tätäkö tää nyt sitten on :(

Motonet ottaa ainakin kesäksi, huhti-lokaak. ajaksi nuorisotakuun puitteissa 2-3 joka liikkeeseen... ei muuta kuin kysymään.

Tätä se on. Jos hyvä tuuri käy pääset pariksi kuukaudeksi siivoomaan ja sit taas työttömänä. TV:ssä jauhetaan nuoriso takuusta, mutta eihän siitä kukaan tiedä.

Kannattaa lähteä maasta. Ei täällä ole nuorille enää mitään. Ei töitä. pelkkiä mielenterveysongelmaisia narkkarijuoppoja pyörii kaduilla.

Nuoren miehen elämä on vaikeaa, valitettavasti.. Naiset jo pelkästään riittävät tuottamaan vitutusta ja paineita, ilman niitä ei voi elää ja toisaalta niiden kanssa ei meinaa kestää olla. Nuorena myös joutuu naisten suoranaisen nirsoilun uhriksi syyttä suotta, vanhemmiten kysyntä paranee vaikka ulkonäkö rapistuu... Työ on toinen ongelmallinen asia, toiset syntyvät huithapeleiksi joille työttömyys ei tuota mitään tuskaa vaan on täysin tavoiteltava olotila, toiset taas eivät osaa elää ilman työtä.

Itse olin tuossa iässä nihkeä tekemään radikaaleja päätöksiä, mutta nyt kolmekymppisenä ikisinkuksi taantuneena olen avoin kaikelle. Jos mikään ei sido sinne Etelä-Karjalaan, mikset hae töitä ympäri Suomen tai samantien ulkomailta? Kotiinhan voi aina palata jos siltä tuntuu eikä se ole mikään häpeä, sitä vastoin 50-vuotiaalle työttömälle elämänpiirin vaihtaminen työn perässä on usein jo käytännön syistä mahdoton asia.

Lahde Norjaan. Kalanperkuuhommia saat takuulla ja palkka on 4000 eukkia. Sitten vaan katselemaan sielta alan hommia joita siellakin loytyy ihan eri tavalla kuin taalla.

Norjassa kalahommat on aikalailla kai vähentyneet entisistä vuosista mutta rakennushommia löytyy taatusti. Niitä ei tosin saa sähköpostilla joten pakko lähteä paikan päälle. Hostellissa hetkisen ja sitten etsintään työkohde jossa parakkiasuntola. Vuokrat aika korkeita ja vähissä asunnot.
Varsinkin Pohjois-Norjaan haetaan tuhansia työntekijöitä, Tromssa esimerkiksi ottaa kohteeksi. Oulun työvoimatoimistolla se jokin Nordjobb -kesätyö hommakin, en ole perehtynyt.
Mutta tosiaan hemmetin reippaasti kun lähtee sinne, saa varmaan rakennuspuolelta töitä, vaikka aluksi vuokrafirmoilta. Katso nav.no ja finn.no

elämäniloa ilmaisesta/edullisesta harrastuksesta? Mikä voisi vähääkäänkiinnostaa, jos saisi jotain iloa, että jaksaa olla siihen asti kun saa töitä. Ei ole mitään järkeä velloa masentuneena asioista, joille ei välttämättä voi mitään.

tai sitten jos työ on ainoa joka kiinnostaa, niin vaan hakemukset kaikkiin vuokrafirmoihinkin ja jotain lyhyitä hommia vaikka tehdä, niin saa jalkaa ovenväliin työelämään. Kannattaa katsoa tietenkin sellainen, joka välittää oman alan hommia, mutta sitten tehdä myös jotain ihan muuta jos ei niitä ole jos haluaa vain jotain töitä. Nyt on just kesätyöhaut alkamassa, ja silloin on paljon semmoista sesonkihommaa, johon ei välttämättä tarvi mitään koulutusta (mutta ainahan se on plussaa vaikkei olis edes sen alan koulutus mitä töitä on )

"Nuoren miehen elämä on vaikeaa, valitettavasti.."

Ööö, miten nuoren naisen elämä eroaa tästä? ei ne naisetkaan töitä saa?

