Riitelimme torstaina, perjantaina mies sanoi, että on niin loppu tunteiden vuoristorataan. Ei jaksa sitä, että kun ollaan huipulla, niin sieltä tullaan kovaa alas. Parin-kolmen viime kuukauden aikana on ollut ehkä parin viikon välein sellainen poikkeustila jossa lähinnä minä sanon, etten jaksa. Sen olen sanonut, koska haluan reaktion miehestä. Olen nyt ymmärtänyt, että se on väärin ja että vain teen kärpäsestä härkäsen ja olen dramaattinen. No, mies oli viikonlopun töissä ja jäi myös yöksi sinne. Maanantaina palasi kotiin ja puhuimme. Keskustelu oli rakentavaa ja rauhallista. Pyysin, että antaisi minulle mahdollisuuden näyttää, että olen oppinut virheistä ja että unohdettaisiin viikonlopun tapahtumat. Hän sanoi, ettei ole varm apystyykö unohtamaan, mutta yrittää ja että edetään hissukseen. Nukkui sen illan samassa sängyssä, mutta ei koskettu toisiimme, annoin tilaa, mutta ilta oli kuitenkin ihan ok. Eilen kun tulin kotiin, tilanne oli taas ihan kauhea, vaan vaikea fiilis. Mutta sitten tunnelma helpottui ja sain jopa olla kainalossa sohvalla. Seksiäkin harrastimme eilen vaikka mieheni kysyi, että mitä jos se tuntuu oudolta? Jälkeenpäin kysyin, että tuntuiko oudolta ja hän sanoi, että vähän. Kysyin miltä sohvalla tuntui, hän sanoi, että vähän paremmalta kuin edellisenä iltana.
Ongelma tässä vaiheessa taitaa olla se, että kun mieheni lähti, niin hän todellakin ajatteli, että ei tule enää takaisin. Mutta hän kuitenkin suostui yrittämään, mutta ei pysty oikein selvittämään päätään. Hän sanoi rakastavansa mua, mutta esim eilen illalla ei sanonut sitä takaisi, mutta sen ymmärrän tosiaalta.
Mitä ajatuksia, onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Meillä ei ole lapsia, emme ole naimisissa, mutta asumme yhdessä. Olemme molemmat juuri alle 30 v.
Ongelma tässä vaiheessa taitaa olla se, että kun mieheni lähti, niin hän todellakin ajatteli, että ei tule enää takaisin. Mutta hän kuitenkin suostui yrittämään, mutta ei pysty oikein selvittämään päätään. Hän sanoi rakastavansa mua, mutta esim eilen illalla ei sanonut sitä takaisi, mutta sen ymmärrän tosiaalta.
Mitä ajatuksia, onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Meillä ei ole lapsia, emme ole naimisissa, mutta asumme yhdessä. Olemme molemmat juuri alle 30 v.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sä olet likka vähän kiukku. Ei maailma pyöri sun ympärillä. Ole kiinnostunut miehesi asioista, lakkaa olemasta epävarma. Näytä miehellesi että seisot omilla jaloilla, tee hänelle ruokaa, kysy miten päivä meni. Älä puhu tunteista mitään! Miehet haluaa näyttöjä, ei puheita. Ni! Tv. Naimisissa 10v.
onko se vähän niinkuin työpaikka tai suoritus se parisuhde sulle, aloittaja ei taida olla ettimässä sellasta suhdetta ollenkaan, vaan romanttista rakkautta eli oikeaa parisuhdetta
onko oma pallo nilkassa noin raskas vain jäitkö kokonaan ilman miestä että pitää nuorta naista ivata? häpeisit vanha lahna!
Tiedän, että maailma pyöri mun ympärillä ja olen yrittänyt näyttää sen miehelleni. Mutta olen kyllä tempperemanttinen, mutta sehän myös osasyy miksi miehi minua rakastaa, en ole vaniljaa tai seinäkukkanen :) Mistä sinulle tuli fiilis, että luulisin maailman pyörivän minun ympärilläni? Olen kiinnostunut mieheni asioista, kysyn treeneistä, töistä ja pyydän vinkkejä ym. Ruokaa teemme vuorotellen, riippuen työajoista.
Miksi tunteista ei pitäisi puhua? Ahdistaako se tässä vaiheessa? Vaikka mieheni itseasiassa on hyvä puhumaan tunteistaan ja myöntää nytkin, että hänellä on vaikeaa juuri siksi kun päätti lähteä, ei osaa jotenkin ottaa kiinni tunteistaan.
Kuten näet ei täällä kannata parisuhdeongelmista kysyä, tää palsta on täynnä mielenterveysongelmista kärsiviä sinkkumiehiä tai pallo jalassa onnettomasti eläviä ukkomiehiä.
Riidat on normaaleja, mieti mitä olet mieheltä vailla ja sano se.
Laukesiko se sun sisääsi vai käyttikö kumia?
