anoppi arvostelee tytärtäni

Miten joku voi seurata toisen elämää noin tarkalleen? Asuvatko he samassa taloudessa.
Wanha totuus on, ettei yhden hellan viereen sovi kahta emäntää.

Perheiden ei pitäisi asua rinta rinnan. Jokaisella on omat tapansa ja tottumuksensa, ja ne saattavat pitkän päälle ärsyttää.

Sanoppa ihan suoraan että tuollainen ihmisten arvostelu on ihan hanurista ja kysyppä siltä anopilta että ahdistaako ja onko häntä arvostetlu ja se siitä. Seuraavan kerran kun arvostelia tulee niin sanot että eikö hänellä ole muuta puheenaihetta ja sinua ei kiinosta tuolaiset jutut.

Sama täällä, silllä erotuksella että anoppini on soitellut äidilleni kannellakseen kuinka minä teen väärin ja toimin väärin.. Omasta pojasta tuolloin ei luonnollisesti ollut mitään huolta. Nyt on välit anoppiin poikki ja mikäs sen ihanampaa kuin saada olla vapaa siitä asioidemme vatvomisesta..

Mitä tähän sanoisi. Itsekin olen anoppi sekä äiti, olen yrittänyt pysyä lestissäni, eli en ole arvostellut miniää, toki katsontaeroja meillä elämästä on, hän on hyvä miniä.
Joten en ole poikaanikaan mennyt ohjailemaan.

Odotan sitä että kysyvät jos näkevät tarpeelliseksi, joten saamme kutsuja ja kyläilty on melko ahkeraankin, muistavat merkkipäivinä meitä vanhuksia.

No miniän äiti on myös ok ihmisenä siihen saakka kun kukaan ei ole erimieltä. Kerran satuin oman mielipiteeni tuomaan hänelle esiin ja tämä kyllä moitti ja haukkui minut eräässä tilaisuudessa kaiken kansan kuullen.
En sanonut hänelle mitään vastaan, pien hetken jälkeen mieheni kanssa lähdimme kotiin.
Poikani on harkitseva ja kouluuntunut nuorimies, ei tee hetken mielijohteesta isoja päätöksiä ja tämä ei oikein sovi tuolle anopille.
Sitä vastoin minä äitinsä kanssa käy jatkuvasti shoppailemassa. aina tulee rihkamaa kotiin mukana.

No tämänkin tiedän mistä on peräisin, miniän äiti on elänyt elämää, jossa on saanut kaiken valmiina, ei hänen ole tarvinnut ostaa asuntoaan ei kesäasuntoaan eikä maksaa perheen kuluja, vanhempansa ostivat asunnon ka kesämökin peri heiltä, tosin oli aina käyttänyt kuin omaansa.
Vanhemmat kustansivat niin kauan kuin elivät jokavuotiset ulkomaan matkat.

Virkamies puoliso on vaatimaton ja ei nosta älämölää mistään, joten on kiltist maksanut perheen kaikki kulut, joten tästä johtuen miniän äiti ei osaa edes ymmärtää, että kaikki eivät lähde samanlaisista oloista.

Poikani on onneksi saanut työpaikan, jossa hankkii kohtuullisesti ja elättää perheensä, mutta joutuu kyllä tekemään kompromisseja, missä järjestyksessä mikin hankinta voidaan tehdä, ja tämä pännii tuota hänen anoppiaan,.

itse olen pysytellyt taka-alalla ja katsomaan tilannetta. Tarpeen vaatiessa pelastin poikani ja lapsenlapseni jo alkaa mennä liian pahaksi.

Mikäköhän siinä muuten on, että anopit usein haluavat uskoa, että heidän poikansa ei pidä heihin yhteyttä vaimonsa eli miniän vuoksi. Eihän kukaan mies ole niin vajaa lapatossu, että katkaisisi välit rakkaaseen äitiinsä vain vaimon vuoksi. Voisihan mies soitella töistä salaa tai käydä anopin luona kertomatta siitä vaimolleen. Meillä mies touhuaa remonttia ja autojuttuja isänsä kanssa, mutta hänellä on mennyt äitiinsä täysin hermot. Mummo vahtii ohi kotiinsa menessään olemmeko kotona ja soittelee ilkeitä puheluita miehelleni ja tivaa mustasukkaisena olemmeko taas minun vanhemmilla. Myös minua on arvostellut veljiensä perheille. Mies ei edes halua viettää joulua heidän kanssaan, koska on saanut tarpeekseen äitinsä joka jouluisista kiukutteluista. Hänen äitinsä on erikoinen hissukkaluonne, kateellisuuteen taipuvainen ja vaatelias. Hänellä ei ole tämän vuoksi ystäviä ja hän onkin kaikki päivät vain yksinään tai appiukon kanssa. He eivät ikinä onnittele meitä hääpäivänämme, mutta muistavat muistutella kyllä omastaa; kuinka sen ja sen ystvän läpset veivät vanhempansa hääpäivänä kylpylään ja syömään ja sinne ja sinne. Kotiin lähtiessämme usein miehenkanssa nauramme anopin jutuille...jotenkin niin säälittävää ja noloa myös mieheni kannalta. Minun ja mieheni synttäreissä on vain viikko väliä ja appivanhemmat eivät ikinä muista kun vain miestäni. Omat vanhempani muistavat aina meitä molempia. Silti miehen vanhemmat vaativat meiltä eniten...eikä miehenikään käy kuulema riittävästi vaikka asuvat naapurustossa ja mies käy heillä ainakin kolme kertaa viikossa. Säälittävää touhua...

Mummo- nimimerkiltä haluaisin kysyä seuraavaa: tarkoitatko, että arvostele miniääsi sen vuoksi, ettet ole päässyt riitävästi sohlaamaan ja takertumaan hänen ja hänen miehensä elämään? Monelle mummolle on kova paikka kun valtikka ja valta siirtyy miniälle. Ei ole miniöilläkään helppoa kun kateudesta ikävästä vihreä mummo vahtaa heidän perhe elämäänsä sekä raportoi katkera sukulaisille miniässä huomaaviaan vikoja. Onneksi tälläinen pahan puhuminen kääntyy anoppia vastaan. Sillä kaikki paha mitä tietoisesti toiselle aiheutat tulee itselle kaksin kertaisena takaisin (karmanlaki). Meillä kävi niin, että miehen enon perhe kertoi, etteivät enää jaksa kutsua anoppia ja appiukkoa enää kuin korkeintaan kerran vuodessa käymään..koska eivät jaksa kuunnella anopin ilkeitä ja kateuden värittämiä juttuja. Oli ihana nähdä anoppi sai ansionsa mukaan..hän tätä edes tiedä sillä enon perhe on sivistynyttä ja supliikin omaavaa porukkaa ;)