T: 23v nainen, ilma työtä

Ei se valitettavasti sen helpommaksi muutu vanhempanakaan, ainakaan jos eksyt IT-alalle. Kerran kuukaudessa pomo lupaa potkuja, joten sillä saralla nykyinen työ on ihan haista paskan hommaa. Työpaikkaakaan ei pysty vaihtaan, kun viimeisen pari vuotta kaikki työhakemukset on menneet melkein suoraan roskiin. Jotkut sentään viitsii sanoa, että ei kiitos, suurin osa ei.

Ja se omakotitalo: Kun yhden nurkan korjaat, niin toinen vaatii jo huoltoa. Eikä rakennustarvikkeiden jatkuva hinnan nousu yhdessä jatkuvan työttömyysuhan kanssa tee elämää millään tasolla parempaa.

Suoraan sanoen aika monena päivänä käy jo mielessä, että menis motarille ja leimais auton keulan kallioleikkaukseen.

Olin mun serkun kanssa pohjois norjassa raksahommissa ja tienasin 3300 egee kuussa käteen. Ylitöitäkin sai tehdä ja työpaikan sain mun serkun kautta joka oli ollut siellä aikaisemmin. Olin n 9 kuukautta ja tosi mukavaa oli olla siellä.

18 11:n ja tsemppiähei:n ensimmäiset vastaukset olivat hyviä. Meikäläinenkin vielä muistaa, että oli haastavaa olla nuori aikuinen. Nuorten naisten elämästä en tiedä, joten muistelen omaa nuoren miehen eloani. Asia oli juuri noin, että jos ei ollut käynyt järjetön flaksi, niin sitä kärvisteli ilman naista kaivaten pää ja kroppa kuohuen. Ja jos ei töitä löytynyt, niin hetken sitä jaksoi posottaa viihteellä, mutta sitten kävi jo nopeasti masentamaan. Sanoisin, että toimi kuten nämä herrat ensimmäisissä viesteissää mainitsivat:

- Hae hommia, ihan mitä tahansa, tuella, ilman tukea, osa-aikaista - ihan mitä tahansa.
- Älä jumiudu omaan kylääsi. Jos töitä ei yksinkertaisesti löydy, niin hae niitä laveammin omasta maakunnastasi tai vielä laajemmin, kunnes jostain tärppää. Muuta!
- Pidä huolta fyysisestä kunnostasi. Nuku hyvin. Syö terveellisesti. Näin pää nousee ja hartiat leventyvät. Tekee hyvää työn ja tytön etsimiselle.
- Juttele opiskelu- ja työasioista vanhempiesi, kavereidesi ja tarvittaessa vaikka viranomaisten kanssa (kyllä nekin yleisesti ottaen haluavat ihan oikeasti auttaa).
- Mieti missä olet hyvä? Mistä pidät? Tee niitä asioita.
- Vielä viimeinen, voisitko opiskella vielä jotain muuta? Jokin sopiva jatkopalikka?

Tuttu tilanne minullekin. Itse sain avun Jumalasta. Annoin elämäni Hänen käyttöönsä. Sanoin, että tässä on kaikki mitä minulla on antaa sinulle, kelpaanko tällaisena? Jumala vastasi huutooni ja antoi rauhan. Kadun vain sitä, että en ymmärtänyt tehdä ratkaisuani aiemmin.

Painin itsetunto ongelmien kanssa melkoisesti 20 vuoden kynnyksellä ja ei sitä työtäkään oikein ollut kouluttamattomalle. Olis se mukavaa ja hyvää ihmiselle päästä systeemiin kiinni, mutta pitää muistaa, että ei se ilo synny riippuvuus suhteesta asioihin, vaan lähinnä luovuttamisen ja rentouden kautta voi lähteä etsimään niitä järkeviä vaihtoehtoja.

Muuttaa kannattaa, jos ei mikään sido ja yms. Norjat, mitä vaan. Avoin kannattaa olla eikä suotta hiiviskellä nurkissa myöskään. Asioiden pelkääminen on vain itselle tappioksi. Pää pystyssä, että pääsee näkemään edes ne tappiot, eikä ajattele vain, että ei minusta minnekkään.

auttanut mitään,kun n. 10v sitten oikein "yliopistosta" valmistuin kohtuulapuilla. velat jäi ja niitä nyt kilvan kiristetään pankin ja kelan kautta jatkuvasti uhkaillen. millä ne maksaa,ei millään vaikka kuinka haluaa.

