Tässä kopioituna, kaikkien luettavaksi ajatuksia
herättävä kirjoitus pettämisestä. Liittyen
alempana käytyyn keskusteluun otsikolla Miksi
pettäminen on väärin?
Pettäjille.
Zeta 12.11.2001 klo 13.11
Tässä hyvässä ja asiallisessa kirjoituksessa toit
esiin juuri niitä pointteja, joita pitäisikin
tarkastella, kun puhutaan pettämisestä.
Mielestäni kaikkein paras huomiosi oli se, että
kun kerran näille pettäjille seksi ja sen
sujuminen/sujumattomuus on parisuhteen tärkein
asia, niin miksi juostaan vieraissa ja PALATAAN
oman kumppanin luokse?! Kun he kerran näissä
kirjoituksissaan valittavat oman kumppaninsa
riittämättömyyttä, niin miksei huonosta suhteesta
sitten irtauduta kokonaa?! Miksi juostaan
vieraissa, kun mitä ilmeisemmin oma suhde ei
monilta muiltakaan osin tyydytä.
Ja jos tyydyttäisi, voitaisiin kuvitella, että
tällöin mukana on syvä tunneside, luottamus,
rehellisyys, joustaminen, kärsivällisyys,
hellyys, välittäminen, ystävyys, jne.. Sanalla
sanoen rakkaus.
Jos ihminen on toistuvasti kykenevä pettämään
omaa puolisoaan, se ei ole rakkautta millään
mitta-asteikolla mitattuna.
Mielestäni asia on niinkin, että suhde koostuu
monesta pienestä palasta. Ikäänkuin tietyistä
lokeroista, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.
Sanotaanko vaikka näin, että mikäli seksi ei
suju, se alkaa ennen pitkää vaikuttamaan myös
arkisiin askareisiin pinnan kiristyessä ja
mahdollisten riitojen lisääntyessä. Samoin kuin
esim. pinnan alla kytevät, ääneen sanomatta
jääneet omat mielipiteet, näkemykset yms, jotka
voisivat nostaa huiman riidan, vaikuttavat siten,
ettei seksikään kiinnosta.
Niinpä oravanpyörä on valmis.
Ihmissuhde on kokonaisuus erilaisista asioista
ja "osioista". Jos ei yksi alue toimi, ei suhde
välttämättä ole koskaan "eheä". Mutta kyse on
toki siitä, mikä kenellekin on tärkeää.. Jos ei
kumpikaan osapuolista koe esim. seksiä tärkeänä,
voivat he molemmat olla yhdessä onnellisia,
vaikkeivät koskaan rakastelisi. Ymmärrätte
varmaan, mitä tarkoitan..?
Näin ollen nämä pettäjät, joille seksi on
ilmeisen tärkeää, eivät voi puolustella
pettämistään sillä, että heidän oma suhteensa
on "muilta osin kunnossa".. Eihän suhde voi olla
miltään osin kunnossa, jos se perustuu valheille
ja salailulle!!!
Itse elän parisuhteessa, jossa en välttämättä saa
aina niin paljon seksiä kuin haluaisin, mutta en
silti ole koskaan, en sekuntiakaan, harkinnut
pettämistä.
Kunnioitan ja rakastan kumppaniani niin paljon,
etten voisi koskaan satuttaa ja nöyryyttä häntä
pahimmalla mahdollisella tavalla.
Minulle on se tehty, enkä toivoisi samaa
kenellekään! Ihmisarvo ja itsetunto laskivat
saman tien niin nollaan, että sieltä ylös
räpiköiminen on ollut hidasta ja tuskallista,
enkä ole siitä vieläkään kokonaan päässyt yli.
Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ilman
vastausta..: miksi minä en riittänyt?! Mitä hän
sai siltä toiselta, mitä ei edes minulta
pyytänyt? Miksi, miksi, miksi?!?!?!?
Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että en
vieläkään ihan täysin pysty luottamaan
kumppaniini. Uskon siihen, että ajan kanssa opin
luottamaan rakkaaseni AIVAN TÄYSIN.
Pettäjät vetoavat myös siihen, että "kerranhan
täällä vain ollaan". No niin ollaan!! Miksi siis
se aika pitää käyttää valehteluun, salailuun ja
pahimmassa tapauksessa riitelyyn ja sellaisten
haavojen viiltämiseen, jotka eivät ehkä ikinä
parane?! Te, jotka petätte salaa; Miksette
yksinkertaisesti elä sinkkuina, ja touhua
yksinänne mitä tahdotte?! Näin voisitte panna
ihan ketä vaan milloin vaan ja missä vaan ilman,
että särkisitte sillä jonkun sydämen!
Mikäli olette varmoja, että oma kumppaninne elää
samanlaisella "kerranhan täällä vaan ollaan" -
tyylillä, niin silloinhan voisitte molemmat käydä
vieraissa, ilman salailua! Mutta jos oma
kumppaninne ei elä elämäänsä tuohon tyyliin, niin
miksi loukkaatte ja noyryyttätte heitä omalla
sekoilullanne?
Ottakaa ihmiset hyvät järki ja TUNTEET käteen, ja
miettikää, mitä te teette niille ihmisille, jotka
teihin luottavat ja jotka teitä rakastavat. Hekin
tajuavat ajan myötä, että jos eroatte, on sekin
parempi molempien kannalta kuin saada jossain
vaiheessa selville, millaista elämää olette
heidän selkänsä takana eläneet.
herättävä kirjoitus pettämisestä. Liittyen
alempana käytyyn keskusteluun otsikolla Miksi
pettäminen on väärin?
Pettäjille.
Zeta 12.11.2001 klo 13.11
Tässä hyvässä ja asiallisessa kirjoituksessa toit
esiin juuri niitä pointteja, joita pitäisikin
tarkastella, kun puhutaan pettämisestä.
Mielestäni kaikkein paras huomiosi oli se, että
kun kerran näille pettäjille seksi ja sen
sujuminen/sujumattomuus on parisuhteen tärkein
asia, niin miksi juostaan vieraissa ja PALATAAN
oman kumppanin luokse?! Kun he kerran näissä
kirjoituksissaan valittavat oman kumppaninsa
riittämättömyyttä, niin miksei huonosta suhteesta
sitten irtauduta kokonaa?! Miksi juostaan
vieraissa, kun mitä ilmeisemmin oma suhde ei
monilta muiltakaan osin tyydytä.
Ja jos tyydyttäisi, voitaisiin kuvitella, että
tällöin mukana on syvä tunneside, luottamus,
rehellisyys, joustaminen, kärsivällisyys,
hellyys, välittäminen, ystävyys, jne.. Sanalla
sanoen rakkaus.
Jos ihminen on toistuvasti kykenevä pettämään
omaa puolisoaan, se ei ole rakkautta millään
mitta-asteikolla mitattuna.
Mielestäni asia on niinkin, että suhde koostuu
monesta pienestä palasta. Ikäänkuin tietyistä
lokeroista, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.
Sanotaanko vaikka näin, että mikäli seksi ei
suju, se alkaa ennen pitkää vaikuttamaan myös
arkisiin askareisiin pinnan kiristyessä ja
mahdollisten riitojen lisääntyessä. Samoin kuin
esim. pinnan alla kytevät, ääneen sanomatta
jääneet omat mielipiteet, näkemykset yms, jotka
voisivat nostaa huiman riidan, vaikuttavat siten,
ettei seksikään kiinnosta.
Niinpä oravanpyörä on valmis.
