olen seurustellut vasta vajaa puoli vuotta erittäin ihanan, hellän ja rakkaan miehen kanssa. Mutta minä petän häntä. asumme eripuolilla suomea ja näemme suunnilleen kerran kuussa (mikä ei tietenkään oikeuta pettämiseen). vietän kotipaikkakunnallani paljon juhlailtoja ja usein olen päätynyt exäni kanssa sänkyyn. Poikaystäväni ei aavista mitään. Pahalta tuntuu, hyvin pahalta. Ehkä olen jotenkin sitoutumispelkoinen ihminen ja haluan jotain hyväksyntää tai jtn. Ilmeisesti nykyinen poikaystäväni ei ole vielä tällä hetkellä minulle se oikea. Luulen että minun olisi ensin selvitettävä tunteet mitkä ovat jääneet kaivamaan jonnekkin takaraivoon.. En kerää tällä mitään sääliä, mutta näinkin voi käydä. Pitäisikö kertoa?
minä petän enkä ole ylpeä itsestäni
sandrah
101480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kannata kertoa, se olisi vain itsekästä. Sillä tavalla lievittäisit vain omaa pahaa oloasi, ja aiheuttaisit poikaystävällesi pahan olon.
Kannattaa todella miettiä jatkatko suhdetta poikaystäväsi kanssa. Kaukosuhteet ovat muutenkin aina vaikeita. Jos asuisitte lähempänä, et välttämättä edes pettäisi poikaystävääsi.
Eroaminenkin on helpompaa, jos et kerro pettämisistä. Voit kertoa poikaystävällesi vaikkapa vain, ettet jaksa kaukosuhdetta. Sillä tavoin ero ei lannista poikaystävääsi (koska hän ei ajattele sen olevan hänen oma vikansa), hänelle jää teidän suhteestanne hyvä mieli, eikä hän ala vihaamaan sinua. Silloin myös yhteenpalaaminen on mahdollista jos myöhemmin asutte lähempänä toisianne.
Ole rehellinen ainakin itsellesi ja lopeta se suhde. Mikäli joskus myöhemmin asutte lähempänä toisianne, suhde perustuisi valheelliselle pohjalle, kestäisitkö sen? Kykenisitkö pidemmän päälle pitämään kulissia yllä vastoinkäymisten yllättäessä? Kyllä se aina jotenkin käytöksessä näkyy jos jatkat suhdetta, että kaikki ei ole kohdallaan.
Mieti vielä...
Kuvitteletko tuon olevan vastuuntuntoista käytöstä. Entäs jos kyseessä olisi tyttäresi tai siskosi tai joku muu läheinen naisystävä? Suhtautuisitko samalla tavalla asiaan? Toisen kustannuksella voi leikkiä ilman omantunnontuskia vai?? Sekö sinusta on hyväksyttävää? Tyyliin: juu emmä nyt haluu seurustella, mutt ehkä sitte joskus toiste...voi helvetti tätä nykypäivää!! Toisen ihmisen hätävarana pitämistä pidetään täysin hyväsyttävänä??? En voi käsittää...
Kenelle se eroaminen on helpompaa, jos et kerro pettämisestä?? Voi jumankauta, oma nahka täytyy aina pelastaa, viis siitä meneekö asiat oikein! Yök, miten itsekäs olet!
olen miettinyt asian aika samalla tavalla, mutta toisaalta rehellisyys maan perii.. :/ vaikea on tilanne, ja vielä vaikeammaksi sen tekee kun olen tajunnut välittäväni exästäni vielä, mutta hänen kanssaan ei ole tulevaisuutta millään muotoa- sen me molemmat tiedämme. Ehkä minun on jatkettava suhdetta ja päättää jättää menneet menneiksi. kiitos vastauksesta!
jos omatunto liikaa soimaa niin kerro ihmeessä. mutta ensin kannattaa miettiöää,onko edes valmis seurustelemaan jos ei yksi mies riitä.
mutta muutama neuvo. En tiedä mutta voisit olla reilu parikymppinen nainen. Tuo kaukosuhde on oikeasti ehkä vaikein suhdemuoto pitää yllä. Sinun ei mielestäni kannata jatkaa tuota nykyistä tyyliä, ei siksi että se on väärin "miesystävääsi" kohtaan,vaan teet tuolla oikeasti pikkuhiljaa hallaa omalle psyykkeellesi ja tunne-elämällesi.