elämän sisältö on työttömyyttä tai vain pätkä-,orja- ja pas..katöitä mini-palkoin vailla mitään järkeä. niitä ei voi mitenkään sanoa normaalitöiksi, ne on kiristys- ja kuristuslaitoksia sisältönä ainoastaan uskomaton ahneus ja hyväksikäyttö.

noita höpö höpö hommia voi tehdä hetken ilman mitään oppeja, normihlö ilman koulutusta on jo liian viisas em. hommiin,eikä niitä kertakaikkiaan kestä,,,pää menee sekaisin pelkästään vitu..tuksesta & turhautumisesta ja kannattavuus on aina nolla.

ko. kokemuksilla ei ikinä pääse parempiin hommiin ja eteenpäin em. syistä johtuen.
tämä joutilaisuus todella tappaa mielen kokonaan.
pää ei todellakaan pysy kunnolla edes pystyssä ja usko itseensä ja osaamiseen alkaa väkisin vaipua liian syvälle ja kauas.
vaikka aikakausi on kerrassaan huono,
on pakko saada mielekäs ja toiminnan älyä vaativa työ,muuten ei hyvää seuraa.

liikaa asunnottomuutta ja toisten nurkissa pyörintää. todella ikävää.
aina rahaton,koska asuminen ja pakolliset kulut vie kaiken,orjapalkoista ei jää mitään mihinkään
omaan esim. harrastusksiin tai ostoihin. ruoka on mitä sattuu,lähes kaikki kuin valmiiksi jätesontaa.
kirppuvehkeillä on kuljettava,uusia ei juuri koskaan saa.
iljettää jopa mennä edes "työ"haastatteluun em. kamppeissa.

elämästä puuttuu virta ja tarpeellisuus täydellisesti...toimettomuus puuduttaa ihmisen täysin.
enää vajaa 30v eläkeikään,joten saa nähdä,miten sitten pärjää,kun ei eläkettä kerry juuri lainkaan. tuskin jaksaa millään elää niin kauan,ei ei ja ei,,,

...ja tämä on sitä typerys politiikkojen "hyvinvointia",mitä hoetaan päivästä...viikosta ja vuodesta toiseen....valheellisuus oksettaa ja puistattaa äärimmäisyyksiin saakka.

miten ihmeessä tästä pääsee pois? alkaa olla kohta liian myöhäistä,joten hoppua pukkaa
tai vaihtoehtona on vain sosiaalipummaus lopun ikää....enkä ole ainoa,näitä riittää.

####...noita höpö höpö hommia voi tehdä hetken ilman mitään oppeja..####

Tuossa on syvä viisaus!
Minä olen hyvin koulutettu ja hyvällä työkokemuksella varustettu työtön. Olen opiskellut mm. ulkomailla omaa alaani.
Oman, tai edes sivuavan, alan töitä ei saa. En mene mihinkään höpö-höpö -hommiin, josta ansiotaso on paljon vähemmän kuin minun nykyinen ansiosidonnainen. Tuollaisesta työstä ei ole mitään hyötyä tulevaqisuudessa ja CV:ssäkin sen mainitseminen saattaa olla jopa negatiivinen "...ei kykene edes oman alan hommiin...".
Vaikka työttömänä ole ei ole haerkkua eikä edes kivaa, niin mieluummin tätä, kuin "assan vessan kassa".

KYL MÄÄKI TOL KUUKAUSHINNAL LÄHTISIN NORJAAN KALANPERSUUKSEEN..SORI PERKUUSEEN. SIUNAUSTA ALOITTAJALLE JA KOETA JAKSAA, TOIVOTTAVASTI ELÄMÄ PILKOTTAA SULLEKKI VIEL JOKU PÄIVÄ, NIMIMERKILLÄ TYÖTÖN ITEKKI OLLU JO MONTA VUOTTA KÄYNYT KAIKENMAAILMAN HAISTA PASKA-KURSSEILLA JA TUSEERANNU SIELLÄ SUN TÄÄLLÄ.

Nykyään ei ole helppoa tosiaan saada töitä vaikka koulutustakin olisi, ja jopa työkokemustakin. Yhtä paikkaa kohden on älytön määrä hakijoita, ja on jo tuuripeliä sattuuko sinun hakemuksesi silmään ja vaikka sattuisikin niin on todennäköistä että potentiaalisempikin henkilö löytyy.

