Elämässäni on menossa tosi musta, paska kausi.
Olen rakastunut toiseen. Olen naimisissa ja
kolmen upean lapsen 35 v. isi. Törmäsin
jo "melko" (2 v.) kauan aikaa sitten tähän
sinkkunaiseen, johon rakastuin palavasti.
Todellinen soulmate.
Kuitenkaan nykyisessäkään elämässäni ja
varsinkaan vaimossani ei ole "mitään" vikaa.
Mutta hän vaan ei ole se "The Only One".
Ero tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta
väistämättömältä(kö?). Tämä juttu repii syvältä.
Lasten kohtalo kummittelee mielessäni. Tämä kaksi
vuotta on ollut upeaa aikaa, mutta toisaalta
kauheaa salailua ja pettämistä. Do or Die or
both?
Olen rakastunut toiseen. Olen naimisissa ja
kolmen upean lapsen 35 v. isi. Törmäsin
jo "melko" (2 v.) kauan aikaa sitten tähän
sinkkunaiseen, johon rakastuin palavasti.
Todellinen soulmate.
Kuitenkaan nykyisessäkään elämässäni ja
varsinkaan vaimossani ei ole "mitään" vikaa.
Mutta hän vaan ei ole se "The Only One".
Ero tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta
väistämättömältä(kö?). Tämä juttu repii syvältä.
Lasten kohtalo kummittelee mielessäni. Tämä kaksi
vuotta on ollut upeaa aikaa, mutta toisaalta
kauheaa salailua ja pettämistä. Do or Die or
both?
Vastaukset 29
Vanhimmat
sun täytys puhuu su muijan kaa...se on tosi
kivuliasta mutta "rehellisyys palkitaan"...
parempi se on sanoa totuus kuin pettää...!!=)
onnea sulle...
Miten meinaat sotkusi selvittää? Ei pidä leikkiä
sellaista leikkiä jota ei hallitse. Uuden naisesi
kanssa olet takuuvarmasti muutaman vuoden päästä
aivan samassa tilanteessa. Jos järkipuhetta
kuuntelet palaa vaimosi ja lastesi luokse ja
unohda se unelmasi kokonaan. Mutta sinähän haluat
tuhota elämäsi aivan väkisin joten tee se
muistaen että samaan lähtökohtaan ei todella ole
paluuta. Elämäsi lähtee täysin tuntemattomille
laduille joista ei ole paluuta vaan tuskasi
kanssa vietät loppuelämäsi yksin jä
hyljättynä.Mutta ethän sinä tätä vielä todeksi
usko.Kokemusta on em.asiasta. Voi voi sinua.
tuokin tietysti. Mutta mistä moinen "Sinähän
haluat, Sinähän et usko" -hyökkäys?
Sepä se näissä vieraissa suhteissa just on
vaarana kun seksi sujuu upeasti ja sitä kautta
myös juttu luistaa niin jääkin ns.koukkuun josta
mahdoton kiemurrella ehjänä ihmisenä pois.Helppoa
tietä ei olekkaan ratkaista asiaa. Tiedät kyllä
mitä tehdä miksi haluat jonkun vieraan
mielipiteen antaa vaikutta ratkaisuusi ei toisten
mielipiteet perustu mihinkään muuhun kuin
luuloon. Itse sinun on sotkusi selvitettävä tai
sotkettava lisää näin asia on. Käytä edes hitunen
järkeäsi.
Kunpa se olisikin niin helppoa sanoa tälle
upealle Naiselle, että heippa, oli kiva tavata!
Mutta suhdettamme on kestänyt jo KAKSI upeaa
vuotta ja olemme tavanneet jo satoja kertoja.
