Upeat, täydelliset miniät - tyhmät anopit

Lopeta itsesi sääliminen. Kuori itsestäsi pois kaikki pessimistiset ja negatiiviset ajatukset ainakin siksiajaksi kun olet nuorison kans tekemisissä. Miteti itseäsi ja vertaa käytöstä nuoriin. Mieti mitä halusit olla ja suo se nuorille, älä kaada heidän niskaan mitä et saanut olla.
Ole itsesi, viihdy siinä ja anna toisten nauttia mukavasta sinästä!
Yksinäs voit vihoitella oman mielesi kuonat pois.
Ihan sama jos joku on parempi, se on monesti sitä vain meidän päässämme, ei muuten.
Sinulla on lupa olla itsellesi armollisempi.

Kyllä se on tasan tarkkaan kiinni molemmista osapuolista, miten välit kehittyvät. Jos anoppi suhtautuu miniään yhtä arvostavasti ja kohteliaasti kuin kehen tahansa muuhun vieraaseen AIKUISEEN, on mahdollisuus saada miniästä ystävä. Ja sama toisin päin.
Aina eivät kemiat pelaa, eikä silloin tarvitse olla väkisin yhteydessä pakollisia sukutilaisuuksia enempää. Ja silloinkin fiksu ihminen malttaa käyttäytä asiallisesti. Miniä menee naimisiin pelkän pojan kanssa, ei pojan ja anopin. Anopilla on yksi aikakausi ohi elämässään (lapsen kasvatus), ja terve ihminen etsii itselleen uutta elämänsisältöä, ei takerru aikuisen lapsensa elämään.
Ja miniä, vävy, poika tai tytär, joka pitää yhtämittaa yhteyttä omaan kotiväkeensä ja antaa kotiväkensä puuttua uuden perheensä ja puolisonsa asioihin, eikä pidä kumppaninsa puolia, ei ole kasvanut aikuiseksi.
Molemmista kypsymättömyyksistä on ongelmia tiedossa nuorten parisuhteeseen..

Hei oikeasti lopetetaan tällainen vastakkainasettelu ja kahnaaminen. Minä ainakaan en halua riidellä anoppini enkä sen puoleen appenikaan kanssa. Yleensäkään en halua riidellä kenenkään kanssa.

Marttyyrileikitkään eivät ole mun juttu. Eikö voi viestiä ihan vilpittömästi ilman mitään... anteeksi, mutta tämä aloitushan on ihan vittuilua. Tietenkään me miniät emme ole täydellisiä.

Jos Sinulla on oman miniäsi kanssa ongelmia, ongelma on teidän. Ei kaikkien miniöiden ja anoppien. Sikäli ihan turhaa yleistämistä ja huonon ilmapiirin lietsomista.

Ap:lle. Loistava kirjoitus. Ja täysin totta. Usein on niin, että poika katkaisee välit lähiperheeseensä ja sukuunsa tällaisen "täydellisen" miniän/tyttöystävän takia.

Ap:n kirjoitus on hyvä. Sanotaanko näin, että näissä miniöissä/tyttöystävissä on narsistisia piirteitä jos vikaa haetaan vain anopeista ja apeista.

mä en edes halua lähteä anopin luo enää sillä hän kohtelee ala-arvoisesti. puhuu töksäyttelee asioita joita oma puoliso joutuu selventämään hänelle kun oletetaan ja luullaan asioita..
Vaivaantunut ilmapiiri ja kyllä toinen nainen tietää toisesta naisesta milloin ei ole tervetullut taloon. Mieheni on tietysti pahoittanut mielensä, kun en lähde matkaan mutta en minä ilkeyksissäni tätä tee. en halua tilanteeseen jossa tiedän että en ole tervetullut eikä minusta pidetä, olenhan työtön. Siis se huonoin kumppani maailmassa.
Minun puolestani mieheni menkööt ja nauttikoot äidinpatojen äärellä olemista. Mielestäni tässä ei ole mitään jos jään.. ei ole mitään pois minun elämästä. Se perhe ja muut perheenjäsenet on tehneet selväksi mielipiteen. Muo kyllä ihmetyttää se että naamakirjassa puhutaan kaksinaamasuudesta kuinka se on kamalaa mutta itse syylistyvät naljailuun ja haukkumiseen..

Kuinka monet vanhemmat näillä miniöillä on?
Ensin huonot ovat kasvattaneet loistavat taidot omaavia lapsia, jotka ovat tämän päivän viisaita miniöitä.
Miniällä on myös loistavat vanhemmat, joihin hänen miehensä pitää yhteyttä.
Miehen vanhemmat puolestaan ovat tyhmiä vanhoja ääliöitä.

On tietysti raskasta jakaa vähäiset vapaa-ajat kolmen vanhusparin kesken, joten lapset vieroitetaan edes yhdestä mummulasta.

No vikaahan haetaan ensin miniöistä siellä anoppilassa ensimmäisenä.. eli kohdelkaa miniöitänne asiallisesti ja kunnoittakaa heidän omia näkemyksiään. Eikä kukaan miniä halua varmaankaan anopin bestis- kaveriksi tai kokea että hänellä on nyt joku "toinenkin äiti" ellei se oma äiti sitten ole jotenkin täysin epäkelpo tai edesmennyt..

Anopit hakee usein sitä kontaktia joko neuvomalla "kuin omaa lasta" ja unohtavat että kyseessä ei ole mikään oma lapsi. Eikä edes lapsi enää vaan nuori nainen.. Ja minun oma tyttäreni ei päästä itseäni asioitaan päättämään(hyvä niin)... miksi päästäisi siis anopin elämäänsä säätämään?

aha

Näillä palstoilla ongelmia kokeneet nuoret naiset yrittävät etsiä vertaistukea ja lohtua ongelmiinsa muilta samaa kokeneilta. Mutta myrkylliset "etämummulat" ja "äiti/anopit" puuttuvatkin kirjoituksiin kaataen likasankoasenteensa kertojan niskaan! Ummistavat kokonaan silmänsä ONGELMAISEN KERTOMUKSELTA ja syyllistävät nämä miniät ongelmien aiheuttajaksi. Mutta uskokaapa äidit ja anopit: tänne kirjoitetut miniöiden elämäntilanteet ovat aitoja! Se nöyrempi ja kiltimpi osapuoli ongelmassa tuppaa kyllä useimmiten olemaan valitettavasti se miniä. Katsokaa peiliin anopit!

Voi "ankeatäti"!
Kirjoituksesi lähes itkettää!
Olisimpa saanut sinunlaisesi anopin oman ilkeän ja vallanhaluisen, joka asiaan puuttuvan anoppini sijaan!

sinulle "onnekas miniä" kyseenalaistan tätä lausettasi :

"Kunhan on rehti ja reilu pojalleni, muulla ei niin väliä. Ja tietysti että rakastavat toisiaan".. entä kun suhde kariutuu tai toinen rakastuu johonkuhun muuhun vaikkapa selän takana? Silloinkaan ei ole lupa mennä sörkkimään heidän asioitaan, eikä alkaa luulla että se oma lapsi on viaton uhri, ja se puoliso on itse harpyija helvetistä. Näin kun harvemmin on oikeasti. Tässä kohdassa kun parilla menee huonosti, sukulaisten ei missään nimessä kannata alkaa "pitämään omansa puolia" . Sillä sellainen tuhoaa viimeisenkin ystävyyden usein lapsiperheessä. Ja kukahan siinä eniten kärsii? Ei se oma poika, eikä se kamala ex-muija. Vaan ne omat lapsenlapset..