustakin se oli mainio ja tulin ajatelleeksi aika samoja asioita kuin sinä. Hyvä, että toit sen tänne näkyville. Hyvää luettavaa etenkin jokaiselle ätmille ja toki muillekin erilaisissa riippuvuuksissa roikkuville.
Minulla on nimenomaan Internet ja IRC omat turvapaikkani, sillä missään muualla ei ole enää sosiaalisia kontakteja. Tällä palstalla pystyy samaistumaan häviäjän osaan jääneisiin miehiin. Seuraan myös Yksinäisyys- ja Ujous-palstoja.
Pornosta olen onneksi päässyt eroon ja päihteitä en ole koskaan edes aloittanut. Vielä kun pääsisi jotenkin tosielämään kiinni, mutta onhan se vaikeaa 33-vuotiaana pitkäaikaistyöttömänä, jolla on massiivisia emotionaalisia ongelmia. Paljon turvallisempaa on pysytellä addiktioissaan.
"Jos haluamme ymmärtää peliaddiktia, emme löydä selitystä vain mielihyväkeskuksesta. On katsottava laajemmin elämää, yhteisöä ja kulttuuria, josta addiktiot nousevat."
Noh tottahan tuo on, jos olisi parempaa tekemistä niin varmasti pelaisi vähemmän, mutta kun elämä on tasaista kuraa ja mielekkäämpi puuhastelu puuttuu, on pelit erittäin hyvä pakokeino todellisuudesta ja taukopaikka aivoille.
Liian pitkä, en lukenut.
Hyvä teksti ja on AT-miesten osalta täyttä totta. Tämä on AT-miesten yhteisö, jossa he voivat saada vertaistukea kun ulkomaailmassa sitä ei ole tarjollla.
Varmaankin tuo on ihan täyttä asiaa ja selittää osaltaan myös nuorten ja vanhempienkin miesten syrjäytyminen Suomessa kun ei ole enää mitään mihin kuulua , ollaan kaikessa lähinnä vain maksumiehinä sille että kaikki muut saa kuulua johonkin.
"Parisuhteiden ja seksin vapaassa markkinataloudessa vain vahvat pärjäävät. Häviäjille on korvikkeeksi netti, porno, päihteet ja psyykelääkitys."
Tämä koskee kylläkin vain miehiä. Kaikenlaiset naiset pärjäävät oikein mainiosti ja vientiä riittää.
Naisilla on yleensä laajempi ja vahvempi sosiaalinen verkosto. He valitsevat myös miehensä usein tuon verkoston ehdoilla. Jos ei kaverit hyväksy miesystävää, niin eihän sellaisen kanssa voi olla.
Tottakai se koskee vain miehiä, eivät naiset ole häviäjiä eivätkä voittajia vaan palkintoja miehille, jotka eivät ole häviäjiä.
Vai luuleeko joku, että miehetön nainen haukkuu miehiä netissä, ryyppää ja katsoo pornoa?
Tarkoittaako alemmantasoisuus parisuhdemarkkinoilla juurettomuutta sosiaalissa yhteisöissä? Jos tarkoittaa, aikamoinen taakka potentiaaliselle kumppanille, jos hänen pitää juurruttaa sosiaaliseen yhteisöön tai/ja olla koko tuo sosiaalinen yhteisö.
Omasta mielestäni AT-status ps/markkinoilla ei tarkoita automaattisesti sosiaalista juurettomuutta. Jos sattuu kärsimään molemmista, kannattanee lähteä hoitamaan kuntoon tuota juurettomuutta ensisijaisesti, koska kuten edellä totesin, liian suuri velvoite kumppanille edustaa sosiaalista yhteisöä kokonaisuudessaan.
Sosiaalinen juurrettomuus, mitä se tarkoittaa? Entä jos on introvertti luonne eikä viihdy typerien ihmisten seurassa, onko silloin ilman "sosiaalista yhteisöä?"
Tämä kuulostaa taas ylisosiaalisen ekstrovertin tuubalta, joka ei osaa olla olemassa ilman ihmislaumaa ympärillä tuntia kauempaa.
Olen itsekin introvertti enkä ymmärrä tätä jupinaa "tyhmistä ihmisistä", joita sinun mielestä ilmeisesti suunnilleen kaikki muut ihmiset kuin sinä, etenkin vähänkin sosiaalisemmat, ovat. Voihan sitä itselleen noinkin uskotella, jos se helpottaa oloa.