Tämä ei ole ENÄÄ pelkkää naimista, vaikka se
onkin eläimellisen upeaa ja tyydyttävää.
vaimos.. Älä tuota hänelle ja lapsillesi lisää
tuskaa. Murskaa unelmat ja toisen sydän kerralla.
siitä toipuu, kun saa vihasta vauhtia uuden elämän
alkuun. Pikkuhiljaa tapat toisen tunteet ja
itseluottamuksen kokonaan..ehkä jopa päätät toisen
elämisen halun kokonaan.
Tiedän sen.. ystäväni teki itsemurhan, kun hänen
miehensä kertoi hänelle muutaman vuoden
kestäneestä suhteestaan ja haluavansa eron. Heiltä
jäi kaksi alle kouluikäistä lasta.
Mitä olet ajatellut kertoa lapsille. Entä vaimosi.
"isi löysi jonkun s--tan huo--n, jonka matkaan se
läks ja hylkäs meidät.. Luuletko, että lapsesi
tämän jälkeen sinua enää rakastaisivat. Ei pieni
lapsi voi ymmärtää miksi isi muuttaa pois ja miksi
isi ja äiti ei enää ole yhdessä.
Ihmiset hyvät. jos oma kulta ei riitä..kertokaa
ajoissa, ennenkuin kaikki on tuhottu.
Isosta kolhusta selviää ajan kanssa, mutta
pitkästä piinasta ei ehkä koskaan.
Itse olen kerran pettänyt ja se sattui minuun
enemmän kuin silloiseen kumppaniini, kun kerroin
sen seuraavana päivänä. Tiesin, että suhteemme
loppuu siihen ja se sattui.
Itselläni on ollut useita jopa 12v suhteita ja
ajatellut kuten sinä mutta järjellä ratkaissut
asian joka kerta ja jäänyt perheeni luokse nyt jo
55v olen itseäni tuhannesti kiitellyt
ratkaisuistani. Rakkaus todella sekoittaa terveen
ajattelun. Et sinäkään siinä suhteessasi ole
aivan oma itsesi etkä jaksaisi sitä pidemmän
päälle tämän huomaat jos ja kun teet ratkaisusi
olipa se mikä tahansa. Usko hyvä mies pakko asia
on ratkaista, kun pitkität aina vaan vaikeampaa.
Kokenut useasti saman tuskan ja kärsimyksen.
Minäkin olen rakastunut toiseen. Olen tuntenut
tämän ihmisen jo reilut puolitoista vuotta.
Yhdessäolomme sujuu kuin leikki, tunnen olevani
tämän ihmisen kanssa onnellinen ja tyytyväinen.
Joku voi tietysti sanoa, etten tiedä arjesta
tämän ihmisen kanssa mitään ja tämäkin suhde
tulee laimentumaan. Entä sitten. Tämä "toinen" on
täydellinen "soulmate", en tiennyt tällaista
olevankaan. Rakasteluasteelle suhteemme ei ole
edennyt, minun tahdostani.
Olen puolitoista vuotta repinyt itseäni
ristiriidasta, ja nyt olen vihdoin eroamassa,
tiedänhän, että nykyinen suhteeni ei
yrityksistäni huolimatta ole antanut minulle
sitä, mitä parisuhteelta tarvitsen. En itsekään
kaiketi ole enää aikoihin osannut panostaa
nykyiseen suhteeseeni täysillä. On väärin kaikkia
kolmea kohtaan elää valheessa ja pettää
kumppaniaan ja itseään.
En voinut sille mitään, että tämä ihminen tuli
elämääni, mutta sille voin, etten päästä tätä
tilaisuutta käsistäni. Omalle avopuolisolleni
löytyy varmasti joku sellainen, joka todella osaa
rakastaa häntä ja jota hän oppii rakastamaan.
Minusta hän tuskin niin paljon välittää.
Oma isäni teki muutama vuosi sitten päätöksen
lähteä naisen kanssa jonka kanssa oli "salaa"
seurustellut pari vuotta.kyllähän sen siitä näki.
Varoitan vain, että lapsi voi tuossa tilanteessa
tuntea uskomatonta vihaa, hylätyksi tulemista
sekä katkeruutta,vaikka ei enää nuori olisikaan.