Ihmissuhde on kokonaisuus erilaisista asioista
ja "osioista". Jos ei yksi alue toimi, ei suhde
välttämättä ole koskaan "eheä". Mutta kyse on
toki siitä, mikä kenellekin on tärkeää.. Jos ei
kumpikaan osapuolista koe esim. seksiä tärkeänä,
voivat he molemmat olla yhdessä onnellisia,
vaikkeivät koskaan rakastelisi. Ymmärrätte
varmaan, mitä tarkoitan..?
Näin ollen nämä pettäjät, joille seksi on
ilmeisen tärkeää, eivät voi puolustella
pettämistään sillä, että heidän oma suhteensa
on "muilta osin kunnossa".. Eihän suhde voi olla
miltään osin kunnossa, jos se perustuu valheille
ja salailulle!!!
Itse elän parisuhteessa, jossa en välttämättä saa
aina niin paljon seksiä kuin haluaisin, mutta en
silti ole koskaan, en sekuntiakaan, harkinnut
pettämistä.
Kunnioitan ja rakastan kumppaniani niin paljon,
etten voisi koskaan satuttaa ja nöyryyttä häntä
pahimmalla mahdollisella tavalla.
Minulle on se tehty, enkä toivoisi samaa
kenellekään! Ihmisarvo ja itsetunto laskivat
saman tien niin nollaan, että sieltä ylös
räpiköiminen on ollut hidasta ja tuskallista,
enkä ole siitä vieläkään kokonaan päässyt yli.
Mielessä pyöri satoja kysymyksiä ilman
vastausta..: miksi minä en riittänyt?! Mitä hän
sai siltä toiselta, mitä ei edes minulta
pyytänyt? Miksi, miksi, miksi?!?!?!?
Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että en
vieläkään ihan täysin pysty luottamaan
kumppaniini. Uskon siihen, että ajan kanssa opin
luottamaan rakkaaseni AIVAN TÄYSIN.
Pettäjät vetoavat myös siihen, että "kerranhan
täällä vain ollaan". No niin ollaan!! Miksi siis
se aika pitää käyttää valehteluun, salailuun ja
pahimmassa tapauksessa riitelyyn ja sellaisten
haavojen viiltämiseen, jotka eivät ehkä ikinä
parane?! Te, jotka petätte salaa; Miksette
yksinkertaisesti elä sinkkuina, ja touhua
yksinänne mitä tahdotte?! Näin voisitte panna
ihan ketä vaan milloin vaan ja missä vaan ilman,
että särkisitte sillä jonkun sydämen!
Mikäli olette varmoja, että oma kumppaninne elää
samanlaisella "kerranhan täällä vaan ollaan" -
tyylillä, niin silloinhan voisitte molemmat käydä
vieraissa, ilman salailua! Mutta jos oma
kumppaninne ei elä elämäänsä tuohon tyyliin, niin
miksi loukkaatte ja noyryyttätte heitä omalla
sekoilullanne?
Ottakaa ihmiset hyvät järki ja TUNTEET käteen, ja
miettikää, mitä te teette niille ihmisille, jotka
teihin luottavat ja jotka teitä rakastavat. Hekin
tajuavat ajan myötä, että jos eroatte, on sekin
parempi molempien kannalta kuin saada jossain
vaiheessa selville, millaista elämää olette
heidän selkänsä takana eläneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun stoori menee näin:
Oltiin oltu yhessä vajaa vuoden ja mun jätkä petti
mua ensimmäistä kertaa. Sain tietää sen vasta 3 kk
sen jälkeen, sillon mun jätkä kertoi puolet
tarinasta, 1 kk sen jälkeen mun kaveri kertoo
toisen puolen, eli mitä tosiaan oli tapahtunut. Mun
jätkä myönsi sen. Annoin anteeksi. Jätkä sanoi
ettei toistu.
Toinen kerta kun se petti mua me oltiin oltu yhessä
1.5v. ja sillon mä sain tietää 3 kk sen jälkeen
yhelt kaverilta, kun puhuimme pettämisestä, se
luuli jo minun tietäväni ja sanoi sen. En jättänyt
sitä vieläkään. sanoi taas ettei se tapahdu enää.