Olet kaivanut oman kuoppasi. Katsos kun riittävän monesti hoet, ettet jaksa enää suhdettanne, miehesi lopulta uskoo. Naiset luulevat joskus, että sellaiset sanat eivät satuta miestä vain siksi, että hänen reaktionsa tulee näkyviin viiveellä. Mutta jokainen sanomasi asia painaa miestä raskaasti, etkä pelkästään temperamenttiisi vetoamalla voi saada anteeksi mitä tahansa. Temperamenttisen voi ja pitää myös osata hillitä.
Kertomasi perusteella mies on asiallisesti ottanut vastaan sinulta jatkuvaa henkistä väkivaltaa erouhkauksineen, ja nyt sitten ihmettelet, kun mies lopulta reagoi siihen?
Olen pahoillani, mutta en tunne sinua kohtaan minkäänlaista myötätuntoa, ja olen varma siitä, ettet voi tehdä yhtään mitään suhteenne korjaamiseksi. Päätös on nyt miehen ja sinä voit vain odottaa.
Ainoa tapa, jolla voisit edes hiukan yrittää korjata tilannetta, on antaa miehelle anaaliseksiä.
Kyllä, anaaliseksi auttaa joka vaivaan. Minulta se vei iskiaksen.
No, sinähän tai edellinen kirjoittahan voisitte tarjota sitä avaajan miehelle? Naiset eivät siitä oikeasti lainkaan pidä, mutta homostelijat ovat saaneet tehtyä tuostakin ihan trendin.
Hyvä kun ette ole sentään lapsia kerennyt tekemään ja enkä niitä teille suosittele, olette hyvin omahyväisiä kersoja vielä ja teillä on kasvunpaikka, suhteenne ei tule kestämään ja pikkasen epäilen sitä mitä oikeasti miehesi puuhasi kun riidoissa lähti pois, mieti sitä ja ajattele että hän olisi voinut pettää sinua tuossa tunnetilassa niinkun nyt yleensä nämä asiat menevät....toivottavasti käytitte edes kortsua, sillä ties minkä vakavan taudin miehesi kerkesi napata.
No ei riitatilanteessa ole todellakaan reilua lähteä kävelemään siitä tulee toiselle vaan hyätty olo ja vieläkö pettämään olis voinut mennä, no vielä pahempi, jonkun riidan takia. Eipä olis heppoisia tunteet ja tollainen saisi mennäkin
Itse olen myös vuonna 84 syntynyt nainen ja jos mielipidettä kerta kysytään, niin ajattelen ettei tuollaista jaksa kukaan pitemmän päälle.
Riitoja toki on jokaisella pariskunnalla, mutta pääasia on että arki on rauhallista ja sujuvaa. Tärkeintä, että yhdessä eläminen sujuu sovussa.
Jos riitoja on parin viikon välein ja sitä jatkuu pitkään, on silloin peiliin katsomisen paikka. Aina jos on ollut riitaa ukon kanssa, mietin ensin, mistä voin itse pyytää anteeksi ennen kuin vaadin mieheltä anteeksi pyyntöjä.
Mieti, haluaisitko itse olla parisuhteessa itsesi kanssa?
Ovimattona ei pidä nöyristellä mutta jos aikoo olla tarpeeksi kypsä pysyvään parisuhteeseen, pitää ne omatkin heikkoudet myöntää rehellisesti.
Ja ennen kaikkea, ennen kuin voi pyytää toista olemaan parempi ihminen, pitää myös itse nähdä, missä voi vielä kehittyä ihmisenä.
Vanhalla kansalla on paljon hyviä sanontoja ja monia viisauksia, kuten: Kun lusikalla antaa, ei voi kauhalla ottaa (ja jos tuo ei vielä auennut, sama hieman toisin: niin makaa kuin petinsä petaa)
Otatkste vähän liian vakavasti kaikki? Analysoitte vissiin koko ajan, että mitä päässänne liikkuu ja mitä kukakin on tehnyt ja tuntenut.
Eläkää, antakaa toisellenne anteeksi, rentoutukaa ja puhukaa.
Velehtele että sulla on sokeritauti ja menet heti lääkäriin.Ei sun miehellä ole oikeutta haukkua sua draamakuningattareksi jos sä elät vain tunteella ja vaistoat ettei miehes anna sulle tarpeeksi syliä.Sanot nyt miehellesi näin "Kiukkuan koska olen nainen ja haluan syliä ja huomiota".
Mies ei siis ole haukkunut mua draamakuningattareski, vaan olen itse tituleerannut itseni niin koska olen nyt tajunnut miten olen käyttäytynyt. Olen katsonut syvälle peiliin ja kertonut miehelleni mitä olen oppinut.
Arkemme on oikeasti todella hyvää, rauhallista ja onnellista, juuri eilen puhuimme taas, että emme me riitele. Tämän parin-kolmen kuukauden aikana vain on nyt ollut kolme tälläistä "selvitystilaa" jossa olen reagouinut todella voimakkaasti. Jos arki ei olisi hyvää, niin enhän minäkään jaksaisi/haluais nyt yrittää.
