*mustasukkaisuus*

itselläni on ollut samanlainen "ongelma", mutta
se riittää kun rakastaa ja PUHUU asioista
kumppanin kanssa. olen itse tunnustanut et olen
mustasukkainen ja olemme jutelleet asiasta eli
käyneet läpi. Pohjimmiltaan syy miksi on
mustasukkainen on se että rakastaa toista
ihmistä! mutta muuttuminen pitää tapahtua
sydämmessä ja se että oppii luottamaan toiseen
ihmiseen ja siihen luottamuksen kehittymiseen
vaikuttaa mun mielestä että asioista voi ja
pystyy puhuun suoraan!
mutta tsemppiä! et ole ainoa ihminen samanasian
kanssa!

Puhukaa asiasta. Jos ei auta niin ukko
kierrätykseen ja fiksumpi tilalle.

Mustasukkaisuus on sairaus ja vieläpä paha jos
aina epäilee ja aiheetta. Onnistut pilaamaan
elämäsi täysin tuon jo sairaan mustasukkaisuuden
takia. Vain muutaman vuoden jatkuva säännöllinen
terapia saattaa hieman auttaa. Oletko tosiaan
valmis jatkamaan elämääsi tuo sairauden kanssa?
Valinta on täysin sinun. Mustasukkaisuus vain
pahenee iän myötä johtuu jostain itsetunnon
heikkoudesta jota lähes mahdoton parantaa jos
ilmenee mustasukkaisena. Mieti tarkoin jaksatko
sairaan kanssa elämääsi jatkaa.

tehnyt sitten jotain suhteen alkuvaiheessa jonka
poikaystäväsi on saanut tietää ja menettänyt
luottamuksensa?

Jätä se paskiainen, ennenkuin elämäsi menee
pilalle.

Samoin oli mulla, mutta en pysty auttamaan
kysymykseesi, että miten selvisin, koska suhde
jäi siihen eli ei onnistunut meillä. Mies oli
kanssa mustasukkainen (oltiin yhdessä 1v7kk) ja
aika pian alkoi näyttämään mustasukkaisuuden
piirteitä. Mua kanssa epäiltiin kaikesta. Tosin
epäilyn aiheet oli, että mulla on toinen tai
pidän jotain peliä toisten kanssa. Kännykkä oli
yks helvetti aina kun se vaan piippas tai käytin
sitä. Piti aina todistaa kuka soitti, kelle
soitin ym. Harrastuksiinikaan en saanut mennä
rauhassa ilman vittuilua, koska siellä oli
miehiä. Se oli tosi rasittavaa. Myös pahoinpitely
kuului asiaan. Ja juuri tuo, kun joku tuttu
miespuolinen tuli baarissa jutulle niin siitä
kuultiin, tosin onneks kotona, mutta sitäkin
enemmän. Hän myös uhkaili erolla. Lopulta olin
niin väsynyt ja päätin lähteä likkojen kanssa
laivalle, josta se suurin sota syttyi ja koska en
antanut periksi ja lähdin, suhdekin jäi. Kyllähän
mä itkin ja surin ym. mutta tajusin onneks hyvin
pian, että mun on helpompi näin. Enkä mä loppujen
lopulta enää surrut miehen perään, vaan hänen
vanhempiensa ja miehen kautta tutuiksi tulleisiin
kaveriporukoiden perään. Se loukkaaminen,
lyöminen, huorittelu ym. itsetunnon tuhoaminen
oli kuitenkin niin raskauttava, että osasin
järkeistää suhteen lopun. Tästä on nyt vähän yli
vuosi. Jälkensä se on jättänyt siinä mielessä,
että en oikein osaa suhtautua miehiin
luottamuksella. Ehkä se on hyväkin. Olen
seurustellut nyt vuoden, eikä tuollaisia ongelmia
ole enää (on muita ongelmia, mut se siitä...). Ja
kun tiedän, etten ollut tämän miehen ensimmäinen
näin kaltoin kohdeltu nainen, oli jotenkin helppo
lähteä suhteesta, kun ei tarvinnut itseään
syytellä kokonaan. Osasinhan toki välillä
ärsyttää, mutta ei tuollainen käytös ole
soveliasta. Toivotan kuitenkin sinulle tsemppiä!
En neuvo sinua eroamaan, sinun se päätös on
tehtävä, mutta älä ota turpiin! Yritä miettiä
järjen kannalta (sydän kun kulkee eri reittejä)
ja pohdi asioita. Oli päätöksesi mikä tahansa,
toivon, ettet enää joutuisi kärsimään. Minun
tapauksessa miehen kanssa puhuminen ei auttanut,
koska se ei ollut luotu puhumaan. Mutta
toivottavasti teillä on toisin. Uskon, että
löydät oikean ratkaisun. Voimia!!!