Kolmas kerta se oli jonkun narkkari muijan kanssa.
Sillon me oltiin oltu yhessä melkeen kaks vuotta.
Sain tietää mun serkulta melkeen heti. Mun jätkä ei
koskaan myöntäny asiaa. Annoin anteeksi vielä
kerran.
Neljäs ja viimenen kerta se oli mun kaverin kanssa
sängyssä monta kertaa, ja kaikki ties siitä, paitsi
minä. Sillon me oltiin oltu yhessä jo 2.5v. Sain
tietää sen vasta 1-2kk sen jälkeen, mutt sillon se
oli jo loppu meiän kohdalta koska mun jätkä muutti
vaasaan. (asun Helsingissä) Annoin muijalle turpiin
ja olisin antanut myös mun jätkälle jos olisi ollu
täällä.
En oo puhunu niiden kanssa sen jälkeen. Nyt olen
ollu sinkkuna 3 kk, ja valitsen miehet tarkalla. En
aio koskaan enää antaa anteeksi pettämisestä!
Vitutta koko juttu, siis ett mä annoin anteeksi jo
ensimmäisestä kerrasta.
Nii-in... Monesti kuulee sanottavan, että eikö
eka kerta pitäis antaa anteeksi..? Kun ihminen on
erehtyväinen ja ihmiselle pitäis antaa
mahdollisuus oppia virheistään..
No, sanonpahan vaan, että mua ei tarttis pettää
kuin kerran, ja suhde loppuis siihen.
Ymmärrän kyllä hyvin, että annoit anteeksi ja
halusit vielä luottaa, sillä sitähän sokea
rakkaus usein teettää. Mutta vaikka rakastan
miestäni yli kaiken, ja olisin valmis vaikka
mihin hänen takiaan, niin koskaan en sietäisi
pettämistä. En edes yhtä kertaa.
Ehkä en koskaan löydä miestä, joka olisi
uskollinen ja tyytyisi vain minuun, ja minä
joutuisin sen myötä elämään koko elämäni
sinkkuna, mutta otan sen riskin. Itse en ole
ikinä pettänyt, enkä tule ikinä pettämään. Sen
tiedän varmasti jo nyt.
Never say never, mutta poikkeus vahvistaa
säännnön. Sellaista tilannetta tai ihmistä, joka
saisi minut pettämään ei ole, eikä tule.
Ja samaa odotan mieheltäni. Jos hän pettää
kerran, pettää luultavasti toisenkin. Kuten sinä
sait huomata. (Olen siitä pahoillani)
Näin on minun kohdallani. Ja miehenikin tietää
tämän. Joten joskus jos tyhmyyspäissään pettää,
niin turha on vedota siihen, että "sitä ei enää
tapahdu." Yksi kertakin on yksi kerta liikaa.
Luin kirjoituksesi ja se kuulosti kyllä pahalta
ja vaikken sua tunnekaan, tuntui tosi pahalta sua
kohtaan. En ole itse (ainakaan vielä) kokenut
samaa, joten en tiedä, mitä sanoisin, mutta
toivotan sulle parempaa onnea tulevaisuudessa.
Nauti nyt sinkkuudesta ja pidä raja korkealla!
Toivotan onnea!
Mun stoori menee näin:
Oltiin oltu yhessä vajaa vuoden ja mun jätkä petti
mua ensimmäistä kertaa. Sain tietää sen vasta 3 kk
sen jälkeen, sillon mun jätkä kertoi puolet
tarinasta, 1 kk sen jälkeen mun kaveri kertoo
toisen puolen, eli mitä tosiaan oli tapahtunut. Mun
jätkä myönsi sen. Annoin anteeksi. Jätkä sanoi
ettei toistu.
