Ikärasismi ja DF:n kiusaaminen

Ikää vain tulee, ei sitä voi valita.

Ylläpito vois tietysti tehdä alaotsikot eri-ikäisille.

Minusta mm. se on hyvä osoitus siitä että ainakin se varsinainen nuoruus on jäänyt taakse kun aletaan miettiä ja puhua siitä miten sitä näytetään ikäistään nuoremmalta. Nykyään jo melkein 20v lähtien monet alkavat tällaisia miettiä ja puhua, mikä osoittaa sitä että monet eivät enää niinkään edes nuoria aikuisia haluaisi olla.
Mutta jos sanoisimme teini-ikää lapsuudeksi, niin silloin voisimme paremmin puhua nuoruudesta tarkoittaen vaikkapa 20-30v ikäkautta tai ainakin 20-25v ikäkautta jolloin monet vielä opiskelevatkin eikä työpaikan suhteen ja muutenkaan olla vielä niin asettuneita, joskin asettumassa jo ollaan.
Toisaalta ei meillä vanhaksikaan niin enää haluta itseään sanoa. Vanhoiksi sanotaan vasta jo ihan avuttomassa kunnossakin olevia vanhuksia, mutta vielä kunnossa olevat ja toimintakykyiset selvästi vanhatkin ihmiset pitävät itseään ja sanovat olevansa keski-ikäisiä. No tämä on täällä vanhemmassa päässä sikäli paremmin ymmärrettävää, kun sitä kielteistä suhtautumista vanhuuteen on niin monella rintamalla ja koko kulttuuri on sillä tavalla n.s. ikärasistinen

Mutta siihen jos joku sanoo yli 3-kymppisenä elävänsä parasta nuoruuttaan tai vaikka niin että hänellä on vielä ne parhaat nuoruusvuodet edessä päin, niin eipä siinä mitään. Tässä pitäää vaan ymmärtää se mitä asianomainen tässä näillä nuoruuden päivillään tarkoittaa. Hän ei siis tarkoita tässä omaa teini-ikäänsä, mikä siis vuodet alta 20, ja mitkä vuodet on häneltä jo kaukanakin takana . Ja todennäköisesti tässä on vielä niinkin, että oma teini-kä, tai ne varsinaiset nuoruuden päivät ovat menneet niin että niitä olisi outoa sanoa miksikään elämänsä parhaiksi nuoruuden päiviksi, ja näin ne nuoruuden tai teini-iän päivät nähtävästi menevätkin aika monelta.

Jos kolmekymppinen mies sanoo, että hänellä on parhaat nuoruuden päivät vielä edessä, niin se tarkoittaa vain sitä, että häneltä jäi se oikea nuoruus elämättä ja kokematta, ehkäpä siitä syystä, että ei uskaltanut elää, koska pelkäsi liikaa muiden mielipiteitä.

Yksi selitys on tietenkin se, että jos ei varhaisnuoruudessa tai siinä joskus parinkympin jommallakummalla puoliskolla koskaan päässyt elämään niitä ns. parhaita nuoruusvuosiaan, niin saatta helposti uskotella itselleen niiden olevan vielä edessäpäin. Tunnen muutamia itseäni huomattavasti vanhempia tapauksia jotka ovat kolmekymppisinä ja vanhempinakin alkaneet ottamaan kiinni "menetettyä" nuoruuttaan.