Minä luulen olevani joko poikaystäväsi tai
ainakin häntä paljon vastaava ihminen. En
väkivaltainen, mutta inhottavan mustasukkainen.
Uskonkin, että poikaystäväsi rakastaa sinua. Minä
rakastan tyttöystävääni paljon! Tunnustan
huonohkon itsetuntoni. Olen siitä kyllä
pikkuhiljaa pääsemässä eroon :) (mahtava tunne
muuten ja hyvä asia suhteen vuoksi)

Minulla olisi sinulle ehdotus, joka toimisi
ainakin minuun ja uskon, että poikaystävääsikin:
mainitse hänelle joku asia, jonka haluat tehdä
hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa, esim. ensi
kesänä:
Jos hänen ongelmansa on huono itsetunto eikä hän
esimerkiksi jaksa luottaa siihen, että rakastat
häntä oikeasti ja haluaisit pysyä hänen luonaan,
luulisin, että tämä antaisi hänelle todisteen
siitä, että sinuun voi luottaa.
Itse ymmärsin tyttöystäväni todella rakastavan
minua vasta hyvin vähän aikaa sitten. Sitä ennen
olin ehtinyt tehdä hänelle paljon pahaa oloa
tyhmillä epäluuloillani. Uskon parantuneeni tästä
nyt ja toivon, että tyttöystäväni antaa minulle
vielä mahdollisuuden. Anna sinäkin
poikaystävällesi vielä yksi mahdollisuus ja
kokeile tuota keinoa tai puhukaa muuten asiasta.

Ellei hän muuten usko, näytä hänelle tänne
kirjoittamasi viesti. Jos se ei vakuuta häntä
siitä, että rakastat, en keksi mitään, mikä hänet
saisi ymmärtämään :)

Hyviä jatkoja sinulle ja tsemppiä sinä rakastava
nainen, nykyajan harvinaisuus :)

Sellainen ihminen joka on Äärimmäisen
mustasukkainen ei ole muuta kuin Hiton epävarma
Itsestään, vaan ei pysty sitä myöntämään edes
itselleen niin helpompi on epäillä toista.

Itse olen välillä äärimmäisen mustasukkainen
poikaystävästäni. Seurusteltu ollaan kolme vuotta
ja koko ajan on mennyt parempaan suuntaan.
Mustasukkaisuus laantuu ajan myötä, ainakin
meillä. Oma mustasukkaisuuteni johtui aluksi
epävarmuudesta. Puhuminen auttaa. Olen myöntänyt
poikakaverilleni mustasukkaisuuteni ja nykyään
hän ymmärtää paremmin käyttäytymistäni. Eihän
mustasukkaisuus ikinä häviä, se on ihmisen
perusluonteessa. Joten neuvonkin sinua päättämään
jo tässä vaiheessa, ennen kuin on liian
myöhäistä, haluatko elää mustasukkaisen ihmisen
kanssa koko elämäsi?! Älkää luovuttako, puhukaa
puhukaa puhukaa. Ja miettikää mustasukkaisuuden
perimmäisiä syitä. Tsemppiä suhteellenne!