Juttu piileekin myös siinä kuinka "p*skahommia" olet valmis tekemään. Jos eivät pienipalkkaisimmat ja veemäisimmät työt sovi, niin ei tule työkokemustakaan--> et pääse todennäköisesti parempiinkaan hommiin.

Minulla on ammattitutkinto, mutta alani töitä en saanut lähes ollenkaan. Työttömänä sitä laittoi oikeasti kymmeniin paikkoihin hakemuksia sitä mukaa kun paikkoja aukesi; kaikkialle mihin oli vähänkään mahdollista päästä. Eikä mitään ennakkoluuloja tai rajoituksia. Eli päivät meni ilmoituksia kytätessä.

Nykyään teen kahta työtä osa-aikaisesti, ja toinen on oikeasti sitä todellista peeduunia, mistä ei edes käytännössä makseta mitään. En tee sitä missään nimessä rahan vuoksi, lähes ainoastaan työkokemuksen. Raskasta, likaista, huono työilmapiiri ja kova stressi ja paine, työajat myöhäistä iltaa ja lähes joka perjantai ja lauantai-illan töissä. Eli sosiaalinenkin elämä menee siinä aika hyvin ohi, mutta vaihtoehtoja ei ole jos haluaa päästä eteenpäin.

Toki mieluusti ottaisin sen yhden duunin joka on sitä 8-16 perushommaa enkä säätäisi näiden osa-aikatöiden ja kelan kanssa, mutta kun niitä ei vain ole!

Eli kriteerejä työn suhteen ei yksinkertaisesti saa olla, muuten ei oikein nykyään pärjää. On oltava valmis tekemään töitä vaikkei se rahallisesti tuo oikein mitään etua, vie viikonloput, rasittaa henkisesti jne. Sellaista se on.

Ja sitten vielä väitetään, ettei nuorille kelpaa työt, itse siis 20 vuotias nuori nainen...

Ei muuta kuin nokka pystyyn kierteleen yrityksiä / tehtaita ja kyseleen töitä.
Minä yli 10.v sitten päätin et nyt kierrän kaikki asuinpaikkani firmat ja kysyn töitä. Näin tein ja päätin että jos en tästä pitäjästä löydä mieluista niin sitten siirrytään seuraavaan jne. No ei tarvinnut kun päivän kiersin muutaman paikan kävin läpi.
Kierroksen jälkeen muutamanpäivän päästä sain valita kolmesta eripaikasta mihin menen töihin. Valintani osu nappiin ja nyt yli 10.v ollut kyseisessä yrityksessä. Asenne kohilleen ja ei kun kyseleen, ei ketään sieltä kotisohvalta tulla aneleen töihin.

Jos töitä ei löydy omalta alalta, niin sitten kannattaa miettiä jotakin seuraavista vaihtoehdoista:

- lisäkouluttautuminen omalta alalta (hitsaus, kiinteistöhuolto jne)
- oman firman perustaminen
- alan vaihto
- muutto isommalle paikkakunnalle työn perässä
- muutto ulkomaille työn perässä (lähinnä kai Norja tällä hetkellä)
- vuokratyövälitysfirman listoille ilmoittautuminen

Katso avoimia työpaikkoja, että miltä alalta niitä töitä löytyy. Omasta mielestäni esim. hitsaajia ja putkimiehiä sekä kiinteistönhuoltomiehiä on haettu ihan MOL:in sivujenkin kautta. Olisiko jostakin sellaisesta ratkaisua, johon sinulla on jo edes jonkin verran läheltä liippaavaa koulutusta?

Työttömyys masentaa ihan taatusti, mutta sen ei pidä antaa nujertaa. Jos esimerkiksi Norjaan lähtö voisi tulla kyseeseen, niin selvittele asiaa ja kaiva netistä ruotsin kielen koulutusmateriaaleja, jotta voit alkaa kertaamaan kieltä. Myös ATK-taidot on hyvä pitää kunnossa, sillä siitä ei ole koskaan haittaa.

itekin oon noita työpaikkoja katellu niin määräaikaisia
on suurin osa työpaikoista stressaavahan
sekin olis tehdä koko ajan määräaikaisia
ja sitten lopulta kun pääsee vakituiseks
ni sitten on vaara että tulee ytneuvottelut eteen.
t.mies30wnanadysdd

Tutulle kuulostaa. Ilman koulutusta ei pääse mihinkään, mutta toisaalta ei pääse koulunkaan. Jos pääsee kouluun, niin kyllä se siitä helpottaa 5 vuoden kuluttua, mutta sinä aikana köyhyysloukku tietenkin syvenee ja sosioekonomisessa luokkavertailussa voi viimeistään tuolloin todeta olevansa viemärirotan luokassa verrattuna tuttuihinsa. Lopetinkin moiset vertailut heti. Tietenkin tapahtuu, että tutut vetävät tähän vertailuasetelmaan takaisin, vaikka sen jo itse hylkäsit.