(itse nyt 19v.)En ole vieläkään isäni kanssa
hyvissä väleissä. Kun mukaan tulee avioeron raha
sotkut yms.lapsi voi jopa syyllistää itseään.Eikä
siinä perinteinen hemmottelu auta.paljon on
hampaan välissä ja mikään ei palaa ennalleen.
Onnea vain, mutta mieti nyt tarkkaan oletko itse
tärkein itsellesi?
JOS meillä OLISI yhteisiä lapsia, olisi tilanne
varmasti toinen. Suhteen nykyiseen
avopuolisoonikin täytyisi olla kovin erilainen,
jos olisimme hankkineet yhdessä lapsen. Tuskin
olisin tuossa tilanteessa "löytänyt" ketään
toista - ja jos olisinkin, kuinka paljon
tunteitani voisin niellä aiheuttamatta kuitenkin
pahaa oloa ympärilleni?
On totta, ettei lapselleen pitäisi omilla
"seikkailuillaan" aiheuttaa mittaamatonta
kärsimystä, itsesyytöksiä ja pahaa mieltä. Ei
tietenkään! Mutta entä jos isä tai äiti syystä
tai toisesta ihastuu toiseen ihmiseen ja suhde
siihen toiseen vanhempaan vain laimenee, vaikka
kuinka katkaisisi suhteen siihen kolmanteen
osapuoleen. Onko lapsille parempi niin, että
vanhempien välillä on kaunaa ja katkeruutta mutta
että vanhemmat siitäkin huolimatta pysyvät
yhdessä, kuin että vanhemmat eroaisivat fiksusti
sovinnossa. Eihän sen tarvitse merkitä lasten
hylkäämistä!
Vaan oletkos miettinyt että jospa upealle
toiselle naisellesi riittääkin nämä satunnaiset
tapaamiset? Me tyytyväiset toiset naiset emme
aina edes haluaisi kokea yhteistä arkielämää,
olemme itsenäisiä - omat elämänkuviot.
...se ruoho olikaan vihreintä?
Tälle upealle Naiselle ei riitä
nämä "satunnaiset" tapaamiset. Hän tuntee myös
syvää pahaaoloa kun emme voi elää normaalia,
rakastuneen parin elämää. Ilman salailuja ym.
kaikkea ikävää asiaan kuuluvaa. Hän ei haluaisi
olla toinen vaan ensimmäinen Nainen elämässäni.
Kyllä, pienet lapseni ovat se voima, joka minua
tässä nykyisessä liitossani pitää. Ette voi uskoa
kuinka pahalta se tuntuu palata retkiltään kun
nämä pikkuiset juoksevat syliini ja hihkuvat kuin
joulupukki olisi tullut kylään. Tällöin aina
vannon, etten koskaan enää...mutta päivät kuluvat
ja ikävä toisen luo herää jälleen... Tämä ON
helvettiä!
Puntaroin usein ajatuksella, että lapset ensin,
kyllä minä aikuisena kestän menetyksen
aiheuttaman surun. Sitten mieleen tunkee ajatus,
että tätä elämää eletään vain kerran, pitäisikö
se elää epätyydyttävästi. Mitä sitten kun lapset
ovat isoja ja lentävät kotoa pois. Mitä silloin
jää jäljelle? Olen tällöin keski-ikäinen ja
elämäni elänyt? Toisaalta eräs henkilö on sanonut
osuvasti nykyisestä tilanteestani: "Nykyisestä
elämän tyylistä puuttuu puuttuu taito tyytyä.
