Miehet, mielipiteitä, kiitos :)

Selventäisikö joku mies mitä miehei tällä hetkellä käy päässään läpi? Arvostaisin apua, todella.

Riitelimme torstaina, perjantaina mies sanoi, että on niin loppu tunteiden vuoristorataan. Ei jaksa sitä, että kun ollaan huipulla, niin sieltä tullaan kovaa alas. Parin-kolmen viime kuukauden aikana on ollut ehkä parin viikon välein sellainen poikkeustila jossa lähinnä minä sanon, etten jaksa. Sen olen sanonut, koska haluan reaktion miehestä. Olen nyt ymmärtänyt, että se on väärin ja että vain teen kärpäsestä härkäsen ja olen dramaattinen. No, mies oli viikonlopun töissä ja jäi myös yöksi sinne. Maanantaina palasi kotiin ja puhuimme. Keskustelu oli rakentavaa ja rauhallista. Pyysin, että antaisi minulle mahdollisuuden näyttää, että olen oppinut virheistä ja että unohdettaisiin viikonlopun tapahtumat. Hän sanoi, ettei ole varm apystyykö unohtamaan, mutta yrittää ja että edetään hissukseen. Nukkui sen illan samassa sängyssä, mutta ei koskettu toisiimme, annoin tilaa, mutta ilta oli kuitenkin ihan ok. Eilen kun tulin kotiin, tilanne oli taas ihan kauhea, vaan vaikea fiilis. Mutta sitten tunnelma helpottui ja sain jopa olla kainalossa sohvalla. Seksiäkin harrastimme eilen vaikka mieheni kysyi, että mitä jos se tuntuu oudolta? Jälkeenpäin kysyin, että tuntuiko oudolta ja hän sanoi, että vähän. Kysyin miltä sohvalla tuntui, hän sanoi, että vähän paremmalta kuin edellisenä iltana.

Ongelma tässä vaiheessa taitaa olla se, että kun mieheni lähti, niin hän todellakin ajatteli, että ei tule enää takaisin. Mutta hän kuitenkin suostui yrittämään, mutta ei pysty oikein selvittämään päätään. Hän sanoi rakastavansa mua, mutta esim eilen illalla ei sanonut sitä takaisi, mutta sen ymmärrän tosiaalta.
Mitä ajatuksia, onko teillä kokemuksia vastaavasta?

Meillä ei ole lapsia, emme ole naimisissa, mutta asumme yhdessä. Olemme molemmat juuri alle 30 v. Suhteemme on aliusta saakka ollut todella hyvä, pystymme puhumaan, meillä on hauskaa, samanlainen elämäntapa ja seksi toimii ja sitä on usein.