Olen itse heittänyt pyyhkeen kehään ja etsinyt kiinnostukseni muualta. Tarkoitan, että olen valmistautunut elämään köyhyydessä lopun ikääni ja hyväksynyt tämän annetuksi tosiasiaksi. Olen kerran taistellut ylös veloistani ja työttömyydestä varsin hyvänlaiseen työasemaan ja mukaviin säästöihin tilillä -että minä onnittelin silloin itseäni tuosta uroteosta. Sitten kaikki romahti uudelleen konkurssin myötä, en jaksa enää aloittaa alusta. Olen ollut takaisin lähtöpisteessä ja 4 vuotta elämästä katosi työssä miltei 24/7. Tässä jupuamisessa jäi opinnot väliin, se oli työtä, työtä, työtä. Nyt herään köyhään todellisuuteeni huomaten työmarkkinatilanteen tällä välin muuttuneen siten, että en edes kelpaa mihinkään työhön enää. Osaan montaakin eri työtä loistavasti, mutta en ole kelpoinen hakemaan, kun puuttuu joitakin papereita ja dokumentteja.

Älkääs nuoret ihmiset olko epätoivoisia. Tästäkin lamasta noustaan joskus ja Te saatte töitä. Itelle jotkut työssäolevat tuttavat sanoi, ett jonkin aikaa pitää kestää tätä työttömyyttä ennenkuin työtä uudelleen saan. No, voi olla etten enää saa vaan olen työttömänä eläkkeelle.
Fiksuimmat työnantajat tietää, että nyt on työttömänä hyviäkin työntekjöitä. Ehkä joku työhönottaja on ollut itsekin työttömänä ja sympatiseeraa itseään nuorempia - harvoin itseään vanhempia..

Ei tää työttömyys niin paha juttu ole. Kyse on vain RAHASTA.

Itelläni on sitä rahaa. Monet jonninjoutavat työpaikat ovat ihan turhia jonne en ikinä menekään muuten kuin rahan takia.

Eri asia on ne suunnittelijan ja dippaInssin työt joista maksetaan 4-5 tonnia kuussa. Tunnen Inssejä jotka saa 10 tonnia kuussa bruttoa.

Mulle ei ole työ tärkeää tai mikään itseisarvo. Raha on ja sitä pitää olla. Ihan sama tuleeko sitä duunista,sossusta vai liitolta vai Kelasta vai saatko perintöä.,antaako vanhemmat,onko pimeitä bisneksiä vai mistä sitä tulee. Kuhan rahaa tulee ja pääsen matkustelee...

Mäkin oon yli 10 vuotta tehny paskahommia joskus jopa alle 10€/tunti palkalla ja mulla on korkeakoulut ja armeijat käytynä. Ikä yli 30v mutta alle 40v.

Tänäänkin menen aurinkorannalle ottamaan aurinkoa.....en ole Suomessa palelemassa vaikka työkkärin kirjoilla olenkin....

Mun nimimerkki pitäisi olla "raha ratkaisee elämäntyylin", mutta se on liian pitkä sana nimimerkille...

En todellakaaan aio odottaa eläkeikään asti matkustelua ulkomailla ja lepäilyä, elämästä nauttiminen kuuluu aloittaa alle 40-vuotiaana. Niin säkin tekisit jos sulla olsi mahdollisuutta ja varaa....

Tilillä taas pakkasta. Reilu viikko koittaa touhuta eu-ruokineen. Vähän on vielä luotolla, mutta koska senkin takaisin maksaa? ja siitä menee kuluja ihan vetusti hela tiden.

Nautin.

