Kautta historianhan asia on ollut luonnollinen,
kun keskivertomiehellä (tai jopa vanha, lihava
ällötys, jolla yleensä paljon rahaa) on kaunis
nainen. Mutta harvemmin sitä miehellä näkee
itseään "ulkoisesti huonompaa" tyttöystävää.
Tyyliin "kymppi ei voi seurustella seiskan
kanssa"...
En itsekään nyt ihan seiska ole, (n.8 varmaan),
mutta poikaystäväni on kyllä aika täydellinen
paketti. Niin ulkoisesti kuin sisäisesti...
(Vaikka kuulostaa uskomattomalta
yhdistelmältä.. :) )
Välillä tulee paineita tästä laadullisesta
yhteensopivuudesta ulkonäöllisesti. Itsetunto
mulla yleensä kohdallaan, mutta joskus jää
kaivelemaan, kun joku kommentoi
poikaystävästäni "kiiltokuvapoika"... Miten sitä
ottaakin muiden mielipiteet joskus niin
henkilökohtaisesti?
Ehkäpä vain olen sittenkin ylpeä "saaliistani" ja
siitä, että hän on valinnut juuri minut. Ja
sentään! Hänellä kokemusta myös mallitytöistä
eikä se yhdessäolo ruusuista ole, jos kauniin
ulkokuoren alla asuu täys idiootti...
Itse asiassa suhteemme alussa vähän vieroksuin
sitä, että hän oli niin komea. Jotenkin tuli
tunne, että hetkinen... miksi hän minusta on
kiinnostunut..
Ärsyttävää vain välillä huomata, että itsetunto
kaipaa remonttia... Onko kukaan samassa
tilanteessa tai onko joku edes pohtinut
tätä "kymppi ja seiska" -syndroomaa...? Tiedän...
aika pinnallinen keskustelunaihe näinä maailman
ikävyyksien keskellä, mutta silti...
kun keskivertomiehellä (tai jopa vanha, lihava
ällötys, jolla yleensä paljon rahaa) on kaunis
nainen. Mutta harvemmin sitä miehellä näkee
itseään "ulkoisesti huonompaa" tyttöystävää.
Tyyliin "kymppi ei voi seurustella seiskan
kanssa"...
En itsekään nyt ihan seiska ole, (n.8 varmaan),
mutta poikaystäväni on kyllä aika täydellinen
paketti. Niin ulkoisesti kuin sisäisesti...
(Vaikka kuulostaa uskomattomalta
yhdistelmältä.. :) )
Välillä tulee paineita tästä laadullisesta
yhteensopivuudesta ulkonäöllisesti. Itsetunto
mulla yleensä kohdallaan, mutta joskus jää
kaivelemaan, kun joku kommentoi
poikaystävästäni "kiiltokuvapoika"... Miten sitä
ottaakin muiden mielipiteet joskus niin
henkilökohtaisesti?
Ehkäpä vain olen sittenkin ylpeä "saaliistani" ja
siitä, että hän on valinnut juuri minut. Ja
sentään! Hänellä kokemusta myös mallitytöistä
eikä se yhdessäolo ruusuista ole, jos kauniin
ulkokuoren alla asuu täys idiootti...
Itse asiassa suhteemme alussa vähän vieroksuin
sitä, että hän oli niin komea. Jotenkin tuli
tunne, että hetkinen... miksi hän minusta on
kiinnostunut..
Ärsyttävää vain välillä huomata, että itsetunto
kaipaa remonttia... Onko kukaan samassa
tilanteessa tai onko joku edes pohtinut
tätä "kymppi ja seiska" -syndroomaa...? Tiedän...
aika pinnallinen keskustelunaihe näinä maailman
ikävyyksien keskellä, mutta silti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
En väittäisi aihetta pinnalliseksi. Aihe on
harvinainen, koska itse ilmiökin on. Harvoin
näkee pariskuntia jotka ulkonäöllisesti olisivat
aivan ”asteikon” eri päistä. Eri asia tosiaan on
rikas äijä/nuori missi, tai
gigolo/seurapiirirouva kombinaatiot. Näissä
kompensoidaan rahalla tai vaikutusvallalla
nuoruutta ja kauneutta.
Ei kukaan halua ääneen sanoa olevansa rumempi tai
kauniimpi kuin partnerinsa, koska silloin
leimautuisi väistämättä joko itsetunnottomaksi
tai ylpeäksi. Oma tyttöystäväni kokee aivan
turhaan olevansa meistä se 7. Tutustuimme
kirjeiden välityksellä, ja olimme rakastuneita jo
ennen kuin näimme toisemme. Hän ei suostu
uskomaan, että hän on MINULLE maailman kaunein
nainen. Hän ei (tietenkään) sano sitä, mutta sen
kyllä aistii.
Siksi haluaisinkin sanoa sinulle:
Älä murehdi turhia. Luota hänen makuunsa! Älä
aliarvioi itseäsi alkamalla ”ansaitsemaan
asemaasi” komean kundin rinnalla. Rakkaus on
kahdenvälinen, ei sosiaalinen tapahtuma. Jos
kundisi on täysi 10 muutenkin kuin ulkonäkönsä
puolesta, niin hän on rehellinen ja rakastaa
sinua sellaisena kuin olet.
Olen seurustellut myös ns. todella kauniiden
naisten kanssa, ja voin vakuuttaa että ulkonäön
merkitys häviää hyvinkin nopeasti. Olit sitten
kaunis tai vähemmän kaunis.
Kiitos Case 72! Juuri miehen kommenttia jäinkin
kaipaamaan aiheesta. Niinhän se juu on, että
kyllä parisuhteessa pidemmän päälle ratkaisee ne
yhteiset päämäärät, rakkaus ja se, että yhteiselo
on mutkatonta ilman suuria konflikteja.
Tärkeintä ei todellakaan ole se, että kumppani on
näyttelyesine. Upea ulkonäkö on vain
extraplussaa, mutta kyllä se luonnepolitiikka
ratkaisee.
Jes, olen onnellinen, vaikka tuolla ulkona aivan
kaamea ilma! :)
Ilo kohdata onnellinen ihminen.