Tyytyä siihen mitä on jo saanut, eikä kurkottaa
sitä "kuuta" taivaalta. Niin, minunkin pitäisi
tyytyä nykyiseen elämääni...en vaan pysty siihen.
mutta meidän kaikkien olisi jätettävä ne perheen
perustamiset ja ehkä seurustelutkin väliin, jos
se toinen ei ole se oikea. kyllä sen tietää kun
sen kohtaa. mutta kun seurustelee väärän, mutta
hyvän kanssa voi käydä noin. mutta itse olet
antanut elämäsi mennä tuohon pisteeseen, ja
minusta sinun kuuluisi kantaa vastuusi ihmisistä,
joita ei olisi ilman sinua, sekä siitä joka on
toisena osapuolena elämän luomiseen. ehkä hylätä
se toinen nainen ja odottaa kunnes lapset ovat
isoja. jos tämä toinen on se oikea, rakkaudenkin
pitäisi kestää. sitten erota, aloittaa uusi
elämä. tuskaistahan se silti olisi. näin minä
tahtoisin jos olisin vaimosi.
sulla on sitten asiat aivan vituillaan.Tee mitä teet aina epäilyttää menikö oikein.Itsellä sama homma,tässä on saanut sellaisen vitutuksen ettei naiset isommin kiinnosta.Jos keksit hyvän luostarin, pyydä minut mukaan!!!!!
Jes, ota minutkin sinne luostariin jos löydät
sopivan olen täysin samassa kusessa ollut jo 8-
vuotta ja aina vain pahenee kun teki mitä tahansa
niin aina menee päin persettä. Ei pitäs kenenkään
leikkiä vieraissa käynneillä. Kerta ja karkuun
olisi paras niin miehille kuin naisillekkin.
Muutoin jää tähän tilanteeseen johon ei ole
oikeaa ratkaisua edes olemassa. On aika kiduttava
olotila elellä. P...le!
Olen nainen ja rakastuin unelmieni mieheen,vaikka
olin naimisissa.Mies oli myöskin ja kahden lapsen
isä.
Olimme mielettömön rakastuneita ja seksi oli
ihanaa!!Olisin jättänyt mieheni saman tien,mutta
onneksi...järki kuitenkin pysyi päässä.Huomasin
vuoden jälkeen,että seksi olikin vain tärkein
asia,enkä oikeastaan halunnutkaan häntä itselleni
kokonaan.
Tulin raskaaksi,onneksi teisin että se oli oman
mieheni.
Tälle toiselle miehelle tuli avioero ja meidän
suhde hiipui pikkuhiljaa vauvan synnyttyä...
Sen kyllä opin,että hauskaa voi välillä
pitää,mutta KOSKAAN en enään lähde samaan
leikkiin!!
Hyvät miehet,lopettakaa ennenkuin on todella
liian myöhäistä!!!
Olen elänyt 50 vuotta, siitä puolet mieheni
kanssa, en ole koskaan pettänyt ... niin, mitä se
nyt kenenkin mielestä sitten on!! Sanotaan, että
en ole ollut koskaan seksisuhteessa vieraan miehen
kanssa. Luen joskus näitä parisuhdejuttuja ja
ihmettelen, miten ehdottomia, mustavalkoisia
ihmiset ovat. En myöskään ymmärrä väitteitä, että
joku olisi juuri oikea sinulle, että parisuhde
voisi olla täydellinen, että suhteessa on jotain
pahasti vialla, jos haluaa vierasta... Tulee
mieleen, että kirjoittajat ovat hyvin nuoria,
elämää kokemattomia, kirkasotsaisia,
puhdasoppisia. Mikäs siinä, saahan sitä olla.
Mutta elämä vain ei aina mene sitä rataa. Parasta
olla vannomatta.
Sinun tilanteesi on mielestäni todella raastava.