Eilen mieheni sanoi, että pelkää, että taas kahden viikon päästä ollaan samantyyppisessä tilanteessa. Mutta sehän on ihan vain meistä molemmista kiinni. Arvostan sitä, että mieheni on rehellinen ja pystyy puhumaan, arvostan todella. Hän sanoi eilen, että ajatukset vaan menee päässä ympyrää, eikä saa niistä kiinni. Mutta haluaa yrittää koska tietää kuinka hyvä asia meillä on.
Tällä hetkellä varmasti analysoimme ihan liikaa mitä päässä liikkuu sekä ajatuksia. Tai ainakin mieheni. Ja siinä haluaisin auttaa häntä pääsemään yli siitä ja vain keskittymään hyvään oloon ja antaa mennä.
Ottakaa nyt hiukan etäisyyttä toisiinne ja antakaa molemmat itsellenne aikaa kasvaa suhteessa uudelleen. Ei teidän tarvi olla, kuin paita ja peppu, vaikka naimisissa olettekin.
Te tarvitsette molemmat tilaa ympärille ja aikaa kasvaa suhteessa uudelle levelille. Älkää missään nimessä jumittuko siihen teinirakkaushuuma-ajatukseen, vaan miettikää molemmat itse tykönänne, minkälainen on teidän aikuisten suhde ja miten te sen rakennatte molempia tyydytttäväksi.
Te joudutte katsomaan molemmat peiliin, te joudutte molemmat hyväksymään toisen ihmisen muutoksineen, te joudutte hyväksymään myös menneisyytenne sellaisenaan syyttelemättä ketään, te Saatte olla ihan oma itsenne tänä päivänä ja sellaisena, kuin elämänne on teidät rakentanut.
Keskustelkaa rehellisesti, mitä kumpikin teistä haluaa elämältään ja suhteelta, miten ne asiat voitaisiin sovittaa yhteen ja mitä se teiltä molemmilta edellyttää. Kompromisseja tarvitaan, vaikka kuinka hyvin arki sujuisi :)
Tääs muutamia tärkeitä asioita enne eroa.
Suhde voidaan hoitaan kuntoon ja siihen saa asiantunjankin apua.
Kuitenkin on aina oikeus omaan elämään, koko elämä ei voi olla parisuhteeseen sidottua ja kaikki harrastukset ei saa olla puolisoiden yhteisiä. Molemmilla on hyvä olla aivan omiakin ajanviettomahdollisuuksia. Eläkeläisenä elämä täyttyy usein myös lasten perheiden ja lastenlasten elämästä, mikä lienee pääosin hyvä ja normaalia. Heidän itsenäiseen elämään ei tule puuttua liikaa, eikä heidän elämä saa ottaa liian suurta osaa eläkeläisen omasta elämästä. Ihminen voi antaa anteeksi paljon, mutta yleensä unohtaa hitaasti tai ei ollenkaan. Mennyt luottamus palaa harvoin ennalleen täyneksi. Laiha sovinto on kuitenkin aina parempi kuin lihava riita. Suhdetta voi ja pitää huoltaa. Ellei parisuhdetta saada kaikiltaosin toimivaksi suhdetta voi korvata puuttuvilta osin ja täydentää ulkopuolisella toiminnalla ja jopa kumppanuudella. Kumppanien samanlainen arvomaailma on liiton hyvä kivijalka. Yhteisen ja vakaan vuorokausirytmin toteuttaminen eläkeellä on varsin tärkeä sekin. Ihmisen avoimuus ja rohkeus ihmissuhteissa on hyvä asia. Avioliittossa olo on useimmiten varsin hyvä ja turvallinen olotila, vain harvoin siitä erkaneminen tuo paremman. Usein eroamista kadutaan mutta harvoin sitä tunnustetaan mennään vaan sisulla eteenpäin hampaat irvissä.
Jokainen liitto kummpaanuus ihmisuhteissa aivan kuin liike-elämässäkin vaatii huoltoa ja huomiota
Mitä se siiten on..
• Arkinen kiitos
• Yhteiset ruokaliluajat
• Sama uni- ja vuorokausirytmi
• Kummpanin huomionti ja kuuntelu
• Sukupuolielämä
• Ulkona ruokailu
• Merkkipäivien huomiointi
• Kunnioittavat kiitospuheet muiden läsnä
• Yhteiset matkat
• Tapahtumat elokuvissa, teatterissa tms.
• Lahjat kukat puolisolle
Elämä opettaa. Onko teillä sama arvomaailma?
Yhden riidan jälkeen ei vielä kannata ajatella eroa.
Mutta sopu tietysti on löydyttävä. Henkisesti terveiden piitää osata "riidellä rauhallisesti" asiat pitää sopia
Kuinkahan monta muuten hyvää suhdetta tuhoutuu siihen, että nainen huomionkipeydessään järjestää turhaa draamaa eikä tajua ettei suhteella voi leikkiä kuin lapsi lelullaan?