Jos oikein ymmärsin olet rakennusalan ihmisiä. Tässä sulle muutamia neuvoja miten itse toimisin: Kaivat netistä (ei ylihuomenna, ei huomenna vaan tänään) kaikki paikkakunnan rakentajat käyt paikan päällä kysymässä työ mahdollisuuksia, toimit särmästi ja asiallisesti. Et varmasti tavoita ensikäynnillä oikeita henkilöitä ja suurimmasta osasta käyntejä ei jää mitään käteen, mut kuuluu asiaan. Tärkeintä on että työnantaja näkee sinut, soittelu ja s.postien lähettäminen ei oikein tuota tulosta. Vastaan tulee varmasti kaikenlaisia tolloja ja tylyjä yrittäjiä, sekin kuuluu rakennusalaan, älä välitä. Jos olet oikeasti kiinnostunut rakekennusalasta sinuna opiskelisin rak.mestariksi nyt kun on hiljaista, ota selvää pääsyvaatimuksista ja kokeista jos nykyään on. Voit myös kertoa työnantajalle aikeistasi, etenkin isot rak.liikkeet suhtautuu sinuun heti eri tavalla ja voit vaikka saada hyviä neuvoja. Voit vaikka sanoa että tarvitset lisää työkokemusta opiskelua varten. Saatat olla jo
syksyllä opiskelemassa joka voi olla elämäsi antoisinta ja mukavinta aikaa.

työn teko on suomessa liian kallista siksi niitä töitä siirretään kiinaan! joten miettikää paljo palkkaa pyydätte

Ei paljoo parane täälläkään. Rahat riittää just ja just elämiseen (asun opiskelijasolussa josta kohta tuleekin häätö kun on vuosi kulunut opiskelusta ja täytyy hommata paljon kalliimpi kämppä) ja auton kuluihin (pakollinen työn luonteen takia). Työpaikalla kauhee kiire ja stressi kokoajan, koska jatkuvasti on YT:t ja tehostustoimet käynnissä (kuulemma nyt 11 vuotta peräjälkeen). Kyttäys on armotonta. Suurin piirtein kusella käyntikin pitäisi kirjata johonkin rekisteriin, että voivat sitten vähentää sen palkasta. Esimieheni eivät käytännössä tiedä mitä työni luonteeseen kuuluu, koska ovat itsekin melko ulapalla jatkuvan organisaatiomyllerryksen takia.

Tätä ennen olin itsekin työttämänä, mikä oli perseestä, mutta en enää ole varma kumpi oli pahempaa. Duunista kun tulet kotiin ja hoidat pakolliset kotiaskareet, olet fyysisesti tai ainakin henkisesti niin loppu ettet enää jaksa päivittää CV:tä ja etsiä uutta työpaikkaa, vaikka burnout ja mielenterveyden menetys selvästikin lähestyvät päivä päivältä tämän tunnelin päässä.

Pakko sinnitellä kesään asti niin pääseen viettämään elämäni ensimmäistä (paska-)palkallista kesälomaa. Ainoastaan se pitää enää liikkeessä. Sitten on aikaa päivitellä CV:t ja hakemukset ja alkaa metsästää parempaa työpaikkaa.

T: 25-vuotias insinööri, nollasopparilla töissä vuokrafirman kautta

Kävi tuuri ja voitin hiukan rahaa kenosta. Vähän aurinkoa tähän muuten synkkään yksinäiseen elämään kun ei ole kavereita , läheisiä eikä varsinkaan töitä. Kesällä aion matkustaa ja juhlia ja nauttia elämästä vaikka henki menis. Enkä laittanut rahoja tilille vaan vaatekaappiin. Voi myös ainakin vähän aikaa syödä jotain muuta kuin halpaa makkaraa ja ranskalaisia.
Luin lehdestä että joku köyhä kai oli löytänyt 10 miljoonan kulta aarteen amerikoissa. No keno voitto oli kyllä kulta aarre tähän jamaan, senllanen kerran elämässä juttu.

Polkupyörän sisärengas oli rankka sijoitus, mutta pakollinen. Vieressä hyllyjä setvivältä myyjältä käytiin kysymässä kesätyöpaikkaa. Käski lähtettämään tiedot sähköisesti. Olisin varmaan itse ottanut kaverin tiedot ylös ja ainakin mainostanut pomolle häntä. Fiksu, reipas, normaali kaveri, kun oli kyseessä.