Parasta olisi tietysti, jos osaisi välttää moiset
houkutukset. Uskon toki, että rakastamasi
sinkkunainen on upea pakkaus, mutta mieti
myös vähän sitä, että hänen kanssaan jaat kerrasta
toiseen juhlahetken ja vaimosi kanssa arjen. Jos
nyt valitset tämän toisen naisen, niin
todennäköisesti vietätte juhlaa yhdessä vielä pari
vuotta, sitten alkaa se sama arki. Siinä arjessa
punnitaan kyllä parhaiten ne asiat, jotka ihmisiä
yhdistävät. Ehkä hankkisitte vielä toiset 3 lasta
yhdessä - ihanat naiset haluavat yleensä omia
lapsia, kokea äitiyttä. Jaksaisitko alkaa alusta
ja pyörittää koko rulettia!
Olet pahassa kiipelissä, mutta olet oikeilla
jäljillä, kun tosissasi tunnut pohtivan ratkaisua.
Minusta tämä nimetön foorumi on ihan hyvä paikka
kertoa salaisuuksiaan ja kuulla ihmisten
mielipiteitä, olivatpa millaisia hyvänsä. Toivotan
sinulle nyt kykyä punnita asioita. Toivon, että et
unohda nykyisen parisuhteesi parhaita puolia ja
lasten asemaa tässä kaikessa
Ero saattaa tuntuu helpoltakin. Toteutus on ihan
jotain muuta. Ja lasten menettäminen repii !
kokemusta on.
Arki astuu aikanaan siihen mahd. uuteen
suhteeseenkin. Ja sitten vasta kusessa olet jos
kyllästytte toisiinne. Ei lapsia, ei vaimoa, ei
rakastajatarta.
on tämä:jos otat tämän sinkkunaisen, hän haluaa
lapsia. Tapaat edellisestä liitostasi olevia
lapsiasi jos ex antaa tai sitten unohdat lapsesi
ja sinun elämääsi ei mahdu kuin uuden liiton
lapset. Arki on yhtä tuskailua, omantunnon
soimausta, peitsenvääntöä ex:n kanssa lapsista ja
tapaamisista. .Uusi vaimo natkuttaa ettei jaksa
uusioperhettä pyörittää eikä katsella sinun
edellisestä liitostasi olevia lapsia.Maksat
elatusmaksuja, riitelet tavaroiden
ostamisesta.Tai pidät hyvän huolen kaikista
lapsistasi, tapaamiset sujuvat ja sinulla on
todella suuri perhe monine mummoineen ja
pappoineen.Ja sama arki edessä kuin ex:kin
kanssa. Lapsia vaan tuplasti.
Vielä kolme vuotta sitten elin aivan tavallisessa
hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, jota
arvostin ja josta välitin paljon. Kaikki oli
tasaista, selvää ja seesteistä, kunnes tapasin
miehen, joka vei jalat alta. Minä rationaalinen
nuori nainen tapasin miehen, jonka karisma
sykähdytti niin, että minun oli vaikea pysyä
nahoissani. Ajattelin epävarmana, että sen
lisäksi, etten SAISI tuntea niin kuin tunsin
(minähän seurustelin), tunne olisi takuuvarmasti
yksipuolinen. Yllätyksekseni mies oli
kiinnostunut minusta. Meillä synkkasi hyvin, niin
hyvin, että... Päätös lähteä seurustelukumppanini
luota oli vaikea, mutta jälkeenpäin katsottuna
aivan oikea. Nyt ex:ni toteuttaa elämänsä
seesteistä unelmaa toisen naisen kanssa, minä
olen tyytyväinen ja onnellinen
puolitoistavuotiaan tytön äiti ja aivan ihanan,
huomioivan miehen kihlattu. Joskus kannattaa
riuhtaista itsensä irti tavanomaisesta kokeakseen
jotain epätavanomaisen ihanaa.
Aikaisempaan osa-aikaisän vastaukseen lisäys. Se
oli muuten hyvä vastaus. MIETI! Ja mieti senkin
jälkeen. Itselläni oli sama tilanne; mietin ja
mietin ja mietin... Nyt, olen edelleen lasteni ja
ekan vaimoni kanssa samassa osoitteessa,
rakastajatar on jopa jätetty ja ne asiat, jotka
vaimossani olivat gutaa tavatessamme, ovat
vieläkin, jopa enemmän. Mietipä tätä, "Se oikea
rakkaus ei koskaan löydy, vanhassakin siihen
pitää itse pyrkiä". Siispä mieti vielä kerran,
ainakin lastesi tähden - se on vain elämän
totuus! Kermankuorijat eivät kunnioitusta
ansaitse.