Toinen kerta kun se petti mua me oltiin oltu yhessä
1.5v. ja sillon mä sain tietää 3 kk sen jälkeen
yhelt kaverilta, kun puhuimme pettämisestä, se
luuli jo minun tietäväni ja sanoi sen. En jättänyt
sitä vieläkään. sanoi taas ettei se tapahdu enää.
Kolmas kerta se oli jonkun narkkari muijan kanssa.
Sillon me oltiin oltu yhessä melkeen kaks vuotta.
Sain tietää mun serkulta melkeen heti. Mun jätkä ei
koskaan myöntäny asiaa. Annoin anteeksi vielä
kerran.
Neljäs ja viimenen kerta se oli mun kaverin kanssa
sängyssä monta kertaa, ja kaikki ties siitä, paitsi
minä. Sillon me oltiin oltu yhessä jo 2.5v. Sain
tietää sen vasta 1-2kk sen jälkeen, mutt sillon se
oli jo loppu meiän kohdalta koska mun jätkä muutti
vaasaan. (asun Helsingissä) Annoin muijalle turpiin
ja olisin antanut myös mun jätkälle jos olisi ollu
täällä.
En oo puhunu niiden kanssa sen jälkeen. Nyt olen
ollu sinkkuna 3 kk, ja valitsen miehet tarkalla. En
aio koskaan enää antaa anteeksi pettämisestä!
Vitutta koko juttu, siis ett mä annoin anteeksi jo
ensimmäisestä kerrasta.
pettäminen on kuin moottoripyörällä ajoa,
kovaa,pelottavaa ja jännittävää, siinä välillä
vauhti kiihtyy, mutta kun sitä ei voi tehdä aina.
Eli oiskohan se niin että se tuo elämään vähän
noita kaikkea ja silloin elämä on mielnkiintoista.
No, kuvittelepa sitten tuo näin..
Pettäminen on kuin moottoripyörällä ajoa. Sinä
olet puikoissa ja OMA KUMPPANISI on kyydissä.
SINÄ olet pakottanut hänet matkaan mukaan.
Tapahtuu onnettomuus, olet ajanut liian lujaa ja
varomattomasti. Oma puolisosi putoaa kyydistä, ja
koska et varoittanut häntä etukäteen niin
reissusta, kuin ajon vauhdistakaan, ei hänellä
ole kypärää, joka suojaisi kolhuílta.
Parhaassa tapauksessa kumppanisi vammautuu
pitkäksi ajaksi, pahimmassa hän kuolee.
Something to think about.
no tuohan voi sattua vaikka ois sitten vain
kävelyvauhti, eli jos sattuu katsomaan vierasta
vähän pitempään, niin heti otetaan pulttia, meitä
on niin moneen lähtöön. Jotku uhkailee heti
itsemurhalla jos jätät mut toisen takia vaikka ei
mitään ois tapahtunutkaan. Että ainahan voi
vertailla vaikka aianseipäisiin.
niin miksi pettää jos on joku joka rakastaa...ite
olen kerran humalassa meinannut pettää mutta kun
ie halua toiselle mitän pahaa niin sitä ei anna
mennä liian pitkälle!
lainaus päätekstistä:
Ottakaa ihmiset hyvät järki ja TUNTEET käteen, ja
miettikää, mitä te teette niille ihmisille, jotka
teihin luottavat ja jotka teitä rakastavat. Hekin
tajuavat ajan myötä, että jos eroatte, on sekin
parempi molempien kannalta kuin saada jossain
vaiheessa selville, millaista elämää olette
heidän selkänsä takana eläneet.
Nykyihminen katsoo vain omaa napaansa, on sama
millaisia likaämpäreitä muiden päälle kaataa.
Onneksi vielä on ihmisiä, jotka ovat uskollisia.
Häntäheikit saisivat pysyä sinkkuna, se on totta.
Mutta kuka niitten paidat pesis silloin, eihän
häntäheikki sitä itse tee. Siksi ne tarttee hyvän
vaimon, puhtaalla paidalla on mukava painaa.