Tähän sopii yksi vieraskielinen sanonta "out of sight,out of mind"
Minun mielestäni vaikka vaikeata olisi,niin seuraavan kerran kun tapaatte, niin kerro tilanteestasi, siis että koet etäisyyden vaikeaksi, ja mielestäsi kaukosuhde ei "anna" välttämättä sinulle mitään.
Tuo on todella harvinainen tuo rehellisyys, mutta itse olen huomannut ja myös sinä tulet huomaamaan, että puhtaalta pöydältä on huomattavasti mukavampi jatkaa, yhdessä tai erikseen.
T: M30
Jätä poikaystäväsi heti, kerro että olet itse hukassa, sinulla ei ole mielenkiintoa enää miestä kohtaan, välimatka tai tapaamisten harvuus ( suomen kieli on sitten kaunista !!!) tekee sinut hulluksi.
Tee selväksi, että hänessä ei ole vika vaan sinussa. Tai ajassa, tilanteessa, ei kai se vika sinunkaan ole vaan todellakin tilanteen.
Jos rakastaisit tai olisit rakastumassa tai arvostat poikaystävääsi, et todellakaan petä häntä kertaakaan. Et ole sitoutumiskammoinen, koska juuri heille kaukosuhteet ovat omiaan.
Olen tuon saman tavallani kokenut, ihastustuin todella ja olin onnellinen kun tapasimme kerran viikossa, kahdesti kuussa tai jopa kerran kuussa. Nautimme toisistamme todella, hän oli mitä rakastavin ihminen, ja ihanteeni joka suhteessa, kuinse toinen puoliskoni, täydentävä osa. En edes tajunnut suhteessa olevan mitään vikaa, välimatka antaa suhteelle mahdollisuuden toimia, vaikka toinen tekisi "muualla" mitä hyvänsä. Hänpä hakikin koko lähes vuoden suhteemme aikana muuta, parempaa ja ei sitten ollutkaan edes alkuaikana ajatellut tästä tulevan muuta kuin hemmetin hyvää seksiä. Tekniikka kuitenkin petti, ja valheita, selittelyä alkoi ilmaantua. Suhteen loppu oli kaoottista riitaa, löysin itsestäni kamalia puolia, koska partneri syyllisti minut täysin, vaikka kaikki merkit puolsivat hänen uskottomuuttaan.
Tulin todella tunnevammaiseksi, en uskalla enää kiintyä keneenkään. Toisaalta osaan nyt suoralta kädeltä lopettaa jo kaikki yritykset joita tapaamiseni suhteen koko ajan kuitenkin tehdään. Tulin petetyksi, ja todella teen töitä, etten laittaisi vahinkoa kiertämään. Etsin sitä oikeaa, ja kokoan itseäni joka aamu jaksamaan tätä syksyn pimenevää päivää.
Sinä saatat olla nuori, minä jo keski-ikäinen, mutta iästä huolimatta; KUNNIOITA JA KÄSITTELE TOISTA; KUTEN HALUAT ITSEÄSI KOHDELTAVAN.
Tsemiä Sandrah !!!
cold
viitsitkin kirjoittaa :)
Kasva ensin aikuiseksi.
Ehkäpä kannattaisi käydä ihan ammattiauttajalla :)
Luuletkos täällä saavasi apua mielenterveydenongelmiisi?
ihana hellä rakas? hah! hah!
Asia on vakava, suomessa luultavastikin hyvin yleinen, ja täällä ihmiset vaan kehtaa ilkkua. Menkää itseenne täydellisyydet.
elikkäs, nyt on sitten kerrottu... :) olo on varmasti helpompi molemminpuolin sillä hän oli jo epäillyt tietämättäni.. eli ilmeisesti sen sitten huomaa.. katsotaan mitä tapahtuu, annetaan ajan kulua, exäni kanssa olen välini sopinut ja myös sen että enää emme tapaa mitenkään päin. tämäkin helpotti suunnattomasti oloa.. :) mutta nämä asiathan on hyvin pieniä tässä julmassa maailmassa..