Hieman epäoikeudenmukaiset asetelmat jälleen
kerran. Toisen kanssa jaetaan arki lasten kanssa
ja toisen kanssa ollaan niin soulmatea ettei
arkisista asioista ole tietoakaan. Mielestäni
leijut nyt hieman turhaan pilvissä ja
suosittelisin että lopetat toisen suhteista
välittömästi.
Aika harvalla on miehenään/vaimonaan se "the One
and Only".Katso mitä sinulla jo on, miksi
tavoitella kuuta taivaalta?Olet varmaan kuullut
seuraavan sanonnan:maailmassa on tarpeeksi
kaikkien tarpeiden täyttämiseen muttei tarpeeksi
yhdelle ainoalle ahneelle.Revi siitä.
Tiivistit tunnelmasi ja olotilasi täysin itse ja
omin sanoin, joten voinet tehdä johtopäätökset
tilanteesta omantuntosi mukaan. Sanoit, että
elämässäsi on menossa tosi musta, paska kausi;
olet rakastunut. Jos rakkautesi ei herättäisi
sinussa minkäänlaisia syyllisyydentuntoja, voisit
kai mennä tunteen mukana sinne, minne suhteenne
teitä sitten kuljettaakin. Mutta tunnet rankkaa
syyllisyyttä - suhtaudu siihen tunteeseen hyvin
vakavasti, koska en usko, että koskaan annat
itsellesi anteeksi, jos menetät erityisesti
lapsesi. Sitä ei kestä myöskään suhteenne, koska
lopulta tulet huomaamaan, että suhteesi lapsiisi
on sittenkin melkeinpä kaikkien tärkein
ihmissuhde elämässäsi. Siinä voi tehdä toisaalta
ankaraa vahinkoa, mutta myös ehkäistä erittäin
suuria onnettomuuksia tapahtumasta toimimalla
oikein.
Koska et voi sekä syödä kakkua että pitää sitä,
tee hyvä mies aikuisen ja vastuullisen isän
ratkaisu. Et tule sitä katumaan läheskään niin
kohtalokkaasti kuin sitä pahinta mahdollista
skenaariota, että menettäisit ainoat todella
rakkaat verisukulaisesi, omat lapsesi.
Mieti, mitä he ajattelisivat, jos olisivat
aikuisina katsomassa vierestä sinun ja tämän
toisen naisen yhdessäoloa ja lemmiskelyä. Jos
sinusta tuntuu, että he ymmärtäisivät sen ja
hyväksyisivät sen, niin go for it.
Tämä on varmasti yksi elämäsi kovia paikkoja,
mutta ei läheskään kovin. Ehkä ongelmana onkin
se, ettet haluaisi luopua mistään. Joskus on vain
pakko luopua, silloinkin, kun on itse juopunut
toisesta ihmisestä. Priorisoi siis nyt ja pysy
ystävänä sousmatesi kanssa. Hyvää jatkoa!
Niin, äitin poikana, avierolapsi siis, (nyt jo
aikuisena) voin sanoa, että valitettavasti
suhteeni isän ei ikinä ole ollut edes puolta niin
läheinen kuin äitiin.
Joten haluatko että omat lapsesi OVAT SINULLE
LÄHEISIÄ MYÖS TULEVAISUUDESSA vai haluatko VAIN
KIIHKEÄÄ SEKSIÄ muutaman vuoden?
Jos olet ITSEKÄS, valitse seksi.
Jos olet perheenisä, valitse lapset.
Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen,
millaisessa asemassa tätä ensimmäistä naista
tässä suhteessa on pidetty. Rakastumisen tunne
saa aikaan kyllä kaikkea ihanaa, mutta sitten kun
arki tulee mukaan, siirtyykö tämä entinen
(ainahan voi tulla uusia) nainen jonnekin perheen
äidiksi kalsareita parsimaan. Suhdetta
solmiessahan hänkin varmaan oli sitä suurta
rakkautta. Kuinka hedonistisen mallin sitten
haluaa omille lapsilleen siirtää. Onko parasta
saamista se, että ottaa, vai se, että antaa.
Vaimo kuitenkin, vaikkei sitä vielä uskaltaisi
edes itselleen tunnustaa, usein vaistoaa sen oman
siirtymisen toisen rakkaasta joksikin
pyykkimuijaksi. Vaikka arkinen seksikin jatkuisi
ennallaan. Onko kohtuullista toista kohtaan pitää
toista pelkässä kotihengettären roolissa, ja
jakaa sitä rakkauttaan ja sisimpiä tuntojaan
jollekulle muulle. Mitä pidempään suhde jatkuu ja
rakastajattaren kanssa tutustuminen syvemmilläkin
tasoilla etenee, sitä varmempaa ratkaisu alkaa
olla tahtoi sitä tai ei. Voihan käydä niinkin,
kuin usein käy, että vaimo alkaa kehittää itseään
ja rakentaa omaa itsearvostusta ilman miestä ja
alkaa itse haluta eroa, vaikka mies alkaa nähdä
rakastajattaressa puutteita, lapsissa suurempia
arvoja, kuin on ymmärtänytkään ja vaimokin
vaikuttaa niin tutulta ja rakkaalta.
Surullista, mutta jos kristallipallooni
kurkistan, on teillä edessä pirulliset viisi
vuotta ja sitten helpottaa. Ero on varmaan
väistämätön.
On muuten, ihan kokemuksesta, helvettiä olla
naimisissa ja hoitaa kotia ja lapsia ja katsoa
vieraaseen rakastunutta puolisoa siinä rinnalla.
Helpompaa on olla yksin.
Ja näin tasa-arvon aikoina homma toimii kyllä
kumminkin päin.
Siis, mies muuttuu rakkaasta remonttireiskaksi,
autonkuljettajaksi, lompakoksi. Yleensäkin
sellaiseksi selkänojaksi, jonka suojissa on hyvä
katsastella itselleen uutta "parempaa" miestä.
Tylsä ja turvallinen kumppani ei jaksa naista
kiinnostaa, vaikka seksikin sujuisi ihan
mallikkaasti.
Kipeää tekee katsella sivusta, kun oma rakas
lipeää toisen syliin. Ei ole nykyään enää
naistenkaan sitoutumisessa perhe-elämään
kehumista.
"On muuten, ihan kokemuksesta, helvettiä olla
naimisissa ja hoitaa kotia ja lapsia ja katsoa
vieraaseen rakastunutta puolisoa siinä rinnalla.
Helpompaa on olla yksin." Totta turiset... Tuohon
voi lisätä vielä sen helvetin, kun se uusi
rakkaus on vielä etsinnässä ja itse olet niiden
etsintäreissujen maksajana...
Kyllä ihmiset on itsekkäitä! Lähetään hakemaan
piirakkaa eikä kerrota toiselle että nyt sinun
piirakka ei riitä,pitää saada toista. Antakaa nyt
hyvät ihmiset toisellekin mahdollisuus elää
täysipainoista elämää äläkääkä itse juosko
häntäheikkinä ympäriinsä toisen luullessa koko
ajan että mulla on mukava, ihmeellinen mies...
Rehti peli, siis vaimollasikin on oikeus valita.
Enää et voi mitään korjata, olet tuhonnut
liittosi. Tunnusta se vaimolle heti. Eihän sinuun
ole mitään luottamista - enää koskaan.